Joten anna mennä.

No mutta hyvää päivää. Täällä huuteleepi minä, eli tutummin Annariika, 21-vee ja pohojoisesta pois. Tarkemmin sanottuna olen siis Sallasta kotosin ja tällä hetkellä opiskelen Oulussa ensimmäistä vuottani logopediaa, eli puheterapiaa. Kirjottaminen on aina ollut tärkiä ja rakas harrastus minulle, ja yhtenä vähemmän kauniina päivänä (sinä samaisena, jolloin viksu tuleva puheterapeutti vihki lopultakin pyöräilykypäränsä käyttöön) alakoi mielessäni kyteä ajatus blogin perustamisesta. En tiedä, onko sillä pyöräilykypärällä nyt osaa taikka arpaa tähän, mutta se oli sellainen päivä, jolloin päätin antaa uusien tuulien ruveta puhaltamaan meikäläisen elämässä, ja yhtenä osana sitä alakoi kypsyä ajatus tästä.

Minä täällä hei!

Eli tosiaan ajatus tämmösen ihan oikian, "vakavasti otettavan" blogin perustamisesta. Siitäpä sitten seurasikin valtava valamistelujen sarja, joka piti sisällään hieman Picasaa ja Painttia (kyllä, minua kun on siunattu näinkin suunnattomilla kuvankäsittelytaidoilla :D), erinäisiä pohdintoja siitä, että onko tässä nyt mitään järkiä, Gmail-tilin perustamista, epäröintiä, fiksailua ja ihimetystä. Ja nyt olemma saapuneet tähän pisteeseen, jossa virallisesti kirjottelen ensimmäistä merkintääni tähän blogiin (en halua sanoa postausta, koska minusta se on ihan kauhia sanahirviö!)

Voin heti kättelyssä palijastaa, ettei minulla kyllä ole hajuakaan, mitä tämä blogi tulee pitämään sisällään, minulla ko ei ole elämää suurempia ajatuksia yhtään mistään sen erityisemmästä, tarkoituksenani ei ole tulla Suomen seuraavaksi tyyli-ikoniksi eikä huippubloggaajaksi, enkä ees osaa käyttää tätä Bloggeriakaan kuin korkeintään välttävästi! Suoraan sanoen olen ihan käpy tämmösten juttujen kans, luultavasti en osaa edes kuvaa lisätä iliman, että tarvitaan pienoinen taistelu. :)

No mutta, joka tapauksessa, kirjottaminen on mielestäni kuitenkin niin mukavaa, että sitä haluan tehä ja mikseipä sitä sitten voisi kokeilla niinkin, että lopputulos on jonkun nähtävissä. 

Saapi nähä, mitä tuleman pitää! Jään itsekin jännityksellä oottamaan, että tulleeko tänne saatua jotakin järkevääkin aikaseksi. Se, että päättää perustaa blogin keskelle suurimpia ensimmäisen opiskeluvuojen kiireitä, ei tietenkään välttämättä oo mikään järkiveto. Mutta onneksi minä en koskaan olekaan ollut mitenkään kovin järkevä! Ja aletaanhan tässä tosipuheessa olla jo voiton puolella, lähempänä kauvan kaivattua joululomaa ko mitä syksyn alakupäätä. Kyllä, luultavasti tulen kirijottelemaan jonkin verran ja ehkä vähän enemmänkin opiskeluistani ja niitten sujumisesta, ja siinä sivussa vähän kaikesta muustaki, mitä nyt sattuu naaman kohalle osumaan. Luultavasti saatatte nähä myös jokusen fotonkin joskus.

Mutta nyt voisinki sitten palautua takaisin niitten opiskelujen pariin ilahtuneena fonetiikan tentin nelosesta ja alakaa perehtyä enkun artikkeliin, "What do people who stutter want - Fluency or freedom?" Lupaan kertoa vastauksen teillekin, heti ko vaan tiiän sen itte.

Ja jep, koska oon oman kotiseutuni murteen suunnaton fani, tykkään vilijellä sitä myös kirjottamissani jutuissa (lipaston esseisiin eivät valitettavasti taija huolia tämmöstä kieltä!) ja aattelin antaa sen näkyä ihan reilusti täällä blogissakin. Pahoittelut jo etukäteen kaikille niille, joita se asia ärsyttää! :)