Åh, jag lättar, jag flyger, jag svävar fram.

Oikiasti pitäisi olla lukemassa hirviän mielenkiintosta kirjaa nimeltä Mieli ja aivot, joten mikäs sen parempi idea ko ladata randomeja kuvia puhelimesta koneelle ja ladata net tänne blogiin höystettynä jollaki täysin tyhyjänpäiväisellä höpinällä. :D

Meikä oli tosi hyvä kipinävahti, valokuvasin tuolla reissulla niin innokkaasti, että tuletki melekeen sammu. :D Ylempään kuvaan olen muuten ihan selevästi ikuistanut jonku keskellä ei-mitään asuvan ufon, tuossa alalaidassa meleko keskellä kuvaa näkyy joku ihimeellinen keltanen piste. :)

Karvasempi Ukkoni. Sen jäläkeen ko se oli syöny onnellisena meikäläisen räkäpaperin ja sitä ennen juossu se suussa pitkin taloa. On muuten aivan naamaton koiravauvakuume, näjen joka yö unia koiranpennuista (sen aikaa ko mitä viime öinä olen unta saanu). Tosin viime yönä net koiranpennut muuttu kesken unen vauvoiksi, pikkuvikoja. :D Haluaisin kovasti palijon ihkaoman koiruuen tänne Ouluun meikäläisen kanssa. Rotu ja nimiki ois ehkäpä jo tiiossa.

Lumikenkäilyä! Mahtavaa hommaa. Varsinki ko aurinkoki paisto niin komiasti. Naamaki kukkii taas pisamia, runsaan ulukoilun ja auringonpaisteen kirot. No, toisaalta olen ehkä jopa jo oppinu sietämään näitä meikäläisen naaman pieniä kavereita. Ei net kyllä oikiastaan ees erotu tuossa kuvassa niin hyvin ko mitä puhelimen ruu'ulla näytti. Ei varmaan vuosiin ole ollu jo näin aikaisten nuin palijon pisamia, tullu tänä keväänä ulukoiltua enemmän ko aikoihin.

Vielä vähän synttärihumua ja juhulan tuntua, vois riemuita vaikka siitä, että huomenna on viiminen terapia. Vaikka se, että siitä huolimatta on vielä enemmän ko riittämiin opiskeluhommia jälijellä, ei palijoa riemun kilijahuksia aiheuta. Oon kuitenki yllättäny itteni tänään nauttimalla jollain sairaalla tavalla segmentoimisesta fonetiikan harkoissa (ei mee hyvin, tiiän), että ehkä tästä nyt ei ihan hirviä kevät tule. Vaikka aika kauhia kuitenkin. Ai mikä Mieli ja aivot...

Ja lopuksi vielä (kauheaa) todistusaineistoa siitä, että oon ihan oikiasti käyny tänä talavena hiihtämässäki. Jopa kahesti. :D Pikkuvelijen vanahoilla suksilla, joilla pääsee ihan hyvin tasasella, mutta ylämäkiin ei oikeen taho saaha pitoa. Hiihtäminenki olis ihan kivaa, jos ois kunnon välineet.

Mutta nyt olenki sopivasti lusmuillu tässä sen aikaa, että voin alakaa valamistautua pyykkivuoroon ja ruveta vaikka syömään ennen sitä. Jes. Palaillaan astialle.

Ja ai niin, loppukevennykseksi ihan huippuysäri:

Hihhi, pitäisi tehä uusi lenkkeilysoittolista ja ladata sinne kaikkia menevää. 8) Oon lauantaina käyny juoksemassa kymmenen minsaa ja päättäny, että kyllä se tästä taas tuon jalanki kans.

Sinne kaivannut oon, univiidakkoon, sun kanssas kaksin kulkemaan.

Olipa se rankkaa. Siivoaminen meinaan. Ja voi kyllä, olen taas kuluttanu melekeen koko viikonlopun siivoamiseen. Välillä minusta tuntuu, etten mitään muuta teekkään täällä Oulussa vapaa-aikanani, ko siivoan, mutta edellisestä kunnon siivouksesta oli taas melekeen kuukausi aikaa. Ja olen tänä viikonloppuna kerenny kyllä käyä lenkillä, saunomassa ja siivoamassa muuallakin.

Tein suursiivouksen. Paitsi että unohin vetää hellan ulos enkä pessy kahavinkeitintäkään vielä. Ja matotki ois voinu oikiasti tampata ulukona ja petivaatteet. Mutta ei tarkerruta sivuseikkoihin, ko pyyhin kuiten katon ja seinät. Ai niin perkele, ikkunaki pitäis pessä. 

No mutta niin. Suursiivosin ja siirtelin huonekalut uuteen uskoon. Pientä sisäistä arkkitehtiä siinä kyllä kaivattiin ja vierähti usiampi tunti, ko siirtelin nuita roinia paikasta toiseen ja yritin sovitella, että mikä ois järkevä järjestys. Lopulta se löyty, ko luovutin ja roudasin suosiolla muutaman jutun varastoon. Halusin vähän tilaa ympärilleni, ahisti. Ja jotaki uutta. Se on tämä kevät aina vähän tämmöstä aikaa. Kuvia en millään jaksanu alakaa ottaa, laitan niitä ehkä joskus jos jaksan.

Muutenki haluaisin muuttaa isompaan asuntoon, jossa ois oikia olokkari ja jonne sais keittiönpöyän. Mutta ehkä minä nyt jaksan tämän kääpiökämppäni kans vielä hetken ko suoritin näitä uuelleenjärjestelytoimenpiteitä.

Kattelin tuossa Skavabölen pojat. Väsyttää niin perkeleesti, keittiön loisteputkessa vaan palaa valo ja makaan sängyllä. Tuli jotenki jännästi ihan semmone olo, niinkö joskus pienenä kotona pitkän päivän jäläkeen, ko äiti on siivonnu ja kääntäny huonekalut uuteen uskoon. 

Oon epäilemättä saanu vaikutteet tähän toimintaan jo pienenä. 

Vois kyllä lyyvä nukkumaan ihan justiinsa. En saanu viime yönä jostain syystä unta, eikä minua väsyttäny yhtään. Lisäksi heräsin painajaisesta aamulla siihen tunteeseen, että joku on tunkeutumassa tänne meikän kämppään. Sitä paitsi luulin herätessäni, että oon kotona. Ja että mies makaa vieressä. Mutta ei toki kumpaakaan.

Mutta jep, vois lähtiä naama- ja hammaspesulle ja sitten unille. Väsyttää siihen malliin, että saattais jopa uniki tulla. Ehkä.

I hate to sleep alone.

Sorry tyypit, olen ollut very busy bisness-tonttu eiku muuten vaan kiireinen viime ajat, niin on jääny tämä kirjottelu vähän vähemmälle. Se on oikiastaan jääny vähemmälle koko kuluneen vuojen ja ohan siihen ihan järkevä syyki. Osa sen varmaan tietää, osa kenties arvaa ja suurimmalla osalla ei kiinnosta vittuakaan, mutta. Mitäpäs sitä pimittelemään. Enää.

Minulla on mies. Muahahahaa!

Eikä tämä nyt ollu mikään vitsi. Ehkä tässä vajaan nelijän kuukauen enemmän ja vähemmän intensiivisen kattelemisen jäläkeen uskallan jo ääneen sanoa, että kyllä, meikäläiseltä löytyy nyt myös vähemmän karvanen ukko. 8)

Vaikka oon kyllä edelleen vähän sillä linjalla, että kellä onni, se olokoon siitä ihan turpa kiinni. 

Ihana, fiksu, komia, kohtelias, hellä ja välittävä, kaikin puolin ihan paras paketti. Vaikutukset meikäläisen elämään ei ole olleet mikkään suunnattoman suuret, mitä nyt tiskit tiskautuu itestään, ruoka oottaa valamiina, voin boikotoija poskilinijoja säännöllisesti ja on vaan niin ihanaa ko on joku, jonka kanssa olla ja jutella, jakaa kaikki elämän pienet ja suuret jutut, käyä yhessä saunassa ja nukahtaa illalla viereen. Ja niin, Lapin Kansojen sudokut on nykyään aina ratkastu. Tämmösiä ihan pikkujuttuja. Puhumattakaan siitä, että toinen jakaa yhteiset mielenkiinnon kohteet tekemisien suhteen ja muutenki arvottaa elämää aikalailla samoin ko meisi. Ei siis mikään ihime, että oon ihan perkuleen onnellinen possu. Tätä listaahan voisi jatkaa ihan loputtomiin, mutta tässä nyt tämmöne pieni pintaraapasu.

Kyllä, on olemassa yhtä jurpoja ihimisiä ko minä. Kuka olisi arvannut!

Hilijasuus täällä johtuu siis yhtäältään siitä, että meikällä vaan yksinkertasesti on palijon parempaa tekemistä nykyään (anteenniksi siitä!) ja toisaalta, en usko että tuo miekkonen haluaa tulla täällä mitenkään tarkemmin setvityksi eikä oikiastaan tulisi mieleenikään selittää toisen elämästä täällä. Joten vähän niinkö väkisin tulee jätettyä selittämättä mitään, oma elämäni ko aika intensiivisesti kuiten kiertyy toisen elämään. Tämä blogin tulevaisuus onki vähän avoin vielä tällä hetkellä. En ole kokenut tätä hommaa kovin mielekkääksi hetkeen, eikä minulla hirviästi ole ollut mitään, mistä olisin halunnut täällä avautua. Kirjottelu jatkunee siis jatkossakin varmaan aika epäsäännöllisenä.

Seuraavaksi isken kuitenki kuvapläjäyksen pääsiäiseltä. Oon kelekkaillu, ulukoillu, pilikkiny, hiihtäny, lumikenkäilly, paistellu makkaraa, saunonu, syöny hyvin ja nukkunu, eli kaikkia sitä mahtavaa, mitä lomaltani halusinkin. Huippua! Kuvia kattoessa iskee vaan ihan kauhia koti-ikävä. Voi että, miksi pitää kaupunkeilla vielä niin monta vuotta...

Eskimo

Kyllä, nelijä kuvaa kuukkelista. Se oli kesy, läski ja erittäin kuvauksellinen.

Sexy lady. Aika tyylikkäät kinttaat, vai mitä?

Ja lopuksi pari fotoa liittyen isipapan viiskymppisiin, jonka synttäreitten kunniaksi met mennään muuten porukalla isoon kaupunkiin kattomaan Iron Maidenia ens kesänä! Ja siellä muuten lämppää Sabaton, vähänkö kuumaa. Ah.

Kuoharia, kuoharia, elämä on yhtä kuplivaa. Kyllä, olen taas leikkiny Picasalla. Nytki voisin mennä jatkamaan sitä kuplivaisen ihanaa elämää tiskaamalla tiskit ennen nukkumaanmenoa. Terapiaraporttiaki vois kirjottaa, mutta ei nyt millään jaksa. Seki vetelee viimisiään ja on sujunut loppujen lopuksi ihan kivasti. Kauhia opiskelurutistus on kyllä vielä jälijellä, nimimerkillä seittemän tenttiä ja kliinisen fonetiikan tutkimus, jippii.

Mutta joo, palaillaan tässä joskus, jos keksin jotain selittämisen arvoista.

Why do we fall in love so easy.

Voin heti alakuun ilimottaa, että taaskaan ei muuten tule kuvia! Onnistuin lauantaina imuroijessani tiputtamaan kameran lattialle (voi jumaliste ko tämä kämppä on minun egolle vaan liian pieni...) ja tietenki objektiivi alaspäin. No, objektiivi säilyi luultavasti vammoitta (en tiiä, en oo vielä testannu) mutta uv-suodin räsähti tuhannen pillun päreiksi. Onneksi paikallaan oli tuo halavempi objektiivi... 

No siis joo, tämähän ei liittyny siihen kuvattomuuteen mitenkään, en vaan ole jaksanu kuvata viime aikoina mitään. :D 

MUTTA, ajattelin kuitenki huuella ees jotaki. Pääsiäinen lähestyy uhkaavasti ja oon kyllä jo ajatuksissani ihan pilikillä, kelekkailemassa ja ulukoilemassa muuten vaan. Tänään ja huomenna on harvinaisen löysät päivät ennenkö loma alakaa, tänään ainuastaan terapia iltapäivällä ja huomenna aamusta yhet harkat. 

Terapian jäläkeen meen käymään lenkillä ja otan chillisti ennen saunaa. Tai ehkä teen jotain urheilullista t. kävin puntarilla pitkästä aikaa ja olen läski. No eiii kai, mutta oli se sen verran traumaattinen lukema, että tarvinnee taas vähän miettiä, mitä syö, ja mitä ei. Toivon hartaasti, että se uimahallin puntari näytti yläkanttiin ja oikiasti tilanne ei ole näin paha. En ois kyllä ikinä uskonu!

Ja niin. Enpä minä vissiin kauhiasti ole muuta viime aikoina touhuillu ko opiskellu ahkerasti, syöny hyvin (joo, vissiin vähän liianki hyvin), käyny lenkillä, katellu lehevoja ja semmosta peruskauraa. Hm:n alakkarit oli hyviä ja sain lopultakin minun kauan haaveilemani punaset housut (!!) ja Ellokselta otin yhen paijan. Ja posti on vissiin syöny minun piilarit ja piilarinesteen, paketti on lähteny LensOnilta jo viikko sitten, mutta ei sitä vaan mulle kuulu...

Tunnin päästä vois lähtiä lipastolle syömään. Ulukona on taas ihana auringonpaiste ja haaveilen siitä, että tiet sulais ja vois lähtiä vaikka juoksemaan. 

Mutta joo, nyt minä käytän tämän tunnin ennen lähtöä jotenki äärimmäisen järkevästi, kuten esimerkiksi lukemalla kirjaa.

Lantiosi anna lanteitani piestä.

On se Samuli Putrokin eräänlainen taitaja tuossa suomen kielen vääntelyssä. Alakaa ihan hävettää ko itte olen vaan tämmönen käpy, jonka elämäntehtävä on jauhaa sitä itteänsä. Eli suomeksi sanottuna paskaa. 

 

Hain tosiaan eilen siihen koulutusohojelmista parhaimpaan, eli lottovoittajien koulutusohojelmaan. Harmi ko siihen on vain niin vaikia päästä. En ole uskaltanut tarkistaa vielä, säästän hieman jännitystä (tai pettymystä) huomiselle. Ihan suotavaa olis päässä, sorruin nimittäin laittamaan vaatetilauksen sekä HM:lle että Ellokselle. No, tilasin molemmilta punaset pökät, että jommat kummat lähtee enivei palautukseen, mutta sitten Elloksella sorruin muutamaan kivannäköiseen paitaan... HM:ltä tulee housujen lisäksi kolome pakettia alushousuja. Joiden tarve on kova.

Oon myös tänään siivonnu kämpän ja todennu, että meikäläisellä on jotaki vakavia ongelmia psyyken kans, ko vapaapäivä = siivouspäivä. Ja pyöräytin muuten myös kuus koneellista pyykkiä. Ja sitä ennen kävin kolomen tunnin siivouskeikan. Sekä hakemassa lopultakin Anttilasta synttärilahajan minulle. Joka oli muuten uusin John Irving, meikkipuuteri sekä paketillinen pinnejä. Pitkällisen harkinnan jäläkeen. Oisi himottanu myös mm. Seikkailumuumi-astioita, mutta sitten jotenki kummassa päättelin, että uuden Irvingin parissa saan luultavasti usiamman tylsän illan kulumaan astetta sujuvammin.

Asianomainen possu, minä kiitän! Pus och kräm.

Se siitä ruotsista. Hain myös Alakosta pullon kuoharia. Ai miksi, no vaikka siksi, että siivoustuntipalakkani on korkiampi ko tuntipalakkani ikinä tai ihan muuten vaan. Eiku oikiasti ajattelin tehä blinejä ruuaksi ens viikolla, ja niitten kans on pakko saaha kuoharia. Kuoharia, ja hyvää seuraa.

Hitto ko pitää vaan käyä ostamassa muovisia kuoharilaseja, ko mullei ole oikeita omasta takaa. Enkä viittiny ostaa niitä itelleni synttärilahajaksi, vaikka Essencen kuohuviinilasit oiski ollu tarjouksessa Anttilassa. Niiksi laseiksi välttää kyllä ihan jokku halapikset.

Ja niin, siitä lähtien ko se kolomenkympin ikäjuttu tuli voimaan, ovat Alakon tätit lakanneet kysymästä meikäläiseltä täällä papereita... Kummallista, varsin kummallista. Seura tekee vissiin kaltaisekseen. Tai näytän vaan iliman meikkiä tosi vanahalta ja väsyneeltä. Oikiasti veikkaan sitä, että net varmaan vaan ajattelee, ettei kukaan olisi niin typerä, että yrittäisi meikäläisen näköisenä tulla ostamaan alaikäisenä kuoharia. Tai sitten oon vaan alakanu näyttää elämäänsä kyllästyneeltä kotiäidiltä.
 

Olisi kyllä ehkä pitäny ostaa ittelle saunasiiteri, että ois sitä saanu siemailla tässä ja syventyä Irvingiin, mutta ko vejin eilen irtokarkki ja Red Bull överit (sokeria, muaaaaah) niin ehkä parempi tänään juua ihan vaan vissyä. Olen ihan varma, että net kaikki karkit olivat jo nyt kasautuneet moninaisiksi muhkuroiksi reisiini ja perseeseen.

Painelenkin sänkyyn kera Irvingin (joka on siis nimeltään Minä olen monta) ihan just. Mihinkäs tämä päivä oikeen meni. Ai niin, siivotessa... Mutta kyllä nyt kelepaa taas olla, edellisestä kerrasta oliki vierähtäny hieman aikaa. Se taisi olla, tammikuussa? Hyi, ajatuskin ällöttää... Imurointi on kuitenki oikiasti vaan keino siirrellä niitä pölyjä ja normaalisti olen ollut hieman innokkaampi moppaamaan. Jotain se kertonee tästä meijän keväästä tuolla lipastolla, ettei ole suurieleisempi siivoaminen kyllä käyny ees mielessä. Tai sen vieressä. Matot pitää kyllä kantaa ulos hakattavaksi joskus paremmalla ajalla (tai voimalla). Nyt ei jaksanu.

Hieman isompi kämppä olisi kyllä niin poikaa. Ai että, äsken fiilistelin sitä ajatusta, ettäkö olisi erillinen makuuhuone. Sitten voisi laittaa olokkarin ja oikian keittiönpöyän! No, ehkä tässä joskus. Aluksi voisi lähtiä kuitenki ihan vaan siitä, että pitäisi ehkä vuokrata autopaikka. Ehkä. Luksustuotteista suurin ois kyllä se ihan oma sauna. Nimimerkillä nyt edellinen saunoja oli onnistunu hajottamaan löylykiulun kahavan. Viimeksi kahava oli lähteny kävelemään kauhasta. Haluaisin kyllä kovasti tietää, mitä net siellä saunassa oikeen hommaa... ...tai ehkä en sittenkään.

Joka tapauksessa, elämä, olet nykyään varsin mukavaa ja mainiota. Kiitos siitä, älä missään tapauksessa muutu takaisin paskaksi. Terveisin onnellinen pallero. Joka harrastaa nykyään vain ja ainuastaan tämmösiä hämäriä kilometriavautumisia iliman kuvia.

Ja hei, huomenna on muuten luksussunnuntai, jolloin ei tartte olla menossa mihinkään, voin kokata itelleni super-ihanan aamiaisen eli kaurapuuroa, raejuustoa ja päärynäpilttiä ja nautiskella sen kera Lapin Kansan sängyssä. Parhautta! 

Ihimiset, hymyillään ko tavataan. Tai minä ainaki hymyilen. :) Joo, olen ällöttävä enkä osaa lopettaa tätä tekstiä tänään ollenkaan... Öitä, nyt menen sänkyyn tekemään toiseksi parasta asiaa, eli lukemaan hyvää kirjaa!

Niin tyhjä taas kun olet pois tää talo on.

me ovi haassa ollaan vain
pois valo on
ja me talon kanssa kuunnellaan
kun sade lyö ikkunaan

voi kuinka me sinua kaivataan

mä itkin vähä, kun tiskasin ja lakaisin
mä tahdon tähän taloon sinut takaisin
ja kun yksin sänkyyni kömmin
talo naristi nurkkiaan

voi kuinka me sinua kaivataan

kuuletko tuulen riehuvan
vastusta vailla ärtyneen
kuuletko meren kiehuvan
hetkellä illan hämärtyneen

entä kuuletko keskeltä kaipuun hiljaisen
kun nimesi kiljaisen

minä onneton sinun tyynyliinaasi haistelin
turhaan murhetta vastaan taistelin
ja taas kyynelten seitsemän meren taakse minua laivataan

voi kuinka me sinua kaivataan

kuuletko tuulten riehuvan
maailman merten kiehuvan
kuuletko tähtien hyminää
maailman akselin jyminää

entä kuuletko keskeltä yön hiljaisen
kun nimesi kiljaisen

Ihailen suunnattomasti Martti Syrjän kykyjä sanoittajana. Alun perin piti laittaa vaan tuo pätkä Eppuja otsikkoon, mutta jotenki pää'yin laittamaan tuohon sitten samantien koko piisin. Hieno. 

Oikiasti tulin vaan avautumaan iliman kuvia tai yhtään mitään järjellistä asiaa siitä, miten minun ois pitäny imuroija ja varata pyykkivuoro, mutta sen sijaan onnistuin keittämään pahaa pinaattikeittoa ja makaan sohovalla kattomassa Emmerdalea ja syömässä irtokarkkeja, ko on perkele perjantai, eikä oikiasti pakko tehä mitään jos ei taho. Niin kerta!

Hyi, karkin syömisestä tulee vaan paha olo. Miksen ikinä muista sitä ko kerran kuukauessa saan sen kuningasajatuksen, että nyt pitää ostaa irtokarkkia? 

Huhhuijakaa että tämä elämä on. Eilen menin nukkumaan varttia vaille kymmenen ja heräsin tänä aamuna puoli yheksältä. Tänään ei varmaan oo ihan heti väsyttämässä, mutta ko oon huomenna menossa suorittamaan taas mummovelevollisuuksiani, pitäis unienki tulla kyllä ihan mummoaikaan mielellään. Aattelin myös hyvin mummomaisesti lotata. Tiiä vaikka onni potkasis kunnolla perseelle ja voisin siirtyä viettämään lokoisia opiskelupäiviä vailla huolen häivää. Ja voisin ilimottaa Kansan Etuuksien LAkkauttajalle, että pitäkää rahanne, perkele. 

Että ei kuulkaas palijon kiinnosta. 

Ois mulla ehkä ideoitaki, mistä voisin ihan oikiasti kirjottaa, mutta nyt ei vaan jaksa. Oottelen tässä vaan Salakkareita, joiden jäläkeen kello on kaheksan ja saan varattua saunavuoron, sekä sitä, että voin touhuta jotaki ja pistää sitten nukkumaan. 

Palataanpa taas joskus.

Yhtä matkaa samaa puolta.

Hiihtoloma on alakanu mitä mahtavimmissa merkeissä ja sujunu kaiken kaikkiaan oikein mainiosti. Viikonloppu oli ehkä parhain aikoihin. Kuinka pieniä siihen loppujen lopuksi vaaditaankaan. Yllättäen en ole tehenyt oikiastaan muuta, ko saunonu, ulukoillu, tulistellu ja vaan nauttinu. Uutena juttuna kuviossa on kyllä nyt tuo kelekkailu, tai no, ylimääräsenä painolastina kelekan kyytissä roikkuminen, josta on muistona jäätävä jumi pakaroissa ja reisissä, edellisestä kerrasta kelekan kyytissä oli muuten aikaa. Mutta en valita, oli oikein mukavaa ja mainiota sekä mahtavaa. :) Ja muitaki ämmällä alakavia ylistyssanoja! Ensimmäiset pisamatki on ehkä houkuteltu esiin.

Käytiin kaksi eri reissua samassa paikassa, ensin vähän myöhemmin iltapäivästä (kuvat loogisesti alempana) ja sitten uuestaan seuraavana päivänä vähän aikasemmin auringonpaisteessa. Eväät oli aika perinteiset, eli nokipannukahavit tuli kiehauteltua ja paisteltua vähän makkaraa ja maisteltua vähän pullaa sekä eväsleipiä. Ja appelsiinikrokanttisuklaata.

Voitteko kuvitella ihanampaa väsymystä, ko istut usiamman tunnin ulukona nuotiolla, sen jäläkeen käyt saunassa ja juot yhen saunaoluen. Minä en ainakaan ihan heti osaa. Kyllä kelepaa kömpiä nukkumaan ja herätä aamulla virkiänä ihanan levollisten yöunien jäläkeen.

Tänään meikäläisen loma on jatkunut kasvatellen erilaisia kuumeita pentujen parissa. Niin koiran ko ihimisenkin. Jotenki on kyllä ollu vähän väsyny päivä ja seuraavaksi ajattelinki painua unille. Huomenna uuteen nousuun! Hiihtokelejä ootellessa.

Nyt kutsuu sänky.