Menin rikki jo kauan sitten ja takuu, sitä ei oo.

Se on hauska, että selitin niistä logopedin kiireistä, ko tänään oli nimittäin vapaapäivä eikä ainuttakaan luentoa. Ehkäpä net kaikista kiireisimmät ajat tältä syksyltä alakaaki tosiaan olla takana päin.

Noh, vapaapäiväni oon alottanu sillä, että pyöräytin koneellisen pyykkiä. Sitten oon myöskin pyöräyttänyt porkkanalaatikon (!) ja samalla uuninlämmityksellä (haha, ihan niinkö leivinuunia oltais lämmitetty, valitettavasti kyseessä on ihan vaan tuo iänvanaha sähköhellan rotisko) pyöräytin sitten puolen litran pullataikinan ja tein voisilimäpullia ja muutaman korvapuustin.

Herkkua!

Kyllä, meikällä tuli joulu tänä vuonna vähän aiemmin. Vaikka en kyllä missään mielessä hyväksy nuita keskelle märkää ja harmaata maisemaa ripustettuja jouluvaloja, näyttää siltä niinkö joku ois ripustanu valot paikalleen jo keskellä syyskuuta... Piti päästä porkkanoista eroon ja siitä se ajatus sitten lähti. Kieltämättä oli hieman harras ja jouluisa tunnelma ko kuuntelin Ave Mariaa ja keittelin riisipuuroa (seuraavana soimaan läsähtänyt Sabatonin Talvisota kylläkin palautti aika hyvin takaisin ruotuun.) Sataisi vaan sitä luntaki vielä, pliis! Porkkanalaatikon väsäämisen ja pullien leipomisen ohessa oon myös saanu lopultaki putsattua keittiöni ylypeyden, alias Moccamasterin ja pesinpä minä sitten siinä sivussa hellanki. Joo, kyllä Annariika, vapaapäivä on sama asia ko päivä, jolloin tehään kaikki rästissä olevat kotityöt.

Ja jotta tämä nyt kuulostaisi siltä, että oon ollu ihan yltiöahkerana, kävin myös piiiiiitkästä aikaa semmosen 20-30 minsan juoksulenkin ja kruunasin sen imuroimalla kämpän ennen suihkuunmenoa. Ennoo ikinä käyny täällä Oulussa noin pimiällä lenkillä ja myönnän että meinasi vähän jänskättää tuola pururadalla ko yhdeltä pätkältä oli valot pimiänä. Mutta voi poijjat että oli makiata! Yli kaks viikkoa kerkes taas pyörähtää iliman ainuttakaan juoksurundia, ensin jalaka vittuili ja sitten olin viikon räkätau'issa. Meinasin ensin kyllä jättää lenkin väliin, mutta sitten onneksi muistin, että makaamaan on niin heleppo jäähä ja yhtäkkiä huomata että ei helevetti, enpä ole käyny lenkillä kahteen kuukauteen. Ja oli kyllä hyvä että sain lähettyä (eikä vähiten sen takia että on tuota kahavipullaa taas enemmän ko tarpeeksi!) Saa taas toivottavasti juoksurutiinistaki kiinni, kuhan vaan pysyisi paikat kasassa ja terveenä.

Ja ihan siltä varalta että joulupukki sattuisi olemaan kuulolla, toivoisin juoksuhanskoja ja -pipoa, talavijuoksuhousuja ja softshell-takkia! Terveisin pukeutumisongelmista kärsivä pinkoja. Ja jonka jalakaläskit jäätyy pelekissä juoksutrikoissa.

Nyt on oikein mukava istua kasvonaamio naamassa ja syyä porkkanalaatikkoa (ja kuunnella joululauluja!) Eihän tämä nyt niin makiaa ole ko äitin kotona leivinuunissa paistama, mutta oikeinki mainiota silti. Ja jäläkkäriksi puhtaalla kahavinkeittimellä keitetyt kahavit ja tuore pulla.

Pulla päivässä pitää luut piilossa!

Kyllä kelepaisi tämmöset vapaapäivät usiamminkin!

On kyllä jääkaappiki muuten harvinaisen täynnä ruokaa, yleensä mulla on sielä vaan kaikista välttämättömin, eikä mitään ylimääräistä. Yksinelämisen iloja (tai no, yksinelämisen iloja solussa), juustoki kerkiää mennä pilaan ja margariini vanahentua, ennenkö saat net syötyä. Ei uskoisi tällä meikän intohimolla ruokaa kohtaan ko oon tämmöne poni joka syö välillä niinkö hevonen, mutta tämä on valitettava tosi.

Mutta joo, kello näyttää semmosia lukemia, että on aika asettua sängylle mukavasti ja alakaa neuloa sukkaa. Kyllä, katon Salakkareita. Joka ikinen kerta noin viiden minuutin jäläkeen mieleni tekisi ottaa telekkari ja nakata se ikkunasta pihalle, mutta jostaki kumman syystä katon niitä silti. Kyllä, elämän hankkiminen on "to do" -listani vakaa ykkönen!