Nyt on kyllä vähän tuommone otsikon mukainen olo. Näpertelin tuossa kokoon noita opiskelujuttuja, tein listan siitä, mitä pitää vielä tehä ja muutenki suunnittelin tätä viimistä rutistusta. Alakopa jotenki väsyttää aivan naamattomasti. On siis pientä taisteluväsymystä ilimassa. Tuntuu että koko roppiki on ihan juntturassa ja meinaa särkiä päätä, enkä sitten saanu lähettyä sinne kävelemäänkään ko unohuin selevittelemään, että mitä net änkyttävät ihimiset nyt haluskaan. Ilimeisesti vaihtelevasti sitä sujuvuutta ja vapautta.
 |
| Koti-ikävä. |
Saako jo sunnuntaina oottaa seuraavaa viikonloppua? On ihan naatti olo, vaikka pitäisi olla levätty ja rentouttava viikonloppu takana... Huhhuh. No, ei se auta jäähä tuleen makaamaan. Vielä kaks viikkoa luentoja, kolome tenttiä, kaks esseetä, yksi taulukon koonti ja yksi englannin esitys. Sitten koittais joululoma! Voin luvata, että ensimmäisen viikon aion vaan maata. Ja tehä kaikkea mitä huvittaa. Ja jos ei huvita, en tee mitään. On kyllä ihan mahoton koti-ikäväki tällä hetkellä! Siellä on jo ihan oikiasti lunta ja pakkasta. Muutenki hilijaisuus ja rauha houkuttaisi kovasti. Olen kyllä aika intona siitä, että on nuin pitkä joululoma, kerkiää rentoutua ja tehä asioita, käyä kuvaamassa ja kaikkia muuta mukavaa. Ja ohan se kieltämättä aika mukava, että tulee joulu. Paitsi että saa syyä hyvin (kyllä, meikällä on aina ruoka mielessä!) niin olen kyllä viimisen päälle jouluihiminen. Tykkään siitä, että on tunnelmallista, rauhaisaa ja rentoa. Saa vaan hengailla perheen kanssa ja nauttia. Mutta eipä nyt mennä ihan vielä siihen jouluun, ko on kuitenki vasta marraskuu. Meinaan olla vähän joulumielellä, ko tulin tuossa miettineeksi noita joululahajojakin, sekä mahollisia pikkujouluja.
Pitää muistaa laittaa kalenteriin myös mukavia juttuja, nähkääs! Huomenna on kyllä semmonenki tiiossa, saahaan nimittäin meijän ihkaomat logopedien haalarit. Lupaan laittaa kuvan tänne, mikäli onnistun ikuistamaan ne jotenki ihimismäisesti. Ja ei mielellään peiliposena. :----------D Alustavasti asettelin kalenteriin myös vaimokkeen alias Booginan kanssa itsenäisyyspäivän valavojaisia mikäli mähötään täällä Oulussa ja Kotiteollisuuden keikkaa Nelivitosessa. Tekisi kyllä hyvää meikälleki tehä täälläki joskus jotaki muuta ko vaan opiskella, nukkua, juosta tai maata tekemättä mitään.
Mutta joo, nyt minä lähen suuntaamaan kohti sänkyä ja nukkumista, ei jaksa tällä rahtijunan alle jääneellä ololla roikkua enää hereillä. Jospa sitä huomenna oisi vähän enemmän energiaa! Ja loppukevennykseksi (ja koti-ikävää vahavistamaan) tämmöne kuva:
Jospa se uniki tulisi siitä innostuneena, ettäkö seuraavan kerran lähtee mettään ehkä mahollisesti pyörimään, siellä on jo lunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti