Feel the heat of the night.

4.9.2012

"Oon muutenkin vähän väsyny tähän opiskelijaelämään. Opiskelijatalossa asuminen vatuttaa, ko meikäläisen elämänrytmit menis varmaan palijon paremmin yksiin joidenki mummojen kans. Voitaisiin vaihtaa neuleohojeita ja reseptejä niitten kans. :-------D Muutenkin haluaisin nauttia tasaisesta tavallisesta arkielämästä jonku toisen kanssa, viettää vapaa-aikani mettässä, haaveilla omakotitalosta ja perheestä. 

Mutta joo, todellisuushan on se, että olen sinkku opiskelija posauksen yksiössäni Oulussa. Joka alakaa seuraavaksi syömään makaronilaatikkoa ja neulomaan pienen pieniä sukkia Suvi Teräsniskan tahtiin ja käy illalla saunassa omalla vakisaunavuorollaan. Ja laittaa ajoissa nukkumaan. Vaikka huomenna onki vapaapäivä."

 

Ihan pakko tosiaan muistuttaa ittiään siitä, että asiat voisi olla huonomminkin. Tein eilen myös jääkaapin oveen tämän kevään toimintalistan ja toivon todella, että nyt reipastun ja homma lähtee pyörimään, ko asiat on kuitenki loppujen lopuksi aivanki mallillaan. 

Mitä nyt opiskelu on ihan perseestä, mutta sitä se elämä on. Siinä sivussa voi viettää laatuaikaa oman mussukan kans (eli sitä tavallista arkielämää siis), kuupoilla mettässä ja haaveilla siitä, ettäkö päästään sinne omaan kotiin. Omakotitaloon. (Maailman urpoin sana, hokekaappa hetki.)

Lauantaita kaikille!

PS. Ja mitä ihimettä, meikän vanahenemisjuhulaanki on enää semmoset kaks viikkoa ja tammikuuki on jo puolessa välissä. Hä. Kuin tämä aika nyt tällä tapaa kuluu?

Stayin' alive.

Okei, päätin tässä lopettaa todellisuuspakoilun ja tehä semmosen listan, mitä kaikkia minun pitää touhuta suurin piirtein hiihtoloman mennessä ja sitten vähän alustavasti, että mitä sen jäläkeen. Jotta tietäisin, mitä kaikkia minun pitää tehä ja tarttuisin toimeen sillä ajatuksella, että se mikä on tehty, on pois alta ja thäts it. Terapia luonnollisesti kestää varmaan koko kevään.

Okei.

Motoriset puhehäiriöt & dysfagia

*oppimispäiväkirja, palautus viim. 17.3.

- luennot 1 - 4

- luennot 5 - 8

- luennot 9 - 11

- luennot 12 - 13

- luennot 14 - 15

Ekan osan oon jo alottanu ja ettiny siihen tarvittavat tieteelliset lähteet, jokainen osa pitäisi pyrkiä kirjottamaan heti luentojen jäläkeen tai niitten ohessa, ko aihe on selevillä.

Kuulovammat

*läsnäolopakollisten luentojen istuminen (niiden sisällä kaks demoa)

*luento&kirjatentti 21.2.

Tarkoitus ilimottautua heti ekaan tenttiin ja tenttiä siellä kirja ja luennot veks.

Puheviestintä

*Vaikuttava puhe 3.2.
*Havainnollistava puhe 10.2.

*10 min puhe-esitys 10.2.

*Oman esiintymisen arviointi, palautus viim. 27.2.

- lisäksi kaikki muut kotitehtävät

Pitäis tehä kotitehtävät alta pois heti ko net tulee ja tehä puhe-esitys valamiiksi jo nyt jostain logopedian alan aiheesta.

Kandi

*ensimmäinen ohjauskerta 21.1.
- koontitaulukon eka versio, palautus 20.1.
*loput ohjauskerrat

*kandin 1. versio, palautus viim. 28.3.

Koontitaulukon oon osittain alottanu, pitäisi työstää tänä viikonloppuna valamiiksi ja sitten joku viikko/viikonloppu rykässä koko kandi valamiiksi, mielellään reilusti ennen deadlinea.

 Terapia
*15 kertaa, ensimmäinen tapaaminen 22.1., loput vielä auki

*alkuarvio

*terapiasuunnitelma
*teoriatausta
*seuranta x 2, seurantakertojen suunnitelma & seurantoihin mennessä kirjotettu terapiakertojen raportointi
*yhden kerran videointi
*loppuarvio
*loppukeskustelu ja hoitokertomuksen koonti

Haluaisin piettää terapiaa kaks kertaa viikko, mutta voipi olla että jää kertaan ja näin ollen se loppuu vasta vappuna, joten paniikkia minkään suhteen ei sitten ole. Teoriataustan olen alottanu, alakuarvion ja suunnitelman saan alulle, kuhan saan piettyä ensimmäisen kerran. Alussa pitää tehä äänitys ja jossain vaiheessa Fonologiatesti, joka myös äänitetään. Loppukeskustelu lienee joskus toukokuun puolella.

Nuot pois alta tai hyvälle mallille ennen hiihtolomaa. Hiihtoloman jäläkeen:

Logopedinen arviointi II
*luennot

*harkat
*oppimispäiväkirja

Kandisemma
*6 kokoontumiskertaa
*oman työn esittely
*opponointi
*kypsyysnäyte 

Kiva jos sais kandin sille mallille, että ehtis tehä kypsärin ja koostaa tutkinnon kesään mennessä.

Terveyden ja mielenterveyden psykologia
*luennot

*luento&kirjatentti

Se vittupää kurssi, josta sain viime keväänä hylsyn enkä päässy uusintatentteihin. Pakko olis päästä varmaan heti ekasta tenttikerrasta läpi, jos meinaa saaha tutkinnon koostettua kesään mennessä.

Kirjallisuus: Smith, Nolen-Hoeksema, Fredrickson & Loftus (2003): Atkinson and Hilgard ́s introduction to psychology, luvut 14-16, ja Lönnqvist, Heikkinen, Henriksson, Marttunen & Partonen (toim.) (2007 tai 2010): Psykiatria (luvut 1, 2, 4, 17, 26-28, 30, 33

Lisäksi kandin tutkintoon pitää olla kaikki demot kasassa, kuulovammojen kahen opettajademon jäläkeen meikällä on muistaakseni 17 koossa, mikä tarkottaa, että tältä keväältä tarttee kolome demoa. Varmaan yksi oma videodemo ja kaksi jotain opiskelijaterapian seurantaa.

Ja lisäksi näköjään jossain vaiheessa kevättä on harjoittelun yleisinfo ja mikäli aijon piettää valamistumisaikataulustani eli joulukuusta 2015 kiinni, pitänee ruveta miettimään harjottelupaikkaa syksylle 2015.

Että semmosta. Pitää varmaan tehä tästä oma versio jääkaapin oveen sen Kiroileva siili -magneetin alle.

PS. Lupaan alottaa työskentelemisen tosissaan heti huomenna.

You really are my ecstasy.

Huooooh. 

Meikän motivaatio tehä yhtään mitään on ollut viime aikoina aika nollissa. Onneksi tänään on sentään perjantai ja kuului vaihteeksi ihan hyviä uutisia.

Vaikka perjantaihan ei kyllä tarkota sitä, etteikö meikän pitäisi tehä jotain. Nimittäin sitä kandin taulukkoa ja motoristen oppimispäiväkirjan ekaa osaa ja puheviestinnän kotitehtäviä. Voitaisiin sopia, että jatkossa teen kaikki kotitehtävät heti ko saan net, muttako nyt ei oo vaan jaksanu. 

Ei. Vaan. Jaksa. 

Nappasin vihkon ja tarrojen hakureissulla matkaan myös varsin osuvan jääkaappimagneetin Kärkkäisen alesta. "Tämön yhtä helevettiä!! Sitä kuttutahan myös elämäksi!!"

Jep. 

Eilen pelasin Mega Man nelosta vältellessäni kaikkea järkevää, tänään katottiin Muumipeikko ja pyrstötähti, jonka löysin eilen Prisman alennuskorista. Mieheke ei ees uskalla puhua opiskelusta ko alan vaan äristä samantien. Oon toki teheny hommia, ei pijä ymmärtää väärin, mutta en riittävän hyvään tahtiin enkä varsinkaan just sitä, mitä ois pitäny tehä. Mikähän siinä on, että syksyllä silti kaikesta huolimatta hoitaa asiat ja tekee ja on vaan ihan sairaan väsynyt, mutta näin kevätlukukauen puolella ei ees jaksa yrittää. 

Tämän päivän kohokohta on ollut uusi, kröhöm, PINKKI Puman reppu Lidlistä (oisin ostanu jonku muun värisen, mutta muita ei ollu enää jälijellä...) ja alaskanseidistä taiottu hyvä ruoka. Ostettiin tarjouksesta kokeilumielessä, koska meikän mielikuva seitistä kiitos lipaston ruokien on varsin mauton, mutta tästä sai yllättäen tuunattua erittäin hyvää kastiketta, joka oli ihan bueno wokkivihannesten ja pähkinöitten sekä raejuuston kera. Ostan kyllä toistekki! Keksin jo monta hyvää idistä, miten kokkailla tuota seitiä. Positiivinen yllätys.

Kivaa vaihtelua ainaiselle kanan syömiselle. 

Meisin pitäisi kertoa teille myös siitä raakasuklaan valamistamisesta ja semmosesta, ko yritin (kerranki) ottaa jopa hieman kuvia kyseisestä tapahtumasta, mutta se jää kyllä nyt toiseen kertaan. Sen voin kuitenki todeta, että raakasuklaa on hyvää, joskin tuo valamistuspaketti vähän epäkäytännöllinen ko sitä suklaata tulee kohtuullisen palijon ja se ei kuitenkaan säily ainakaan ohojeen mukaan kovin pitkään. Terveisin nimimerkki oon tässä nyt pari päivää napsinu raakasuklaata vähän joka välissä. 

Superfoodit kyllä kiinnostaa, jos tässä olisi vaan semmone sopiva väli (lue, ylimäärästä rahaa), tilaisin kyllä itelleni macaa, acaita, raakakaakaota ja kumppaneita. Toisaalta, jos olis ylimääräistä rahaa, ostaisin myös

- uuen pyykkikoneen, koska edellinen kuulostaa pyykätessä tulevan seinästä läpi ja kusee selittämättömästä syystä vettä lattialle, tosin se on teheny tätä jo aika kauan, MUTTA

- ompelukoneen, mitä mahollisuuksia ommella vaikka ja mitä kivaa (no ihan niinkö olis aikaa!)

- kahavakuulan, palakkaria ja kaikkia kivaa urheiluun liittyvää, jotta saisin motivaation taas kohilleen

- uuet toppahousut, etten paleltuis ko täällä on niin perrrrkeleen kylymä

- sukset, että pääsisin hiihtämään (jahka tämä keli tästä paranis)

- uuen läppärin, jota vois kuljettaa lipastolla mukana, ko tämä on oikiasti äitin ja painaa kymmenen kiloa ja minun pitää olla tämän kanssa naimisissa koko kevään

- Lapin Kansan tilauksen, jotta olisi hyvä syy käyä joka päivä postilaatikolla ja pysyisin kärryillä kotopuolen asioista
- se pleikkari, ko haluan olla kiva vaimoke

Ja oishan tässä kaikenlaista pientä ja suurta, ja vähän ylimääräistä rahaaki, muttako massitilanne on taas niin epävakaa, ettei viittisi tuhulata mihinkään "turhaan" jos tuleeki rahasta tiukkaa. Plus että kyllähän se raha näyttää kuluvan vaikkei mitään isoa hankintaa teekään, pelekkä ruokakaupassaki käyminen riittää syömään leijonanosan.

Oon muutenki ihan ahistuksissani siitä, ettei meikän elämässä ole juuri aikaa harrastaa mitään, vaikka ihan sikana haluaisin lähtiä opettelemaan haitarin soittoa ja päästä laulamaan pitkästä aikaa, sekä harrastaa jotain säännöllistä kivaa liikunnallista toimintaa (esim. jotain tanssia). Tai reenata itteni ihan tikkiin kuntoon. Nyt on vaan niin sikana kaikkia opiskelujuttua, että en ees viitti yrittää tai ajatella mitään.

Tämön yhtä helevettiä! Ei ku ai niin, elämää siis. 

No, ei pitäis valittaa ko voishan net asiat olla huonommin. Voisin olla vaikka ensimmäisen vuojen opiskelija tai ihan hukassa kandin aiheen kanssa, asua solussa ja olla ihan yksinäinen. Ihiminen vaan tuppaa olemaan semmonen, ettei se oo mihinkään tyytyväinen. Ensin ei tullu talavea ollenkaan, nyt on liian kylymä. Ei ollu puntteja, nyt en jaksa reenata. En tiiä mistä teen kandin, hirviä homma tehä kandi tästä aiheesta. Olispa jo kesä, kevät menee liian äkkiä ko en tiiä mistä löyän kesätöitä. 

Ja tiiättekö muuten missä vika on? Kauhiasti tekis mieli sanoa, että paikassa, säässä ja yliopistossa ja ajankohassa, mutta minussahan se vika on. Vituttaa olla tämmönen aikaansaamaton paska. Laiska ja aikaansaamaton, joka haluaa, muttei vaan jaksa. 

Vaikka mulla on virtaa nyt enemmän ko hetki sitten, silti mieluummin tuijottelen vaikka seiniä, ko teen mitään järkevää. Tai no, ihan mielissäni viikkaan pyykkejä ja kokkaan ruokaa, mutta silleen opiskelun taikka vaikka urheilun kannalta oleellisia juttuja. Voisin oikiasti ottaa ittiäni niskasta kiinni ja vaikka ensimmäiseksi sopia ens viikolle siivouskeikan ja sitten tehä jotaki tärkiää. Vaikka sitä kandin taulukkoa, jonka kanssa on puhtaasti alottamisen vaikeus.

Sitku oon koonnu itteni, minulla voi olla teille jotaki ihan oikiaa asiaaki tämän ainaisen valittamisen sijaan.

Bailando.

Kuinka vaikiaa voi olla esseen saaminen nelijäsivuiseksi? Vaikiaa. 

Siispä harrastelenkin taas vaihteen vuoksi jotain muuta ko useitten tuntien aherrus on saanut tekstin lisääntymään lähinnä puolella sivulla. Jotain kun vielä keksisi, että saisi ees kolomeen ja puoleen asti. Prkl.

No, seuraavaksi silitän varmaan verhoja, että. Ehkä se auttaa syventymään afasiaan paremmin?

Oon tänäänki toki ehtiny pyyhkiä pölyt kämpästä, kattoa Halv åtta hos mig:tä (perkeleen ruotsin kurssi), pyöräyttää pyykit pyykkituvassa ja käyä ennen pyykkivuoroa lenkillä, ko se mystinen valoilimiö nimeltä aurinkoki näyttäytyi. 

JA NYT MINUA VÄSYTTÄÄ.

Mitä höpöhöpöä se muka oli, että urheilu valoisan aikaan piristää? Ja paskat. 

En muuten enää ikinä varaa vuoroa pyykkitupaan. No okei, en ainakaan ennen seuraavaa lakanapyykkiä. Oon saanu pyykkitupatraumat jo edellisessä asumuksessani, jossa kerran viattomasti sunnuntaina lenkin jäläkeen menin viemään pyykit pyörimään ja pyykkituvan lattialla makasi kalsarit jalassa venyttelevä jätkä, joka tämän kohtaamisen jäläkeen alakoi käyttäytyä, niinkö met ois tunnettu kymmenen vuotta (hyvä ettei kahaville kuttunut ittiään.) Eihän siinä mitään, mutta a) minä olen erittäin antisosiaalinen ja epäluuloinen ja tutustun ihimisiin vain sillon ko haluan b) haluan ehottomasti pessä pyykkini kaikessa rauhassa iliman typeriä small talkeja tai tungettelevia henkilökohtaisia kysymyksiä c) en kaveeraa outojen tyyppien kanssa, jotka makaavat kalsarisillaan pyykkituvan lattialla ja puhuvat siitä, että omassa kämpässä seinät kaatuu päälle. 

Tai no, kaveeraan varmasti, mutta en silloin, jos tämä on ensikohtaaminen heidän kanssaan. :D 

No, tänään olen sitten joutunut KAHDESTI pyykkitupasosiaalisuuden uhriksi, enkä pidä siitä yhtään. Oon joutunu tsättäilemään kylymästä säästä (ja paskat, miinus kymmenen ei oo ees kylymä) ja yleensä pyykkien pesemisestä.

Kauhiaa. 

Jotta toipuisin näistä traumoista, klikkailin itteni Hyvinvoinnin tavarataloon ja tilasin sieltä ittelleni raakasuklaan valamistuspaketin, joka oli tarjouksessa, hunaja-turve -saunavoidetta ja Biokian sikahyvää tyrnijauhetta, jota sain äiskältä joululahajaksi ja johon olen ihastunut mm. aamupuurossa ja iltapalarahkassa. Raakasuklaa oli aika ex-tempore juttu ko sitä on kehuttu ja tuo lahajapakkaus sattui olemaan tarjouksessa, saunavoiteesta toivon apua lihasten rentoutukseen. 

Ja olisihan siellä Hyvinvoinnin tavaratalossa ollut vaikka mitä kivaa testattavaa, mutta kohtuus kaikessa. Net Saran Superfood Smoothiet kiinnostaisi, koska jos net ois hyviä, niistä sais käteviä välipaloja yliopistolle. Ehkä joskus ostankin testimielessä.

Mutta joo, ehkä pakko nostaa persus tästä sohovalta ja ruveta kokkailemaan ruokaa, jos meinaan tänä iltana jaksaa vielä vaihtaa nuot verhot ikkunaan ja saaha tuon perkeleen esseen valamiiksi, koska muuten nukahan tähän. Tsiisus kun taas väsyttää.

If the sky comes falling down.

On kait vissiin ihan oma vikani, etten vieläkään tämän Oulussa asumisen jäläkeen osaa pukeutua vallitsevan sään mukaisella tavalla (miinus viis, no hei, ei kait sillon mitään ulukohousuja tartte ko polokee lipastolle, ei ees tuule... NO EIPÄ) ja palellutin itteni, vaikka olisin aika valamis myös syyllistämään Oulua siitä, ettei täällä yksinkertaisesti ikinä ole normaali sää, mutta. 

Saatuani tänään uuen vanahan terapian ohojaajan ja  terapialappuset kouraan, muistin just, että miksi tätä opiskelua tehtiinkään ja juuri täällä Oulussa. No siksi että saahaan piettää opiskelijaterapioita ja että valamistutaan ja ei muuta tehäkään ko pietetään terapioita! (Ja tehään paperihommia ja konsultaatioita ja ohojausta ja ties mitä mutta SIVUSEIKKOJA kaikki sellaiset.)

No, seuraavaksi voisi keittää kahavit ja ruveta vääntämään sitä perkeleen esseetä, johon sain tänään lisättyä kahen sivun sijasta kahen lauseen verran tekstiä. Jee.

Inhoan näitä opiskelujuttuja silti. Ja inhoan Oulussa vallitsevaa säätilaa. Ja vähän Oulua itteäänki.

Now get to work bitch!

Piti kirjottaa afasia-esseetä mutta kuinkas tässä kävikään. Oon saanu sen tiedoston tuonne auki, vaikka oon heränny kaheksalta tänä aamuna sitä varten, että kirjotan siihen net puuttuvat kaks sivua jotain tosi oleellista ja lisään puuttuvat kaksi tai kolome lähettä. Jep. 

Mikä minuu vaivaa. 

Eilen tulin yliopistolta yheltä kotia vaan maatakseni sohovalla ja taistellakseni nukahtamista vastaan niin kauan, että ulukona oli ihan pimiää. Olin niin väsyny, että oisin voinu kuolla siihen paikkaan (no vähintäänki nukahtaa pitkät päikkärit). Sitten sain keitettyä kahavit (makasin varmaan tunnin sohovalla viltin sisällä ja mietin, että perkele ko pitäisi keittää kahavit, mutta keittiö on liian kaukana), pelasin ja lopulta syötyäni uudestaan joskus nelijän maissa, sain pienen virtapiikin ja pyöräytin tiskikoneen, pesin kahavinkeittimen, pesin vessan, imuroin, hinkkasin liesituulettimen lasia, pesin keittiön lavuaarit, viikkasin kuivat pyykit ja koko ajan hoin itelleni, että helepottaa huomista siivousta ko nämät on tehty alta pois. Sen jäläkeen istuin jumppapallolla kattomassa Emmerdalea (voi itku) ja yhtäkkiä huomasin vajonneeni takaisin samanlaiseen koomatilaan ko aijemmin päivällä teemukin ja leivän kanssa sohovalle. Halusin urheilla, mutta en loppujen lopuksi jaksanu tehä ees sitä, koska se olisi vaatinu sohovalta ylös nousemisen ja sen, että tekisin jotaki.

Katoin seittemän uutiset, päivän sään, sivusilimällä salakkarit syödessäni iltapalaa, koska teevee oli auki ja sen jäläkeen vielä sohovalla vilttiin kääriytyneenä Maajussille morsiamen (:D) ja sen loputtua sammutin elektroniset laitteet ja painelin iltapesulle. Sänky kutsui ennen puolta kymmentä. Koitin hetken lukia ja pääsin pari sivua etiäpäin, mutta väsymys alako olla niin hirviä, että piti sammuttaa valot ja käyä unille. Nukahtaminen otti hetken ja meni varmasti yli kymmenen. Muistan pyöritelleeni mielessäni koiria, kandia, motorisen oppimispäiväkirjan aiheita, afasia-esseetä, kirjeen kirjottamista, uutta terapiaa ja kaikenlaista suurena ja ahistavana isona sekasotkuisena möykkynä, jonka jäläkeen kuitenki onnistuin nukahtamaan ihan inhimillisessä ajassa, vaikka ensin pelekäsin, ettei tänä yönäkään tuu uni. 

Aamulla heräsin ihanan levänneenä ja virkiänä herätyslampun kutsuun kaheksaksi. Noin kymmenen tunnin yöunien jäläkeen. Siltikin väsymys iski tuossa noin puoli tuntia heräämisen jäläkeen. 

Eilenki sää oli ulukona niinkö huhtikuussa, vaikka on tammikuun eka viikko, joka on kestäny ainaki kaks viikkoa huolimatta siitä, että lipastoilu alako vasta tiistaina ja keskiviikkona ei ollut ees luentoja. Meikän opiskelumotivaatio on pakkasen puolella nuin kakskytäviis astetta ja kiinnostus lähentelee nollakelejä. Tiiän kyllä, että miksi opiskelen ja mikä se pointti on siinä, mutta se ite _opiskelu_ ei vaan nyt nappaa yhtään. Lisäksi pelekään jo valamiiksi ihan sairaanloisesti sitä, että stressi nousee potenssiin tuhat, koko ajan pitää tehä jotaki, paperitöitä on kolomea eri sorttia kirjotettavana ja minä osaan keskittyä kerralla vaan yhteen ja mikä pahinta, viikonloppunaki on pakko kirjottaa, koska muulloin ei ehi ja se taas tarkottaa sitä, että milloinkaan ei ehi levähtämään. 

Kohta pitää jo lähtiä lipastolle syömään ja sen jäläkeen on terapiainfo, josta saa sitten lisää ressattavaa viikonlopuksi. Mietittävää, että mitä mitä mitä. Aikataulutuksia. Teoriataustaa, sitä mitä teen terapiassa. Mitä tämä koko aihe yleensäkin tarkottaa. Lisäksi pitäisi alakaa tehä kandin taulukkoa ekaa ohojausta silimällä pitäen ja tuo perkeleen afasiaki vaan tökkii.

Käynnistymisvaikeuksia ja suoranaisia pelekotiloja. 

Eilen kuitenki muistutin jossain vaiheessa ittiäni myös siitä, että opiskelujutut loppuu vaan niitä tekemällä. Ja mitä reippaammin tekee, sitä nopiampaa net loppuu. Pitäisi varmaan vaan ottaa se puolihullu tavoite tähän, että hoitaisi nämät hommat siihen malliin, että ensi syksynä voi heti alakaa tehä gradua muiden juttujen ohessa ja että syksyyn 2015 mennessä kaikki opiskelujutut oisi sillä mallilla, että jälijellä olisi enää loppuharjottelu ja voisi valamistua jouluksi 2015. Näin kun ajattelee, sehän on jo tosi lähellä. 

Sen ja meikän välissä on vaan hirviästi opiskelujuttuja, kandi ja gradu sekä se epämääräisyys, että mitä sitten valamistumisen jäläkeen. 

Mutta tästä hullusta tavoitteesta pitänee piettää kiinni. Ehkä sen avulla löytää sen motivaation, että saa nämät hommat rullaamaan ja tarttuu toimeen, eikä vaan makaa sohovalla saamatta mitään aikaseksi.

I never let you down, let you down.

Niin se vain tulla tupsahti taas uusi vuosi. Oon kotona maailman paskimman sään vallitsevuusalueella (ikkunaverhot on tiiviisti kiinni, koska todellisuuskielteisyys on aina silloin tällöin meikäläisen juttu) ja koitan tässä jumalatonta pyykkikasaa tappaessa koittaa orientoitua kolomen viikon sosiaalisuusputken jäläkeen yksin olemiseen ja siihen, että opiskelu on taas elämän itsetarkoitus eikä loppurutistus, jonka jäläkeen pääsee makaamaan sohovalle ja syömään konvehteja. 

Uuen vuojen vietin kotona syöden, saunoen ja nukahtaen sänkyyn kesken viimeisen gluteenittoman olueni puoli yheltä. Herätäkseni viieltä yöllä siihen, että joku muisti raketit vasta baarireissun jäläkeen. 

Sen jäläkeen ollaan tehty Ranuskan retki ja oon suunnitellu joulua mökkiolosuhteissa (vierotusoireita täytyy hoitaa :D), kotiu'uttu tänne Ouluseen ja vietetty rentoileva ilta jääkiekon ja hyvän seuran parissa. Tänään oon käyny istumassa vuojen ensimmäiset luennot vaan saadakseni nervous breakdownin jo pelekästään siitä ajatuksesta, että mitä kaikkea kevään aikana tuleekaan saaha aikaseksi. Muun muassa se kandi. Ja kuuen opintopisteen motoriset puhehäiriöt ja nielemisvaikeudet -kurssi, johon tulee tehä oppimispäiväkirja. Yleensä ovat kuulemma olleet sivumäärältään semmoset 22 - 55 sivua. Ja näitten kahen yhistäminen on siis kuulemma kokopäivätyötä. Meinasin nostaa käteni ja kysyä, että anteeksi, mutta missä välissä net loput kurssit ja piakoin alakava uusi terapia sitten hoijetaan? Mielessäni käväisi myös katkera ajatus siitä, että jos tälle keväälle ei olisikaan ottanu sitä terapiaa.

Mutta ei, ei kärsi kysellä tyhymiä tai ajatella typeriä, vaan tojeta, että iteppä oon käteni työntäny tähän paskaan, jota myös opiskeluksi kutsutaan. Ja koska haaveissani myös on, että se joskus loppuu, ja mitä pikemmin, sen parempi, ei auta ko ottaa härkää sarvista ja alakaa suorittaa. Paino sanalla SUORITTAA. Koska sitähän se taas mitä suurimmalla todennäköisyyellä on, vaikka kalenteri valheellisesti väittää, ettei luentoja ole juuri nimeksikään. 

Olen koittanu orientoitua tähän arkeen myös kääntämällä ruokavalion kasvissosekeitto-salaatti-hedelmä-rahka -modelle. Niin ihanaa ko olisiki jatkaa elämistä herkutellen naamavärkkiin juustoja viikunahillon kera, kinkkupiirakkaa ja pitsaa ja huuhdella koko komeutta alas viineillä, on arkinen eväs kuitenkin hiukkasen terveellisempää ja linja-ystävällisempää. Päätin aloittaa tämän viikon hieman kevennettynä, koska kaikesta herkullisesta ja hyvästä on hieman raskas olo, vaikkei kiloja varsinaisesti ole kertynytkään, lähinnä vaan puuduttaa tuo hyvin syöminen ja nyt on aika palata taas ruotuun. Kaapeista ja pakkasesta on myös lähes kaikki herkut loppu, joten kurinpalautus käynee kuin itsestään. Koska tissuttelin viiniä ja muita ihanuuksia koko loman ajan ihan surutta, on myös kurinpalautus tällä rintamalla suotavaa. Tipattomaan en usko, mutta seuraavan kerran voisi alakoholia nauttia vasta joskus jonkun tovin päästä, hyvällä syyllä.

Pitäisi suorittaa vielä ankara kuivakuppausoperaatio, mutta vasta sellaiseen saumaan, ko huonosti nukuttu yö ei haittaa ihan niin palijon, kuin mitä se esimerkiksi tänään olisi haitannut. Vaikka nukuin minä sen yön huonosti kuitenkin. Aamun pelasti herätysvalo, jonka avulla nousin suht pirteänä sängystä ja väsymyskin iski vasta toisen luennon loppupuoliskolla. Meistä tulee varmaan hyviä kavereita ja tuo on ehottomasti aamujeni pelastus. 

Huomisen operaatio olisi esseen kirjottelu, sekä mahollinen Lennun tukan värjäysoperaatio. Viikonlopuksi kaavailen siivouskeikkaa, koska yöpöy'än pintaan jää sormenjälijet ja lakanatki pitäisi vaihtaa. Plus verhot ikkunasta. Kaikki muut merkit joulusta hävitin heti kotiutumista seuranneena aamuna, koska niin on palijon helepompi lähtiä tarpomaan etiäpäin tätä uutta vuotta. Ainut mitä ihimettelen on se, että missä viipyy se uuen vuojen mukanaan tuoma energia ja motivaatio. 

No, ehkä se oottaa jossaki kuluman takana. Koska tiedostan, että tämä homma on kuitenki enemmän maratonin juoksemista ko lyhyen matkan spurttia, pitänee ottaa itelle sopivia välitavotteita tähän elämään tällä hetkellä ja syitä olla onnellinen. Ensimmäinen semmonen voisi olla vaikka se, että kohta on jo perjantai. :D Minun tekisi mieleni tälläkin hetkellä lämmittää sauna ja mönkiä sen jäläkeen vällyjen väliin, mutta kiellän sen nyt itteltäni ja pyrin nyt olemaan pienestä onnellinen ja reippaampi. 

Vaikka kaupassa käyminen onki ihan perseestä ja sää tuolla ulukona yksinkertasesti ihan paska eikä opiskelutkaan oikeen nappais.

Vaan nytpä minä taijan kattoa vaikka Emmerdalet Katsomosta (ettei kuitenkaan ihan hirviä ikävä koti-kotiin iske) ja pällistellä uuen uutukaisen jumppapallon päällä (pitää ottaa ilo irti niin kauan ko uutuenviehätystä kestää).

Hyvää alkanutta vuotta!