torstai 19. tammikuuta 2012

Kun sulaudut minuun niin ei voi enää erottaa, mihin lopun, mistä sinä alat.

Joskus mietin, että vain minä voin löytää itseni näin absurdeista tilanteista. Ehkä se helepottaisi jos en oisi näin avoin keskustelemaan kaikesta mahollisesta. Avoin jotenkin kaikilla muillakin tavoilla. Kykenemätön luottamaan, mutta silti turpiinottavaa mallia. Joskus välillä mietin sitäkin, että miten ihiminen voi olla näin avoin, ja silti niin sulukeutunut. 

Mutta eipä siitä sen enempää. 

Väsymyksen täyteinen viikko alakaa olla takanapäin. Tässä olen kuumeisesti koittanut hioa kokoon kirjallisen viestinnän esseetä, ja vielä odottaisi toisen esseen opponointi. Piti tulla tuulettamaan aivoja välillä. Mitään tärkiää kerrottavaa minulla ei toki ole, ehei. Paitsi että kuntosalin jälijiltä kaikki liikkumisesta nauramiseen ja yskimiseen sattuu joka paikkaan, etenki vattalihaksiin. Ja voitte arvata että se on aika paska yhistelmä ko iltapäivän viimisillä väsyneillä puhe-elimistön anatomian ja fysiologian luennoilla lentää huonoa läppää siitä, miten niillä luennoilla oppii ainaki hyväksi psykopaatiksi jos ei muuta. Älä vittuile logopedille, se tietää mistä kohin sinun kurkkus kannattaa viiltää auki. Ehe ehe. :-----------D

Ja kun nauraminen sattuu vatsalihaksiin, on sen lopettaminen entistä vaikiampaa, vaikka koko ajan sattuu enemmän. Ennoo ihan varma, mutta veikkaisin että tää on vähintäänki joku fysiikan laki. 
Huh, niin kuin on sekin, että silimät väsyy ja korvat kans kun omaksuu (tai joutuu omaksumaan) kerralla liikaa tietoa, väittelemään englanniksi vaikkei osaa ja kirjottamaan esseetä varhaisesta vuorovaikutuksesta (ja sen merkityksestä kielen kehittymiseen). Ja kun väsyttää niin palijon ettei kahavikaan auta, tulee tämmöne hassu olo ja tekee mieli kirjottaa kaikenlaista. Kuunnella kaikkia herkkää, kuten Stellaa ja Scandinavian Music Groupia ja olla toisaalta ihan helevetin vammasella tuulella.

Aah, kuulin juuri että tämä on humanisti-tauti, joka ilimenee aina viikonlopun lähestyessä. Hmm.

Mutta olihan se hienoa tänäkin aamuna herätä 6.15 (kyllä, viikon loppua kohen venyn väistämättä aina vain pidempään sängyssä aamuisin, kunnes lopulta, kuka ties, en jaksa nousta enää ollenkaan) jotta pääsisi lipastolle kertomaan, kuinka en ole koskaan lentäny lentokoneella tai että kaukaisin paikka missä olen käynyt, on Tukholma. Scandinavian Music Group - Ruotsiin ja takaisin. Ei vaan, enkun suullinen on oikein mainio kurssi, minä vaan en tiiä matkustamisesta mitään. 

Mutta joo, meisin pitää ehkä mennä jatkamaan tuota esseetä vielä, ennenkö siirryn täysin höpönlöpön-vaihteelle. Sitä ennen voisin tehä enkun kotitehtävät (jos ny viittiin tällä meisin kielitai'olla) ja kirijottaa lyhyen sepustuksen enkuksi, ko meijän kotitehtävien ideana on tuua enklanti mukaan meijän arkipäiväisiin juttuihin ja kehittyä sitä kautta. Kuten esim. kattoa sarjoja iliman tekstityksiä, lukia enkunkielisiä kirjoja ja lehtiä, kuunnella enkunkielistä musaa ja miettiä lyriikoita jne. Saatan myös toki unohtua kattomaan vähän Californicationia.

Briefly in English: Doing my English homework by using it at my everyday life. Nothing special today (or yesterday or day before yesterday...), my muscles are killin' me with this pain I got from the gym and laughing at the lessons of anatomy and physiology of speech system doesn't really help. However, now I know where to cut your throat if I ever want to become a psychopath. Don't mess with the logopedics students! Haha.

Just kiddin'. 

The English course is really great and studying takes almost all of my time (surprise!), still writing the essay about the early communication. I'm tired as hell and would like just sit here and listen some music, talk some shit and just be the usual, very retarded me. Unfortunately those things like essays don't write themselves. So, next couple of hours I'll be still sitting here and trying to write something rational. Or maybe I just watch Californication and drink more coffee, even the coffee isn't really helping eather.

I think I didn't make any sense. Whatever. :D And ps, please forgive me if my English isn't perfect. I'm just practising.

Ja nyt täytyy myöntää että minä melekeen tykkäsin kirijottaa jotaki englanniksi. Kaikki kielioppi- sun muut virheet saatta sitten antaa meikälle anteeksi. Ja lupaan oikiasti kirjottaa lähiaikoina taas jotaki järkevääki! Tai mielenkiintoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti