Sain tänään lopultakin täyteltyä kevään luennot kalenteriin, ja voin sanoa että ihan kivalta näyttää. Tammikuussa ei luultavasti oo muuta elämää ko opiskelu, mutta kuhan se hellittää, saattaa ehkä keretä tekemään jotain muutaki ko opiskella. Ehkä. Oon ihan suhteellisen innoissani kaikista muista, paitsi englannin kurssista, koska meisillä on edelleen kyseisen kielen opiskelua kohtaan aivan suunnaton asennevamma, johtuen minun ja ainetta meikälle opettaneiden maikkojen näkemyseroista. No, ehkä tämän kurssin vetäjä voisi yllättää meikät vaikka positiivisesti. Toinen vähän nuiva kurssi on mielestäni kirjallinen viestintä, koen ittelleni nämät kirjottamiskurssit aina enemmän tai vähemmän turhiksi, joihin ei jaksaisi kovin intensiivisesti panostaa. No, ehkä siellä nyt tulisi vaikka jotaki uutta ja hyödyllistäki esiin... Oman alan opinnot sen sijaan kiehtovat kovasti, tätä on ootettu koko viime syksy ja lopultakin päästään käsiksi tosi hommiin! Minusta se on vähän huolestuttavaa, mutta melekeen ootan jo että pääsisi näin loman jäljiltä taas opiskelujen pariin. Jep, ei riemulla rajaa ko on päästänsä vajaa.
Muuten tänään on ollukki sitten taas vaihteeksi aika paska päivä. Sain motivoitua itteni Metallican tahtiin juoksulenkille kahen viikon mittaseksi venyneen tauon jäläkeen (joo, juhulapyhät ei oo meikän vahavinta alaa) niin kappas vaan, eiköhän oikia jalaka halunnu tehä elämisestä vaikiaa ja ruvennu hankalaksi. En tiiä mikä tuohon tuli, toivon todella että se oli vaan pitkä tauko yhistettynä venyttelyn puutteeseen ja muuhun tämmöseen. Juokseminen piti kuitenki heittää kesken lenkin helevettiin ja män vituiksi koko homma. Ttu. Sitten jäätyki perse ko piti kävellä loppumatka. Millähän nuo jäätymisherkät reisi- ja ahteriläskit sais kuolemaan, meikäläisen geeneillä ei varmaan millään. Plus että hikoilu sai hiusvärit liikenteeseen ja nyt meikän naama on reunoilta ihan musta. Toivon todella, että tämä lähtee saunassa pois, tai muuten kyllä skippaan ihan ilolla yhen perjantaiksi suunnitellun edustustilaisuuen. Tai tiiä tuota vaikka skippaisin sen muutenkin..... No ei kai.
Jep. Meikä taitaa saunaa ootellessa painua lukemaan vielä hetkeksi tulevan aviomieheni James Hetfieldin kiehtovasta elämästä. Ostin Peto Metallican ovella pikkuvelijelle joululahajaksi ja ko sen tuossa muuton yhteyessä lopulta sain sieltä Oulusta (haha, en muista olenko muistanut jeesustella jo siitä, miten posti oli UNOHTANUT kirjata meisin paketin hyllytetyksi ja näin ollen sen postin sedän piti ettiä se paketti sieltä hyllystä hakuammunnalla, koska tietojen mukaan paketti ei ollu siellä, kyllähän minä hommaan sen hormoni-kirjekyyhkyn) oon lueskellu sitä nyt tässä ite ennenkö lähen takaisin Ouluun. Ihana saaha pitkästää aikaa lukia jotaki omaksi iloksi. Tämä lohuttaa ees vähän, ko en tullu hankkineeksi itelleni mitään joululahajakirjaa. Kyllä, oon taas muistanu tätä lukiessa ja Metallicaa luukuttaessa, miksi kyseessä on yksi meikän ehottomista lempparibändeistä. Koska Metallica vaan on. Metallica. Parhautta.
 |
| Nothing else matters. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti