Time after time.

Ihan älyhienoa että tämä Blogger näyttää aina kolome kertaa kuussa hetken verran nuot blogit joita luen, ja hävittää net sitten taas. Oo kehannu ees lisätä uusia ko ei net näy tuossa. 

No mutta, minulla on täällä menossa Cyndi Lauper -iltamat samalla ko mutustan myöhäisenä iltapalana mysliä ja aattelinpa rustailla jotaki ennenkö möngin hammaspesulle ja nukkumaan. Makaan sohovalla Cats-paita ja maailman ihanimmat ylisuuret Adidaksen housut päällä (ihanan pehemiää, ihanan kotoisaa ja ihanan rakkaita vaatteita) ja olo on rento ja unelias. Oikiastaan olisi pitänyt tiskata, mutta ehkä sen kerkiää vielä tehä tämän jäläkeenki. Paitti että pitäisi kyllä muistaa myös käyä lähentelemässä noita meikän karvalankamattoja ja venytellä ennen unia, käytiin nimittäin Marjuskan kans tänään semmone 40-45 minsan lenkki. Onneksi Maajo asuu nyt naapurissa, muuten oisin varmaan jääny tähän sohovalle makaamaan enkä todellakaan ois lähteny yhtään mihinkään. Puhuttiin myös lenkin ajan meikän kuntosalisuunnitelmista ja ihana Marjuska lupasi tehä meikälle aluksi kaksijakoisen kuntosaliohojelman ja lähtiä kaveriksi sinne salille. Ihanaa, mulla on oma personal trainer! :D Toivottavasti sen toimenkuvaan kuuluu myös meikän ruokavalion suunnittelu ja motivaatiopiiskaaminen.

Testasin tänään myös ekan kerran juostessa noita meikän uusia pohojallisia ja hyvältä tuntu, tosin pohkeet ja jalat meni kipiäksi, niinkö luvattiin ekojen kertojen aikana käyvänki. En tiiä kuvittelinko vaan, mutta oikia jalaka skulas ehkä paremmin ja jakso vähän pitempään. Tosin vaatetus oli taas perseestä, koko matkan oli ihan liian kuuma ja silti loppumatkasta peheva otti kylymyyestä itteensä. Kertokaa minulle että mihin pakettiin minä oikeen käärin tuon ahterin ettei se palellu... No, juokseminen ei oikein hirviästi nyt motivoi muutenkaan, että ehkäpä voisi käyä sieltä salilta uutta intoa.

Mietin tänään aamulla bussissa muuten sitä, että jännä miten se busseilu luonnistuu meikältä niinkö vanahalta tekijältä, vaikka ei oo vielä ihan hirviän kauan siitä, ko olin ihan varma etten ikinä opi lukemaan ainuttakaan bussiaikataulua. :-----D. Bussissa on aina ihan hassu fiilis. Tai ko kaikki on siellä aamuisin aina niin mörtsejä ja vakavia niin tulee ittelleki ihan semmone surkia olo ja alakaa soija Egotripin Matkustaja päässä ja alakaa huokailuttaa. Plus että Oulu on meikälle vielä niin uusi paikka, että bongaan joka aamu sieltä ikkunasta jotain uutta. Ja Persemaan ohi valuessa tuntuu oudolta ajatella, että vielä hetki sitten asuin siellä ja jäin tuolle pysäkille ko tulin Kulumasta kalijalta. Ihan niinkö se oisi tapahtunut jossain toisessa elämässä. Pahassa unessa, josta onneksi heräsin. Toisaalta tänään vähän harmittelin, etten koskaan kerenny sinne järven rannalle kävelylle, niinkö monesti aioin. Mutta noh, ehkä sitten joskus. Jossain toisessa elämässä. 

Mutta koska huomenna on pitkä päivä, minä painun nyt sinne venyttelemään ja sitten iltapesulle ja unille. Ai niin hitto, piti tiskata... No, ehkä net tiskit oottaa tuossa altaassa vielä aamullaki. Herätys vaan 6.45 niin kerkiää tiskataki. Huoh. Mutta nyt öitä kaikille!

MUOKS. Oli pakko tulla korjaamaan että tokihan oon heränny tänään jo 5.45 eikä suinkaan 6.45, niinkö aiemmin väitin. Kellonajat ei näköjään oo meikän vahavin puoli... :)