Aah, kyllä nyt on aihetta juhulaan. Kämppä on puhas ja tuoksuu raikkaalle, viikko opiskelujen osalta melekeen paketissa ja korkkasin juuri paketin Juhla Mokkaa ko keittelin itelleni kahavit. Viikkoja Rainbow-kahavin seurassa on takana monta ja tässä on kyllä todella nyt jotain juhulan tuntua. Lisäksi minulla on tuossa vieressäni keskeneräinen Lapin Kansa (jossa vaaniva sana "kuntauudistus" ei sekään saa minua vittuuntumaan tänään, eikä ees se että kutoseen piti taas tänään juosta). Oon myös käyny tänään äänestämässä ja jos pyykkivuoroa ei lasketa, niin kaikki on valamiina sitä ajatellen, että kaheksalta on saunavuoro ja voin alakaa viikonlopun viettoon.
Minusta tuntuu, että joko joogaan (no jaa, teen aurinkotervehyksiä) tai sitten käyn lenkillä ennen saunavuoroa.
Mutta voisin palata vielä näihin pariin meikäläisen elämän peruspilareihin, nimittäin siivoamiseen ja kahaviin. Ko en osannu päättää kummasta kirijottaisin, päätin sitten kirijotella molemmista. En tiiä jos jolleki on vielä jääny epäseleväksi, mutta meikäläinen on tosiaan lievästi siivousfriikki. Puhtaus on kaikki kaikessa ja paskasuus sekä epäjärjestys vituttaa ihan suunnattomasti. Mikään ei voita sitä tunnetta, ko kämppä puhas ja järijestyksessä ja oot justiinsa saanu siivottua ja voit istahtaa alas ja ihailla kättesi töitä. Eikä mikään kyllä voita sitäkään fiilistä ko peset vessaa tai moppaat lattioita. Siivoaminen on vaan niin kivaa.
Joo, minä tiiän, terveet ihimiset ei puhu näin, mutta enpä minä nyt oo kovin täysillä koskaan väittäny käyvänikään! :) Ainut näihin kotitöihin liittyvä juttu, josta en piä, on roskien vieminen. Siinä on jotaki suunnattoman vastenmielistä. Oon sen verran eko-henkinen, että lajittelen jätteitäni ja minulla on esimerkiksi biojäteastia erikseen, eikä se jätteitten nakkeleminen oikeisiin astioihin sinänsä ole ongelma, vaan se niitten tyhyjentäminen. Lähe sinä sinne haisevaan ja likaiseen ja ällöttävään roskiskatokseen niitten sekäjätteitten, biojäteastian ja lehtikeräyslehtien ja mahollisten muitten kans rymyämään. Ulukona on varsinki tähän vuojenaikaan aina ihan sairaan kylymä, eikä niitä roskia voi koskaan viiä samalla ko lähtee jonneki, ko jätekatos on väärässä suuntaa.
Se on kuulkaa ihan ylivoimasen hankalaa lähtiä varta vasten viemään sitä pussia sinne. Ja sittekö niitä ei vie, net vaan kerääntyy ja kerääntyy ja lopulta ollaan siinä pisteessä, että pitää viiä kaikki kerralla. Voi yäk. Biojäteastiaki alakaa aina haista ennenkö sen kerkiää tyhyjentää. Ja sittenkö se kompostori tuolla on ihan vammane, hirviän haiseva ja ihan saatanan vaikia avata. Yyyyyyh. Meikä ei ees meinaa yltää nostamaan sitä kantta eikä heivaamaan niitä kahavinsakkoja sun muita sinne. Byäh. Ja totta kai se biojätepussi on valskannu jostaki sinne astian pohojalle ja vaikka ruukaan laittaa sanomalehteä väliin imemään kosteu'en, pitää se astia sitten kuitenki pestä. Persemaa-aikoina hinkkasin ihania homepalleroita irti sieltä sankosta, ko kämppiksen tapoihin ei kuulunu tyhyjentää kompostiastiaa, ainuastaan täyttää sitä. Voi sitä imelää nenään tunkevaa hajua ja niitten homekarvapalleroitten olomuotoa. Hyi.
Tämä lipsahti nyt vähän sivuraiteelle mutta ei se mitään. Joka tapauksessa roskien viemistä lukuun ottamatta siivoaminen on maailman parhainta hommaa. Minä tykkään pitää kotoni puhtaana. Jossain vaiheessa Rovaniemellä asuessani luulin, että meikän siivousfriikkeily johtuu vaan siitä, että on aina yksinkertasesti ihan liikaa aikaa hinkata hellaa hammasharijalla, mutta tässä viimisen about puolen vuojen aikana oon kyllä oppinu, ettei se oo siitä kiinni. Minä vaan oon sisäänrakennetusti siisti. (Ja nyt äiti vois kyllä tulla valittamaan, että en oo sitä läheskään aina kotona, mutta se onki ihan eri asia. :D Jostain syystä kotona saan aina viiessä minuutissa kaaoksen aikaseksi, astiat unohtuu vaeltelemaan ja kaikkia. Mutta siellä on hankalaa jo ylipäänsä se, ettei omilla tavaroilla ole enää semmosta selekiää paikkaa, missä niitten kuuluis olla. Ei se kyllä toisaalta poista sitä, etteikö se sotku vituttaisi.)
Huh. Ja sitten siihen toiseen pieneen parhauteen tässä elämässä, nimittäin kahaviin. Oon juonu kahavia meleko kauan, taisin olla vielä ala-asteella ko tulin koulusta ja keittelin koulun jäläkeen jo kahavit. Ja aamukahavit on tietenki kuulunu samalla lailla elämään jo varmaan yli kymmenen vuojen ajan. Ensimmäiset kokemukset kahavista on tietenki siltä ajalta, ko pappa syötti lusikalla kahaviin mössättyä pullaa tai leipäjuustoa, ja sillon en oo kyllä vielä ollu etes vanahakaan. :) Ai että se oli hyvää! Ensimmäiset kahavinjuontivuoteni oon viettäny maitokahavin parissa, mutta jossain vaiheessa se maito vaan tipahti messistä ja aloin juua kahavini mustana. Luullakseni se tapahtu varmaan joskus täysi-ikäistymisen aikoihin. Eli mustan kahavin kanssaki on kerenny vierähtää jo muutama vuosi. Juon kyllä nykyään lipastokahavit useimmiten maijon kanssa, ihan siitä syystä että muuten se kahavi ois yksinkertasesti liian kuumaa tauolla napattavaksi (ja monesti liian väkevääki.) Mustan kahavin juontiin kuuluu nimittäin olennaisena osana se jähyttely. Sitä ei oo tarkotettu napattavaksi minuutissa naamaan.
 |
| Ehottomasti paras tapa nauttia kahavia. |
Niinkö nyt kuuluu kahavinjuontiin yleensäki se tsillailu ja rentoilu. Vaihetaan kuulumisia, luetaan lehteä ja uutisia, keskustellaan niitä näitä. Meikäläisen kahavikulttuuriin kuuluu olennaisena osana myös kahavipulla. Meijän iskä sanoo, että net on kalijupääkahavit, jos ei ole mitään, mitä syyä kahavin kans. Meikäläisen suurimpia paheita kautta aikojen onki aina ollu kahavipulla. Pullaa, kakkua tai keksejä tai mitään tämmöstä ei juuri ole järkiä syytä muuten, mutta kahavin kans ois pakko olla jotain! Aluksi ko muutin kotoa, oli hirviän hankala totutella juomaan kahavia iliman mitään lisäkettä. Aamukahavi ei kaipaa kaverikseen sen kummempia, ko se on osa aamiaista, mutta loput päiväkahavit sun muut tuntu ihan kauhian orvoilta, juurikin niiltä kalijupääkahaveilta pitkän aikaa. Tuli kyllä leivottua pullaa pakkaseen ihan sen takia, että saa kahavin kans herkutella. Vaikka pääasiallisesti yritinki rajata sen herkuttelun yhteen kahaviin per päivä.
Nykyään oon jo tottunu pelekkiin kahaveihinki (kylläpä juu, kaikkeen tottuu paitsi siihen jääpuikkoon siellä perseessä ko se ehtii sulaa sitä ennen) ja lisäke on ainuastaan kivaa ekstraa, mutta ei mitenkään pakollinen asia. En silti kiellä, ettenkö oottelis sitä että pääsee kotia, missä kahavin kans on melekeen aina jotain. Net meikäläisen marraskuussa leipomat pullat muuten loppu eilen. Tai taitaa siellä ehkä olla vielä yksi. Yllättävää kyllä, en possuillu niitä sieltä läheskään niin vauhilla ko oisin voinu luulla. No okei, olin kyllä joulukuun välissä poies, possuilemassa kotona. :)
 |
| Heti toiseksi paras napa nauttia kahavia. |
MUTTA, toinen kahavinjuontiin liittyvä juttu on se, että sitä ei voi keitellä ihan millä tahansa masiinalla. Kuten on ehkä jo käynytki seleville, oon vannoutunu Moccamaster-fani. Oman kullanmussukkanihan oon saanu senki isännältä perinnöksi, taitaa seki olla jo sen kymmenen vuotta vanaha, mutta hyvin toimii. Ainut vaan, että kahavi vois olla vähän kuumempaa. Parhainta kahavin on tietenki mettässä nokipannulla keitettynä, mutta se nyt ei valitettavasti ole vaihtoehto näin normaaliolosuhteissa. Ihan oikia kahavipannu ja pannukahavit on kans aika kova sana.
Mutta joo, nyt kutsuu pyykkivuoro, joten otan suunnan kohti pyykkitupaa. Nähelläänpä veikkoset, juokaa palijon hyvää kahavia!
Briefly in English: The most important things in life. Cleaning and coffee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti