Ave Maria.

Joskus se valittaminen ja ittensä kääntäminen niin, että nurja puoli nousee päälle vaan auttaa. Oon nyt saanu ruotsin juttuja touhotettua, perehyttyä hieman kandin mahollisiin artikkeleihin ja tehtyä tutkimussuunnitelman tekemisestä suunnitelman. Enää puuttuu, että joku toteuttaisi sen. :D Mutta on palijon helepompi hengittää, ko on ees jotenki konkreettisesti edistäny sitä. Lisäksi on satanu uutta lunta, joka on suurin piirtein syöny sen sairaan liukkaan jääpinnan allensa ja liikkuminenki on taas helepompaa ja ulukona valosaa.

Tänä vuonna en aatellu jaksaa väsätä joulukalenteria, ko minulla ei vaan oo tullu mitään maatakaatavan mahtavaa ideaa, jota toteuttaa.

Joten en jaksa alakaa vääntää mitään. Kattokaa vaikka The Joulukalenteria, niin minäki teen! Mutta voisin näin ensimmäisen päivän joulukuuta ja ensimmäisen adventin kunniaksi klikkailla tähän vähän kuvia. Osa on vähän tärähtäneitä ko en jaksanu täällä pimey'essä hirviästi kikkailla. Olin viikonlopun hoitamassa karvakamuani Sisua, mutta kämpille päästyäni riehuin hieman täällä, kävin jäätävän pohojoistuulen saattelemana kaupassa (ai miten niin "ei siellä vielä toppatakkia tartte"), ostin hieman tykötarpeita (ja lasten nahkakinttaat halavalla, kiitos pienistä käpälistä, toppakinttaissa jääty käjet pyöräillessä, mutta eipä jäävy näissä nahkakinttaissa) ja touhuilin hieman lisää. Lopputulos on tässä:

Keittiön pikkuikkuna on ko luotu tämmösille jutuille. Kuusia, lunta, hiutaleita ja karkkia.

 Porsaita äitin oomme kaikki! Nämät lumihiutalepossut on vaan niin symppiksiä. Ja näitä on myös kylyppärin ovessa, en vaan jaksanu erikseen kuvata.

Hiutaleita ja pari syräntä. Tervetuloa hemma. Ovessaki on muuten kranssi, puuta, käpyjä ja koivun tuohesta leikattuja tähtiä sekä hieman kimalletta, mutta en vaan jaksanu käyä kuvaamassa sitä. Se on kyllä killunu siellä jo piemmän aikaa, ko se ei oo minusta varsinaisesti mikään joulukranssi. Jos haluatte tietää tarkemmin minkälainen, menkää Prismaan, sieltä niitä saa.

Epätarkkoja lumihiutaleita peilissä. Tykkään vaan näistä yksilöistä ko nämät on niin harvinaisen onnistuneita ja säännönmukasia, toisin ko meikän lumihiutaleet yleensä.

Rakkautta ja lämpöä. Tunnelman muutoksen voi saaha aikaseksi ihan pienillä jutuilla.

Ja sitten, voi sitten, tiiättekö sen jutun siitä moposta joka lähti lapasista ja syöksy rotkoon? Tää on just se juttu. Kaikkihan lähti siitä, ko leivoin niitä pipareita ja taikinaa oli niin palijon, että lopulta en enää jaksanu tehä possuja. No, leikkasimpa sitten taikanasta käsivaralla seinät, katon, seiniin pari ikkunaa, oviaukon ja oven ja sitten vielä kaulitsin loput taikinasta maaksi. Ja löin net uuniin. Ja koska tämä meikäläisen piparitaikina gluteenittomana käyttäytyi täysin hallitsemattomasti, osa pipareista tuli ulos uunista ihan normaaleina, osa täysin tunnistamattomaksi levenneinä, jäin jännityksellä oottamaan, että mitä tuleman pitää. 

Yllättäen osat ei sitten kuitenkaan levinneet kovin pahasti, vaikka pinta vähän halakeilikin. Muutamaa palasta tasasin hieman pitsarullalla lämpimänä. Osien jäähyttyä sulatin sokeria, liimasin palat yhteen, poltin sormen ja tadaa, siinä se mökki sitten oli! Persoonallisesti hieman kenollaan ja rakoja vähän siellä ja täällä ko käsivaralla tehdyt, levinneet palat ei ihan sopineet yhteen. Ja nyt tänään sitten hieman innostuin koristelemaan sitä. Laitoin mm. savupiipun jäläkiasennuksena (J valitti ko sitä ei ollu) ja tilikitsin nurkat. Ja siinä se koko komeus nyt sitten seisoo. Sanoisin, että tuosta meikäläisen taikinasta tehtynä erittäin suuri saavutus. :D

Joo, mikä lastenneurologisperäisten tentti, minä koristelen nyt piparitaloa ja laulan joululauluja Spotifyn tahtiin...

Saatiin Leenalta vielä kolomas joulukalenteri meijän talouteen. Omani on perinteinen Fazer, J:llä on Itse ilkimys -kalenteri 25 luukulla (:D ), joka oottaa vielä kaapissa herran kotiutumista ja tämä Muumi on kuulemma puoleksi meijän. Avasin siitä luonnollisesti ekan luukun tänään, joten pitää varmaan jättää seuraava J:lle. Karkkiaki on nyt kulhossa!

Tein olokkarin seinälle tommosen pienen asetelman. Suojaa ja lämpimiä ajatuksia. Kaikki koristeet onkin oikiastaan niitä meikäläisen viime jouluksi jämäpaperista ja pahavista askartelemia. Makkarin ikkunassa roikkuu myös net tähtinauhat jokka tein viime vuonna, mutta niistä oli ihan mahottomuus saaha tässä valaistuksessa järkevää kuvaa. Uskon tässä joulun tunnelman luomisessa pieniin juttuihin. Tuon enkelin oon saanu viime jouluna lahajaksi ja oveen ostin kranssin ko sellaisen voi nyt laittaa ja siellä sattui vielä olemaan naulaki, sekä nuita jouluisia tekstiilejä oon ostanu, mutta muuten en usko siihen, että täytyisi koko rahan eestä törsätä voidakseen luoda jouluisaa fiilistä. Monesti se on aika pienestä kiinni. Esimerkiksi nuot punaset sydämet on minusta aivan ihania ja net on tosiaan leikattu sellaisista jämäpaloiksi jääneistä pahaveista, joista ei ois oikeen muuta enää saanu aikaseksi.

Ai että, alan jopa saaha hieman jouluisista ajtuksista kiinni.

Mutta kattokaappa sitten tätä! Leena on joku maailman höperöin ja aikaisti meikäläisen joulua aika monella viikolla ostamalla meikälle koiranhoitopalakaksi tämän:

Kyllä, maailman hienoin hattivatti-laukku ikinä! Meikäläisen uus yliopistolaukku, joka mulla piti ostaa itelleni, mutta tässä kiireessä ja kaikessa muussa rahanmenossa unohtu. Kyllä meisin nyt kelepaa!

Oli kivaa touhuta viikonloppuna vähän jotaki muuta ko yleensä, leikkiä röhkivällä possulla ja saaha karvasia haleja ja kuolasia pusuja (sekä ihimetellä miten vaikiaa saunan lämmittäminen voi olla :D), mutta kyllä oli viikonlopun jäläkeen mukava tulla kotiaki. Varsinkin ko muistin olla lähtiessäni sen verran aikaansaava, että vein roskat ja pyöräytin tiskikoneen. Enkä jättäny valoja päälle viikonlopuksi. Nyt kyllä väsyttää oikeen urakalla, en tiiä palellutinko itteni tuossa kauppareissulla vai iskeekö se vaan takasin, että eilen oli pakko valavoa kahteentoista ja ilimottautua puheviestinnän kurssille, mutta aamulla silti herättiin Lirun kans ennen kaheksaa. 

Oli se valavominen kyllä tuskaa. Olin kymmeneltä ihan valamis sänkyyn, etenkin ko la aamuna noustiin ulukoilemaan ja keittelemään kahavia jo puoli kaheksalta. Tuijotin vaan ihan koomassa jotain Jutta ja puolen vuoden superdieetit -maratonia. Saattaapi tänään uni siepata jo meleko aikasten. Tenttiin olisi ehkä pitäny lukia mutta nääh, mitäpä sitä hulluja. Luen vissiin huomenna. 

Nyt ehkä kääriy'yn vilttiin, keitän teetä ja jatkan koomailemista sohovan nurkassa.

Nyt sytytämme kynttilän.

VAROITUS! SISÄLTÄÄ JOULUJUTTUJA. SKIPPAA JOS EI KIINNOSTA.

Jep. Ensimmäisen adventin ja joulukuun toisen päivän kunniaksi olen nyt sitten virallisesti säätäny kämppäni joulukuntoon. Aika jouluisassa kuosissahan se on ollu jo sitten marraskuun puolen välin (:-------D) mutta nyt on net loputki pienet jutut paikoillaan. Ellen keksi vielä jotain. Minä en vaan voi tälle mitään. Kai se tulee jossain äitinmaitossa, mutta askarteleminen on kivaa ja yksinkertaisesti vaan tykkään siitä, että ympärillä on kaunista ja tunnelmallista. Äitiä kai tästä saaki kiittää (tai vaihtoehtoisesti syyttää), kotona met on askarreltu joulujuttuja pienestä pitäen ja äiti on aina laittanu omannäköisen joulun. 

Aikaisemmin on hieman ollu vaikeuksia päästä joulun tunnelmaan muualla ko kotona asuessa, mutta tänä vuonna oon kyllä teheny kaikkeni, että joulu tuntuisi joululta aijemminkin ko vasta 24. päivä. Haluan nauttia täysillä koko joulukuusta niin, että aatto on sen koko kuukauden huipentuma, eikä ainua asia, jota oottaa. Eikä se joulun synny ainuastaan niistä omista koristeista, vaan myös siitä, että saa antaa toisille omaleimaisia joululahajoja, jotka toivottavasti tuovat iloa saajalleen.

Kauniita unia. Äläkää välittäkö nuista minun yövaatteista :D

Se tunnelma syntyy hyvin pienistä jutuista. Vaihoin itelleni sänkyyn lempparilakanani eli Finlaysonin Ruoko-satiinipuuvillalakanat ja niiden kanssa punaisen aluslakanan. Ei nyt varsinaisesti liity asiaan, mutta suosittelen investoimaan nuihin kunnon lakanoihin, niitä on nimittäin huomattavasti ihanampi käsitellä näin yksinäisenäki ihimisenä, ko nuita halapoja. Vaikka siitäkin huolimatta suuri raivoärsytys ko joutuu petaamaan sänkyyn ruttuiset lakanat... Pitäisi ruveta mankeloimaan. Kylyppäriin pistin myös punaiset pyyhkeet, en jaksanu vaivautua ottamaan kuvaa siitä. Pieniä asioita, joilla yksinään ei kauhiasti ole mitään merkitystä, muttako net yhistetään suurempaan kokonaisuuteen niin jokainen osanen tukee toistaan.

Possut kylyppärin ovessa

Sitten nuita askartelujuttuja. Lumihiutalepossuja tehtiin aikanaan töissä lasten kans ja minusta net on enemmän ko kivoja. Net on punasia ja hirviän yksinkertasia tehä. Piirrä kartongille possu, leikkaa se irti ja leikkaa (tai rei'itä) saparoon reikä. Leikkaa valakosesta paperista lumihiutale ja liimaa se possuun ja tsädääm, possu on valamis. Lumihiutaleita suosin myös koristelussa, sillä netkin on aivan uskomattoman heleppoja tehä, valakosta paperia löytyy yleensä aina ja silti net on valtavan kivannäköisiä. Ja lohutuksen sana kaikille, joitten lumihiutaleista tulee aina ihan epämääräisen näkösiä ja muutenki vähän surkeita; ei minunkaan hiutaleet oo aina onnistunu nuinkaan hienosti, vaan harjotus tekee mestarin. Teko-ohojetta en ala itte selittämään, mutta jos googlaa, niin löytää varmasti selekiät ohojeet, mikäli periaate on epäselevä. 

Lumihiutaleita on tuon peilin lisäksi myös kylyppärin peilissä ja keittiön välitilan seinässä, sekä tuolla partsin ovessa, kuten jo aiemmin mainostin. Punaiset sydämet on myös leikattu punaisesta kartongista (jämäpaloista lähinnä) ja vapaalla käjellä, ko niitten ei suinkaan tartte olla samanlaisia kaikkien, päin vastoin. Niitä pistin muutaman tuohon peiliin (aattelin, että vois kuiten olla ihan kiva jos siitä peilistä näkis jatkossa kuitenki myös ittensä) ja tuonne valokuvien sekaan. Jos innostun, saatan siliputa nuita jämiä vielä ja nakella sydämiä jonnekki muualleki.

Tässäpä sitten se meikäläisen onneton joulukalenteri... Kaksi luukkua jo avattu! Rumahan tuo on ko mikä, mutta minkäs teet. Minulla on ollu joulukalenteri varmaan viimiset 21 vuotta joka joulu, joten en ollu vielä valamis ottamaan joulua vastaan iliman minkäänlaista kalenteria. :) Ehkä minä nyt seleviän tästä, ja eikö se vaihtelu kuulemma virkistä. Tai jotain. Ja eessä houkutuskarkit, joita on nyt myös toisessa kipossa, kiitos afasiakerhon pikkujoulujen.

Afasiakerhon pikkujouluista on myös kotoisin tämä veijari, eli suklaajoulupukki. Oltiin Elisan kans oltu vissiin hirmu kilttinä ko saatiin tämmöset! Olin aika otettu. :) Minulla ei täällä ainuttakaan tonttua ole, joten kaipa sinne aina yksi joulupukki sekaan sopii! Tontunkin voisin ottaa, mutten ole löytäny mistään semmosta kivannäköistä ja sopivan hintaista asukkia. Siispä toistaiseksi tyydymme possuihin, lumihiutaleisiin ja sydämiin.

Tässäpä sitten vielä hieman joulukortteja ja -lahajoja meisin tyyliin. Vaikka kaupasta löytyyki älyttömän hienoja ja kauniita valamiita kortteja, tykkään, yllätys yllätys, askarrella itte. Vihiriät korttipohojat hain tosiaan Sinooperista, vihiriää mulperipaperia Tiimarista, tähti- ja joulutoivotustarrat löysin Prismasta ja kaikki muu taisikin löytyä omasta takaa. Tuo paperi, jota on noissa korteissa taustalla, on muuten tulostettu Tiimarin nettisivuilta ihan tavalliselle tulostuspaperille (eläköön lipaston tulostuskiintiö!)

Muutamat lahajatki olen jo ehtinyt paketoida ja kyllä, net on kääritty vanahoihin Lapin Kansoihin. Ekologista ja sitä paitsi persoonallisen ja minusta ihan mukavankin näköistä. Idea lähti aikanaan Rovaniemellä asuessa, ko piti saaha kaverin synttärilahaja pakettiin eikä minulla tietenkään ollu lahajapaperia mihin kääriä. Köyhänä opiskelijana nappasin sitten Lapin Kansan ja paketoin siihen. Siitä se ajatus sitten lähti ja oon käyttänyt tätä jo usiamman vuojen. Vaikka kaupoista saa aivan ihania joulupapereita ja tykkään paketoida niihin ja ehostaa niitä ihanilla lahajanaruilla, kortella ja tarroilla, on tämä huomattavasti kukkaroystävällisempää. Ja ohan se tosi, että niistä joulupapereista tulee hirviästi turhaa roskaa. Tänä vuonna oon kuitenki panostanu sen verran, että ostin Sinooperista pakkauksen, jossa oli harmaata, mustaa ja valakosta paperinarua. Tykkään, että lahaja on antajansa näköinen myös sitä ulukokuorta myöten. :)

Ja ai niin, tuo alin kuva yrittää lähinnä esitellä yhtä punaista yksityiskohtaa, nimittäin tuota ihanaa vilttiä. Näinä päivinä se kyllä aika harvoin makailee missään siististi viikattuna, ko useimmiten löhöän joko sohovalla tai sängyllä siihen kääriytyneenä. Kaikista parhainta sillon, ko voi siemailla samalla kuumaa glögiä ja kuunnella joululauluja. 

Ja sitten vielä meikän joululahaja mummolle, nimittäin Riihimäen lasin Ilves-purkki kirppikseltä (tosin harmikseni iliman kantta ja ehkä vähän ylihintaisenakin, muttako löysin niin otin sitten mukaan), jonka ajattelin leipasta täyteen jotain. Ja lopuksi kuva meikän tämän hetken kynttiläfiilistelyistä. Tuo Kastehelmi-tuikkukuppi on kyllä aivan ihana, haluaisin tuon myös semmosena tummanvihiriänä (ja punainen olisi tietysti kans hieno, mutta valitettavasti ihan sairaan kallis). Oon ihan heikkona vanahoihin Kastehelmi-astioihin, uutta tuotantoa iteltäni löytyy net omenanvihiriät jäläkiruokakulhot, jonaki päivänä toivottasti enemmänkin. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että minusta nuot parin euron Prisman tuikkukipotki ajavat kyllä täysin asiansa. Sytyttelin tuossa kaikki muut kynttilät, paitsi parvekkeen lyhtyä, ko en millään raskinu rikkoa vastasataneen lumen pintaa parvekkeella (kyllä, voi kyllä, Oulussa on LUNTA!) Lunta ja pakkasta, kyllä se joulu voi vihdoinki tulla.

Mutta nyt minä alan kokkailemaan ittelleni sunnuntain gourmet-ateriaa eli lintua, bataattimuusia ja korvasienimuhennosta (eli toisin sanoen alotan koko homman tiskaamalla bataatinkeittokattilan, ollappa isompi keittiö ja usiampi kattila...), ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Ai niin, voisi kattoa ensin meikäläisen jouluperinteeksi muodostuneesta The Joulukalenterista toisen jakson. Ai että, minä en sitten kyllästy tähän ikinä! Joulurutiinit ja perinteet on parhautta. 

Briefly in English: Christmas, I'm ready! Here's some decorations I made today. Simply love this time of year. And yes, we finally have some snow here in Oulu. I couldn't be more happy! 

The price of a war must be paid.

Iltaa. Oikiasti oisin ollu jo menossa nukkumaan, mutta pakko tehä jotaki ennenkö aijon simahtaa, ko muuten tulee nukuttua ylipitkät yöunet. Siispä voisin esitellä meikäläisen käjen taitoja ja sitä, kuinka hienon tv-tason ittelleni kokosin omin pikku kätösin.

Pahoittelen kuvien paskaa laatua, pitäisi ostaa kameraan kunnon salama.

Kämpässä vallitsi hienoinen kaaos. Oonko koskaan kertonu, kuinka palijon vihaan johtoja? Ai en? No helevetti PALIJON. Jos minä saisin päättää, kaikki tekniikka oisi täysin langatonta. No, minun työkalupakki on vaalianpunanen ja minä en saa päättää. En tiiä korrelloiko nämät asiat keskenään (vois tehä ristiintaulukon ja tutkia asian, anyone?), mutta näin se nyt kuitenki valitettavasti menee. :D 

Olen vahavasti sitä mieltä, että Ikean pakkausten päällä pitäis lukia isoilla kirijaimilla "varoitus, et saa tätä koottua iliman kohtuutonta väkivaltaa", ko eihän sen nyt pitäisi olla mahollista, että hyllylevyjen paikalleen saamiseen tarttee vasaraa. Mutta kyllä siihen tartti. Ja pari kirosanaa.

Nämät menee muuten Emmille! Näin hieno vaalianpunanen työkalupakki. Ja on kuule käytännöllinen. :D Vaikka jakoavain oliki lähes mitätön kyllä. Mutta vasara, saha, ruuvimeisselit, mattoveitti ja rullamitta on kyllä tulleet tarpeeseen. Piheilläkin oon tainnu tehä jo jotaki. Vatupassia en tartte ko se ei oo niin justiinsa kuitenkaan. Oon ehottomasti sitä mieltä, että joka naisen kaapista tulee löytyä tämmönen! Pääsee ainaki alakuun.

Sitten vähän kurkkausta joululahajoihin. Voin spoilata täällä, ko tiiän ettei äiti tai muut asianomaiset käy näitä kattelemassa. Teetätin pari suurennosta valokuvista ja kehystin. Alimmat kehykset on oikiasti valakoset, tiiä miten tuo taas nuita värejä heittelee. Oisin oikiastaan voinu laittaa nämät iteki seinälle.

Ja sitten niitä meikän joulujuttuja! Tuo oksa on tosiaan sieltä Jotexilta, ollut tuolla pöy'ällä jo lokakuusta (se on kaamosvalo, ettäs tiiätte) ja sitten on tosiaan uusi ystäväni herra Sypressi, johon jo tutustuittekin. 

Ai niin, se tv-tasoki muuten. Täällä näyttää ihan jonku äijän kämpältä kiitos noitten teknisten härveleitten... Yritin lieventää tätä vaikutelmaa säälittävällä kukallani ja kynttilöillä. En ehkä onnistunu. :D Enkä todellakaan muuten kato Salakkareita, net vaan sattu olemaan taustalla auki... ...niin varmaan. Nuot kaiuttimen jalat sain kotua, mutta saa nähä, että tekevätkö net ittensä vielä tarpeettomaksi. Voipi olla, että saatan kokeilla nuitten stereoitten uuelleensijoittamista.

Lopuksi vielä joulukortteja! Askarteleminen on sikahauskaa ja saa toki ottaa mallia, jos haluaa. Nuot kuuset on meikäläisen lemppareita kyllä, mutta tykkään kaikista kyllä. Pitäisi askarrella paskarrella vielä pari. Ja ehkä tuunata vielä muutamaa noista.

Nyt sitten Carolus Rexia ja iltatoimien kautta nukkumaan. Viikonloppuna muuten räjähtää! Tai no, oon kyllä edelleen vähän pettyny siihen, että Solski skippasi koko komeu'en. Mutta koitetaan kaapia kasaan maata järisyttävät pilheet iliman sitä. Ainaki se on Sabaton, jos ei muuta. Voi pojat, tätä minoon oottanu koko pitkän syksyn! Olutta ja ruotsalaista sotaheviä, tykkään. Voiko sitä tämmöne pieni nainen muuta toivoa. 

Meen hamppipesulle ennenkö alan kilijua ko pieni tyttö, ei nimittäin ois kiva (naapureille eikä mulle), ko sattuu kurkkuunki taas niin perkeleesti. Vaikka naapuri kyllä äsken laulo ja kuulosti ihan ulisevalta koiralta. Oikiasti! En liiottele yhtään, oon nimittäin pari iltaa luullu, että joku on laittanu koiranpennun, mutta tänään tajusin, että se onki vaan tuo naapuri, joka laulaa. :-----------D

Öitä!

Briefly in English: How to built up a tv shelf from Ikea. You need pink tools, a little bit violence, lots of dirty words and maybe even some prayers to those Swedish God's of Ikea, who decide which furniture gets to live and survives in the hands of mortal people...  Anyway, next weekend I'm going to meet some other Swedish gods, the one and only war metal band Sabaton.

Pimeän tultua mä puristan kättäs.

Hyvää iltaa.

Tarkoitukseni oli tehä pienimuotoinen katsaus minun ja uuden Ikean huonekaluni eli tv-tason yhteistaipaleen alusta ja vähän muustaki, mutta koska kamerasta päätti loppua akku ennenkö kerkesin saaha kuvat koneelle, se jääköön toiseen kertaan.

Mutta koska joulu nyt vaan tunkee ovista ja ikkunoista (tunkee se, kattokaappa vaikka oman kämppänne ikkunasta ulos, niin ihan varmaan näättä siellä pimey'en keskellä jotain jouluisaa, mitä minä sanoin!), aattelin minäki esitellä uusimman perheenjäseneni alias herra Sypressin. 

Herra Sypressista oli myös hienoja oikialla kameralla otettuja kuvia, mutta no, näättä net sitten myöhemmin. Tykästyimmä todella palijon toisiimma näin niinkö heti. Kannoin herra Sypressin rakastavasti sylissäni marketeilta (kyllä, joku kieltää nyt multa kyllä kaupassa käymisenki!) kämpille ja kieltämättä saimme osaksemme huvittuneita silimäyksiä, mutta emmä met välittäneet. Se oli kuiski vähän rakkautta ensisilimäyksellä, jos näin voi sanoa. Loppumatkasta tosin aloin miettiä, että herra Sypressi voisi kyllä vähän laihuttaa, sillä käjet alako kummasti olla makaronia. Ja tämän jäläkeen repeilin ittekseni tajuttuani suurin piirtein juttelevani mielessäni kasville. 

Sitä se liian pitkä aika yksin teettää. Äsken tulin ulukoa viemästä roskia, ja taisin sanoa herra Sypressille "hei ystäväiseni!".... .. .. .... ...  No mutta lohutukseksenne voin kertoa, että herra Sypressi EI vastannu. Mitään. :-------D Roskiskatoksilta tullessani tein myös sen nolon mokan, että jostain syystä päätin rapun ovella kääntyä vilikasemaan ohitteni kävelleitä jätkiä, jokka tuli meikän rapusta saunasta ja olivat menossa omaan rappuunsa. Yleensä en pahemmin naapureita vilikuile, mutta jostain syystä iliman minkäänlaista suurempaa ajatusta käännyin kattomaan olokani yli. No, eiköhän se toinen niistä jätkistä ollu päättäny justiinsa tehä saman, olin vissiin niin hemaisevan näkönen roskiskatoslookissani, paskanen tukka sekasin ja iliman meikkii. Kylläpä vähän kuumotti. Saattoi olla osasyy, miksi moikkasin herra Sypressiä niin iloisesti äsken (no ei kyllä ees ollu hyvännäkönen jätkä, meni vilikasu ihan hukkaan!)

Asiaan. Herra Sypressillä oli hintaa vajaa 15 euroa ja valot siihen lähti vajaalla kympillä. S-etukorttitarjous, 80 ledin sarja uluko- ja sisäkäyttöön 9.90 €. Vähempiki määrä lamppuja ois riittäny, muttako halavalla sai enemmän niin pitihän sitä. Nyt oonki täällä sitten ihan huolesta sairas, että miten saan herra Sypressin säilymään hengissä.  Suunnittelin, että laitan sen partsille, mutta enää en ookaan niin varma, ko se on tässä sisälläkin aika kiva kaveri. Toisaalta luulen, että sen hengissäseleviämistsäänssit on partsilla paremmat (tai no, kuulemma net siellä jäätyy mutta pysyy kuitenki vihiriänä, ja sehän on tässä se pointsi!) ko mitä sisätiloissa. Tarttis vissiin aika railakkaasti kastella, suihkutella päivittäin ja ei sais olla liian lämmintä. 

Mutta kattellaan mihin lopputulokseen tulen. 

Tässä onki sitten net teille jo aikoja sitten lupailemani Oulun rumimmat jouluvalot! Kuvassa mukana myös ihanaa _lunta_. Näyttää tuo valohirvityski valakosen lumen keskellä palijon inhimillisemmältä... Not. Anteeksi jos joku tunnistaa omaksi partsikseen. :D Herra Sypressi says no!

Ja tässä lopuksi vielä vähän kynttilätunnelmointia kännykän syövereistä. Ihania nuot punaiset tuikkukipot, netkin Prismasta. Ja hintaa vajaat kaks euroa kipale. Kylläpä se on ihanaa, että tulee joulu. Pitäisi varmaan piettää pikkujoulut, ko alakaa olla tuo tunnelma täällä kämpillä kohillaan. 

Ja ai niin, meinasi unohtua tämä loppukevennys! Ihailkaa tv-tasoon itte askartelemaani aukkoa tulevan Blu-ray-soittimen johoille. Kyllä meisi osaa! Pitäisköhän vaihtaa alaa? Tytöt nauroi meisille ko selitin ihan fiiliksissäni bussissa, miten taiteilin tv-tasoon sahan ja mattoveitten kanssa rei'än taustapaneeliin. :D Meillä tosinaisilla ei mee sormi suuhun eikä oo peukalo keskellä kämmentä, ehei.

Mutta nyt minä lähen tiskaamaan ja ehkä viikkaamaan pyykkejä, jos jaksan. Palataan kätteni töitten tiimoilta viikon aikana. Hyvää alakanutta viikkoa kaikille!

Briefly in English: Some Christmas decorations. Yes, it's almost December! I can't hold me back anymore.

Kukaan ei saa tietää ketä aattelen, mitkä on mun salaisuudet.

Toteutin eilen erään meikäläisen suuren unelman ja kävin Sinooperissa. Muistan ko olin pieni ja luin äitin askartelulehtiä ja ihailin niitä kaikkia Sinooperin mainoksia. Siihen aikaan lähin oli täällä Oulussa, eikä met täällä ikinä käyty, joten piti tyytyä olemaan luova ja askartelemaan niitä lehtien malleja soveltaen.

No, eilenpä sitten menin käymään siellä kitin viimisen kerran tiimoilta, ja oikiasti. Mikä paikka! Mietin siinä, että kuka helevetin hullu päästikään askartelufanaatikon tänne. Oli niinkö oisin kuollu ja päässy askartelijoitten taivaaseen. Oli pakko vaan kierrellä hyllyjen välejä ja ihastella ja hipelöidä kaikkia. Sitten keräsin kaiken tarpeellisen ja vähän ylimääräistäkin. Kävin myös Tiimarissa ja lopuksi Prismassakin. 

Unohin lähtiä neurologian ja neuroanatomian luennolleki. :D

No, taisin sitten niinkö innostua tuosta askartelusta vähän liikaakin ja tässä lopputulos:

Hihhihii vähän niinkö lähti mopo lapasesta ja roimautti suoraan rotkoon asti! Ikkunan välissä on joulumaailma, jossa kuuset on kyllä vähän kenollaan. Ikkunan välissä on myös lunta. Ja karkkia! Nyt on myös meikäläisen ittehillintä ja kurinalaisuus testissä, loput karkit meni nimittäin tuohon kulhoon oottamaan vieraita. Löytyy sieltä ikkunan välistä nuita tähtiäki, ja partsin oven lasista lisää lunta. 

Vapise Oulun märkä ja liukas (:DDDDD) marraskuu, mulla ainaki on lunta. Haluaisin olla paikalla näkemässä (no enkä haluais, pitäis varmaan mennä kylppäriin karkuun) ko partsinmaalaajat tulee tekemään hommiansa. Alaovessa luki, että tämmöset hemmot ois tulossa käymään meijän talon kämpissä, saa nähä näkyykö niitä täällä. No, ainaki olen parhaani yrittäny, ettei niillä ois ihan kauhian tylsää tuolla parvekkeella!

Ja tämähän on vasta niinkö alakua. Seuraavaksi aattelin askarrella joulukortteja. Joulu tulee joka askeleella (mikäli vaan pysyy pystyssä) lähemmäs ja suorastaan jo huutelee nurkan takana. Vaikka ei ihan heti uskois ko ulos kattoo. Paitsi jos tarkentaa katseensa vaan tuohon lähelle. Vejin kyllä meleko komiat lipat tänään lipaston pihalla, onneksi on iso ja pehemiä perse joka pelastaa ja säilyin vammoitta. Eikä muuten käyny ees kipiää. Jos ois yhtään laihempi pylly, niin kyllä olis käyny köpelösti, vähintäänki häntäluu murskana. Oi lumi, voisitko jo sataa maahan asti?

Mutta joo, hauskaa perjantain jatkoa kaikille eläkääkä teloko ittiänne jos liikutte ulukosalla (ja varsinnkaan jos teillä ei oo näin mahtavaa ahteria ko mulla!), minä alan askarrella niitä joulukortteja. Ja ehkä jos muistaisin varata pyykkivuoronki ennekö tuo pyykkivuori lähtee kävelemään tuolta kylyppäristä tai syö minut alleen ko pahaa aavistamatta meen veskiin. Ai niin, ois pitäny vissiin johonki tenttiinki lukia... 

Kassellaan! 

Briefly in English: Although there is wet and slippery outside, inside my apartment (or should I say, inside my window) is snow and stars in the sky. A winter wonderland, I might say. It was so depressing to watch out of the window, so I made some decorations. Christmas tree, stars and snowflakes! And some candies. Feelin' much better now. Next I'll light up some candles, listen music and make christmas cards. You'll never guess what is my favourite holiday...