Koska vieläkin rakastan sua, etkä vieläkään rakasta mua.

Jäi muuten eilisestä juoksufiilistelystä sellaiset olennaiset asiat pois, kuten että aijon kotua ottaa seuraavalla kerralla messiin jonku mahtavan ysärivyölaukun ja ratkaista sillä lämpimien kesäpäivien (ei sillä että ainakaan tällä hetkellä net enää tuottais onkelmaa, Oulu plus kymmenen ja vettä sataa) juoksuongelmat sen suhteen, ettei avain ja puhelin mahu messiin. Aiemminhan oon todennu jo mm. sen, että vyölaukku on ihan lyömätön baarilaukku. 

Tämä ei ollu mikään vitsi. 

En myöskään muistanut mainita, että Mannispudding on soluttautunu meikän ruokavalioon loppujen lopuksi ihan ok. Ekana päivänä sekotin vanukkaani veteen ja tuloksena oli aivan jäätävä, koko päivän kestänyt turvotus, muttako vaihoin veden maitoon, tätä samaa ongelmaa ei enää oo ollu? Liekkö tuolla vesi-maito -jutulla mitään merkitystä, mutta joka tapauksessa oon pystyny syömään vanukasta ihan hyvillä mielin siinä missä rahka aiheutti kauhian alavatsapömpön, pahan olon ja limaisen ja kutisevan tunteen suuhun. En tiiä meneekö tuo puddingkaan pidemmällä juoksulla sitten, mutta enköhän minä tämän yhen purkin kuitenki selätä. Makukin (vanilja) oli meikäläisen mielestä aluksi aika ällö, mutta nyt siihenki on jo tottunu. Mieluummin ehkä edelleen söisin suklaata, tosin hankala sanoa ko en oo maistanu. Eli varsinkin jos maidon kaseiini ei oo ongelma tai maitotuotteet yleensäkään, mutta rahka tulee jo vasemmasta korvasta ulos ja ehkä vähän oikiastakin, niin suosittelen kokeilemaan Mannispuddingia! Makukaan tuskin on ongelma ellei oo aivan sairaan ranttu, mullakin on vielä se maustamiskortti kokeilematta. Ei se rahkakaan mitään ääretöntä nam nam -herkkua ole.

Mutta niinhän se menee, että kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon perseessä ko se ehtii sulaa sitä ennen. Jos syön nykyään macaa aamupuurossa sillä ajatuksella, että se puuro on oikiastaan parempaa macan kans (waaaaat?) niin väittäisin kyllä, että meikän makuaisti on vähintäänkin heikohko.

Kolomen viikon kokemuksella voisin muuten sanoa muutaman sanan nuista superfoodeistakin. Koska näissä meikän tieteellisissä olosuhteissa ei oo pystytty sulukemaan pois muita muuttujia, on aika hankala arvioija, mikä kunnia lopulta kuuluu superfoodeille (voi jösses voisko näille keksiä jonku järkevän suomennoksen, ärsyttää hokia tuota superruokaa koko ajan) ja mikä ei. Muutta, johtuneeko valosta ja lämmöstä vaiko macasta, mutta hormonit on ainaki sen jäläkeen hyrränny palijon enemmän ko aloin syyä macani aamupuurossa. Hirviän pirtiä en oo ollu, mikä johtuu osittain perseilevästä vuorokausirytmistä, mutta reenata ja myös juosta (!!!! tätähän en ole vielä muistanut mainitakaan) oon jaksanu viime viikon kuukauden suosituimpia lukuun ottamatta varsin hyvin. Macaa aijon siis syyä jatkossaki, koska ei siitä tunnu mitään haittaakaan olevan. 

Sitä oon myös tässä pohtinu, että meneekö kunnia ei-kipeytyvistä jaloista nyt sitten Feelmaxeille, kuivakuppaukselle vaiko msm-jauheelle (ja kenties macalle?) Tiiä häntä, mutta jalat ei tosiaan ole kipeytyneet juoksemisesta yhtään ja vammanen nilikka on ollu parempi ko aikoihin. Kynnet tuntuisi myös olevan paremmassa kunnossa ko aiemmin.

Pahemmin en oo viime aikoina jaksanu viilailla tai tehä oikiastaan mitään nuille kynsille ja oon remunnu ja temunnu menemään ihan normaalisti, mutta tältä net näyttää silti. Vähän ovat epätasaset kärjestä ko en oo viilannu, mutta muuten varsin hyvässä kondiksessa ja minusta tuntuu, että kasvavatki ihan pikavauhtia? Ja minähän siis teen kaikkia sitä, mitä pitkillä kynsillä ei sais tehä, kuten käytän niitä ruuvimeisselinä ja työkaluna ynnä muuta sellaista. Aina on kyllä ollu meleko kovat ja nopiasti kasvavat kynnet, mutta tuntuis, että tilanne on vielä entisestään parantunu. Samoin kuin uskaltaisin ehkä sanoa, että karvat tuntui kasvavan vieläki aiempaa nopiammin... Mutta toisaalta aika hankala sanoa, ko niin kynnet ja ripset on aina ollu omat, vaikka monet on asiaa epäilleet. Ja pääkarvatki kasvaa niin vauhilla, että sen kohinan melekeen kuulee.

Nyt oli kyllä pakko hakia viila ja viilata nuot epätasaset kynnen kärjet ko tässä aikani kattelin nuita. 

Mutta tuota Puhdistamon msm-jauhetta aijon siis myös käyttää jatkossa. Varsinkin ko se on hyvän makuista eikä ollenkaan pahaa, niinkö kuvittelin! Ainut, joiden käytöstä en oo huomannu (tai kuvitellu huomanneeni) mitään erityisiä vaikutuksia, on nuot vihertabletit, joissa oli spirulinaa ja muuta. Tosin kehon puhdistuminen ja tämmönen on ehkä vähän hankala todeta käytännössä? Ehkä pitäisi lopettaa niiden käyttö ja minimoida muut muuttujat, niin sitten ehkä huomaisi jotain, jos huomattavaa on? En tiiä, niiden kohalta jatko on joka tapauksessa vähän avoin, koska a) net oli aika kalliita ja b) inhoan tablettien napsimista. Mutta kai kaikkien vihireitten juttujen pitäisi olla hyväksi ihimiskeholle?

No mutta, ei muutako sunnuntain jatkot, nyt minä jatkan minun ja Kotiteollisuuden kahenkeskistä laatuaikaa vielä ko kerkiän. Illan jääkiekkojännäriä ootellessa! Tekis mieli vähän kuittailla kaikille niille "tulukaa jätkät kotiin sieltä, ihan paskaa" -ihimisille, että niin, miten se oli, mutta koska olen kiva ihiminen niin en viitti kuitenkaan. Ite aattelisin, että uskomisen ja luottamisen saa lopettaa vasta siinä vaiheessa, ko ollaan oikiasti hävitty, eikä niin, että ollaan ihan vittu jee jee kun menee hyvin ja vittu ootte ihan paskoja ko menee huonosti. Peli voi mennä huonosti ja tietyt asiat tökkiä (kuten suomalaisten perisynnit maalinteko ja purkukiekot) mutta se ei tarkota, että koko joukkue olis ihan paska. Eikä se, että hävitään, tarkota, että koko peli olis ollu ihan täysin perseestä kaikilta osin. Voi olla, mutta harvemmin on. Tietysti on palijon helepompi haukkua vaan koko joukkue ja peli lyttyyn, ko todeta niitä hyviä ja huonoja juttuja sieltä erillään ja miettiä sitten kokonaisuutta, mutta. Tämähän on vain minun mielipide ja joka tapauksessa finaalissa ollaan.

Aloin muuten miettiä, että analysoin jääkiekkoaki varmaan jostain puheterapeuttinäkökulmasta, jossa pyrin kattomaan kokonaisuutta ja hakemaan sieltä paitti niitä kehityskohteita, myös positiivisia juttuja ja onnistumisia. Ja että tärkiää on kannustaa ja luottaa, koska iliman sitä ei ainakaan onnistuta. :D

Pahalta piilossa.

JOULULOMA. Luuv it. 

Sen kunniaksi glögeiltiin tyttöjen kans, sitten vähän siivosin ja pyykkäsin ja otin ihan rennosti ja sitten tuikkasin saunan nurkan tuleen (no siis sähkökiukaan lämpiämään) ja linnottauduin saunaan kauneudenhoitotuotteiden ja kynttilän, sekä siiderin kanssa. Sain kauan kauan sitten Booginalta Savon tuliaisiksi sinkkutytön kauneusboksin ja jotenki se unohtu tuonne kaapin perälle, ehin sinkusta varsin varatuksi ja muutaki, mutta tänään päätin, että on aika korkata se. 

Eli ei muutako jalaka- ja silimähauteet muhimaan ja sitten köllölleen lauteille laput silimillä ja olemaan ihan hilijaa. Hetken pötköttelyn jäläkeen sauna alako ollaki lämmin, sitten nakkasin jalat hauteeseen ja saunahunajan iholle sekä päähän ja jatkoin nautiskelua siiderin kanssa. Raaspasin jalat, ryömin suihkuun, viruttelin hunajat veks ja sen jäläkeen kuorin koko ropan kaurakuorinnalla. Ja jotta ei jäisi puolitiehen, hankkiu'uin eroon hyvin kasvattamastani talaviturkista ja kuivakuppasin.

Sen jäläkeen rasvasin jalat, naaman ja käjet ja nyt makaan siiderin ja tietokoneen kans sohovalla. Tai no, siideri on kyllä jo loppu, mutta eipä se haittaa.

Mietiskelin tuolla saunassa kaikenlaista. Ihan ensiksi sitä, että miten niin pieni ja omituinenkin huone voi olla ihimiselle niin tärkiä ja tehä onnelliseksi. Suomalaiset on vähän hulluja ja hölömöjä ko net rakentaa tommosia koppeja, jokka lämmitetään lähemmäs sata-asteiseksi, mutta ai että minä rakastan saunaa. Mikään ei rentouta paremmin. Kiristykset ja jumit suorastaan sulas pois ko vielä hieroin ihooni sen saunahunajan, jossa oli turvetta seassa. 

Sitten mietin ihimisiä ja ihimissuhteita. Ajattelin sitä, miten en oikiastaan yhtään välitä ihimisistä, joitten kanssa kaikki menee hyvin niin kauan, ko oot samaa mieltä. Mutta auta jos sulta löytyy eriävä mielipide. Minä välitän ihimisistä, jokka voi esittää eriäviä mielipiteitä, mutta kunnioittaa silti toisen mielipidettä. 

Siis oikiasti, mietitäänpä ihan tosissaan. Onko se nyt keneltäkään pois, jos toinen tykkää tehä asiat vähän toisin ko sinä. Tai tykkää siitä isästä, ko sinä tykkäät pojasta. Ja niin ees päin. Onko sillä vitunkaan väliä oikiasti ja tekeekö se sinut jotenki onnellisemmaksi, jos toinen myötäilee sinua ja sanoo, että oot ihan oikiassa? Ja todella, kuinka kovasti oikiasti uskot, että sillä jumalattomalla tingalla ja omien mielipiteittesi jankkaamisella "koska minä nyt vittu olen vaan oikiassa ja sinä väärässä" saat jotaki hyvää aikaseksi? Luuletko, että voit myyä ajatuksesi toiselle ja että se yhtäkkiä kääntääki kelekkansa täysin, ko nyt tarpeeksi tässä räiskit niitä omia mielipiteitäsi pöytään?

Tekeekö se sinut sitten onnelliseksi, että minä nyt sain sanoa viimisen sanan tässä ja olen oikiassa ja ihan sama kaikelle muulle ja mikä sinun tavoitteesi siinä on? Se, että toinen sanoo että "vittu vaikka sitten niin, oletko nyt sitten onnellinen ko minä myötäilen sinua"?

Mielipiteitä saa ja pitää olla. Ja harvemmin niistä faktoista voi kiistellä, ko net vaan on ja pysyy. Mutta mielipiteissä on se rikkaus (ja ongelma), että niitä on yhtä monta ko persereikääki, ja valitettavasti se, että sinä olet jotaki mieltä, ei tee siitä asiasta yhtä ja oikiaa jumalallista totuutta. Se, että sinulla on hienoja ja vahavoja mielipiteitä ei tee sinusta vielä mitenkään erityisen hienoa ihimistä, vaan se, että kunnioitat myös sitä, että TOISILLAKIN on niitä vahavoja ja hienoja mielipiteitä.

Se, että sinä pidät niitä paskana ja myös kerrot sen, ei todellakaan yleensäkään saa aikaan mitään hyvää. Tai no, jos se jotenkin sinua tyydyttää niin kivat sulle, mutta vastapeluria tämä tuskin kauhiasti lämmittää. 

Onko se meuhkaaminen oikiasti kaiken sen pahan mielen ja skisman arvoista?

Minä en ole sellainen ihimistyyppi, joka välittäisi siitä, mitä muut ajattelee. Olen tälle elämälle oppinut yksinkertaisesti ignorettamaan suurinta osaa ihimismassasta ympärilläni. Teen niinkö itestäni tuntuu, olen oma itseni. Jos se jotaki liikuttaa niin se on voi voi, koirat haukkuu ja karavaani kulukee. MUTTA, se ei silti tarkota sitä, ettenkö kunniottaisi toisten ihimisten mielipiteitä. Vaikka en voisi kaikkea aina allekirjottaa tai ymmärtää, ei sekään tarkota sitä, että minulla olisi oikeus dissata toista ihimistä tai sen ajatuksia.

Maailmassa on hirviän vähän ihimisiä, joiden mielipiteellä on minulle väliä. Jokaisella saa olla mielipiteensä ja se on ihan okei, mutta harvemmilta minä sitä kyselen. Otetaan vaikka tuo minun mieheke. Ainuat tyypit, joitten mielipiteellä on ollu väliä tässä jutussa, oli Leena ja Ukko. :D Ja Ukkokin on tosiaan koira, että... Leenan mielipiteellä on väliä siksi, koska luotan sen emännän harkintakykyyn ja siihen, että se on minulle rehellinen. Ja koska Leena on ihimistyyppi, joka kunnioittaa toisen mielipidettä siitä huolimatta, vaikka se olisi eriävä ko omansa. 

Vaikka met tykätään eri asioista ja tehään asioita eri tavoin, se ei merkkaa mitään. Minun ei tartte saaha Leenaa ymmärtämään maksapihivien parhautta eikä mitään muutakaan. :D Ja kyllä, voin myöntää, että net maksapihivit haisee ihan paskalle, mutta maistuu hyvälle. Ja kyllä, varmaan se minun makuaistinikin on jotenkin vajavainen, mutta näillä mennään.

Se että nämät kamraatit on antaneet siunauksensa asialle (Ukko etenkin, joka tykkää J:stä ko hullu puurosta), on ollu enemmän ko tärkiää. Kenenkään muun mielipiteellä ei oikiastaan ole ollut mitään väliä.

Paitsi ehkä Olokin, mutta met ollaan niin samaa mieltä asioista ja Olokki tajuaa juttuja, mitä muut ei tajua, että eipä se kauhian eriävää mielipidettä voisi esittääkään. :) Pakko sanoa muuten tähän väliin, että mietin tänään, että jos se vain mitenkään on mahollista, niin Olokki näyttää vielä nätimmältä videolta katottuna ko livenä. Jos voi tyttö olla nätti niin meijän Oona on!

Tämmöstä tänään joululoman kunniaksi. Ihan vaan siksi, että oli aikaa ajatella ja jaksamista kirjotella. Tai kyllähän minä näitä juttuja mietin meleko jatkuvasti ja yritän puhua sen puolesta, että voitaisiin olla toisemme paremmin hyväksyviä ihimisiä. Minä itekin, ko eipä tässä kukaan ole täydellinen. Ja siksikin, että voitaisiin jatkossa vähän miettiä omaa käytöstä ja ihimisiä ympärillämme. Nykyaikana se toisen ihimisen kunnioittaminen tuntuu vaan olevan vähän hukassa. Minä olen ite sellainen, että hyväksyn lähimmäisekseni äärimmäisen hitaasti, mutta jos sinne porukkaan pääsee, en muuta halua ko hyvää ja rakastan kertoa ihimisille ympärilläni, että välitän heistä ja kunnioitan heitä. Mutta minun luottamus toista kohtaan on hyvin herkkä ja se on äärettömän heleppo särkiä.

Se on minun syntini. Ja valitettavasti minulla on myös norsun muisti. Okei, valikoivan norsun muisti. Sanotaanko, että valtavan hyvä, mutta valitettavan lyhyt. Paitsi tietyissä asioissa.

Mutta joo, nyt jatkan sillä ajatuksella herkuttelua, että huomenna kello ei soi mihinkään epäinhimilliseen aikaan, vaan saan herätä just sillon ko itelläni huvittaa. Tai olla heräämättä, jos ei huvita. Tädää!

Sing for me and I will forget you for taking my heart in a suitcase you packed.

Ihan pakko tulla tännekin ihimettelemään tätä, nimittäin meikäläisen silimäripset on teheneet jonku ihime kasvupyrähdyksen! Ruukaan aina aamuisin taivuttaa ripset, mutta en juurikaan jaksa laittaa ripsaria ja tänään sitten suihkun jäläkeen päivällä päätin lopulta lyyä myös sitä ripsaria, ko oon jo usiampana aamuna miettiny, että ihan niinkö tämä taivuttelu ois jotenki vaikiampaa ko aijemmin.

Ja lopputuloshan näytti sitten tältä. En oikeen jaksanu paneutua siihen taivuttamiseen mutta härrekyyd ko löin vähän ripsaria, tuntuu että räpsyttimet hakkaa ottaan asti. :D Anteeksi tuosta keskimmäisestä hirvityksestä, meikän hymy on aika järkky. Ja mikä on olevinaan tuo kolo tuolla toisessa poskessa, mistä lähtien se on ollu nuin iso, viimeksi ko tarkistin niin siellä oli pieni kuoppa. No, eläkää kattoko muuta naamaa, kiinnittää huomio niihin ripsiin. Joita voitte ihailla lähikontaktissa alemmassa, erittäin epätarkassa suurennoksessa. Nyt herääki sitten kysymys, että mistä moinen kasvupyrähdys? Mitään ripsiseerumeita sun muita en siis ole todellakaan käyttänyt, ruokavaliossa ja elämäntavoissaki on tasan kaksi muutosta, ja net on a) gluteeniton ruokavalio ja b) pakuritee. 

Kumpaa näistä nyt sitten syytetään? :D Vautsi vau, toivottavasti tämä ei oo mitään ohimenevää. Koitin miettiä myös, että voisiko se aamuinen taivuttaminen tai ripsivärin käyttämättömyys olla taikasanoja tässä. En tiiä! Joka tapauksessa nämät on aikas kivat, vähän niinkö ois käyny laitattamassa ripset, mutta iliman niitä kaikkia negatiivisia puolia. 

Mutta nyt rupian tälle päivälle kattomaan vähän opiskelujuttuja vielä, ko niiden sijasta oon tänään käyttäny lähes kaiken liikenevän vapaa-aikani urheilemiseen ja perjantain suunnitteluun. Vähänkö meille tulee mahtava ilta! Syyän kanasalaattia, karjalanpiirakoita ja juustosarvia, juuan valakkaria ja omenan makuista kossua Spritellä, ettei olis liian fiksua ja kypsää. :D Jäläkimmäiseen en välttämättä kajoa niin hirviän innokkaasti, taijan hakia yhen onnellisen Joen kyllä kans.

I wish I could rewrite this story.

Seuraa taas semmonen oksennan kaiken sekalaisen tähän, tässä ja nyt -juttu. Eli voitais vaikka lähtiä liikkeelle siitä, että parin viikon liikkumattomuudesta kyrpiintyneenä (ehkä ja kenties?) heräsin maanantai-aamuna pirtiänä puoli seittemältä ja lähin pimeyteen postiautojen ja hilijaisuu'en keskelle aamulenkille. Ja bongasin ekat jouluvalot. Jokka osoittautui yllättäen aika hyödyllisiksi jouluvaloiksi, ko net pelasti meikät loppulenkistä eksymiseltä. Oli koko päivän ihan superonnistunut olo, joka kostautuikin sitten sillä, että illalla alako unettaa jo yheksältä ja ennen kymmentä olin jo sängyssä, mutta en jotenki kummassa nukahtanukaan ihan helepolla. Syytän naapurin koiraa, joka räksytti.

Koska eilinen lipastopäivä venyi taas miltein kuuteen (ex-tempore terapiademot on kivoja!), en sitten mitenkään päin enää eilen jaksanu jumpata, vaikka se suuri suunnitelmani oliki. No, tänään oon sitten teheny selekä-rinta-olokapäät -jumpan ja kihissy tyytyväisyyttä itteeni siihen liittyen. Vaikka lenkille en sitten taas jaksanutkaan enää. Yritin toki tänä aamunaki olla reippaana ylyhäällä jo ennen kukon pierua, mutta jostaki syystä se ei lähtenykään ollenkaan samalla lailla ko eilen ja tyydyin kääntämään kylykeä siihen asti, kunnes oli pakko nousta. Olin ajatellu jumppailla jo aamulla, mutta kävi kait se näinki.

Huomenna ois vuorossa kyykkäilyjä, saa nähä missä vaiheessa päivää toteutan ittiäni niitten suhteen. Kuppaillaki oon muistanu onnistuneesti jo kahtena (2) ! päivänä. Tänään tutkin reisiäni tuossa saunan jäläkeen peilistä ja täytyy todeta, että kyllä se sellu on vähenemään päin, kakkostyyppi on sekin nyt teheny jonkin sortin katoamistempun. Tosin siitä voi varmaan syyttää enemmän tätä meikäläisen naamatonta polokupyöräilyä ko kuppailua, mutta kyllä sekin on tässä apuna ollut. Ja aijon edelleenki vetää tuon kuppailukuurin loppuun ihan vaan periaatteesta. :D On sieltä vieläki varaa lähtiä.

Lisäksi sillä samaisella maanantain aamulenkillä koin oivalluksen meikäläisen jalan asennon suhteen (kyllä, voi kyllä, kannattaa todellaki kävellä tuolla mitä erikoisempien omakotitalojen välissä aamulla ennen kaheksaa ja kuunnella Britney Spearsin Work Bitchiä, alako ihan naurattaa se tilanne), joten olen taas elämästä ja urheilusta enemmän kuin innoissani. Asennon korjaamisen jäläkeen lähtiessäni polokemaan lipastolle pohje alako puolen minuutin jäläkeen huutaa apua, ko about viimiset kolome vuotta vapaavuorossa olleet lihakset joutui yhtäkkiä töihin. Mahtavaa, jalaka saattaa sittenki selevitä.

Mutta jottei tulisi liian "elämä on juhla" -henkistä päivitystä, täytyy siirtyä asiasta kukkaruukkuun ja siihen, että löysin makkariin aivan passelit jouluverhot ja nyt käyn hirviää kamppailua siitä, että tarvitaanko met makkariin jouluverhoja? Tässä netistä tilaamisen petollisessa maailmassa net verhot voisi tietysti aina tilata ja palauttaa sitten jos siltä tuntuu, mutta vähän niinkö _tiijän_, että jos tilaan net niin en palauta kuitenkaan. :D Paitsi jos net onki ihan huonot, niin sitten tietenki. Vaikiaa. Vois luulla, että kävisin eettisiä pohiskeluita siitä, että voinko tilata itelleni kengät tai vaatteita tai jotain, mutta eiii, minä pohdin jouluverhojen ostamista. Joskus oon itekki sitä mieltä, ettei ois pahitteeksi tarkastaa tuota lääkitystä. Sitten jos ostaa jouluverhot, ois niinkö ihan pakko saaha pari punaista tyynynpäällistä ja punainen pöytäliina. 

No, ehkä ei ole pakko, siihen nähen, että joululomaki alakaa aika aikasin, toisin ko viime vuonna, jolloin tsillailin Oulussa vielä 19. päivä joulukuuta. Sitä paitsi meen kyllä ensin äitin kaapille ja vasta sitten ehkä kauppaan. Joskus mietin, että liika harkitsevuus on kyllä suorastaan rasite. :D 

OKEI, tein tässä sovinnon itteni kanssa ja laitoin verhot tilaukseen, ko net oli alessa (ylläri!) ja normaalihintaisena en niitä ihan varmasti osta. Koska posti ja matkahuolto vihaa minua, katotaan nyt ensin, että päätyykö se paketti minne ja saanko sitä käsiini ees. Sitten voidaan miettiä, että minkälaiset net on ja mikä on kohtalonsa. Ja muita tekstiilejä yritetään löytää sitten syyslomalla äitin kaapista. 

No joo, tästähän tuli taas nyt semmone maailmaa muuttava juttu kyllä! Mutta tämmöstä tämä on meikäläisen kans aina välillä (eikä aina niin välilläkään...), ihime ko joku oikiasti jaksaa katella. :D

Ja hei loppukevennys, näin ekan lumipostauksen naamakirjassa ja menin varovasti kurkkimaan verhon raosta, josko täälläki olis tapahtunu jotain yllättävää sillä aikaa ko oon mököttäny sälekaihtimet kiinni sisällä, mutta mitä sitä hittoja! Vaikka ei sitä kyllä tartte oikiasti sataa vielä ainakaan ennen perjantaita, ko mullei oo pyörässä talavirenkaita... Mutta nyt alan suunnitella nukkumisjuttuja, joten adjö!

I'm going through changes.

Huh! Tämän syksyn ensimmäinen lipastopäivä ja myöskin hikinen polokeminen sinne ja takaisin takana. Meikän aineenvaihdunta on kyllä varmaan vähän buustissa ko tuntuu, että tätä hikeä irtoaa aivan litratolokulla. Ei puhettakaan, että normaalivaatteissa pyöräilis. 

Ruotsin kurssiin oli onneksi ihan kevyt lasku, ehkäpä siitäki seleviää hengissä. Hommaa kyllä varmaan riittää ja suulliset esitykset vähän jänskättää ottaen huomioon tämän meikän "Hej, jag heter Annariika!" -tasoisen ruotsini. Mutta ehkäpä net unohtuneet asiat alakaa kurssin myötä muistua mieleen. Kävin myös hakemassa opiskelijakorttiin uuen tarran OYY:n toimistolta, kalenterit ei olleet vielä tulleet (yhyy, en pääse täyttelemään luentoja värikoodattuna kalenteriin!) Käytiin lounaalla salaattibaarissa ja sitten polokasinki takasin kämpille. Huomenna terapia-info iltapäivästä, saa nähä mitä siellä seleviää. Ja sitten keskiviikkona vielä ruotsia ja meikän syksyn eka viikko on varmaankin siinä. Aamukasin ruotsit alakaaki onneksi vasta puoli yheksältä, joten keskiviikkoisin ei oo pakko nousta ihan niin aikasin, ko alunperin luulin.

Ei mikään hirviä alotus kyllä (tai no, riippuu siitä huomisesta varmaan aika pitkälle), paitsi että ko viimiset pari päivää on ollu mahtavan aurinkoinen keli, niin tänään totta kai sato sitten heti aamusta vettä. Tyypillistä. Plus että tuolla välillä oleva tieremppa ahistaa suuresti meikän hermoja, pitänee jatkossa kiertää se, ko kaivinkoneitten ja kuorma-autojen välissä pujottelu ei oo meikän juttu. Varmaan onnistun eksymään Tuirassa. :D Pikkusen myös ketuttaa se, että tosiaan yhen luennon takia pitää polokia se vajaa kasi sinne ja takaisin. No, jos ottais kuntoilun kannalta. NIINPÄ NIIN, NIMENOMAAN. 

Pääsimmekin tästä aiheeseen nimeltä uusi elämä ja dieetti. Oon joo ottanu fotoja, mittonu ja punninnu itteni, koska homma alako virallisesti eilen, mutta net kuvat oli niin hardcorea, että julukasen net täällä ehkä sitten, jos on jotain mihin vertailla niitä. :D Nolot mahamakkarat! Kuivakuppailussa otin varaslähön ja alotin sen jo viime perjantaina ja täytyy kyllä sanoa, että ainaki ilimeisesti nesteet on lähteny liikkeelle jatkuvasta vessassa ramppaamisesta päätellen, lauantaina erehyin kiduttamaan itteäni aika illasta ja vietinki seuraavan yön heräillen valehtelematta varmaan puolen tunnin välein jäätävään vessahätään. Ja mitä siihen kidutukseen itteensä tulee, niin ei se nyt niin kauhiaa kidutusta ole, aluksi tuntu, että pitää huutaa ääneen reisiä imuutellessa mutta nyt tuntuu enää lähinnä siltä, että se tehoaa (toivottavasti!) Hiki valuu ja janottaa, joten toivottavasti jotain tapahtuu. Mitään konkreettista en sinänsä oo huomannu vielä, paitsi että iho tuntuu siliämmältä ja on kosketusarempi (pakarat huutaa hallelujaa polokiessa).

Voisin kait minä laittaa tähän kuitenki painon ja net mitat, jokka mittasin lauantaina (toimittajan huom. rullamitalla, pitäisi ostaa mittanauha!)

Paino: 53,0 kg (sunnuntaiaamuna 52,5 kg, varmaan liukenin yön aikana puoli kiloa nesteitä, tai siltä se ainaki tuntu :D) jonneki nuille huudeille se nyt varmaan sijottuu.

Lantio: 86 cm
Vyötärö: 65 cm

Rinnan alta: 75 cm

Reidet: 55 cm 

Kaikkialla muualla, paitsi ehkä rinnan alla, on nuin viisi senttiä ylimääräistä, ja se on kyllä erittäin pätevien ja ammattitaitoisten tutkimuksieni mukaan puhasta löllöä. :D En muista valitinko jo, mutta tajusin tuossa äsken keränneeni takaisin net pari ylimääräistä kiloa, jotka kesän alussa nitistin pois. Toki net voi olla nesteitäkin aika pitkälle, joten olen kohtuullisen positiivisella mielellä. Eniten kuitenkin masensi tajuta meikän takapuolen alennustila, sekä se, että meisin juoksutrikoot ei mahtunu päälle. Tai mahtuhan net toki, mutta keskivartalosta kiristäen ja sen näkösenä, että net on liian pienet. Kuten myös suurin osa muistakin omistamistani housuista. Ja onko se nyt mikään ihime, jos normaaliin on tullut lisää se about viis senttiä. Mutta näistä ylimääräsistä senteistähän met pyrimmä nyt eroon.

Ruoaksi väsäsin muuten eilen tätä kesäkurpitsalasagnea (kattavat ohojeet ja kuvat löytyy linkin takaa, en jaksa alakaa keksiä pyörää uuestaan) ja täytyy sanoa, että se oli kyllä tosi hyvää. Suosittelen lämpimästi. MUTTA nyt lopetan tämän löpöttelyn tältä erää ja alan tiskaamaan ja touhuilemaan.

Dance for your man if you care.

Ihanan aurinkoista päivää kaikille! No olipas ällöpirtiä alotus. Oikiasti en tiiä onko tämä aamu nyt ollu niin kauhian kiva ko oon tänään heränny siihen, että selekää vihiloo säännöllisin väliajoin ja oon ettiny selän hierontaan käyttämiäni tennispalloja sukkahousun sisällä koko aamun löytämättä niitä. 

Ulukona on kuitenki niin komia ilima, että ei yksinkertaisesti voi olla pahalla päällä ko on juonut aamukahavit ja syöny aamupalan kuistilla auringonpaisteessa samalla ko lukee päivän lehtiä. :)

Nyt istun juomassa pakuriteetä, jota tilasin kokeilumielessä Hyvinvoinnin tavaratalosta. Ei tämä ollenkaan pahaa oo, päin vastoin, ei oikiastaan maistu juuri miltään! Oon jo pitemmän aikaa halunnu ottaa pakuriteen kokeiluun, ko kaikki ympärillä on kehuneet sitä niin kovasti, mutta oon yksinkertaisesti ollu liian laiska tekemään asialle mitään. Kaikista pakurin väitetyistä terveyshyödyistä voitte googlailla ite jos kiinnostaa, en jaksa tässä alakaa listata niitä, ko niitä oli aika pitkä pätkä. Vaikka multa mettätalousinsinööri talou'esta löytyykin (ja metsurikin), niin päädyin silti hieman helepompaan vaihtoehtoon hankkia pakuria luettuani siitä, kuinka kova homma pakuri on käsitellä nautittavaan muotoon. Pakurihan on siis koivun pinnalla kasvavan sienen muodostama kääpä, jos joku ei sitä vielä tiennyt. Jatkossa ostan varmaan purkin valamista pakurijauhetta, tulee luultavasti halavemmaksi ja on riittoisampaa ko tämä pussitee. Tosin tämä oli kyllä jo nelijäs kupillinen teetä tuosta samasta pussista, joten teepusseja ei kannate heittää roskiin yhen käyttökerran jäläkeen, vaan käyttää niin kauan ko väriä irtoaa.

Syksyn uusia tuulia silimällä pitäen tilasin samaisesta Hyvinvoinnin tavaratalosta myös Valmarinia, joka on tarkoitettu kai kehon happo-emäs tasapainon ylläpitoon? Tiiä häntä, mutta minulla se vaikuttaa närästykseen ja vattan väänteisiin (juurikin luultavasti neutralisoimalla nuita liiallisia happoja?) Ja viimeisimpänä, vaan en suinkaan vähäisimpänä, tilasin myös itelleni kuivakuppauskupit.

Ikisinkun ja Hikikinkun Jennyn innoittamana aloin suunnitella kuivakuppauskuppien hankkimista jo viime keväänä, koska kuten varmaan lähes kaikki naiset, minäkin kärsin siitä kosmeettisesta selluliitistä. Luullakseni opiskelujen ja bussilla kulukemisen myötä runsastuneen istumisen myötä ja toisaalta juoksemisen lopettamisen takia se on viime aikoina ollut lisääntymään päin tuolla meikäläisen reisissä ja kovasti palijon haluan siitä eroon. Lisäksi minulla on aina ollut se mahamakkara, josta jo aiemmin avauduinkin ja myös siihen aijon nuita ruveta testaamaan. 

Ja tokihan näillä voi myös lievittää erinäisiä lihaksien kiputiloja. Pitäisikin itte asiassa iskiä kuppi kiinni selekään ja kattoa auttaisiko se tähän särkyyn ko en tennispallohierontaa voi sattuneesta syystä ittelleni antaa... 

Kuivakuppauksen kautta päästäänkin siihen päivän pääaiheeseen, joka oli net syksyiset muutoksen tuulet. Oon koko kesän pohtinut näitä juttuja ja tullut siihen lopputulokseen, että ensinäkin meikäläinen siirtyy syksyn myötä ja syyskuun alusta kokeilemaan gluteenitonta ruokavaliota, koska vatsa on ollut taas pitkin kesää ihan mahoton ja vaikka minulta on se keliakia pois sulijettu, eikä oireet siihen varsinaisesti ees viittaakaan, vaan ärtyneen suolen oireyhtymään, on siinäkin suositeltavaa välttää kotimaisista viljoista vehnää, ruista ja ohraa. Kovin mielelläni en tätä päätöstä tee ja tosiaan pitkään olen tätä miettinyt, mutta jos se vaan helepotusta tuo tähän ainaiseen turvotukseen ja huonovointisuuteen, niin kaipa sitä on kokeiltava. Meisillähän on jo toki ennestään pitkä listä niitä ruoka-aineita, joita tulisi vältellä, ko net aiheuttaa naamatonta tuskailua tuon mahan kanssa (esim. sienet! voi vittu) ja löytyypi tuolta taskusta myös se laktoosi-intoleranssi. Joka on näin 23-vuotiaana alakanu ensimmäisen kerran oireilla niin, etten voi syyä enää ees tavallista jäätelöä! Koskaan ennen jäätelö ei ole aiheuttanu minkäänlaisia oireita, paitsi nyt. 

No, heleppo lopettaa jäätelön syöminen ko niitä vähälaktoosisia tai laktoosittomia vaihtoehtoja on niin vähän. Paitsi jos tekee jäätelöä itte, niinkö minä tein, kröhöm. 

Tästä pääsemmekin taas sitten siihen, että ruokavalion muutoksen myötä aijon haastaa itteni myös muutenkin eräänlaisen dieetin tiimoilta. Eli syyskuun alusta alakaen aijon myös olla syömättä herkkuja ainakin vuojen loppuun asti ja pyrkiä syömään muutenkin mahollisimman järkevästi ja terveellisesti. Ja mikä tärkeintä, myös alakoholi on pannassa vuojen loppuun asti. Koska ajatuksena olisi saaha muutama kilo pois eli rasva tirisemään, yhdistyy tähän luonnollisesti riittävä määrä monipuolista liikuntaa, eli jotain aerobista, mutta myös kuntosaliharjoittelu, jotta lopputulema olisi hoikka ja kiintiä, eikä hoikka ja löysä, kuten nyt. Ja tietenki tuo jo aiemmin mainittu kuivakuppaus, johon on luonnollisesti suotavaa yhistää terveellinen ruokavalio ja riittävä liikunta, sekä veen juominen.

Koska elämän ei kuitenkaan pijä olla liian vakavaa ja tarkoitus olisi, että edelleen tulevaisuuessa pystyisin silloin tällöin herkuttelemaan hyvällä omalla tunnolla ja nauttimaan myös alkoholia, on suunnitelmaan sisällytetty etukäteen muutama porsaanreikä. Herkuttelu ja alakoholin nauttiminen on sallittua lokakuussa Leenan synttäreitten tiimoilta,  jolloin mennään kattomaan PMMP:n keikkaa. Tämä siksi, että kyseinen tapahtuma on kirjattu kalenteriin jo ennen tämän suunnitelman ideoimista ja muutenkin. Lisäksi jouluaattona on oikeus syödä hyvin ja nauttia alakoholia ja miehekkeellä on kalenterissa yksi poikien reissu, jolla kalijan nauttiminen on sallittua. Lisäksi ajattelin, että sitten ko korkataan meijän oma, uusi sauna, on lupa juua yhdet saunaoluet. Muuten olisi kuitenki tarkotus piettää korkki kiinni. Ja herkuttelu ei tietenkään ole täysin kielletty, vaan tarkoitus olisi pyrkiä tekemään järkeviä valintoja. Mies on myös tosiaan lupautunut mukaan tähän juttuun ainakin alustavasti, mistä on varmasti suunnattomasti hyötyä. Toki se tekee sitten itte kuitenki lopulliset valintansa, mutta ei ainakaan houkuttele minua pahoille teille. :D

Nyt oonki sitten ihan hyvällä omalla tunnolla nauttinut niistä pian kielletyistä herkuista, kuten tosiaan siitä kotitekoisesta jäätelöstä, punaviinistä ja mutakakusta.

Vuojen loppuun mennessä jos tosiaan olisi saanut tiristeltyä tuota ylimääräistä pois ja muokattua vähän kroppaa niin olisin enemmän ko tyytyväinen, koska nyt en sitä ole ja haluan saaha liikunnan järkeväksi ja pysyväksi osaksi elämää, kuten se on jo nyt kesällä osittain ollutkin. Haluan myös kokonaisvaltaisesti oman hyvinvoinnin kohilleen ja olla tyytyväinen elämääni myös tällä viimeisellä, hieman klikkaavalla osa-alueella. Niinpä oonki nyt päättäny valittamisen sijaan ryhtyä toimimaan ihan tosissaan, olematta kuitenkaan liian tiukkapipoinen. 

Huh, tulipas siitä taas pitkä sepustus. Mutta jotenki helepottaa ko asiat kirijottaa johonki, ehkä niistä on astetta vaikiampi luistaaki sitten ko on mennyt julukisesti ääneen tämmöstä lupailemaan. :) Aijon toki ottaa myös mitat, painot ja kuvat ennen projektin alakamista ja sen myötä, jotta saisin jotain konkreettisia merkkejä mahollisista tuloksista.

Mutta nyt pitää alakaa touhuilemaan, ohojelmassa ois esimerkiksi lenkkiä koiran kans ja vattujen puhistamista.

En tunnista itseäni tuosta, se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.

Meisi kolomekymmentä vee tässä päivää. Tukka lähti, näytän tätiltä ja olin pakotettu siksi pukemaan tänään päälleni jotaki pientä ja palijastavaa. 8) No ei kai, valaistus vähän valehtelee tässä kuvassa, oikiasti latvat ei oo enää ihan nuin tummat ja hetkittäin voisi jopa sanoa, että oon enemmän blonti ko tumma. Joskus vannoin, ettei meikäläiselle tuu vaaliaa tukkaa enää ikinä, mutta kaippa se on parempi sanoa never say never. Lyhyt tukka on tällä hetkellä aika luksusta, vaihtelu virkistää ja tästä on hyvä alottaa uusi kasvatusprojekti.

Ohan tuossa vähän eroa tuohon edesmenneeseen reuhkaan. :) Ja ai niin, ei muuten spoilata tätä juttua miehekkeelle, haluan nähä kuinka kauan se ettii meikäläistä linja-auto/juna-asemalta ennenkö hoksii. :D

Nyt minä lähen ulos nauttimaan kuumasta kelistä, uuesta tukastani ja siitä että tunnen itteni sexy hot babeksi. :D

P.S.

Tein villin muutoksen ulukoasuun ja vaihoin taustan! 

Saattanen fiksailla tätä vielä lisää myöhemminkin. Oon miettiny mm. uutta banneria, mutta toisaalta tykkään kyllä tuosta vanahastaki, joten miksi mennä muuttamaan hyväksi havaittua?

No, enivei, huutakaa jos tuo tausta on ihan hirviä. :D

Brielfy in English: New colour at the background! Hope you like it, I might fix the outfit a bit more when I have more time.

Tarvitsen jotain maailman ja itseni väliin.

Alotin tänään päivän testaamalla uutta ripsentaivutintani ja tadaa! Mulla on ripset, jumalauta! Tai no siis, ohan net aina ollu, ja net on kohtuullisen pitkät ja mustat, MUTTA. Net on aina olleet ihan piikkisuorat, ja vaikka kuinka olen niitä taivutellu, net vaan aina suoristuu. No, eipä suoristunu nyt! Olin niin pähkinöinäni tästä, että oli ensinnäkin ihan pakko laittaa ripsaria silimiin ja toisenakin ottaa tästä valokuva teille todisteeksi. Semmoset kaarevat ja pitkät ripset niinkö oon aina halunnu! Iliman mitään pidennyksiä tai ihimeseerumeita... 

Elämän pienet ilot!

Ripset! Vaikka net vähän huonosti onki. En oikiasti uskonu, että tämä voisi olla ikinä mahollista iliman niitä pidennyksiä tai jotain muuta kallista ihimettä. Mutta voi kyllä, ripset taipui ja net vieläpä pysyy taipuneena! Ihimeitten aika ei ole ohi. Ja taivuttimethan on tasan tommoset mustat Iberon taivuttimet Prismasta.

Mutta jotta tämä päivä nyt ei olisi sitten ihan liian mahtava, ostin kirpparilta itelleni kahella eurolla farkut, joita en jaksanu sovittaa, koska olin varma että net mahtuu jalakaan. No, eipä mahtuneet! Kaikki sujuu loistavasti siihen asti, kunnes pitää laittaa nappi kiinni... Ja koska net housut nyt makso kokonaista kaks euroa (!!!) niin pitäähän minun niihin mahtua vielä. Joten menin kauppaan ja ostin sieltä kauhian läjän kasviksia ja vihanneksia. (Oikiasti nämät asiat ei sinänsä korreloi keskenään, vaan bongasin hyvän reseptin jota halusin kokeilla.) Teinki ruuaksi sitten porkkana-maissisosekeittoa. 

Porkkana-maissisosekeitto:

2 sipulia

2 valkosipulin kynttä

800g porkkanaa

200g pakastemaissia

1½ l kasvislientä

100g yrttituorejuustoa (minä laitoin valkosipuli-yrtti)

2 rkl sitruunamehua

suolaa

mustapippuria

muskottia

Kuullota sipulit öljyssä, lisää pilkotut ja kuoritut porkkanat sekä maissi ja kasvisliemi. Keitä kypsäksi. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää tuorejuusto, sitruunamehu ja mausteet.

Ite nautiskelin oman annokseni raejuuston kera ja ostin testimielessä Realin proteiinileipää, jota natustelin kurkun kanssa. Maistui aika samalle ko se Karppinen karppileipä, eli ei mitään suunnatonta herkkua kyllä. Mutta kyllä kait tuota nyt syö! Ennenkö selekäänsä ottaa. :D Oon vaan niin hirviä mussuttamaan leipää, että ois kiva jos se ois koostumukseltaan ees jotenki inhimillisempää ko ruisleipää en juuri pysty syömään. 

Keitto oli joka tapauksessa tosi hyvää, suosittelen lämpimästi mikäli sosekeitoista tykkää. Vähän erilaista porkkanakeittoa ko mitä oon yleensä teheny. Tuorejuusto antoi kivaa täyteläisyyttä tuohon. 

No, jotain muuta positiivisuutta vielä tähän päivään, posaukselta tuli veen tasauslasku, joka oli loppusummaltaan negatiivinen, mulla on tänään kaheksalta saunavuoro eikä mitään pakollista tehtävää loppupäivänä. Kelepaa köllötellä. Ja housujen sopimattomuuesta huolimatta aijon kyllä nauttia yhen saunaoluen! 

Briefly in English: I managed to make beautiful eyelashes for me! But I also bought too tight jeans from the flea market so I have to eat veggie soups the whole autumn so that I can fit to them! Haha just kidding, made carrot and corn soup, it was really delicious.

Kauneimmat kukat kukkivat juuri nyt.

Ei mulla muuta, ko hyvää meikitöntä päivää vaan kaikille! Pahoittelut laadusta, tässä koneessa on oikiasti aivan käsittämättömän surkia webbikamera, enkä jaksanu kaivaa järkkäriä. Pointtina kuiten, että ollaan neidit tyytyväisiä itteemme myös iliman sitä pakkelikerrosta ja muistetaan, että kosmetiikkatuotteiden käyttämisellä on myös vaikutukset ympäristöön. Meikäläisellä tämä päivä ei toki hirviästi eroa normaalista, usiammin jätän meikkaamatta ko mitä meikkaan, mutta yleensä lipastolle oon ruukannu nakata meikkipuuterin ja väriä kulumiin, sekä ehkä poskipunaa. Tänään siis iliman nuitakin.

PS. Tuo meikäläisen tietoja minusta -kuva edustaa myös (yllättäen :D) tätä meikitöntä linjaa. 

Briefly in English: A day without make-up.

Voisinks mä olla sulle, olla se tunne.

Lauantaiaamupäivää kaikille! Aattelin, että pitää yrittää huuella ees jotain tännekin välillä, vaikka tietokoneen hankinta onki vielä vähän prosessissa ja tiedostojen pelastaminen edesmenneeltä vaiheessa. Eilen oli tarkotus kertoa hirvipitsalla herkuttelusta, mutta jotenki kummassa unohin koko asian ko aloin syömään sitä pitsaa. :)

Siispä tässä ihastuttava kuva minusta ikuistettuna mamman mahtavalla koneen webbikameralla! Koira herätti meikät tänään seittemältä (se niistä vapaapäivän pitkistä aamu-unista) ja käytyäni sen kans pihalla ja hakemassa Lapin Kansan päätin kaheksalta ruveta kahavin keittoon. Oonki tässä kerenny tälle aamulle tsillailla aamiaispöyässä ja lukia Lapparia, selata viime viikon Annan sohovalla maaten ja syventyä Irvingin Sirkuksen poikaan ko koira nukkuu jaloissa. Ja kaikki tämä ihanassa hilijaisuuessa yöpaita päällä ja villasukat jalassa, ko aurinko kurkkii sisään ikkunoista.

Meisi tykkää. Tämä on kyllä melekeen täydellistä, vaikka ei ihan kuitenkaan.

Nyt mulla on kasvonaamio naamassa (kuten tuosta kuvasta erittäin huonosti näkyy!) ja mietin että jos tekasis jalakakylyvynki vielä. Viikonloppua arvostaa ihan eri tavalla ko on viikon töissä. Vaikka oonki ollu käsittämättömän väsyny ja vittuuntunu koko viikon. Eilenki menin kymmenen jäläkeen jo nukkumaan. Ja työtki on vähän perseestä, ehkä minä oon vaan vähän liian vanaha jo. Mutta köyhä opiskelija ei voi valittaa. Tosin olen miettiny kyllä, että minkä helevetin takia meikän pitää aina vääntää niin tosissaan, ko vähemmälläki pärjäis. Vituttaa tehä kaikki aina niin kunnolla. Saman palakan siitä saa vaan ko muutki.

Mutta jepa, meisi haukkaa ehkä vähän sitä eilistä pitsaa ja lähtee sitten tekemään jalakakylyvyn ja valamistautumaan tähän aurinkoiselta näyttävään päivään. Vaikka mitään erikoista ei tapahtuiskaan. 

Ihanaa lauantaita kaikille, toivottavasti aurinko paistaa ja on syytä hymyillä. Tai ootta syypää jonku hymyyn. Täällä vaan sitä aurinkoa, mutta näillä mennään!

Briefly in English: Lovely Saturday morning! I don't have to be anywhere, the sun is shining and it's easy just do nothing. Reading book at sofa and sipping some coffee. I like! I wish happy and sunny day for everyone! Let's hope that today has many reasons for a smile.

Sut löysin liian myöhään kai, tai aikaisin.

Jep, koska tässä taannoin satuin osallistumaan yhteen kampanjaan ja sitä kautta sain testattavakseni L'oréalin uusia hiusvärejä, kerronpa nyt täälläki sitten kaikkien iloksi käyttökokemukseni tuosta Feria-hiusväristä. 

Lisätietoa täältä.

Tämä Feriahan on vissiin niinkö uudistunut Préférence, eli se väri, jonka kerrotaan maailmalla tappaneen ihimisiä. Ensimmäinen positiivinen puoli siis, olen vielä hengissä. :-------D Jep. Olin kyllä vähän tullu siihen tulokseen, että en enää kestoväriä päähäni pistä (mitä tämä Feria siis on), muttako ilimaseksi saa, niin köyhällä opiskelijalla ei oo varaa valittaa. 

Niinpä siis tänään kiitos koko päivän jatkuneen vesisateen kasasin itteni ja ryhyin värijäämään tukkaa. Heti ensimmäiseksi kiinnitin huomiota siihen, että nuot purkit ja putkilot tuossa paketissa oli tosi helposti käsiteltäviä, väriaine oli todella helppoa ja siistiä sekottaa sinne emulsion joukkoon (tämä ei ollut sellainen rutisteltava tuubi, vaan semmone korkilla oleva purkki). Mukana oli joku eliksiiri (? en tiiä :D), joka piti myös sekottaa sinne emulsioon, ja se oli kylläkin sitten pakattu astetta hankalemmin, joskin pienen taistelun jäläkeen sekin suostui menemään sinne emulsion sekaan. Myös mukana tulleet kumihanskat oli paremmat ko hiusvärien mukana tulevat yleensä.

Meikäläisen sävy oli 2.01 eli Black Spirit, pakkauksen kylijen mukaan syvä musta siis. Erikoista tässä värissä oli se, että hiukset piti kastella ja pyyhekuivata ennen värjäämistä. Se ehkä jossain määrin hankaloitti värjäämistä, sillä aluksi oli vaikia havaita, mihin kohtiin hiuksia väriä oli jo tullu ja mihin ei. Kehite kuitenki alako aika äkkiä muuttumaan mustaksi ja sen myötä jopa lämpeni hieman, jonka jäläkeen värjääminen oli helepompaa (joskin se lämpeneminen aiheutti hiukan pelonsekaisia fiiliksiä. :D) Väri levittyi tosi heleposti ja oli koostumukseltaan ehkä jopa vähän liiankin lurikkaa, tuntu että tämän kans sai olla tarkempi ko yleensä, ettei tullu roiskittua sitä joka paikkaan. Se tuntui myös tosi riittoisalta, sain kyllä kaksi pakettia tuota väriä, mutta koska oon pihi, pistin päähäni vaan yhen, mutta se riitti kyllä mainiosti peittämään meikäläisen juurikasvun ja väriä riitti jopa latvoihin asti, vaikka nämät meikäläisen kutrit onki varmaan yli puoli metriä pitkät jo. Ainut erityisen iso miinus, jonka värjätessä huomasin, oli tökötin tosi voimakas tuoksu. Vaikka mulla oli kylppärin ikkuna auki, tuntu se tuoksu välillä tosi ahistavan voimakkaalta ja silimiä kirvelevältä. Tämä voi tosin johtua siitä, että oon muutenki vähän hajusteyliherkkä (jep, tosi fiksua värijätä tukkaa itekseen kaupan väreillä...)

Muuten väri tuntui puolen tunnin vaikutusajan aikana päässä miellyttävältä, ei mitään kutinoita, kuumotuksia tai karvasteluja. Väri ei myöskään valunut päästä mihinkään ja pesuvaiheessakin se sotki ehkä vähemmän kuin aiemmin käyttämäni mustat värit. Iholle tarttui väriläikkiä suojaavasta rasvakerroksesta huolimatta, mutta net lähti pesussa aika hyvin pois. Erityistä plussaa myös siitä, että mukana tuli tosi riittoisa hoitoainetuubi, joka oli varustettu korkilla ja sitä oli tosi helppo käsitellä (ei mikään auki revittävä muovipussi, vaan ihan kunnon tuubi).

Lopputulos näyttää tältä, äläkee välittäkö meikän ylikasvaneesta
otsiksesta. :)

Eli kaiken kaikkiaan siis oikeinkin toimiva kestoväri kotivärjäykseen. En tiiä paketin hintaa, mutta veikkaisin, ettei ole ihan halavimmasta päästä. Jos kotona haluaa kestovärillä värjätä, uskaltanen suositella tätä väriä. Lopputulos näyttäisi olevan aika musta, enkä ainakaan vielä ole kauhiasti bongaillu kohtia, joihin väri ei olisi tarttunu. On nimittäin joskus ollu semmosta ongelmaa, että kestoväri ei paikoin ole tarttunu päähän. Itte ehkä kuitenki jatkossa pysyttelen siinä sävyteshampoossa, kohan vaan saan käytettyä tuon toisenki paketin väriä pois. 

Jos pohojaväri ei ois näin epätoivoinen, oisin ottanu varmaan jonku punasen sävyn testiin. Tuo Pure Paprika ois aika kiva! Toisaalta mietin tommosta sinimustaaki tai violettia, mutta se ois ollu ehkä vähän liian rebelia. :----D

Briefly in English: I coloured my hair with L'oréal Feria 2.01 Black Spirit.

I'll meet you in the next life, I promise you.

Tässäpä tulee meikäläisen uusi tukka! Tai se mikään uusi ole, sama vanaha rätti se on, mutta vähän uudelleen muotoiltuna. Ja ko innostuin tästä uuesta kesälookistani sen verran palijon, päätin perijantain kunniaksi jopa meikata! 

Siinäpä se! Kiitos otsiksen minusta tuntuu, että meikällä on sittenki ehkä poskipäät. Ja ei, en muuten omista mitään kotikutoista tuulikonetta, vaikka tuo kuva näyttääki ihan siltä. :-----D Nuot rajaukset silimissä on vähän pyllystä taas, aina unohan ettei näillä meikäläisen raskailla luomilla ja suoristuvilla ripsillä pitäisi tehä semmosia. Tästä eteenpäin alakaaki se suoristustappelu tuon otsiksen kans... 

Eipä tässä muuta, kivaa perjantaita kaikille! Vaikka ainakaan täällä tuo sää ei oikein suosi näitä kivoja kesäfiiliksiä, jotka heräsi otsiksen myötä... Sataa sataa ropisee. 

Briefly in English: I had my hair cut. Like it very much!

Etkö tahdo, vai etkö tohdi rakastua.

Istun täällä kasvonaamio naamassa pestyäni ja kuorittuani ihon, joten siispä seuraa esittely meikäläisen käyttämästä tököttiarsenaalista (miehet, jos teitä tänne eksyy, tässä vaiheessa voitta lopettaa lukemisen.) Aika ihana tämä tunne ko on naamio kasvoilla, olin ihan unohtanu. Siitä kuorimisesta puhumattakaan. Tuon Lumenen kasvojen kuorinta-aineen koostumus oli muuttunu, mutta toimivalta tuotteelta se vaikutti edelleen. Tuoksu ei tosin ehkä miellyttäny niin kauhiasti. Mutta, nyt sen purkkiarsenaalin kimppuun:

Ekana meikäläisen vartalon hoitoon käyttämät mönjät. Dermosilillä mennään, perus bodylotionia (jota ei kuulemma saa enää, eikä!) ja tummasuklaa body butter. Tuo tummasuklaa-juttu tuoksuu raivostuttavan suklaiselle ja on koostumukseltaan tosi paksua, peruslotionia taas voi käyttää myös after sun -voiteena. Auringonoton jäläkeen. Jos harrastaisin sellaista. Heh. Ja sitten on vielä jalakavoide (kyllä, ko kuivat kantapäät on maailman raivostuttavin juttu), pehmentää ja ehkäisee hienhajua. :D Toimii väsyneille jaloille, parasta jalakakylvyn ja perusteellisen jalakahoidon yhteydessä.

Kaikkia rasvoja käytän sen mukaan, miltä iho tuntuu. En joka suihkun tai saunan jäläkeen, ainuastaan silloin, ko iho tuntuu rasvaa kaipaavan ja silloin, ko kuorin ihon suihkussa. Jalat ois hyvä hoitaa ja rasvata kerran viikkoon, mutta kiireessä tahtoopi jäähä. Yleensä oon yrittäny muistaa jalat sinä samana päivänä ko teen kasvojen kuorinnan ja laitan naamion.

Seuraavaksi sitten naamanhoitotuotteet. Puhdistukseen tuo Dermosilin vaahto E, tykkään koostumuksesta tosi paljon. Ei kuivata ihoa ja jättää kivan puhtaan tunteen kasvoille. Sen vieressä meikinpoistogeeli, jota käytän lähinnä suihkussa naaman pesuun. Ei ehkä niin hirviän tehokasta, tällä ei esimerkiksi lähteny meikkikynä poskesta laskiaisen jäläkeen. Huomasin juuri, että kuvasta puuttuu Natural Coden puhdistusgeeli, semmonenkin löytyy. Sen lopputulos on kyllä puhdistava, mutta en tykkää koostumuksesta, geeli on vaikia pestä pois naamalta, toisin ko tuo Dermosilin vaahto. Silimämeikin puhistukseen myöskin Natural Codea, puhdistusemulsiota. Ei mikään supermahtava, emulsio on ehkä vähän hankala käyttää, yleensä painelen ensin vanulapulla silmiä ja sen jäläkeen pesen vielä vedellä. Silti tähän asti testaamistani silimämeikinpoistoaineista paras. Kasvovettä käytin joskus, mutta minusta tuntu, että se lähinnä jotenki ärsytti ihoa, joten heitin pois. Voisi tietenki ostaa tuota Natural Coden kasvovettä ja kokeilla, että onko lopputulos senki kanssa sama.

Sen kuorinta-aineen näitteki jo edellisessä kirjotuksessa, tässä tuo Dermosilin vadelmanaamio. Tämä on pitkäaikainen suosikki, vadelmaa ja savea. Savi kuulemma imee epäpuhtauksia ja skeidaa ulos ihohuokosista, tiiä sitten. Tuo on kuitenki joka tapauksessa heleppo käyttää, tuoksuu hyvälle ja tuntuu mukavalta iholla. Ja kyllä minusta käytettynä yhessä kuorinnan ja kosteutuksen kanssa kerran viikossa vaikuttaa positiivisesti ihon ulukonäköön ja hyvinvointiin. Ja kosteutukseen tosiaan tuota Natural Coden 24h Moisturizeria. Käyttötiheydestä sen verran, että en rasvaa naamaa joka pesun yhteyessä, ainuastaan silloin, ko se tuntuu kaipaavan kosteutusta. Ja tietenki kuorinnan ja naamion jäläkeen. 

Hännänhuippuna meikällä on tuo Rainbown silimänympärysvoide (:-------D). En oikein tiiä, onko siitä ollu mitään hyötyä käytössä, toisaalta aina tahon unohtaa sen laittamisen. Hakusessa olisi ehkä joku vähän parempi, tummia silimänalusia ja silimäpusseja häivyttävä mielellään! Mitään varsinaisia päivä- tai yövoiteita en käytä, ko olen kokenu, ettei meikäläisen naama tarvi saati semmosia kaipaa. Ja tunnustan, olen laiska pesemään naamaani, jos en ole meikannu ja käy suihkussa/saunassa. Pesen naaman jos se tuntuu tai näyttää rasvaselta, mutta muuten en viitti läträtä ylenpalttisesti sen veen kans, ko tuntuu että jatkuva peseminen alakaa vaan kuivattamaan naamaa. Täällä Oulussa veen laatu on vissiin sen verran erilainen, että vaikutus oikeen korostuu.

Käsien hoitoon Dermosilin kuorinta käpälöille, käsivoide sekä kynsinauhavoide. Viilailut hoijan lasiviilalla ja sillon tällön lakkaan kirkkaanpunaista tai pinkkiä kynsille (oikiastaan ainuat järkevät kynsilakat, jotka tällä hetkellä omistan, Lumenen sävy 22 Burning Heart ja MaxFactorin 704 Disco Pink). Kunnollista mustaa lakkaa pitäisi ostaa, edellinen taisi olla Maybellinen ja tykkäsin siitä aika palijon, ei vaan ole tullut ostettua uutta tilalle ko edellinen loppu. Tuo Lumenekin on meleko finito jo. Joku väritön ja kuulas, läpinäkyvä sävy voisi olla kiva kans. Tosin olen aika laiska lakkaamaan kynsiä. Viila ja lakat jäi poikke kuvasta, anteeksi siitä.

Sitte tukan hoitotuotteet. Paul Mitchellin Super Skinny Serum on rakkaus, johon tutustuin pidennysaikoinani. Maksaa maltaita, mutta yksi painallus kuiville latvoille riittää silottamaan ja elvyttämään aika kivasti. Auttaa myös muotoilussa ja on kuulemma luonnonkiharoille hiuksille erittäin hyvää. Tuo Taming Spray taas on suunnattu oikiasti lapsille, mutta toimii ihan meikäläisenki tukassa, vähentää sähköisyyttä ja auttaa selevittämään takut, pidennysaikana tuli tuokin tutuksi. Iliman näitä kahta tämä meikäläisen oma fleda tuskin olisi näin pitkä ja hyvinvoiva kuin mitä se nyt on, uskon että nämät hiuksiinjätettävät hoitoaineet on vaikuttaneet merkittävästi esimerkiksi kaksihaaraisten syntymiseen. Uusin tuttavuus tukkahommissa on tuo Eclipsen Moisture Kick, jonka sain joululahajaksi. Tullut sekin erittäin tarpeeseen, sillä tämä meikäläisen tukka kaipaa nykyisellään tuota kosteutustaki. Ja tämä tuoksuu aivan ihanasti toffeelle! Luonnollisesti näistä löytyy suojaa aurinkoa, ilimansaasteita ja kuumuutta kohtaan. Joku lämpösuoja ja tyvikohottaja voisivat silti olla paikallaan. Jotain kuohketta ja karheutta antavaa, ko meikäläisen tukka on niin liukas. Hiuspuuteri ei meikällä oikein hyvin toiminut, kokeilin Sexy Hairin, mutta kuivashampoo voisi olla hyvä. Muotoilutuotteita että siis tosiaan nyt tässä nää, koska niitä ei ole, Cutrinin hiuslakkaa lukuunottamatta. :D Näistä on kyllä suorastaan huutava pula...

Järjestys ei nyt ole kovin looginen, mutta olokoon olematta. :D Tässäpä siis käyttämäni shampoot ja hoitoaineet! Vuorottelen noitten kosteuttavien Eclipsen tuotteiden ja L´oréalin voluumituotteiden kans. Haaveilisin Paul Mitchellin voluumishampoosta ja -hoitoaineesta, mutta kyllä nämätkin on asiansa ajaneet. Meikäläisen tukka on muuten niin piikkisuora ja päätämyöten, että noita käyttämällä saa tukkaan kivaa ilmavuutta ja kuohkeutta ja se pääsee paremmin oikeuksiinsa. Eclipset taas antaa välillä tarvittavaa kosteutta (ja voi kyllä, nämätkin tuoksuu ihanalle!) Miinuksena tosin se, että näillä pesemisen jäläkeen tukka on latistunut ja päätä myöten. Joku syväpuhdistava shampoo ja tehohoitava hoitoaine (jotain korjaavaa ja syväkosteuttavaa kenties) voisi olla tervetullut joukkoon myös. Hiuksia yritän pessä mahollisimman harvoin, ko en halua joutua rasittavaan rasvottumiskierteeseen. Urheilut valitettavasti vähän sotkee tätä, ko hikoilen niin helekkaristi.

Muuta suihkuverhon takaa löytyvää: Oriflamen Coconut & Ricemilk -suihkugeeli. Tuossa on ihana koostumus ja ilimeisesti se kosteuttaaki, ja tykkään tuoksustaki. Ja tuo on ollu tosi riittoisa. En tiiä saako tuota nykyään enää, enkä tiiä mitä teen sittenko se loppuu. Suihkugeelit tuppaa nimittäin yleensä vaan ärsyttämään ja kuivattamaan meikän ihoa, joten en niitä käytä, mutta tuo on teheny kivan poikkeuksen. No, ehkä tulen toimeen iliman. Keskellä oleva ruskia tuubi on Yves Rocherilta kotoisin oleva mutanaamio hiuksille. En muista mitä paketin kylijessä luetellaan vaikutuksiksi, mutta oon käyttäny tätä noin kerran viikossa latvoille ja kyllä tämä ehkä niistä tekee pehmeämmät ja kiiltävämmät ainaki. Alakaa olla loppumaan päin, pitäisi ehkä etsiä seuraava hyvä hiusnaamio. Laitimmaisena hengaa sitten Garnierin Sugar Scrub, vartalonkuorintaan. Tässä on kivan pirtsakka tuoksu ja mukava koostumus. Kuorin roppia noin kerran viikossa, sekä sheivatessa. Tämäkin on yksi vakkarituotteitani, tosin seuraavana hyllyssä oottaaki sitten joululahajaksi saatu Dermosilin porkkanakuorinta (en jaksanu kaivaa sitä kuvaa varten).

Tässäpä sitten vielä meikäläisen meikkipussin sisältöki. Suurin osa Lumenea, kuten kuvasta näkyy. Lukuunottamatta loistavaa Wet n' Wildin kulumaväriä. Jos etit hyvää kulumaväriä niin tässä on tuote, missä on hinta-laatusuhe kohillaan. Ei palijoa maksa ja ehottomasti paras tähän mennessä testanneistani. Hyvä sivellin ja väriä on heleppo annostella sopivasti, niin että lopputulos on luonnollisen näköinen. Mukana myös vaha, jolla saa kulumat kuosiin (itte ruukaan sotkia sitä tuohon värin sekaan). Ittelleni mätsää paremmin noista tuo tummempi sävy, siinä suhteessa tuo vaaliampi ruskia on vähän turha. Ja pinsetitki paketista löytyy, net on kyllä vähän turhan pienet, mutta hätätilanteessa toimii. Muuta ei-Lumenea joukossa onki sitten vaan Acon hoitava huulivoide (ei oikiastaan kyllä kuulu tänne, löytyy muuten myös perinteikäs vaseliini) ja Rimmellin Vinyl Gloss -huulikiille. Näyttää mielenkiintoisen väriseltä tuossa purkissa, mutta siitä saa todella kivan kiillon huulille.

Mitäs sitä lopuista sanoisi, nuot Natural Coden huulikiillot on ainaki kivoja ja tuo Lingonberry Lip Lacquer on ihanan väristä, mutta sen pysyvyys huulissa on aina vähän niin ja näin ja minä kun olen vähän laiska lisäämään tai korjailemaan... Huulipunan sävy ei ollu ihan semmone punanen mitä halusin, joten jääny vähän vähemmälle käytölle (muutenki vierastan edelleen punaa huulissa, on vaan niin hankala olla). Tosin teen kyllä yleensä siveltimellä tuosta punasta rajaukset tuon huulilakan alle, että se pysyis vähän paremmin. Poskipuna on jees (tosin nuot sudit ei ehkä niinkään), ittellä tosin on senki käyttö vähän vielä hakusessa. Nestemäinen luomiväri ainut luomiväri jonka tällä hetkellä omistan, pitäisi ostaa ehkä jotain, missä ois neutraaleja harmaita ja semmosia sävyjä. Ja sitten musta. Valokynääki käytän vähän vaihtelevasti, oon nimittäin meleko varma että sain siitä kasvoihin kerran allergisen reaktion. Oon kyllä käyttäny sen jäläkeen, eikä se oo enää toistunu, mutta (no joo, minä nyt meikkaan muutenki niin vähän että niin :D). Tuo Lumenen ripsari on ollu tosi positiivinen yllätys, True Blueberry Volume. Tykkään tuosta palijon enemmän ko edellisestä ripsarista joka oli joku False Flash Effect muka olevinaan.... Onkohan se MaxFactorin vai Maybellinen ripsari, ei jaksa muistaa nyt. Vaikka vastikään taisin lukia jostaki lehestä, että tuossa ripsarissa oli eniten jotain myrkkyä. Aika ylläri Lumeneksi. No mutta, käytän sitä silti. 

Meikkivoidetta ja puuteria ja meikkipuuteria käytän vaihtelevasti. Meikkipuuteria yleensä kiireessä aamuisin, voidetta ja puuteria sillon ko on aikaa ja haluan peittävämmän lopputuloksen. Näiden miinus tosiaan on se aurinkosuojan puuttuminen. Ja mitäs sitten vielä. Nuot kynät, joo. Nestemäiset rajauskynät on varmaan molemmat jo kuivuneet, eikä nuot Lumenet kyllä ollu mitään kovin hyviä. Ihan ok piirtojäläki niin kauan ko eivät kuivu kärjestä, pysyvyys vähän niin ja näin. En oo hetkeen kissansilimiä harrastanu, mutta sittenkö innostun taas, pitänee ostaa uus, jotain toista merkkiä kyllä. Myös nuot puinen ja muovinen meikki/rajauskynä on olleet vähän njää. Pigmenttiä ehkä niinki riittää, mutta pysyvyys on vähän heikko. Puinen on kyllä parempi kunhan sen vaan saa terotettua teräväksi, tuon muovisen kynän pää pyöristy melekeen heti käytössä ja sen jäläkeen rajailu on ollu huomattavasti hankalampaa. 

Ja noista roinista vielä, pinsetit on ihan ehottomat olemassaan, ko meikäläisen häätyy nyppiä kulumia jatkuvasti, että net pysyy sopivan ohuina ja kuosissa (oikiastaan pitäisi tehä sitä päivittäin). Sitten on tuo huulipunasivellin joka on aika paska, samoin tuo luomivärin häivytyssivellin (no mutta, eipä ole luomivärejäkään, ja toisekseen, vaikka olis, oisin ihan käpy niitten kans, että. :D) Ripsi/kulumaharja on aika ehoton kaveri, tosin nykyään harjailen enää vaan ripsiä. Ko en halua paakkuja ripsiin, mutta en toisaalta semmosia ylieroteltuja hämähäkin jalakojakaan. Ja sain korjattua vastikään nuot meikäläisen kunnon ripsentaivuttimet! Sitä ennen jouduin tulemaan toimeen erittäin paskoilla muovisilla. Näillä saa kyllä taivutettua ripset palijon paremmin ko niillä. Tosin meikäläisen ripset kyllä suoristuu taivuttelusta huolimattaki aina, että se siitäki kyllä. 

Ja lopuksi tämmöne ketään ei kiinnosta, mutta kerron nyt kuitenki kuva. Eli halavin mahollinen kynsilakan poistoaine (tuossa on ehkä maailman paskin purkki ikinä, siellä on sisällä varmaan kolome topsipuikkoa jotka olen onnistunu pudottamaan sinne!), hammastahana (siis minullahan on joku fetissi tuohon sanaan "natural" tuotteessa ko tuotteessa) Adidaksen dödö (ainua jolla minun hikoilu pysyy ees jotenki kurissa, kehitetty kuulemma yhessä huippu-urheilijoitten kanssa...), erittäin lopussa oleva Bepanthen rohtuneisiin huuliin ja halenneisiin suupieliin sekä muuhun akuuttiin ja Garnierin SOS pen akuuttien finnien tappamiseen. Tuo SOS pen tehosi kyllä ainaki joskus tuloillaan oleviin finneihin ja häivytti jonku verran jo naamaan posahtaneita, mutta en tiiä onko tuo menny vanhaksi vai meikäläisen naama vaan tullu immuuniksi, ko tuntuu että enää se ei tehoa. Tässä säläosastossa vois olla mukana myös semmoset Nivean mustapäälaastarit, jos net ei ois niin perkeleen kalliita! Siinä on kans ollu tuote, joka on minusta oikiasti aika toimiva. Mutta semmone yks pikku paketti tosiaan maksaa ihan maltaita, eikä net laastarit riitä viikottaisessa käytössä juuri mihinkään. Joten enpä oo kehannu ostella. 

Jahas, siinäpä sitten taisiki olla aika lailla kaikki meikäläisen (paskoja) kertakäyttösiä Rainbown sheivausteriä ja herkän ihon sheivausvaahtoa lukuunottamatta. Aattelin että net ei varmaan kauhiasti ketään kiinnosta. :) Voi olla, että oon unohtanu jotain jokapäiväisessä käytössä olevaa, mutta eipä se ole niin vaarallista. Nyt täytyy kyllä vaan sanoa että huh, olihan siinä purkki jos toinenki. Ja minäkö luulin, ettei minulla ole näitä tököttejä ko oon muutenki aina välillä niin kauhian epänaisellinen nainen... No joo, kyllähän minä tosipuheessa satsaan ihonhoitoon ja hiuksiin jonku verran. Koska hiukset on naisen kruunu ja kauneus lähtee hyvinvoivasta ihosta! Ja hyvä olo näkyy ulospäin. Ja mitä muita näitä kliseitä nyt oli. :) Ja olennaisena osana hommaan tietysti kuuluu myös ruokavalio ja riittävä veden nauttiminen sekä net vitamiinit. Ulkoilu, urheilu ja auringolta suojautuminen. (Nivean aurinkorasvalla, jonka suojakerroin on sen 30.) JA HEI, meikit naamassa ei vaan mennä nukkumaan. Muutako äärimmäisessä poikkeustilanteessa, mikä tarkoittaa sitä, että et ole kotona ja puhdistaminen ei ole mahollista. Tai tulet kotiin niin väsyneenä, että on pakko vaan nukahtaa. Tai jos sammut. Kyllä näitä aina sillon tällön nähään meikäläisenki elämässä, mutta pääasiallisesti pesen naaman myös baari-iltojen jäläkeen.

Mitäs minä seuraavaksi teille esittelisin? Meikäläisen pyykinpesuaineet? Vai siivousvälineet? :------D No, jospa tästä avautumisesta oisi ees jolleki jotain iloa. Jos ei, niin ainaki minä välttelin tenttiinlukua aika tehokkaasti. No enkä, oon minä lukenuki. Mutta tämä oli hyvä tämmöne rentoutus. 

Joo, nyt minä lähen suuntaamaan unia kohti. Ja mietin että mitä teen motilliselle kahavia, keitin nimittäin vahingossa kahavit... Äläkää kysykö.

Briefly in English: This is how I take care of my looks.

Rumor has it.

Arskaa, kahavia ja mustikkapiirakkaa. Kertoo kaiken olennaisen tästä hetkestä. Ja yllättäen vielä aika hyvää kahavia, ottaen huomioon että se on Rainbowta. Yleensä oon semmosia Saludo/Juhla Mokka/Presidentti -naisia kahavini suhteen, mutta köyhyys pakottaa opiskelijan aina vähän kyseenalaisiin valintoihin (paitsi kalijan kohalla, Karhusta en tingi.) Tämän Rainbown heikkous on kyllä ehottomasti tämä laadun vaihtelevuus, joskus on niin pahaa että, ja nyt on taas vaihteeksi melekeen parempaa ko edellinen paketti Juhla Mokkaa.

Köyhyyestä puheen ollen, kävin keskustassa tuhulaamassa omaisuuen naamaani:

Täydennystä Lumene-varastoihin ennen kotia lähtemistä. Meikkipuuterin jämät päätti räjähtää tuossa joku aika sitten (en tiiä onko joku muuki huomannu tämän raivostuttavan asian, mutta niitä ei ikinä voi käyttää loppuun asti, koska jossain vaiheessa se perkeleen puuteri räjähtää milijooniksi atomeiksi sinne rasian sisälle...) Kuorinta-aine on ollu loppu jo varmaan puoli vuotta (ja sen kyllä huomaa meikän naamasta :----D). Lisäksi hellin lopultaki itteäni kunnon primerilla ja punaisuuen häivyttäjällä, ko jos jollaki on vielä jääny epäseleväksi, niin meikäläinenhän on hieman punasuuteen taipuva naamasta...

Tässä kuvassa vielä se suuri syy, miksi juuri nämät Lumenen tuotteet. Paitsi että oon ollu Lumenen vakkarikäyttäjä kosmetiikan suhteen jo jonkun aikaa, niin näistä löytyy myös tuo kesän kannalta äärimmäisen tarkia asia: nimittäin aurinkosuoja. Meikkipuuterissa SPF 15 ja primerissa peräti 30. Meikäläinen kun on myös mallia "grillaannun kuin makkara auringossa". Lumenessa kiehtoo myös kotimaisuus ja tuo luontofiilistely. Lisäksi olen yksinkertaisesti todennut Lumenen tuotteet vaan meikäläiselle parhaiksi. 

Meikkipussinkin sisältö on pikkuhilijaa Lumeneistunut, ripsarikin on nykyään kyseisen merkin ja oon oikiastaan tykänny siitä aika palijon. Oon suosinu aika paljon tuota Lumenen Natural Codea, ko sen hinta-laatusuhe on aika hyvä, mutta sen meikkivoiteista ja puutereista valitettavasti puuttuu tuo aurinkosuoja. Tuo Natural Coden kuorinta-aine on kyllä ollu ehoton lemppari, ja samoin oon ollu ihan tyytyväinen sarjan naamarasvaan (tosin en tiiä onko niiden koostumus nyt kauhiasti muuttunu ko siitä on tullu net punaisuutta ja kiiltoa hillittevät versiot). Tosin minä en oo mikään intohimorasvaaja, joten en oikein osaa sanoa siitä juuta enkä jaata. Ainaki se auttaa sillon ko naama meinaa tuntua kuivalta. :------D Natural Coden silmämeikinpoistoemulsio on myös ainut, jolla on saanu suhteellisen hyvin ripsarit helevettiin naamasta. 

Oikiastaan voisi tehä semmosen esittelyn omista lempparituotteista. Pitäisi ruveta varmaan lukemaan lastenneuron huomiseen tenttiin, mutta kiinnostaisi palijon enemmän kuvata noita purkkeja. :D No mutta, nyt pitäisi ainaki naaman suojaus olla kunnossa. Kesä, saat tulla! Onneksi ulukona on semmoset 15 astetta lämmintä ja aurinko paistaa, että tällä hetkellä siihen kesään ja perjantaina häämöttävään kesälomaanki voi melekeen jo uskoa. Aurinko kutsuisi ulukoilemaan lisää, oli ihana polokia keskustaan ja takasin.

Ei se auta, ei se loma tuu sieltä, ennenkö on ensin hoitanu net velevollisuuet pois alta. Siispä tenttimatskujen pariin, huoh. Pakataki pitäisi. Suoraan sanoen ei kyllä jaksattaisi yhtään. Mutta pakko mikä pakko.

Briefly in English: Now my face has the protection it deserves. Sun, you can start shining! Luckily it already shines and there is lovely weather outside. Too bad I have to read to the last test before summer holiday, which I have tomorrow...

Missä sun nimesi ei tarinoissa kierrä.

Oon aika sankari. Tänään olen vihdoinkin teheny ittelleni sähkösopimuksen (ei siis tartte kuitenkaan loppujen lopuksi muuttaa igluun asumaan, vaikka elämä iliman sähköä ja yhteyksiä ulukomaailmaan epäilemättä sopisi meikälle paremmin kuin hyvin) ja oon saanu värijättyä järettömän juurikasvunki piiloon. Enkä ees kuollu, vaikka kyseessä oli L'Orealin musta hiusväri! No okei, tämä oli Excellence, se tappava taisi olla Preference. Meni kuukausi suunnitellessa tuota värjäysoperaatiota ko pelekäsin, että mitä jos lähtee vaikka henki. No ei kait, oikiasti olen vaan ollu aika aikaansaamaton, mutta onneksi viime yönä liskojen yötä rokatessa tulin vilikaisseeksi peiliin ja sairastuin akuuttiin lomanjäläkeiseen ulukonäkökriisiin, jonka korjasin tänään talavikarvoista luopumalla, värijäämällä tukan, kuorimalla ihon ja laittamalla kasvonaamion.

Oon kyllä vakaasti miettiny, että mitenhän tämmöne minunlaiseni neiti maantienharmaa aikoo elää loppuelämänsä, teeskennellen tämmöstä tummaa slaavilaisen näköstä naista kuten meikäläistä on usein herjattu, kunnes hiukset tippuu päästä tai kuolen johonkin myrkytykseen, vai mitähä. No, viimeistään sitten jos ikinä tulen paksuksi, on yheksän kuukautta aikaa kasvatella omaa hiusväriä esille. Ohan se aika hassua, että iteki kyllä vahavasti epäilen hiusvärien olevan sen verta myrkkyä, että en lähtis raskauen aikana riskeeraamaan ja tukkimaan semmosta päähäni, mutta näin normaalioloissa mikään ei estä meikäläistä tukkimasta sitä päähäni, päin vastoin, vaikka yritän piettää värjäysvälit mahollisimman pitkinä, aiheuttaa pienoinenki juurikasvu ahistusta ja siitä tekisi mieli hankkiutua heti eroon. Hmmmm. 

Toisaalta, epäilemättä met kaikki kuollaan joskus. Ehkä saan tukkaväristä syövän tai sitten jään huomenna auton alle, kuka tietää. Näihin filosofisiin tunnelmiin, adios, minä lähen nykkimään nämät muovinpalaset ulos silimistäni ja kierähän peiton alle. Jos huomenna koittaisi vähän kääntää tätä elon rytmiä oikein päin, pikkuhilijaa ennen opiskeluitten ääreen paluuta. En ees muista millon viimeksi meikän vuorokausirytmi ois ollu näin persiillään...

PS. Tukkajutuista tuli mieleen että jäi sitten net Paul Mitchellit ostamatta ko oon näin hias. Tottakai se superhalapa paketti oli menny ko kuumille kiville ja meisi jäi nuolemaan näppejään...

Scream at the top of your lungs if your body's feeling right.

En saanu eilen unta vielä hetkeen, joten päädyin sitten miettimään, että mitä voisin ostaa itelleni joululahajaksi saaduilla rahoilla ja löysin kyllä kaikkia mahollista. Päädyin toistaiseksi siihen, että nämät voisi olla net kaikista todennäköisimmät vaihtoehot:

Eli Paul Mitchellin lahajapakkaus Sokoksesta, joka pitää sisällään volyymishampoon ja -hoitoaineen sekä tyvikohottajan, Remingtonin kiharrinpuikko ja Shock Absorberin urheiluliivit. Poissuljettua ei ole myöskään kunnolliset juoksuhanskat tai alelöydöt urheiluliikkeestä tai mistään muualtakaan. Kaihoisasti tutkiskelin myös Iittalan ja Arabian astioita, haluaisin lisää noita omenanvihireitä Kartio-laseja, omenanvihiriän Kastehelmi-tarjoiluvadin, Essencen punaviini- ja valakoviinilaseja sekä yhen Oiva Toikan Krouvi-tuopin. Seikkailumuumi-purkit ja -kaadin sekä tarjoiluvati ei myöskään oisi yhtään hassumpia, tai mustavalakonen Taika-sarjan iso kulho. Lisäksi haaveilen myös ohukais- ja etanapannusta. Toisaalta hyvät kirjat, kuten Irvingin Garpin maailma tai Oman elämänsä sankari, voisi olla hyvä investointi. Ja koska tämä sitten jossain vaiheessa karkasi käsistä, tulin myös siihen tulokseen, että Finlaysonin Seikkailumuumi-lakanat oisi edelleen poikaa, samoin Optinen omena punaisena ja/tai mustana (no minähän ottaisin kyllä melekeen mitkä vaan Finlaysonin lakanat!), sekä yksiväriset mustat, valakoset ja punaset käsipyyhkeet. Myös Marimekolla on ihania lakanoita ja kuoseja ja esimerkiksi Räsymatto-teepannu, Pentikin juttujakaan unohtamatta.

Mutta kaikkea ihanaa kattamiseen, sisustamiseen ja tämmöseen liittyvää tärkiämpää ois ehkä kuiten uusi satsi piilareita, jotka meikällä sattuu olemaan merkkiä Air Optix Aqua (ja koska silimät on näön suhteen eri paria, kaksi rasiaa näitä), sekä Lumenen Natural Coden kasvojen kuorinta-aine, punaisuutta vähentävä kosteusvoide, meikkipuuteri ja punaisuuden & kiillon häivyttäjä. Myös uuet sheivausterät, sähköhammasharjan vaihtopäitä, kaikkia tämmöstä pakollista ja ihan tylsää. Ostaisin palijon mieluummin vaikkapa Kalevala korun Pore-sarjan mustat korvikset, Setukaisten kääty -korvikset tai hopeisen Lapin sormuksen. Puhumattakaan Thomas Sabon Charm-clubin charmeista! Koska net on niin ihania ja kivoja, oli pakko koota tämmöne pieni kuvakollaasi niistä charmeista, jotka voisin haluta itelleni. Vapise Nomination, nämät on palijon ihanempia (itte omistan yhen ainokaisen, jonka olen saanut ihanalta kummitädiltä synttärilahajaksi, nimittäin punaisen korkokengän ja se on kyllä yksi suunnattoman suurista lemppareistani, mitä koruihin tulee.)

Nämät on kyllä justiinsa niin meikäläisen makuun! Voisin ostaa sellaisen rannekorun ja alakaa kerätä siihen noita, paitsi ettäkö oon köyhä opiskelija niin taitaa olla järkevämpää ainaki vielä toistaiseksi käyttää rahat johonki järkevämpään, kuten esim. vuokranmaksuun ja ruokaan... Muutenki minulla on vähän liian kallis maku ollakseni vasta opiskelija. Mutta nähtäväksi jää, mitä sitä tulee sitten ostettua, vai tuleeko mitään. Yhen joululahajanhan oon kuiten jo itelle tilannu. Tosissaan nuot urheiluliivit ja tukkajutut olisi ehkä net kaikista tärkeimmät, ja urheiluliivit ehkä kaikista eniten, ko vanahat alakaa olla jo aikansa eläneet. Ja tietenki net piilarit yms. muut. Ja ainahan sitä saa haaveilla!

Mutta joo, voisin herätä täältä haaveista tähän päivään ja mönkiä peiton alta pois ja alakaa tehä ruuaksi hirvipitsaa ananaksella ja aurajuustolla. Herkkua!

My heart overfloods.

Nyt se on sitten virallista. Ensi vuojen alusta jätän Persemaan tomut taakseni ja muutan omaan kämppään tuonne Väläkkyyn kylään! Maksoin tänään vakuusmaksun ja huomenna polijen tekemään papereita ja irtisanomaan tätä soon to be ex batmanluolaani. Samalla aattelin vapaapäivän kunniaksi käyä pyörähtämässä myös kaupungilla, kattella veronpalautuksien innostamana joululahajoja ja ehkä joululahajaa myös ittelle, eli jotain paksua ja hyvää kirijaa! Oon kyllä ihan pähkinöinä nyt. Mutta oma luukku -hehkutusta riittänee sitten kun asia on ajankohtasempi, eli ei siitä nyt sen enempää vielä.

Käytiin myös tänään siellä Amarillossa syömässä massut täyteen herkkuja ja ruuan päälle vielä kahaveella Vanhalla Paloasemalla ja kiitos ihanan Leenan, joka oli autolla, ei tarttenu polokia kaupunkiin ja takasin! Kielitieteen tentti taisi mennä vähintäänki perseelleen, olisin erittäin onnellinen jos se vaikka vahingossa menisi ees läpi, mutta on niin hyvä fiilis kaikesta muusta, että Santtu ja sen morfeemianalyysit saa painua justiinsa nyt vaikka jonneki mihin ei aurinko paista. Ja koska oon Amarillo-reissun takia kerranki meikannu (!!!! harvinaista meikäläisen elämässä näin nykyään), aattelin olla rebel ja ottaa tänne blogiin semmosen "minä meikissä" -kuvan. Yleensä blogeissa joita oon lukenu, pyyetään bloggaajalta kuvaa iliman meikkiä, meikäläisen taas pitää erikseen julukassa kuva siitä ko naama on kuosissa. :-------D MUTTA, koska täällä tämä valaistus on yksinkertaisesti aivan persiistä ja pimiää vuorokauen ympäri, ei ollu mitään tsäänssiä saaha yhtään minkäänlaista kuvaa iliman salamaa. Ja salaman kans taas, no, todistusaineiston näätte ihanki kohta. 

Hei, olen Annariika, Lumikin ruma ja psykoottinen sisko. :-----D

Uskotteko jos sanon että oon oikiasti ihan kaunis, se ei vaan välity valokuviin asti? =D No joo, ei kait tuossakaan mitään muuta vikaa ole, paitsi että kamera paljastaa auttamatta meikän kalakkilaivan kapteeni -lookin ja saa silimät näyttämään ihan pelottavan sinisiltä. Ja näköjään istunki taas ihan läjässä. :D Minulta puuttuu semmone tietty fotogeenisyys, jos näin voisi sanoa. Ja millon minun naamasta on tullu noin leviä, vai onkohan se aina ollu tuommonen? :DDDDDD No mutta, joka tapauksessa, siinä on meisi ja vielä meikattuna. Ja piilarit päässä. Olen ihan äärimmäisen laiska ihiminen, enkä yleensä koskaan jaksa aamuisin meikata tai laittaa piilareita päähän (ellei sitten saja vettä, koska silimälasit + pyöräily + paska sää = erittäin paska yhistelmä). Enkä kyllä jaksa vaivautua laittamaan sitä tukkaakaan, ko kypärä ja pipo sekä pyöräily tekee selevää siitäki. Muutenki jos minä saisin päättää, verkkarit ois ihan hyvä vaate kaikille ja kaikkiin tarkotuksiin! :D Mjoo. Koska tuleva ammattini on kuitenki meleko ihimisläheinen ja vaatii tietynlaista edustamista, oon yrittäny joka päivä jaksaa pukeutua muuhunki ko huppariin ja verkkareihin (jotka oli pipoon yhistettynä meikän kansallispuku viimisenä lukiovuotena).

Vertailun vuoksi muikistelukuva iliman meikkiä ja lasit päässä. :)
Plus kiva näyttää ihan normaalin väriseltä, vaikka totuus onki toinen...

Ja voin kyllä ilokseni todeta, että oon edistyny! Ehkä minä joskus vielä integroin tähän mukaan myös net piilarit ja meikin. Kotona ja kämpillä hengaan kuitenki edelleen vaan lököhousuissa ja jossain virittyneessä paijassa/topissa. Ja se, että meitti meikkaa, tarkottaa lähes poikkeuksetta sitä, että oon lähössä jonneki. Yritin joskus muinoin kotona meikata ihan muuten vaan ja heti isäntä tuli kysymään "jahas, minnekä sitä nyt ollaan menossa" ko normaalisti seison siinä peilin eessä tälläämässä vain jos on jotain spesiaalia tiiossa. Selitä siinä sitten että minä mihinkään ole menossa, seku vaan aattelin ottaa naaman naftaliinista. Enkä minä kyllä ees osaa meikata, meikkipuuteri, kulumakarvat ja ripsien taivutus sekä ripsari ja vähän poskipunaa on jo melekonen suoritus. Joskus jotain rajausta silimiin tai luomiväriä, mutta niistäki oon luopunu ko ei net koskaan näytä siltä miltä niitten pitäisi näyttää. :D Huulipunaa haluaisin ihan yli kaiken osata käyttää, mutta ko se on niin vaikia olla puna huulissa. Kärsi tehä mitään ja pitäisi koko ajan olla siistimässä. Meikkaaminen ei siinäkään suhteessa sovi minulle, ko en ole mitenkään innokas kuljettelemaan korjausarsenaalia mukanani, saati ees korjailemaan koko meikkiä. 

Kyllä, minusta piti tulla mies, mutta sitten jossaki meni jotaki pieleen. No eiii kai. :))))) Ripsenpidennykset ois varmaan aika mainio juttu minulle. Joo. Mutta nyt minä lähen nykimään nämät piilarit päästä veke ja pesemään tämän naaman. Ihana ko huomenna ei tartte herätä herätyskelloon!