Oon aika sankari. Tänään olen vihdoinkin teheny ittelleni sähkösopimuksen (ei siis tartte kuitenkaan loppujen lopuksi muuttaa igluun asumaan, vaikka elämä iliman sähköä ja yhteyksiä ulukomaailmaan epäilemättä sopisi meikälle paremmin kuin hyvin) ja oon saanu värijättyä järettömän juurikasvunki piiloon. Enkä ees kuollu, vaikka kyseessä oli L'Orealin musta hiusväri! No okei, tämä oli Excellence, se tappava taisi olla Preference. Meni kuukausi suunnitellessa tuota värjäysoperaatiota ko pelekäsin, että mitä jos lähtee vaikka henki. No ei kait, oikiasti olen vaan ollu aika aikaansaamaton, mutta onneksi viime yönä liskojen yötä rokatessa tulin vilikaisseeksi peiliin ja sairastuin akuuttiin lomanjäläkeiseen ulukonäkökriisiin, jonka korjasin tänään talavikarvoista luopumalla, värijäämällä tukan, kuorimalla ihon ja laittamalla kasvonaamion.
Oon kyllä vakaasti miettiny, että mitenhän tämmöne minunlaiseni neiti maantienharmaa aikoo elää loppuelämänsä, teeskennellen tämmöstä tummaa slaavilaisen näköstä naista kuten meikäläistä on usein herjattu, kunnes hiukset tippuu päästä tai kuolen johonkin myrkytykseen, vai mitähä. No, viimeistään sitten jos ikinä tulen paksuksi, on yheksän kuukautta aikaa kasvatella omaa hiusväriä esille. Ohan se aika hassua, että iteki kyllä vahavasti epäilen hiusvärien olevan sen verta myrkkyä, että en lähtis raskauen aikana riskeeraamaan ja tukkimaan semmosta päähäni, mutta näin normaalioloissa mikään ei estä meikäläistä tukkimasta sitä päähäni, päin vastoin, vaikka yritän piettää värjäysvälit mahollisimman pitkinä, aiheuttaa pienoinenki juurikasvu ahistusta ja siitä tekisi mieli hankkiutua heti eroon. Hmmmm.
Toisaalta, epäilemättä met kaikki kuollaan joskus. Ehkä saan tukkaväristä syövän tai sitten jään huomenna auton alle, kuka tietää. Näihin filosofisiin tunnelmiin, adios, minä lähen nykkimään nämät muovinpalaset ulos silimistäni ja kierähän peiton alle. Jos huomenna koittaisi vähän kääntää tätä elon rytmiä oikein päin, pikkuhilijaa ennen opiskeluitten ääreen paluuta. En ees muista millon viimeksi meikän vuorokausirytmi ois ollu näin persiillään...
PS. Tukkajutuista tuli mieleen että jäi sitten net Paul Mitchellit ostamatta ko oon näin hias. Tottakai se superhalapa paketti oli menny ko kuumille kiville ja meisi jäi nuolemaan näppejään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti