I want to be forever young.

Ei, en todellakaan halua olla ikuisesti nuori. Minulla vaan sattuu olemaan näin sunnuntain kunniaksi menossa taas ja jälleen kerran joku kasarihemppistelyiltama. Syön myös iltapalaksi pelekkää perunamuusia, ko jääkaapissani ei ollu muuta ja kukaan ei oo käyny kaupassa. Perkeleen aikaansaamattomat kotitontut! Samat kotitontut ei myöskään ole siivonneet täällä (enkä muuten minäkään), joten tiskit yrittää taas hyökätä kimppuun ohi kulukiessa, uuen modernimman muotoilun taannoin saanut pyykkikori tursuilee pitkin kylyppäriä ja muutenki täällä on pari sellaista epämääräistä tavarapesäkettä, joihin välttelen toistaiseksi koskemasta. Onneksi olokoon vaan minulle!

Mutta jotta että luule, että oon viettäny koko pitkän viikonlopun laiskana maaten ja Muumeja sekä Kummeleita kattoen (sillä enhän toki ole, ainuastaan ehkä eilen, ko yksin kämpillä oleilu oisi tuottanu kohtuutonta tuskaa ja pelekotiloja), voitaisiin käyä läpi se meikän taannoinen suunnitelma pitkälle viikonlopulle. Juup, alakoholia voi joskus ottaa tarkoitettua enemmän ihan vahingossa. Oikiasti, se oli vahinko. :D Ehkä olisi pitänyt jättää laittamatta päälle se epäonnen mekko, joka päällä ei koskaan ole tapahtunu mitään hyvää. Jep. Ei kääntyny tuuri kyllä nytkään... Mutta tosiaan, takaisin asiaan.

Eli. Aijoin:

- värjätä jäätävän juurikasvun veke  (CHECK, tein sen tänään tuskallisen selevittelyoperaation jäläkeen ja harkitsin vakavasti lyhyttä tukkaa, blondausta sekä kaljuutta, sillä tiedämmehän, että Muumipeikkokin tykkää kalijuista naisista. Mutta voi kyllä, juurikasvu on jälleen kerran peitetty. Mustalla.)

- varata saunavuoron ja käyä saunassa (no, en tullu varanneeksi saunavuoroa mutta kulutin kyllä Alpeilla saunan lauteita usiampaan otteeseen, joten CHECK.)

- käyä jouluvisiitillä isosedän vaimon luona kera konvehtien ja joulukortin, kahavitella ja turista turhia (CHECK, sain myös kaakaota, joulutorttuja, pipareita, omenahyvettä ja villasukat. Ei voi olla huono reissu jos saa villasukat!)

- tehä bataattilaatikkoa (siksi vuoka ja puolitoista kiloa bataatteja, sekä voi ja kerma, jokka tosiaan unohtu linturuokaa laittaessa kauppaan, hups) (no tämänhän tiiämme kaatuneen jo siihen, ettei ollu niitä bataatteja. Ensi viikolla uusi yritys.)

- käyä ulukoilemassa pakkasilimassa (käytiin Emmiksen kans ylioppilaitten ittepäisyyspäivän soihtukulukueessa ja pakkasta oli varmaan ainaki sen 23 astetta, joten erittäin CHECK.)
- kattoa The Joulukalenteria ja Sons of Anarchyä (CHECK, Sonssit tosin oottaa vielä astetta seesteisempää mielentilaa, nyt ei pysty ko saattaa tulla akuutteja pelekokohtauksia ja mulla ei ees ole ketään tuhisemassa turvana vieressäni!)

- neuloa villasukkia (CHECK, en päässy niin pitkälle ko suunnittelin, mutta kyllä se perkele alotettu on. Ainahan voin antaa joululahajaksi myös lapun, jossa lukee "Tämän lahajakortin saaja on oikeutettu villasukkiin allekirjoittaneen tekemänä. Keskimääräinen toimitusaika on noin 1 kk lahajakortin vastaanottamisesta.")

- pessä pyykkiä (hahaa, ei niin todellakaan ole edennyt, mikähän minua nykyään vaivaa...)

- siivota (ainaki imuroija ja käyttää mattoja pihalla) (puolittain CHECK, imuroin ja vähän järijestelin kyllä aiemmin, mutta sitten sotkin kämpän uuestaan.)

- juua glögiä ja jouluteetä ja kattoa telekkarista jotain hömppää  (CHECK, join glögiä myös terästettynä, ja hömppääki tuli vilastua muutamaan otteeseen.)

- kattoa Tuntematonta sotilasta ja ehkä vähän Linnan juhulia (CHECK, Tuntematon jäi vähälle mutta Linnan juhulat vähän enemmälleki. Huomattiin Marjuskan kans, että niihin saa jopa tekstitykset teksti-tv:n kautta!)

- kuunnella Finlandia-hymnia ja muita ihania isänmaallisia piisejä (CHECK, tämä ei selittelyjä kaipaa.)

- juua valakkaria muuten vaan (CHECK, lasketaanko jos juo valakkaria päihtymistarkotuksessa? :------D)

- poltella kynttilöitä (CHECK, Marjuska poltti, minä en.)

- kuunnella joululauluja ja hömppämusiikkia (vaikka Spotify ei varmaan teekään yhteistyötä) (CHECK, hömppämusiikki ainaki, joululaulujaki vissiin muutama.)

- ihan varmasti vähän lukia tentteihinki (ei todellakaan check...)

- NAUTTIA! (CHECK!)

Eli tämähän meni kuitenki enemmän ko hyvin. Oon myös esimerkiksi listan ulukopuolelta paketoinu viimiset joululahajat, jokka posti ystävällisesti kuskasi minulle kotiovelle ja tutustunu uusiin ihimisiin. Huomenna koittaa uusi elämä ja tiskaan ja siivoan sekä kunniasanalla pesen pyykkiä. Muutenki oon koittanu antaa uusien tuulien puhaltaa ja poistaa elämästäni asioita, jokka ovat järjissä pysymisen ja muutenki normaalin, tasapainoisen elämän tiellä.

Miksi vaivautua oottamaan uutta vuotta ko muutoksia voi tehä ihan justiinsa sillon ko itellä sattuu huvittamaan?

Mjoo. 

Nyt käytän viimiset hereilläolohetkeni johonkin järkevään (eli luultavasti makaan sohovalla ja mietin että pitäisi saaha aikaseksi jotain.) Hyvää sunnuntain loppua ja lähetään virkistynein mielin tappelemaan tätä viimistä suoritusta ennen joululomaa! 

Briefly in English: I managed to do almost everything I was going to. Except those nasty things like laundry and reading to tests... But I think I had a great long weekend.

Keneen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on.

Odottamattomista sattumuksista johtuen kaksi luukkua kerralla, olokeeppa hyvä. 

8. luukku ”Sisarukseni”

Sisarus on hauska sana, ko jotenki siitä tulee aina väistämättä konnotaatio (en tunnusta, mutta vähän niinkö googlasin, että onko tämä nyt se oikia termi tähän ja ihan oikiasti en ole varma, mutta sallittakoon nyt minunki heitellä kielitieteellisiä termejä aina sillon tällön!) sanaan sisko (tai sisar) ja minullahan ei semmosia ole ollu ikinä, mutta veljiä kylläkin. Ihan kaksin kappalein. Löytyy pientä, ja isoa. 

Mitäs niistä sisaruksista (haluan kehitellä tähän oman termin, veljelyksistä) nyt voi sanoa. Net on niitä, joitten kans tapellaan. Niitä, joista tajuaa ajan kulumisen, ko pikkuveli on monta päätä pidempi ja täyttää kohta kaheksantoista ja isoveljellä on ammatti ja se käy aikuisten oikiasti töissä. Niitä elämän tärkeitä ihimisiä, joista et luopuisi ikinä, vaikka pienenä oisit voinu vaihtaa net vaikka polokupyörään. Tai net ois halunnu palauttaa sinut sinne, mistä ikinä sinut haettiinkaan. Veljet on myös niitä, jokka tuo mukanaan elämään niitä kauan kaivattuja siskoja. Niillä on myös mukava kämppä, jossa rötvätä rapulassa kattomassa Kummelia ja muita vammasia juttuja. Ja myös kaikenlaisia enemmän ja vähemmän vammasia aivopuolia miehiä kaverina, joihin jou'ut tutustumaan ja jossain vaiheessa tajuat, että net onki ihan mukavia.

Veljet on niitä ihimisiä, joita rakastaa, vaikka niillä ois kolome silimää ja aivojen tilalla aladobia. 

9. luukku "Käsilaukussani”

Haluaisin ajatella, että minun käsilaukku on vähän niinkö Muumimamman. Laukku, josta löytyy kaikki tarpeellinen jokaiseen tilanteeseen. Ja onhan se kyllä totta, että viime aikoina olen kyllä täysin tahattomasti kannellu mukanani muun muassa yskänlääkettä. Mutta tosi puheessa meikän veska on kyllä ihan vaan tasaisen tylsä, joka piettää sisällään kaikkia niitä turhuuksia, mitä muillakin naisilla laukusta löytyy. Kuten kotiavaimet, lompakko ja puhelin. Useimmiten tuo kombinaatio on kyllä se laukun sisällön rakentava voima. Siihen päälle saatetaan sitten lisätä vaikkapa purkkaa, kalenteri, pullo vettä, opiskelujuttuja, huulirasvaa ja siteitä. Mausteeksi voijaan nakata kaikenlaisia epämääräisiä papereita ja lappuja, joitten merkityksestä ei voi olla ihan varma. Joskus sieltä löytyy myös vaikkapa soitin ja päiväkirja. Ja koska olen optimisti, usein myös Lovebox. Täysin turhaa tosin. :D Mutta eihän vara venettä kaada, vaan pikemminkin se, että heittäytyy hölömöksi.  

Myös se on todistettu, että meikäläisen laukut vetävät joskus ihan käsittämättömiä määriä olutta sisälleen. Tölkin muodossa toki, ei nestemäisenä. Mutta näistä todennäköisyyslaskennan vastaisista yhtälöistä joskus toiste. 

Briefly in English: Advent calender. Hatches 8 & 9. Because I had hangover yesterday and I couldn't be creative. 

Missä jumala nauraa kirkoille, papeille, rituaaleille, alttaritauluille, koko maailmalle.

7. luukku ”Uskoni”

Minä en kuulu kirkkoon. Erosin kohta kaksi vuotta sitten. Mutta se ei toki tarkota, etteikö minulla olisi uskoa johonkin. Ateisti en ole, ko uskon minä. Johonkin. En siihen perinteiseen kristillisesti määriteltävään jumalaan, enkä välttämättä mihinkään muuhunkaan minkään ”uskonnon” jumalaan. Mutta Johonkin. Koska minusta ajatus maailmasta ilman mitään suurempaa olisi liian kylymä. Ei kait met sattumalta täällä olla kuitenkaan, vaikka pitkälti kai ollaankin. Ehkä minä haluan hieman naiivisti ajatella, että joku merkitys tällä meikäläisenkin elämällä on. Ei se ehkä ole ennalta määrätty, eikä sitä kukaan tietoisesti ohojaile. Itte minä ratkaisuni teen. Mutta siltikin, ehkä sitä jonkinlaista suurempaa jelppiä jostain aina välillä saa. Vahavistusta niille oikeille päätöksille ja valinnoille. Ja toisaalta tilaa tehä virheitäkin.  

Ei se minun uskominen minusta päälle päin mihinkään näy, eikä se tule joka päiväisessä elämässä mitenkään esiin. Minä en koe tarvetta esitellä omaa ajatusmaailmaani tämän suhteen kellekään, enkä varsinkaan tyrkyttää omaani kellekään muulle. Enhän minä sitä itekään useimmiten ees ajattele. Minä en myöskään tarvitse omaan ”uskooni” mitään välikäsiä. Kenenkään muun ei minun puolestani tarvitse mitään anteeksiantoa pyy’ellä, eikä minun tarvitse mennä kirkkoon tai laulaa virttä saadakseni yhtey’en johonkin suurempaan. Ei sillä, ettenkö tykkäisi kirkossa käyä. Ja laulaa. Jopa sellaisiakin lauluja, joissa puhutaan uskomisesta. Ei minun tarvitse kumarrella ketään tai viedä uhurilahajoja, ei syyttää ketään toista vääräuskoiseksi tai huonommaksi, eikä varsinkaan tappaa ketään sen takia tai väkipakolla käännyttää omaan, parempaan näkökantaani. Minä en koe, että minun tarvitsee ketään pelastaa. Minä uskon, että se, että minulla on omasta mielestäni välit kunnossa tuonne yläkertaan (tai missä se Jokin ikinä onkaan), riittää. Jokainen huolehtii omista väleistään itte. Jos ei viitti kovin usein soitella, tai jos soittelee vaikka joka päivä ja moneen kertaan, niin fine by me. Saa myös soitella ihan omaan tyyliin, tai lähetellä vaikka pullopostia. Jokainen tyylillään. Kunhan ei minulle tule toitottamaan, että minun tapani olisi väärä ja jonkun toisen tapa parempi. En minäkään mene oman tapani paremmuutta tämän asian suhteen tuputtamaan kellekään muulle. Enkä missään tapauksessa, ikimaailmassa, oikeuta omalla uskomisella tai uskomattomuuellani jotain, mikä ei ole moraalisesti oikein. 

Ja ai niin, minun ajatuksissani se Jokin hyväksyy minut juuri tällaisena ko oonkin. Kaikkine vikoine ja virheineni. Eikä se minua palakitte, vaikka eläisin elämäni kuinka hyvin tahansa, eikä myöskään rankaise, vaikka tekisin väärin. Ihan ittehän minä omassa elämässäni näen seuraukset siitä, miten elämääni elän. Jo siinä on rangaistusta tai palakkiota ihan kyllikseen. 

Vaikia aihe kirijottaa. Sanoitpa mitä tahansa, aina sen voi vääntää johonkin suuntaan ja lukia rivien välistä jotain, mitä en ehkä tarkottanutkaan. Mutta yritetään kuitenki elää toistemme kanssa ja olla vetämättä herneitä nenään ja hyväksyä muidenkin näkökannat asioihin. Yleensäkään mihinkään asiaan ei ole olemassa absoluuttista totuutta ja sitä tietä, mikä on juuri Se Oikea, joten helevetin usein met ihimiset tapellaan ihan turhista asioista. Tämä on vaan se, mikä on se meikäläisen poloku, menkää tet muut omaa reittiä, jos ei kiinnosta seurata. Ihan vapaasti. :) Tämä siksi, että yleensä uskosta ääneen puhuminen on vähän sama, ko työntäisi jauhelihassa uitetun kätensä näläkästen leijonien häkkiin. 

Briefly in English: The seventh hatch. "My faith". 

Ittepäisyyspäivän naked truth ja muuta.

No niin, minähän olisin ihan huono bloggaaja, jos en ottaisi osaa tähän juttuun. Vaikka meikäläisellä tuo meikitön naama on kyllä välillä enemmänki sääntö ko poikkeus. :) Selasin vähän blogia, ja näitä "naked truth" -kuvia löytyy mm. täältä, täältä ja ainaki täältä ja vielä muuten täältäki! Sattumoisin tänä aamuna satuin muistamaan, että voisi koittaa ottaa pari pällistelykuvaa omasta meikittömästä, vasta heränneestä naamasta. Kuten huomaatta, tukka on komiasti pystyssä ja sieltä alta pilikottaa se ihana juurikasvu. Ei anneta sen häiritä kuitenkaan. Kenellekään ei liene jääny epäseleväksi, että meisi on tämmöne kalakkilaivan kapteeni. Ja ei kait tuo kuva nyt mitään kummempia selittelyitä kaipaa, oon valakonen, mutta punotan ja minulla on ihan saakelin suorat ripset (ja varmaan joku toispuolihalavaus ko vaikka kuinka yritän hymyillä, niin aina se toinen suupieli jää tuolleen alas :------D).

En koe meikitöntä naamaani siis todellakaan minään ongelmana, ainuat asiat yleensäkin mitä meikillä korjaan on naamataulun väri (pois ylimääränen punotus vääristä kohista ja uutta tilalle poskiin, sekä tummat silimänaluset parhaan mukaan piiloon, vaikka eipä nuihin taija auttaa oikeen mikään), ripsien suoruus (taivutan net, nykyään käytän ripsaria aika harvoin) ja kulumakarvat (täyttelen ja muotoilen vähän kulumavärillä). Siinäpä oikiastaan se. Joskus myös lisäilen vähän valokynällä valoa muutamaan paikkaan ja jos ihan mahottomaksi heittäy'yn, teen silimiin rajaukset ja laitan luomiväriäki. Sekä huulikiillettä.

Minä oon siitä onnellisessa asemassa, että tuota punoitusta ja muutamaa katkennutta pintaverisuonta mukaan laskematta meikäläisellä on varsin hyvä iho. Mustapäitä pukkaa jonku verran joo, mutta ei hirviää akneongelmaa tai mitään semmosta, ainuastaan net perinteiset finnit nenässä, nenän sivuilla ja leuassa sekä joskus ottassa. Minulla on myös tummat kulumat ja ripset, joten niitäkään ei tartte välttämättä taikoa erityisemmin esiin. Minulla on myös niitä perkeleen pisamia, jokka onneksi talaveksi vetäytyy aika vähiin. Ja sitten mulla on lyhyt kaula, takana oleva alaleuka, olemattomat poskipäät ja muutenki omasta mielestäni vähän kummallisen muotoinen pää. :D Ai niin ja kuulemma pieni pää (kiitti äiti), mutta isot korvat. Hymyillessä olemattomiin katoava ylähuuli ja kaksari, joka tunkee mukaan lähes jokaiseen meikäläisestä otettuun kuvaan. :)

Ja ai niin, jos muokkaan kuvia, niin käsittelen niistä lähinnä väriä ja kontrastia yms. tämmösiä ja rajailen niitä uusiksi, tai sitten joskus vetelen niihin jotain överiefektejä Picasalla (oi suuret kuvankäsittelijän taitoni. Ehkä joskus olen sortunut poistamaan jonku yksinäisen finnin naamasta. :)

Mutta sitten jotain ihan muuta, eli tyhyjänpäivästä jorinaa. Oon alottanu ittepäisyyspäivän vieton tänään keittämällä itelleni riisipuurot ja nauttimalla net karjalanpiirakan ja munavoin kera. Piirakat on ihan kaupan valamiita ja paistelin net jo eilen illalla (testasin samalla myös palovaroittimen toiminnan) ja riisipuuronki keitin onnistuneesti kerran yli ko aloin imuroimaan samalla ko tein sitä. Mutta sehän ei ookaan riisipuuro eikä mikään, ellei sitä oo kiehautettu kerran kattilan laijan yli! 

Seuraavaksi pitäisi alakaa kokata sitä ittepäisyyspäivän ateriaa, joka vaihtui possun lehtipihiveihin pottumuusin ja korvasienimuhennoksen kera, kulautettuna alas oluella tai siiderillä, ko marketeilla ei ollu mulle kuhaa eikä ahventa, eikä kukaan kertonu, että alako menee kiinni jo kuuelta! Vähän unohuin Oonan luokse kahavittelemaan ja syömään kinkkupiirakkaa. No mutta, hyvää siitä tulee varmasti siitäki huolimatta. 

En myöskään väsää ainakaan vielä bataattilaatikkoa, ko bataatitki oli loppu. Otetaan perjantaina uusi yritys. Nyt alan kuitenki kokkailla ja touhuilla tässä pikkuhilijaa, että voin sitten hyvillä mielin siirtyä illaksi kattelemaan linnan juhulia Marjuskan & Juuson luo.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 

Briefly in English: Naked truth and spending my Independence Day by eating well and just doing nothing really important.

Oi Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa.

6. luukku ”Se hetki”

Sattumalta juuri tämä otsikko osui kuuennelle päivälle. Ensin ajattelin kirjottaa siitä, ko tajusin päässeeni opiskelemaan logopediaa, mutta tänä aamuna, ko pakkasaurinko leikittelee lumisten puitten oksilla ja värjää naapuritalon seinän oranssiksi, päätinki, että kirjotan jostaki ihan muusta. 

Nimittäin sinivalakosesta hetkestä. Ittepäisyyspäiviä takaperin, oli yksi, jolloin oli lunta, ihan kinoksiksi asti. Oli myös kova pakkanen. Kirkas kuutamo ja tähtitaivas. Oli pieni lämmin mökki, takkatuli ja hyvää seuraa. Kirpakan pakkasen keskellä lämmitti ulukosauna, minttukaakao ja hyvien ihimisten seura ja läheisyys. Syötiin käristystä ja pottumuusia. Patteriradiossa soi suomalaiset hitit ja kynttilänvalossa maailma oli mitä parhain paikka elää. 

Sen hetken kruunasi kuutamokävely kirpakassa pakkasessa. Hankien keskellä, kun ylle kaartui kirkas ja kuulas tähtitaivas. Silloin kylymiin sormiin tarttui toiset, lämmittävät sormet. Se hetki, ainut kerta, ko olen koskaan kävelly käsi käjessä jonkun kanssa. Siellä, ko vaan kuutamo ja tuhannet ja taas tuhannet tähet sekä luminen mettä todisti, se tuntui soveliaalta. 

Siihen kuluminoitui koko itsenäisyyspäivän sanoma. Onni siitä, että on saanut syntyä kauneimman tähtitaivaan alle, parhaimpaan paikkaan maailmassa, Suomen Lappiin. Rakkaus sitä kauneutta ja talavisen luonnon upeutta, tähtitaivaan äärettömyyttä ja illan hilijaisuutta kohtaan. Ilo siitä, että on oma kotimaa, ja suunnaton lämpö sen takia, että sai jakaa sen hetken jonkun toisen kanssa. 

Luonnon eessä, pienenä ja jotenki palijaana ihimisenä, aistit kaikista herkimmillään. Se, hetkistä kaunein.

Briefly in English: My advent calender, the sixth hatch. "The one moment". Happy Independence Day, Finland!

What is love, baby don't hurt me.

5. luukku "Mitä on rakkaus?"

Rakkaudesta

Olen kuullut tuhansia lauluja
rakkaudesta
Nähnyt lemmen leiskuvan elokuvissa
Olen katsonut toisiinsa kietoutuneita
rakastavaisia,
niillä on oudon hymyilevät suut

Mutta nyt kun katson
sinua
niin mietin,
rakkaus,
tätäkö se onkin?
Pidetään huolta toisesta,
ja aina ei tarvita
edes sanoja

Olisin voinut kirjottaa semmosen kilometrin mittaisen lärinän siitä, mitä on rakkaus, mutta joskus pieni on kauniinpaa. Tuohon tiivistyy mielestäni kaikki olennainen. 

Briefly in English:  My advent calendar. The fifth hacth, "What is love?".

Take my breath away.

Oikiasti minun pitäisi lukia tälläkin hetkellä neuron tenttiin, mutta sen sijaan on palijon hauskempaa kirijottaa höpöhöpö-juttuja. Minulla on vähän jotenki hassu olo. En tiiä liittyykö se lähestyvään jouluun vai tiettyyn aikaan kuukauesta (veikkaisin jäläkimmäistä, ko ihan vähän saatoin tirauttaa eilen kyyneleitä kattoessani Avataria, en tunnusta :D), mutta on semmone olo, että pitäisi nauttia. Nauttia ja nautiskella. Sunnuntaina kokkasin tosiaan ittelleni uunissa hau'utettua lintua korvasienimuhennoksen ja bataattimuusin kera ja vaikka meinasiki vähän tulla hätä käteen ko pakkasesta palijastuiki täkkäpalojen sijaan kokonainen lintu (ja ehkä yksi kolomasosa toista) hoitelin homman kotia (keittiöveitti otti ehkä vähän runtua itteensä ko perkeleen puukkoki oli Sallassa) ja loppujen lopuksi sain nautiskella mahtavia makuja. Vaikka omasta mielestäni vähän mursin kylykiluita nuilta raaka-aineilta unohtamalla voin ja kerman kauppaan... No, ilimanki pärijättiin kyllä! Hyvä ruoka piristi kummasti keskellä tätä Oulun tasasen tylsää arkia. Laatuaikaa ittensä kanssa kynttilänvalossa.

Meillä piti Marjuskan kanssa olla ittepäisyyspäivänä pikkujoulut, mutta ko se on kipiänä, en nyt tiiä onnistuuko net. No, tein kuitenki äsken ittelleni kauppalistan, jonka kanssa suunnistan huomenna tentin jäläkeen marketeille. Kauppalista piettää sisällään seuraavat asiat:

• sävyteshampoo
• kalaa (ahventa tai kuhaa)
• 1,5 kg bataattia
• foliovuoka
• 3 dl kermaa
• voita
• kananuggetteja
• ranskalaisia
• kananmunia
• pottuja
• olutta/siideriä
• karjalanpiirakoita

lisäksi valkkaria!!! :)

Joo. Mikäli pikkujoulut peruuntuu, olen valamistautunu viettämään pitkän viikonlopun ihan keskenäni nelijän seinän sisällä. Huomisen ja ittepäisyyspäivän menu koostuu siis paistetusta kalasta (lajike riippuu kalatiskin tarjonnasta, mutta mulla on vahava fiksaatio nyt siihen, että haluaisin tuhulata kuhaan, mutta kyllä ahvenfileetki käy) kera pottumuusin ja korvasienimuhennoksen. Nämät kulautan luonnollisesti alas lasillisella valakkaria. Lisäksi aattelin paistella jotain valamiita karjalanpiirakoita ja tehä niitten kaveriksi munavoita. Ja itteni kanssa seurustelujuomaksi valikoitui Karhua ja valikoituja kuivia siitereitä, ehkäpä Happy Joea tai Magnersia.

Pitkän viikonlopun ohojelma koostuu omasta seurasta nauttimisen lisäksi seuraavista asioista. Aion:

- värjätä jäätävän juurikasvun veke 

- varata saunavuoron ja käyä saunassa

- käyä jouluvisiitillä isosedän vaimon luona kera konvehtien ja joulukortin, kahavitella ja turista turhia

- tehä bataattilaatikkoa (siksi vuoka ja puolitoista kiloa bataatteja, sekä voi ja kerma, jokka tosiaan unohtu linturuokaa laittaessa kauppaan, hups)

- käyä ulukoilemassa pakkasilimassa
- kattoa The Joulukalenteria ja Sons of Anarchyä

- neuloa villasukkia

- pessä pyykkiä

- siivota (ainaki imuroija ja käyttää mattoja pihalla)

- juua glögiä ja jouluteetä ja kattoa telekkarista jotain hömppää 

- kattoa Tuntematonta sotilasta ja ehkä vähän Linnan juhulia

- kuunnella Finlandia-hymnia ja muita ihania isänmaallisia piisejä

- juua valakkaria muuten vaan

- poltella kynttilöitä

- kuunnella joululauluja ja hömppämusiikkia (vaikka Spotify ei varmaan teekään yhteistyötä)

- ihan varmasti vähän lukia tentteihinki

- NAUTTIA!

En muista millon oisin viimeksi ollu näin innoissani siitä, että saan viettää laatuaikaa ihan omassa ylhäisessä yksinäisyyessäni. En ehkä ikinä. Aluksi olin ihan varma, että pakenen pitkäksi viikonlopuksi joko kotia tai Rovaniemelle, muttako kaikki suunnitelmat kuivu kokoon, sovittuun nuot pikkujoulut. Niitten turvin luulin seleviäväni pitkästä viikonlopusta Oulussa, ko ittepäisyyspäivä on minulle vähän hankala pyhä, mutta yhtäkkiä en enää kaipaakaan seuraa ollenkaan. Mikähän mielenhäiriö mulla on... 

Viime vuonna tämä itsenäisyyspäivän seutu meni tosiaan pakatessa muuttolaatikoita ja siitä oli nautinto kaukana, joten tänä vuonna aijon pyhittää sen sille mille se kuuluukin; nauttimiselle. Varaslähtö jouluun. :) Ja että tämä loppuaika ennen joululomaa sujuisi mukavasti (tästä tuli nyt joku listaamisen luvattu maa), olen myös:

- ostanut junalipun kotia (19. päivä starttaa veeärrä kohti pohojosta heti tentin jäläkeen, jippii!)

- merkannut  kalenteriin, että 14. päivä mennään porukalla syömään ulos ja sen jäläkeen teatteriin ja oon meleko varma että vetäsen huiviini pihivit ja punaviinit sekä jäläkkärit, ja teatterin jäläkeen jokku lämmittävät (joululahaja itteltä minulle!)

- sopinut, että 16. päivä mennään porukalla laulamaan Kauneimpia joululauluja Tuomiokirkkoon

- päättäny selevittää jälijellä olevat tentit kunnialla kotiin vaikka mikä olis (mitä en kyllä edistä tälläkään hetkellä yhtään :D)

Jep! Nyt mää katon Salakkarit loppuun (hehe...) ja lähen sen jäläkeen saunaan ja koitan sitten vielä lukia neuron tenttiin. Voipi olla että jää kliiniset neuropsykat huomenna väliin mutta katotaan. Pitäisi siitäki tentistä jotenki selevitä. No mutta, illanjatkoja ja muistakaa nauttia, niin minäki näemmä teen. :D Laatuaikaa voi viettää myös yksin.

Briefly in English: It's soon our Independence Day and I'm having a peaceful and enjoyable long weekend by myself. Going to eat well and just spend time doing nothing really special.