Welcome home, sanitarium.

Koska vituttaa taas enemmän ko laki sallii (minua saa sitten infota heti ensimmäisten joukossa ko keksitään lääke krooniseen vitutukseen!) niin päätinpä tulla kuitenki riehumaan tänne sen tällä hetkellä aika ainuan asian, joka tekee meisistä kaiken tämän pohojattoman schaissen keskellä aika lailla maailman onnellisimman. 

 

Vapise paha maailma, minulla on lippu Sonisphereen! Tai no ohan se ollut jo maanantaista asti, mutta aattelin kuitenki lätkiä tänne semmosen konkreettisen muistutuksen, että huonomminki vois olla. Koputan puuta, mikäänhän ei vielä ole suinkaan varmaa, mutta tällä hetkellä oon menossa tuonne vaikka pää kainalossa, tai vaikka taivaalta sataisi mummoja puukko käjessä. Iha sama, meisi menee. Tämän varaan lasketaan nyt meikän mielenterveys. Eipä tässä muuta, alan suunnitella työhakemusta muutamaan paikkaan. Josko meisi saisi muitaki hommia, ko vaan mettänkylyvöä Naruskalla. Vaikka mitäpä muuta sitä vois ihiminen toivoa, ei kauhiasti. 

 

Metallica ja Naruska. Siinä meikän kesäkuun suuret toivot. 

Briefly in English:  Hey Metallica, see ya soon!

Meet me halfway.

Koska eilen oli Oulussa tämmönen päivä, ja tänäänki pakkasta on vielä ihan kiitettävästi, mikä olisikaan parempi tapa viettää vapaapäivää ko esitellä villasukkakokoelmani. Joten tässäpä se tulee:

Hilja-Mummon tilauksesta tekemät mustat villasukat, ko jokaisella katu-uskottavalla ihimisella tarvii olla myös mustat villasukat, ainaki pikkumustalla. Meleko vanahat ja ahkerasti käytetyt, kuten kuvasta näkyy, edesmenneen koiran riepottelun jäläkeen parsittu ja siltiki reikiä täynnä.

Näiden sukkien tarinaa en kyllä valitettavasti sen tarkemmin tiiä, neuloja tuntematon. Käyttöön siirtyneet kotua, ei hirviän suuret suosikit. Tainneet olla enemmänki kumisaapas- ja mettävillasukkina ko arkikäytössä kohtuullisen pitkän vartensa ansiosta.

Ensimmäiset itte neulomani villasukat, ja sen net on kyllä näkösetki. :D  Tehty koulun käsityön tunneilla varmaan joskus kuuennella luokalla (mahtuvat edelleen jalakaan!) Olleet ahkerassa käytössä, nykyään jo aika vetkut ja kulahtaneet. Pitäisi myös parsia pari reikää. Ensisijaisesti kotisukat lötsähtäneen olemuksensa vuoksi.

Toiset pitkävartisista villasukistani (joita meikällä on kyllä ihan liian vähän, muttako olen ite liian laiska tehäkseni pitkävartisia sukkia), Maire-Mummon kautta saatu. Olleet aktiivikäytössä viistoistavuotiaasta saakka, joten kärjet melekeen kuluneet puhki ja varpaat pilkistelee ulos, parsinnan tarpeessa nämäkin siis (ai miten niin olen kauhian laiska korjaamaan reikäsiä villasukkia...) Nykyään enemmän kotikäytössä, mutta satunnaisesti jalassa myös kodin ulukopuolella.

Uusimmat omatekoiseni, väri on oikiasti palijon kirkkaamman vihiriä. Ehkä semmone lime. Viime kesänä toiseen villasukkaan tuli mustikkatahara marjanpoimintareissulla, eikä se lähteny pesussa pois. Raidat myös purkautuu ja nämät(kin) pitäisi parsia. :D Tehty ensisijaisesti arki- ja juhulakäyttöön, joten en tajua mikä idioottimaisuus sai laittamaan jalakaan mettäreissulle. 

Net toiset, ja ehkä vähän enemmän lempparit pitkävartiset. Maire-Mummolta nämäki saatu. Kodin ulukopuolisessa käytössä mm. pillifarkkujen ja saappaitten kanssa, sekä sukkahousujen ja mekkojen/hameiden kanssa, mutta toisaalta palavelevat myös kotisukkina.

Näidenkin villasukkien alakuperä tuntematon, tällä hetkellä aika suuressa suosiossa jokapäiväisenä käyttösukkana ja silloin kun haluaa neutraalin väriset villasukat. Varret myös vielä hyvin muodossaan, joten pysyvät napakasti jalassa. 

Ehottomat lempparivillasukat tällä hetkellä, tälläkin hetkellä jalassa. Äitin neulomat, ja ahkerasta käytöstä johtuen jo aikalailla muotonsa menettäneet. :D Käytössä niin kotona, arjessa ko juhulassaki.

Jälleen kerran sukat, joitten alakuperästä ei mitään hajua. :D Ensisijaisesti kotikäytössä, ko väri ei oikein hirviästi miellytä. Bloggerilla taas vaihteeksi joku henkinen onkelma, ko vaikka kuvan pitäisi olla vaakasuorassa, se ei suostu julukasemaan sitä muuten ko noin, pahoittelut siitä. 

Sitten vielä kokoelma meisin tekemiä lasten villasukkia (kokonaiset kaks paria ja yks, jolta puuttuu vielä kaveri, huhhuh ko meisi on ahkera!) Joo, mustat vauvasukat. Ihan vaan sen takia, että saan nuo langanjämät käytettyä johonki, tiiä voiko noita ees käyttöön koskaan ottaa ko eivät ole vauvasukkalankaa, vaan ihan tavallista seittemää velijestä. Ehkä jos ei suoraan iholle laita. Tilauksessaki ois yhet, kuhan sais tässä vaan alotettua.

Villasukkia on siis vähän joka lähtöön, valitettavasti en oo tajunnu kuvata niitä sukkia, jotka ovat lähteneet maailmalle. Kotona sukkia on vielä lisää, ja siellä oottais yksi kerä lankaa ja puikot neulojaansa. Ja tosiaan, käytän siis villasukkia kesät talavet, kotona, lipastolla, juhulimassa, baarissa ja ihan joka paikassa. Nukkumaan mennessä laitan yöksi unisukat jalakaan, joiden asemassa vuorottelee aina millon mitkäki villasukat (tällä hetkellä kylläki semmonet pehemokarvasukat). Useimmiten villasukat on ainuat sukat jotka vejän jalakaani. Välillä käytän toki myös ihan normaaleja sukkia (varsinki kesällä), mutta ei kyllä oo villasukan voittanutta! Ja nyt ko tästä neulomisesta ja käsitöistä puhutaan, fotosin vielä kaikki tällä hetkellä käytössä ja hengissä olevat muut ite tehdyt jutut: 

Virkattuja juttuja on nuot patalaput tuolla vasemmassa yläkulumassa sekä tuo laukku. Laukku ei oo kovin intohimoisessä käytössä enää, tykkäsin siitä aluksi, mutten enää oikiastaan niin hirviästi. :D Ja tuo musta lanka on tosiaan ollu sinnikästä, niistä jämistä ko oon tosiaan teheny nuo patalaputki. Alunperin jotain muuta ihimistä ko ittiäni ajatellen, kylläkin. Oikiassa yläkulumassa on meisin pipo, tehty Novitan mustasta Kide-langasta (discopallopipo, Outia lainatakseni), jollain randomilla pipo-ohojeella. Ihan perus ensin joustinneuletta ja sitten siliää. Tein siitä liian ison itelleni ja se valuu silimille, pikkuvikoja. :) Lankaa tilasin muistaakseni jostain nettikaupasta ko se oli kaikista Rovaniemen marketeista sillon viime keväänä loppu, en tiiä saako enää mistään. Keskellä on punainen tuubihuivi, punasesta Novitan Crystalista, jota bongasin viime kesänä Kärkkäiseltä. Neule tehty tällä Novitan ohojeella, eli siis tuo kauluri. Omat pyöröpuikot taisi olla vähän eri kokoiset ko mitä tuossa ohojeessa on käytetty (oiskoha itelläni kasit) ja muistaakseni käytin kaksi kerää tuota Crystalia, siitä johtuen oma tuubini ei oo ihan noin muhkia ko mitä kuvassa. Alinpana on harmaa tuubihuivi, johon käyttämäni langan vyöte on hukkunut jonneki enkä enää muista sitä nimiä, eipä tuota taija enää mistään saahakaan. Samaisilla pyöröpuikoilla tehty, siliästä neuleesta. 

Ja hei muuten, kävin äsken lapioimassa partsin puhtaaksi lumesta, että sain pyykit ulos ja siellä ei tullu ees yhtään kylymä ko pakkasta on alle kakskytä! Hellekelit, jumalauta. 

Briefly in English: I love woolen stockings. No matter if it's winter, summer, spring or autumn, I use woolen stockings almost everyday!

And handicrafts, sometimes I really think that I'm seventy. Some day in the future I'll be a great grandma. If i ever get any children... Otherwise I'll be just the cranky old lady from your neighbour, who whines about everything and comes to tamp her carpets everytime somebody sits on the carpet rack.

And then it hit me.

Tänään meisillä vitutti ja väsytti niin paljon, että aloin itkiä ko pääsin kämpille ja huomasin, ettei kotia lähteminen viikonloppuna onnistukaan. Pääni sanoi poks. Pääni sanoi poks myös sen takia, että sitä on hajottavalla tavalla särkeny koko päivän ja olo on kuumeisa. Kuumeisa, onko se vittu ees sana. En tiiä eikä oikiastaan kiinnostakaan. Anteeksi ruma kielenkäyttö, on vaan niin hajottava olo. 

Jäädytin nyyttäreiltä tullessa sormia kameran kans pihalla.

Minua suoraan sanoen masentaa aika helevetin palijon. Oona onneksi nosti meikät sähköisesti ylös sohovalta ja kävin nyyttäreissä vetämässä nassun täyteen mässyä ja hengailemassa ja rentoilemassa mukavassa seurassa, yksinäni oisin varmaan vaan jääny siihen sohovalle makaamaan viltin alle, kunnes oisi voinu kymmeneltä laittaa nukkumaan. Onneksi huomenna on vapaapäivä. En tiiä, mutta jaksamiseni on vähän finaalissa vähän samaan malliin ko joulukuussa. Ois pitäny päässä lataamaan patterit. Tai vaihtaa kokonaan uuet tilalle. En tiiä miksi se pitää aina tehä kotona, mutta siellä se vaan onnistuu parhaiten. Oulussa se ei oikiastaan ees onnistu, viikonlopun jäläkeen on aina vaan väsyneempi olo ko edellisellä viikolla. Se väsymys vaan jotenki kasaantuu selän päälle jokaisen viikonlopun jäläkeen ja painaa koko ajan enemmän ja enemmän. Tai ehkä meikän patterit vaan on vialliset. Ja laturi rikki.

Sain kaksi fotoa ennenkö käsistä lähti tunto. Ja oli lapaset käjessä.

Nämät kaupungit ja kaikki melu ja muu on vaan niin jotenki väsyttävää. Hiljaisuus ja totaalinen pimeys on jotenki niin voimaannuttava kokemus aina sen jäläkeen ko täällä loistaa valot jostaki 24/7 eikä oo koskaan ihan hilijaista. Valosaastetta on niin palijon, ettei pimeyskään koskaan ole ihan pimiää. Vaikka oon oppinu nukkumaan pikkuhilijaa ties minkälaisessa melussa, oon vaan edelleen niin yliherkkä kaikille äänille ja häiriötekijöille ja net varmaan verottaa edelleen meikäläisen yöunia. Viime yön istuin bussissa. Voi vittu että se on ressaavaa ko yrität nukkua ja näet unta, että yrität tehä sitä bussissa. Sitten joku aina häirittee ja lopulta nukut pysäkin ohi. Ja vaikka tykkäänki kämpästäni yli kaiken, on tämä 26 neliötä vähän turhan pieni tila yhelleki ihimiselle pyöriä kovin pitkiä aikoja ympyrää nelijän seinän sisällä. Sääkään ei etes salli sitä juoksemista. Saatikka tuota valokuvaamista. Tänäänki aamulla oli taas vaiheeksi kolokytä astetta pakkasta. Ei sillä tosin, että olokaan sallisi. Tai ehkä tämä päänsärky ja kuumottava olo sekä väsymys johtuu vaan pakkasesta ja yleisestä väsymyksestä.

Ehkä kaikki johtuu kaikesta ja tämä on negatiivinen noidankehä, joka pitäisi jotenki saaha katkastua.

Briefly in English: I think my batteries are empty and the charger is broken. Thank God (or Santa, Buddha or who ever is the one who fulfils all the wishes) tomorrow is day off.

But with you it's something else.

Ulukona on ihan sikakylymä ja meisi röhnöttää lökövaatteissa sohovan nurkassa ja miettii että keittäisikö vielä teetä. Joo, olin suunnitellu kaikkia hienoa tänne blogiin tänä viikonloppuna, mutta koska oon laiska enkä jaksa tehä sittenkään mitään, tyydyn ilahuttamaan teitä vaan yleisellä löpinällä (jälleen kerran.) Minulla on vähän kipiä olo, eikä se oo ollenkaan hyvä juttu. Pitäisi imuroija ja tiskata. Sen sijaan ajattelin jatkaa haalarimerkkien ompelemista. Mutta malttia ihimiset, kyllä minä vielä kirijotan jotaki järkevääki. Tai vähän erilaista. :)

Oon näiden kans jo melekeen voiton puolella! Lauantaina kävin myös sittenki jäätävästä pakkasesta huolimatta kaupungilla ja löysin ittelleni uusia alusvaatteita, urheilutopin, sekä kaikkia ihanaa ja tarpeellista, kuten uusia käsipyyhkeitä, keittiöpyyhkeen, teepihdit, omenanvihireitä Kartio-laseja ja blini-pannun! Lahajakorteista jäi vielä vähän käyttämättäki. Iltasella piettiin sitten vaimokkeen kans sauna- ja mässyilta. Ja otettiin muutamat lämmittävätki. Ihime ja kumma heräsin tänä aamuna hyvinki pirtiänä ja iliman minkäänlaisia oloja. Koko viikonlopun oon muutenki keskustan reissua lukuunottamatta näyttäny taas enemmän ja vähemmän vaan tältä:

 

Rentoilumeisingillä ollaan siis menty. Kuten huomaatta, loppusijottelin sen peilinki sitten loppupeleissä vähän eri paikkaan ko mitä alunperin suunnittelin. Tekisi mieli poltella kynttilöitä ja kuunnella hemppistä musaa, mutta enpä oo muistanu ostaa tuikkuja. On taas oikein kunnon sunnuntai-fiilis. Kävin tänään Toppilassaki kahaveella ja bussissa istuessa ja rautatieaseman ohi valuessa tuli suunnaton halu lähtiä jonneki (vaikka ei sillä, että veeärrä näillä keleillä ees kauhiasti kulukis.) Toppilassa seisoin jäätymässä pysäkillä ja oottamassa myöhässä olevaa kakskymppistä ko pimeyestä kuulu junan puksutus ja kolina. Junissa on vaan jotain niin lähtemisen meininkiä. Se on aika rasittavaa, että käytännössä melekeen joka ikinen päivä joudun katselemaan junia asemalla mennessäni siitä ohi. No, vaimokkeen kans suunniteltiin kyllä vähän seikkailuviikonloppua Rovaniemelle ja pääsenhän minä ens pe junailemaan.

Haluttais myös hirviän kovasti juoksemaan. Olen kyllä optimisti ja pakkaan kotia matkaan lenkkikamat. Palijon muuta ei taija laukkuun sitten mahtuakaan. Eikä kyllä tarvi mahtuakaan. Ehkä korkeintaan blinipannu. Lökövaatteet. Mahollisimman vähän kamaa, ko pitää mennä suoraan lipastolta junaan. Pitäisi kyllä ruveta oikiastaan imuroimaan ja tiskaamaan. Huomenna ois eessä kuitenki jännä aamu, joten ei ehkä kannattis jättää mitään ylimääräistä sinne. Ihanan huojentava viikonloppu ollu kyllä siinä mielessä, ko ole tarttenu miettiä mitään opiskelujuttuja. Mjoo. Alan tässä ehkä touhuilla niin vois sitten nostaa pyykitki yöksi sisään (kyllä, meisi kuivaa pyykit edelleen partsilla, kunnon pakastus ja saavat raikkaan tuoksun, plus että ko nostaa pakkasesta sisälle, kuivuvat tosi nopiaa.)

Briefly in English: It's still too cold outside and I'm very, very lazy.

Kaunis pakkomielteeni tiedän.

 

Käpöstelin äsken vaimon luota saunomasta ja päätin tulla nakkaamaan parit fotot tuosta paluumatkalta. Pahoittelen erittäin köpöä kännykkälaatua. Siellä oli niin kylymä että puhelin simahti samantien ko sen kaivo taskusta, kaks kuvaa kerkesin kuitenki ottaa ennenko se kuoli. En tiiä johtuuko nuot siniset raidat kuvissa pakkasesta vai mistä. Haluttaisi kyllä valokuvaamaan kovasti ja ihan oikiasti, hittoko tuolla on niin kylymä että pitäisi varmaan olla vara-akku messissä. Puhumattakaan siitä, että millä sitä sormet suojais... No, tässä kuiten vähän Oulu-tunnelmia!

Voisi tietenki nakella joskus jotain vanahoja lempparifotoja esille. Mulla on taas niin palijon kaikenlaisia merkintäideoita ja ihan liian vähän aikaa. :)

Briefly in English: Oulu by night. Took the pictures by my cell phone. Quality sucks, I know. But maybe you get the feeling.

No leaf clover.

Nyt oli kyllä pakko tulla jakamaan teijän kanssa se, miten mulla alakaa jo pikkuhilijaa vituttamaan tämä keski-ikäistynyt ostoskulttuurini. :D Kohta ostan varmaan kaikki vaatteetki Prismasta! (Jos en muistanu mainita, niin se ostamani peilikin oli toki Prismasta.) Heihei keskusta, mitä sitä suotta mennä merta eemmäs kalaan, ko markeilta saa kaiken. No ei kai, mutta otsikosta poiketen oli kyllä taas onni matkassa ko ruokaostoksillani lähin sitten hakemaan Prisman yläkerrasta niitä neuloja ja lankaa haalareita varten. Kävin sitten myös urheiluosaston suunnalla vilasemassa ja kappasta vain, siellähän oli Rukkan naisten mikrofleecekerrasto tarjouksessa, kaksikymppiä. Juuri se mitä olenki kaipaillut! No, kokojakin oli vielä jälijellä, ainut vaan että se kerrasto oli hyvin vittumaisesti pakattu laatikkoon, enkä päässy käsiksi siihen. Sattuipa siinä sitten kuiten (onneksi) olemaan irrallaan yksi kokoa 34 oleva kerrasto. Leväytettyäni sen mytyltä auki kauhistuin sen valtavaa kokoa, net housut näytti siltä että niihin hukkuis eikä net varmaan ees pysyis päällä ja paita roikku melekeen polovissa. Mietin masentuneena että lähtiäkö sovittamaan sitä irtokappaletta ees, ko se aivan selevästi näytti ihan liian isolta, vaikka pienin koko oliki. Ilimeisesti Rukkan mielestä suomalaiset naiset on hirviän isokokoisia.

No, sittenpä silimäni osui siinä vieressä olevaan telineeseen, jossa oli LASTEN Rukkan samaisia fleecekerrastoja. Laitimmaisena roikkuva kerrasto näytti lupaavan isolta ja ko marssin telineen luo, meinasin kiljasta riemusta, nimittäin lasten kerrasto ja kokoa 160! Oon aiemmin kerran selannu samaisia kerrastoja, mutta silloin isoin löytämäni koko oli 150. Marssin sitten sovituskoppiin ja jep, sehän oli justiinsa passelin kokoinen meikälle. Ja mikä parasta, hintaaki vaan 16.90. Kerranki en valita siitä, että oon näin pieni!

Ja tässä poseeraan erittäin hienosti se kerrasto päälläni!

Kuva on tuollainen koska en jaksanu kuvata mustaa kerrastoa mustalla matolla tai päiväpeitolla. Meikän mahaa vaan turvotti taas vaihteeksi niin, että näytin siltä niinkö oisin paksuna, joten päätin kuvausasennolla minimoida liikkeelle lähtevät huhut. :----D Hmm joo, nyt meikäläisen pitäisi varmaan oikiasti mennä vähän vilikuilemaan noita kehityspsykan juttuja, ko se tentti on huomenna ja en oikiasti vaan ole lukenut yhtään. Näillä näkymin menee uusimiseksi, ko oon tänään ommellu haalarimerkkejäki ihan vaan siitä ilosta, ettei tarttis lukia. Aina ei vaan nappaa. No mutta, aijon kuitenki käyä yrittämässä, josko jatkuisi tämä hyvän tuurin putki vielä huomiselleki. Eihän sitä ikinä tiiä. 

Ja hei muuten, koska oon havahtunu siihen iloiseen fiilikseen, että nyt lähestyvä kevät on ensimmäinen hetkeen, ko ei tartte päntätä pääsykokeisiin, ajattelin viikonloppuna saaha aikaseksi merkinnän liittyen logopedian pääsykokeisiin ja ehkä opiskeluunki. Jos nyt sitten jaksan ja kerkiän, aattelin nimittäin kuitenki oikiasti lähtiä viikonloppuna vähän merta (Prismaa) eemmäs kalaan ja suunnata kaupunkiin. Stockan kodinosasto, täältä tullaan... Koska meisillä on myös maailman paras kummitäti, joka laittoi minulle synttäreiden kunniaksi lahajakortin Stockalle, aion suunnata sinne ettimään tarpeellisia keittiöjuttuja, astioita ja esimerkiksi käsipyyhkeitä. Kuola valuu jo pelekästä ajatuksesta... Mitä kaikkea ihanaa siellä pääseekään hiplimään!

Briefly in English: Found some sportswear from the supermarket today. Set of underwear, microfleece. I'm just like old people, buy almost everything from the supermarket! Why bother to go to the centre, when everything is available in the supermarket next to me. This has started to creepy me. :------D Like I was 72, not 22..... Except that the set of underwear is from the kids selection. :D

Will I ever find someone to believe.

Aina ei vaan jaksa. Siksipä tänään, pakkasmittarin näyttäessä -25 astetta (Forecan mukaan Raksilassa -27, tuntuu kuin -33....), meikä päätti piettää omaloma-päivän. Eilinen meni 8-18 lipastolla ja sen jäläkeen kävin naapurissa syntymäpäivämuffinilla ja teellä tyylikkäästi päivän myöhässä, sitten oli vielä pyykkivuoro ja lopuksi yheksältä sauna. Saunan jäläkeen olin niin rättipoikki, puhki ja kulunu, loppuunkäytetty ja väsy, että nippanappa jaksaoin laittaa pyykit kuivumaan ja möngin peiton alle ja päätin, että huomenna minä en lähe yhtikäs mihinkään.

Mikä siis tarkoittaa sitä, että tänään oon nukkunu yheksään ja ottanu tässä reilun tunnin ihan chillisti, syöny aamiaisen, lukenu erinäiset uuet blogipäivitykset läpi, selaillu Iltalehen sivut ja vaan nauttinu olemisestani. Koko päivää en kuitenkaan aijo vaan olla, sillä ohojelmassa on seuraavaksi tiskaus, pyykkien lapehtiminen ja muutenki paikkojen järjestelyä, ilimottautuminen Communican vuosijuhulille ja tenttiinki pitäisi lukia. Lisäksi pitäisi päättää mitä ruokaa teen ja lähtiä kauppaan, hrr....... 

Pakkasta, ah.

Näyttäisi pukkaavan varsin kaunista päivää, harmi vaan kun tuolla on noin kylymä, ettei ulukona huvita viettää aikaa yhtään sen enempi ko on pakko. Mereltä käyvä viima, ah, ihana kun se jäätää sormet ja naaman. Meikäläisen pitäisi tässä ruveta tekemään kaikenlaista pientä suunnittelutyötä, ens viikonloppuna lähen kyllä nimittäin perjantaina harkkojen jäläkeen kotio. <3 Haalarimerkitki pitäisi saaha ommeltua paikalleen mielellään ennen laskiaista (kauppalistaan pitänee merkitä neula ja lankaa). No, jospa sitä viikonloppuna. Olin suunnitellu vähän niinkö jotain valokuvausreissua viikonlopulle, mutta taitaapi jäähä näillä lämpötiloilla toteuttamatta. Sen sijaan voinki sitte istua kivasti sisällä lämpimässä ja ommella miljoona haalarimerkkiä paikalleen! No, ei niitä nyt sentään ihan miljoonaa ole kuitenkaan. :D Onneksi. Viikonloppuna vois ehkä myös käyä pyörähtämässä kaupungilla.

Että kyllä tiiäkään, kuinka onnellinen oon siitä, että pääsen kohta kotia. Siellä aion vaan maata verkkarit jalassa, syyä erittäin hyvin, ulkoilla jos sää sallii, käyä OIKIASSA saunassa, käyä moikkaamassa mummoja & pappaa, ihailla Lapin talavea ja nii. Ladata akkuja ja puhistaa päätä. Mutta jepaa, meikä vois ruveta tiskailemaan, pitänee varmaan vielä ehtiä käyä siellä kaupassaki ennenkö Johannes tulee kahaville, jotta on jotain mitä tarjota sen kans. :D Ja ennen kauppaanlähtöä pitäis vielä päättää, että mitä ruokaa tekee tänään ja mitä sieltä oikein muutenki ostaa.

Briefly in English: It's cold outside, very very cold. I didn't want to freeze, so I skipped all the lectures today. Sometimes you just have to take time to yourself. It would be better just stay in, but I have to go to the market and buy something to eat. Wish me luck. If I don't come back, you know I didn't survive. (Haha, who I'm kidding, I'm from Lapland, -25 degrees feels warm to me! Not.)