Sweet dreams of rhythm and dancing.

Yleensä aina vaan keskityn valittamaan kaikista meijän laitoksella kusevista asioista, mutta pakko hehkuttaa, että kyllä meillä ainaki useimmiten kunnollista terapiaohojausta saa. <3 Oon tänään ollu ihan huippuhyvässä ohojaustuokiossa, jossa toki nousi esille kaikkia, mitä pitää terapiaan liittyen tehä, mutta sain myös aikatauluhelepotusta ko meikäläisen oisi pitänyt tehä yllättäen terapian teoriatausta jo ennen hiihtolomaa ja saanki palauttaa teoriataustan vasta hiihtoloman jäläkeen. Ei olisi kuulemma mitään järkiä tehä teoriataustaa hätiköiden ja huolimattomasti ko asiakas on meille hyvin tyypillinen, vaan ohjaaja haluaa, että perehdyn asiaan ihan kunnolla. 

Lisäksi sain myös kannustusta kandin aiheesta, ohojausta työnhaun ja työpaikan suhteen sekä valtavan hyvän mielen. Kiittelen Ukkolan Soilea varmaan sitten gradun esipuheessakin, joten aivan hyvin voin kiitellä jo tässä vaiheessa. :D  

Oon tällä hetkellä siinä vaiheessa, että motoristen oppimispäiväkirja on valamis (ollut jo viime sunnuntaista, köhöm...) ja kandissa olen alottanut pohdinnan kirjottamisen. Pyrin saamaan ennen hiihtolomaa olevaan ohojaukseen semmosen ensimmäisen valamiin version kandista, missä ei sinänsä pitäisi olla hirviästi mitään korjattavaa sitten enää, ko meikäläinen työstää aika valamista tekstiä, mutta kattellaan sitä ohjaajan mielipidettä sitten. Itelläkin on ehkä muutama muutosajatus, mutta en nosta niitä esille, ellei ohojaaja puutu niihin. :D Tai no katotaan nyt. 

Ens viikolla oisi se kuulovammojen tentti, jolta en oota kyllä kovin suuria ko tuli tuota testaushommaa vielä ens viikolle ja testit pitää aina pisteyttääkin, sekä pitäisi sitä teoriataustaaki sitten hahmotella plus tehä sitä ennen terapian alakuarvio ja terapiasuunnitelma, sekä suunnitella seurantakerta. 

Kaikesta tästä huolimatta aijon kuitenki tänään lähinnä käyä lenkillä ja tehä ruuaksi pitsaa ja kattoa illalla jääkiekkoa. Viikolopun ohojelmaan oon myös suunnitellu gluteenittomia korvapuusteja leivonnan merkeissä. Eli en siis jaksa ressata mistään ja otan ihan rennosti niinkö olin suunnitellukin, eiköhän net hommat tuu kuitenki hoijettua. 

Sunnuntaina tulleepi kuukausi täyteen aktiivista liikkumista ja saattaisin ehkä uskaltaa tehä jonkinlaista havainnointia mittanauhan ja puntarin kanssa. Hirviästi net ei varmaan kerro mitään, mutta voisi sitten vaikka kirjotella vähän omia ajatuksia ja fiiliksiä sekä muutenki jotain aiheeseen liittyen.

Mutta nyt ei muutako perjantain jatkoja kaikille, meisi alakaa touhuta jotaki.

Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät.

Kettu minä vihaan tuota kirja- ja paperiläjää tuossa lattialla, joka muistuttaa heti ensimmäiseksi aamulla herätessä siitä, että ois semmone pikku projekti nimeltä kandi vielä kesken. Ja sitten siitä tuleeki mieleen kaikki net muut kesken olevat opiskeluhommat. 

Minä haluan nyt kerralla nämät kaikki helevettiin minun mielestä, koska muuten en vaan jaksa. 

Joo, tämähän ei sitten muuten tämä valitus taas yhtään edistä asiaa, päin vastoin. No mutta, pakko vähän valittaa että iskee se "now get to work bitch" -tunne. 

Oispa se ihana herätä aamulla siihen tunteeseen, että ei oo mitään takaraivossa tykyttävää keskeneräistä työtä, varsinkin näin viikonloppuna. Nyt mää vaan jään sängyn pohojalle makaamaan vielä tunniksi ko en jaksa liikkua sieltä mihinkään kohdatakseni olokkarin lattialla oottavaa todellisuutta. Pistin tiskikoneen pyörimään ja sain siivottua vähän kylyppäriä, mutta sekin tuntu taas ihan ylivoimaselta suoritukselta, vielä pitäisi varmaan imuroijakin.

Jospa sitä ens viikonloppuna vaikka voisi olla ihan rauhassa?

Hittoko kaiken huipuksi tiiän kyllä, mitä minun pitäisi tehä ja kirjottaa, en vaan saa aikaseksi taas vaihteeksi. Nyt minä ihan selevästi siis käsketän ittiäni lopettamaan tämän marisemisen, nousemaan tästä, tekemään ruokaa ja sen jäläkeen syventymään seuraavaksi muutamaksi tunniksi opiskelujuttujen ihimeelliseen maailmaan, että ens viikonloppuna voisi olla vähän tyynempi olo.

Jep, ei muutako ruokaa uuniin ja sen jäläkeen minä tartun toimeen ihan oikiasti.

I want you, I need you.

Koska eilen aamulla pietin kunniakkaasti vapaata opiskelujutuista ja tein jotain ihan muuta, ja tänään oon kattonu telekkarista sohovalla loikoillein Unelmien kotia, on hyvä jatkaa samalla linjalla ja tehä kooste eilisestä nettisurffailustani. Paras tapa irtautua nykyisyydestä on haaveilu. Ja tämän tekstin ideana onkin, että jos minulla olisi rajattomasti massia käytössä, mitä kaikkea kivaa hankkisinkaan kotiin (ja vähän ittelleni). Samalla tästä voi nähä myös suuntaviivoja siihen, mitä oikiasti toivoisin sitten vielä jonakin päivänä omistavani. :D Valamistumista, omaa kotia ja palakkapussia ootellessa... Tokihan mielipiteet ehtii muuttua matkalla (minun on tosin aika jämähtäviä ja hitaasti muuttuvia), mutta nämät on fiilikset tällä hetkellä.

Okei, lähetään haavematkalle internetin ihimeellisen maailman avustuksella. Tätä meikäläisen tyyliä leimaa aika vahavasti tietyt jutut ja yksi hyvin tärkiä elementti on suomalaisuus. Sinänsä se suomalaisuus ei ole mikään tekijä, jonka perusteella nämät jutut on suosikeiksi valikoitunu, mutta jostain syystä vaan olen tykästynyt erilaisten suomalaisten merkkien juttuihin. Ja sitten on nämät tietyt teemat, joista esittelyssä heti ensimmäiseksi se tuttuakin tutumpi juttu:

Kuvat ja tuotteet Ihanaiset.fi

Kenellekään meikäläisen lähipiirissä ja varmaan tämän blogin lukijakunnassaan ei liene jäänyt epäseleväksi, että meisi tykkää muumeista. Hyvin paljon. Ihanaiset.fi verkkokauppa on siitä aivan mahtava paikka, että sieltä löytyypi muumituotteita aivan joka lähtöön, mm. meikäläisen ihana hattivatti-laukku ja kaikkea mitä kuvitella saattaa. Sisustuksellisesta näkökulumasta olen ite erityisen viehtynyt noihin julisteisiin, jotka on otettu muumikirjojen kuvituksesta. Niissä on aivan ihanat värit ja voisinkin kuvitella kehystäväni nuita julisteita joskus lastenhuoneen seinälle. Lisäksi aivan huippuja ovat mielestäni nämät jääkaappimagneetit, koska jokaisesta näistä hahmoista löytyy jotain omaa. Primadonnan hevonen (ylhäällä vasemmalla) kuvaa sitä, ko joskus harvoin minäkin haluan hienostella ja olla nätti ja naisellinen, vaikka useimmiten oon kaikkia muuta enkä todellakaan mikään hienohelema, Viljonkka (oik. alhaalla) taas jakaa meikäläisen intohimon puunaamiseen ja siivoamiseen ja viehtymyksen punaiseen, vaikka muuta yhteistä meillä ei juuri olekaan, ja muumien esi-isä on tommone karvanen mörrimöykky, josta en voi olla löytämättä yhtenäisyyksiä tuohon omaan parempaan puoliskooni. :D Joka muuten tosiaan on havainnut tämän meikäläisen muumi-fiilistelyn, koska synttärilahajaksi tosiaan sain maailman hienoimman mörkö-kortin ja termospullon muumikuosilla.

Kuvat ja tuotteet Ihanaiset.fi

Nämätkin ihanat muumituotteet löytyvät samasta verkkokaupasta, ylin ja alin ovat lompakoita ja keskimmäisenä on suuren suuri kassi, jonka näen jo sieluni silmin meikäläisen puheterapeuttikassina, johon mahtuu niin pelit ja leikit ko testitki. Tai sitten ihan vaan meikäläisen viikonloppukassina, jos reissaan jonnekin. Myös näissä meikäläistä viehättää nuot ihanat värit ja kuvituksen yksityiskohtaisuus. Täytyy kyllä sanoa, että en ihan heti osaisi valita nuiden kahen lompakon väliltä. :D Toisaalta jos saisi myös tuon laukun, niin lompakon voisi sitten ottaa toisella kuosilla... Joskin alimmainen lompakko vaikutti sisätaskujensa puolesta hieman käytännöllisemmalta. Hmm, vaikeita valintoja.

Kuvat ja tuotteet Ihanaiset.fi

No nämät ei sitten taas edusta enää muumijuttuja, mutta halusin nostaa net esille, koska tuolta Ihanaiset.fistä saa toki myös paljon paljon muuta sisustukseen ja kotiin liittyvää muumituotteiden lisäksi. Nämät pöllöjutut viehättävät itteäni erityisen palijon, tuo meikkilaukku on jotenki aivan ihana ja keittiöpyyhe samoin. Näissä on värit ja kuosit kohdillaan, kaikki varmaan tietää senkin, että tykkään sisustuksessa mustan ja vihiriän yhistelmästä ja lisäksi tuo pöllö, sekä puu on semmosia takuuvarmoja juttuja meikälle. Nämätkin näkisin siis kovasti omassa käytössäni. 

Kuvat Iittala

Kuvat Iittala

Kuvat Iittala

Kuvat Iittala

Sittenpä siirrytäänkin seuraavaan aihepiiriin, nimittäin Iittalan tuotteisiin. Koska Blogger, en nyt jostain syystä päässyt lisäämään tekstiä näitten kuvien väliin, enkä jaksa tapella tämän kans, joten käy'ään kaikki kerralla läpi. Eli ykkönen, tadaa, ylläri ja pylläri, muumimukit. Niitä minulta jonkin verran kaapista löytyykin, enkä kyllä voi sanoa, että olisin näitten suhteen mikään fanaatikko, mutta tykkään kyllä. Ja huom, nimenomaan käyttömotteina, juon lähes poikkeuksetta kahavit joka päivä jostain muumimotista ja myös vieraille näistä on mitä mukavin tarjota sumpit. Ostopäätöksen teen puhtaasti sen mukaan, miellyttääkö mukin kuosi omaa silimää vai ei. Tässä muutama esimerkki niistä, jotka omiin kokoelmiini mieluusti vielä liittäisin, eli Muumipeikko (vas. yläkulma), Mörkö (oik. yläkulma), Mymmelin äiti (vas. alakulma) ja sitten tuo kovin kohuttu uutuus, eli Toven juhla (oik. alakulma). Toven juhlan haluaisin yksinkertaisesti siksi, että minusta tuo kuvitus on ihanan värikäs ja tavanomaisesta muumimukista hieman poikkeavakin, yksinkertaisesti erittäin kaunis. Enkä tietenkään pistäisi pahakseni, jos sen silmälaseilla varustetun version jostain löytäisin. Mikä lienee mahottomuus, ko jotku vatipäät käyvät kahamimassa net silimälasimukit ja lyövät sitten sadoilla euroilla huutonettiin myyntiin. Pistää hieman vituttamaan. No mutta, Muumipeikon ja Mörön lisäisin kokoelmiini siksi, ettei J:n aina tarttis juua aamukahaveja meikäläisen kovin tyttömäisistä muumimukeista. :D

Seuraavana meille onkin sitten tyrkyllä mustaa Teemaa ja omenanvihiriää Kastehelmeä (ylläri!). Meillä on tällä hetkellä erittäin sekalainen astiasto käytössä (yhistelmä minun erivärisiä KoKoja ja J:n astioita) ja kyllähän se haaveissa siintää, että olisi kiva olla semmonen yhtenäinen astiasto ihan aikuisten oikiasti. Koska kaikilla on valakosta Teemaa ja valakonen ei vaan ole meikän juttu, kotoa taas löytyy se sininen Teema, niin minun valintani on sitten se musta. Käytön jälijet näkyy varmasti joo, mutta mitäpä tuo haittaa. Teemaa toivoisin joskus omistavani vaikka kuuen hengen astiaston niin, että olisi ruokalautaset, syvät lautaset ja kahavikupit. Kahavikuppien lautasiksi haaveilin joskus pistaasin värisiä KoKo-lautasia, joita minulta jo kaapista löytyykin, mutta koska niitä ei taija enää kai saaha mistään, se jää nyt vaan haaveeksi. Tuota omenanvihiriää Kastehelmeä minulta jo löytyykin jälkiruokakulhojen ja hedelmäkulhon muodossa (entinen salaattikulho, tuli halkeama koneessa ja sain uuden tilalle, mutta ei saanut just nyt omenanvihiriää, joten uusi salaattikulho on turkoosi). Haluaisin myös noita isompia lautasia esimerkiksi tarjoilu- ja kakkuvadeiksi.

Lasiosastolta nostin tähän esille Essence-viinilasit, sekä valkoviini- että punaviinilaseina. Essencet ovat ihanan isot ja epäkäytännölliset, mutta tykkään niistä juuri sen koon ja muotoilun vuoksi. Plus että luulen niiden pysyvän Iittalan valikoimassa, joten tarvittaessa voisi sitten ostaa korjaavia osia tilalle, mikäli joku lasi menee rikki. Punaviinilaseja löytyy meijän taloudesta kaksi kappaletta, mutta olisi kiva, että niitäkin olisi vaikka kuudelle hengelle. Valkkarilaseja minulla on ollut kahta eriä sarjaa, Kolibria (jota ei enää valmisteta) ehkä neljä kappaletta ja kaksi Sentan lasia, jotka olen lahajottanut äitille. Siispä haluaisinkin tilalle yhtenäiset valkkarilasit kuutena kappaleena. Myös ihan juomalaseista olisin voinut nostaa tähän omenanvihiriän Kartion, mutta niitä meiltä löytyy jo se kuusi kappaletta, joten net ei ole niin akuutti juttu. Lisäksi omistan kaksi HotCool -lasia vihiriällä pidikerenkaalla, mutta niitä ei ainakaan tällä hetkellä näytä olevan Iittalalla ko mustana, joten en tiedä niiden kohtalosta.

Ja sitten viimisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, sisustukselliset jutut eli Kastehelmi-tuikkukipot. Noitakin löytyy tämän kämpän keittiönpöy'ältä muutama, kuten ehkä tiiätte, mutta haluaisin myös nämät värit täydentämään porukkaa, eli merensininen (oik. ylhäällä) ja metsänvihreä (oik. alhaalla) sekä uutuutena tuo sade. Myös esimerkiksi turkoosi, vedenvihreä, harmaa ja hiekka voisivat sopia porukkaan värien puolesta kivasti. Mummon tekemän räsymaton myötä ja ehkä osittain edellisen kämpän tehostevärien vuoksi oon innostunut sisustuksessa myös nuista erilaisista sinisen sävyistä vihiriän lisäksi. Ihan hyvä siinä mielessä, että J:ltä löytyi muutama sininen sisustuselementti esimerkiksi valokuvakehyksien muodossa ja sellaiset siniset laatikot, jokka on vielä matkalla tänne.

Kuvat Marimekko

Seuraavana onkin esittelyvuorossa sitten Marimekko ja sieltä tekemäni poiminnot. Ihan ensimmäisenä voisin vaikka tuumata, että ehottomasti haluaisin yhden omistamani Kivet-pussilakanasetin pariksi toisen, että voisi joskus pedata sänkyyn samannäköiset lakanat (toisaalta ko net on aina eri paria, ei mee ainakaan peitot tai tyynyt sekaisin :D). Kivet-pussilakanassa on meikäläisen makuun yksinkertainen ja kivanvärinen kuosi ja sitä paitsi nämät ovat huippumukavat lakanat nukkua ja todella laadukkaan tuntuiset, ko vertaa nuihin muutamaan kymmenen euron pussilakanasettiin... Muista Marimekon lakanoiusta esimerkiksi Räsymatto ja Lumimarja saa tykkäilyjä kans, mutta hinta vähän kirpasee jos nuita pitäisi kaksin kappalein ruveta ostamaan. Ja tuplapeitto ei vaan oo meijän juttu. :D Ajatuksena tosi romanttinen ja läheinen, mutta käytännön toteutus jotain ihan muuta... Nimimerkillä tykkään rullailla peittoa itseni ympärille. Ja ehkä jos tuota Lumimarjaa miettii niin myöskään valakoset lakanat ei oo meikän juttu, ko todennäköisesti onnistuisin sotkemaan netki. 

Pyyhkeistä nostin tuon Räsymatto-kuosin esille, kivat värit ja piristystä kylyppäriin, plus että mielikuva Marimekon pyyhkeistä on myös hyvin laadukas (parit sellaiset löytyy ja ovat kyllä taas ihan eri kaliiberia verrattaessa esimerkiksi nuihin meikäläisen Stockalta ostamiin halavimpiin pyyhkeisiin). Eli muutkin Marimekon käsi- ja vieraspyyhkeet kävisi kyllä, mutta tuossa viehätti erityisesti tuo kuosi. Ja Räsymatolla jatketaan muuten tuon teepannun ja lautasten osaltakin. :D Teepannu olisi paitsi näyttävä sisustuselementti, myös ihana lisä semmoisiin rauhallisiin teehetkiin ko teen voisi hauduttaa siinä. Räsymatto-kuosilla löytyy myös samanhenkiset teekupit, jokka olisi netkin aivan ihanat. Nuo lautaset haluaisin niiden mustien Teema-kahavikuppieni kaveriksi, koska kokomusta kahaviastiasto olisi vähän tylsä. Eihän tuo nyt ihan sama ole ko se pistaasin värinen lautanen, mutta kuitenkin vähän mielenkiintoa tuova yksityiskohta. Ja kuten sanottua, muutkin tuon kuosin astiat iskevät kyllä.

Kuvat Finlayson

Ja sitten jos jatketaan vielä hetki lakanalinjalla, niin ehottomia suosikkejani tällä saralla ovat Finlaysonin lakanat. Vieläkin harmittaa, etten aikanaan tullut ostaneeksi mustia Ruoko-pussilakanoita kahta kappaletta sillon ko niitä alennuksessa oli, niin olisi taas saanut nyt yhdenmukaiset lakanat sänkyyn, mutta eipä sitä silloin osannut ajatella. Vannon Finlaysonin lakanoitten nimeen, koska myös nämät ovat huippulaadukkaat ja älyttömän miellyttävät nukkua. Jostain syystä meikäläisen sänkyyn valikoituu aina näitä tummia lakanoita, Taimi-kuosista (ylempi) tykkään toki muunkin värisenä ja kaikenväriset ovat tervetulleita (kaksin kappalein) meijän perheeseen. :D Alempana oleva Iltamuumi (yllärii!) on ollut hankintalistalla jo kauan, siinä yhdistyvät yksinkertaisesti kaksi meikäläisen lempparijuttua, muumit ja mustavalakonen kuosi. Näitäkin jos joskus löytyisi kaksin kappalein kaapista (se hinta, perkule). Toisaalta oon kyllä ihan valamis satsaamaan vähän kalliimpiin lakanoihin, koska nämät ei mee pesussa miksikään, paranevat vaan käytön myötä, ovat heleppoa käsitellä ja kivannäköisiä! Kannattaa luottaa laatuun, eli jos jostain saa Finlaysonin lakanoita halavalla niin ehottomasti suosittelen ostamaan. Finlaysonilta kelepaa toki myös esimerkiksi pyyhkeet ja sisustuskankaat muutenkin (vaikka patalaput ja patakintaat Taimi-kuosilla). 

Kuvat Kodin1 ja Vallila

Kuvat Kodin1

Ja huh, nyt aletaan olla loppusuoralla, nimittäin lopuksi esittelyssä vielä tämänhetkiset erityissuosikit Vallilan verhokankaista, jotka ovat Koivikko ja Pihajengi. Yllättäen puita ja eläimiä. :D Ja tuo Koivikkohan löytyy myös pussilakanana, jotain ihan erilaista ko nuot aijemmat pussilakanat, mutta makkari kaipaa silloin tällöin myös väriä, joten tällaiset kelpaisi kyllä. Yksi kappale löytyy punaista Kelohonkaa sängystä (punaista ei taida saada enää), joka kaipaisi tietenkin kaveriksi jotain toista väriä. Ja Kelohonkaa löytyy siis myös vihiriänä verhona makkarista, kaikki luultavasti tietää myös tämän meikäläisen fiksaation näihin puihin (myös mieheke, jonka joululahaja oli puukuvioisessa lahajakassissa, jos en oo sitä muistanutkaan kertoa :D). Ja puita löytyy makkarista muutenkin. En vaan nyt tosiaan mitenkään osaa päättää, mikä nuista Koivikon väreistä olisi hienoin, harmaa on toki kivan yksinkertainen, mutta toisaalta taas tuossa sinisessä on semmosta keväisen koivikon meininkiä ja oranssissa taas syksyä. Värejä löytyy siis jokaiselle vuodenajalle. :D Lastenhuoneeseen meikäläinen taas laittasi tällä hetkellä ehottomasti tuota Pihajengiä. Jotenkin vaan tykkään nuista elukoista tuossa ja väreistä, etenkin ehkä tuosta sini-vihreästä (yllärii jälleen kerran!). Tokihan Vallilalta löytyy kauniita ja ihania kuoseja verhoihin ja kodin tekstiileihin aivan mielin määrin, melekeen en viitti nostaa tätä esille ko tet ihan varmaan nauratta mulle, mutta esimerkiksi tämä Pinja on hyvinkin kiva. :-----D Voisin nähä nuot mustavalakoset heleposti vaikka vierasmakkarissa... 

Huh, olihan se homma. Mutta ihan kivaa vaihteen vuoksi tehä jotaki tämmöstä. Tästä nyt jäi pois vielä esimerkiksi Pentik, jolla on myös kivoja juttuja, mutta en jaksanu lähtiä ettimään enää mitään sieltä. Ja näitä meikäläisen juttuja siis jos haluaa tiivistää johonkin sanoihin niin net ois tietenki suomalaisuus, muumit, musta-valkoisuus, laatu, sinisen ja vihriän eri sävyt, puut, luonto ja luonnonläheisyys sekä räsymatot. Värit ja kuosit tulee aika palijon kuitenki luonnosta ja se on kyllä meikäläiselle tärkiä juttu, jännä huomata, että se tosiaan heijastelee näin vahavasti meikäläisen sisustusmakuunkin. :D Ja tietenki kodikkuus! Mutta se nyt meinaa tietenkin itse kullekin meistä hyvin erilaisia asioita, itte en vaan yksinkertaisesti viihtyisi vaaleassa tai jopa lähes valakosessa sisustuksessa, enkä myöskään välttämättä semmosessa hirviän seesteisessä harmaa-ruskia-beessi -teemassa. Tai valakosessa ja merihenkisessä. Musta, ruskia ja harmaa on hyviä ja kivoja värejä ja tottakai valakonenkin (lähinnä seinissä ja lattiassa isoina pintoina tosin :D), mutta sitten net kaipaa minulle ehottomasti värejä kaveriksi. Sinistä ja vihiriää eri sävysenä, joo, mutta myös ihan vaikka punasta, lilaa ja oranssia.

I was wrong to let you go.

Aloin tuossa eilen illalla taas ihan aavistuksen verran kyseenalaistamaan tätä meijän systeemiä nimeltä yliopisto. Siis, mietitäänpä oikiasti ihan järjellä, että onko nyt niinkö mitenkään päin järkevää, että ihimisen täytyy lukia tenttiin kirja, jossa on seittemänsataa sivua? Varsinkin kun kirjan saa kirjastosta vain kahdeksi viikoksi lainaan, niitä on keskimäärin nuin 15 kappaletta ko tarvitsijoita on 30 ja tässä pyörii kaikenlaista muutaki hommaa ko vaan se yksi tentti. 

Mitähän tuollainen tenttikin taas mittaa, sitä mitä oot oppinu vaiko jotain muuta? Niin, kysynpähän vaan.

Tästä ja monesta muusta syystä johtuen olen pitänyt tänään perjantaiaamun vapaata. Eilen oli ihan hirviän väsyny ja pitkä ja vittumainen päivä ja olisi pitänyt vaan jo eilen aamulla suosiolla nukkua tunnin pidempään ja skipata se aamun motoristen luento, muttako piti olla taas tyhymä. Oonkin sitten tänä aamuna nukkunu kaheksaan asti ja sen jäläkeen maannu tunnin sängyssä tekemättä mitään ihan vaan siitä ilosta, ettei oo pakko nousta jos ei taho ja sen jäläkeen ettiny kuvamateriaalia toteuttaakseni täysin opiskeluista irrallisen tekstin tänne vähän myöhemmin. 

Logopedian opiskelijat, muistakaa ottaa joskus sitä vapaata. Sen lisäksi, että syötte hyvin, liikutte ja ulukoilette, niin nukkukaa myös välillä. Itellä ainaki tämä maatakaatava väsymys on kaikista pahin. Ko väsyttää, ei jaksa tehä mitään, ajatus ei luista ja mikään ei onnistu. Ei ole tärkeintä, että käytte istumassa joka ikisen luennon, vaan tärkiämpää on silloin tällöin sijoittaa omaan hyvinvointiin ja mielenterveyteen. 

Vapaata opiskelujutuista iliman huonoa omaatuntoa! Tosin nyt minulla varmaan vaan niin väsyttää, etten jaksa ees potea sitä huonoa omaatuntoa siitä, miten olen käyttänyt koko perjantaiaamun sohovalla maaten ihan turhiin asioihin. :D Olen tutkinut, että ittelleni on kaikista eniten myrkkyä tässä opiskelussa se, ko yrittää tehä kaiken mahollisimman äkkiä alta pois ja niin, ettei hommat kasaantuisi ja jäisi roikkumaan. Olen huono tekemään montaa asiaa kerralla, koska ajatuksen kääntäminen kandista motorisiin kestää varmaan ainaki yhen päivän, joten yritän aina hoitaa yhen asian alta pois, että voisin keskittyä siihen toiseen. Hajoilen tämän kanssa ko on niin monta asiaa yhtä aikaa tehtävänä. Ja sittenkö yrittää tehä määräänsä enemmän, seuraa vaan aivan pohojaton väsymys. Mikä ilimenee meikällä niin, etten lopulta ees jaksa puhua, koska ajatuksien muotoileminen relevantiksi ketjuksi ja sen ulostaminen suusta vaatii liikaa ponnisteluja. 

Ei hyvä. 

Tämä kolomosen kevät jatkaa samaa kuormittavuutta ko kaikki muukki lukukau'et aikasemmin. Suosittelen lämpimästi kaikkia käymään puheviestinnän kurssin jo ensimmäisenä vuonna, jos se vaan mitenkään mahtuu kalenteriin, koska nyt kolomosella se on paitsi yksi kuormitustekijä lisää tähän kandi-motoriset-terapia -akselille, myös oikiastaan ihan turha kurssi. Ekana vuonna tästä voisi olla jopa hyötyäkin, ko viestimistä ei ehkä ole tullu harjoteltua vielä niin palijon ja varsinkin, jos puhe-esityksien pitäminen jännittää. Äänenkäyttöjutut ei ole tulleet vielä oman alan kursseilta tutuksi ja muutenkin koko tieteellinen yhteisö alias yliopisto ja sen viestimiskäytännöt voi olla vielä vieraita. 

Kolomanteen vuoteen mennessä oot opetellu viestimään ja pitämään esityksiä jo enkuksi ja ruotsiksi, joten ei palijoa enää hetkauta tehä sitä omalla kotimaisella. Lisäksi oot piettäny jo muutaman terapian, vetäny kielellisen tietoisuu'en ryhymää ja harjotellu asiantuntijaroolia ja viestimistä sekä vuorovaikutusta näissä tilanteissa hyvin palijon. Puhumattakaan siitä, että tieteellinen yhteisö ja sen koukerot, kokoustelut ja neuvottelut sun muut on todennäköisesti tullu hyvin tutuksi. 

Myös terapiattomuus voisi olla ihan kivasti keventävä tekijä tähän, eli jos valamistumisella ei oo kiire, niin ei ollenkaan huono ajatus viettää terapiavapaa kevät. Itte sorrun tässä käyttämään taas sitä "alta pois" -ajatusmalliani, koska uskon, että tämä terapia olisi kuormitustekijä myös nelosen keväällä, jolloin ite aijoin olla tekemässä jo hyvää vauhtia gradua. Toivottavasti. Lisäksi minulla jää viimiseksi pitkä terapia, joten se väkisinkin jatkuu hieman ensi vuonna kevään puolelle. 

Tällä hetkellä kandi on ihan hyvällä mallilla, johdannossa on enää työn alla stressi-osio. Sen jäläkeen pitäisi alakaa tehä pohdintaa ja sitten minun ensimmäinen versio kandista olisikin valamis. Motorisen oppimispäiväkirjaan olen ideoinut kolome aihetta, josta kirjottaa loput oppimispäiväkirjan osiot, nyt pitäisi enää tehä tiedonhakua ja kirjottaa net. 

Sitten pitäisi vähän suunnitella terapiaa ja kirjottaa alakuarviota ja miettiä terapiasuunnitelmaa ja tavoitteita, sovin ensimmäisen seurantakerran ennen hiihtolomaa, johon mennessä tämmöset asiat pitäisi olla selevillä. Seuraavan terapiakerran jäläkeen pitänee varata ohojausaikaa ohjaajalle, koska vähän luulen, etten saa tavoitteita ja muita muotoiltua ihan yksinäni. Ja kuulovammojen tentti, no, enpä tiiä missä välissä luen tuon kirjan, joka pitäisi palauttaa viikko ennen tenttiä ja jota en oo vielä ehtiny ees ajatella.

Lähes aukoton toimintasuunnitelma siis. Varsin hieno, enää jonku tarvitsisi toteuttaa se. Ai niin, pitäisi varmaan muuten treenata sitä maanantain puhe-esitystäkin, jonka oon työstäny kandini aiheesta puheviestinnän kurssille. Diashow on valamiina, enää pitäisi olla luonteva sitä esittäessä. Jee. 

No joo, nyt minä voisin ruveta syömään lounastani ja sitten ehkä tekemään vaikka jotain järkevääkin. Tänään aijon kyllä myös ehottomasti käyä lenkillä, ko eilen en jaksanu. Ja illalla lämmitän saunan ja otan rennosti. Sijoitus omaan mielenterveyteen.

Can anybody see me?

Oikiasti pitäisi olla tekemässä asiallisia hommia, mutta nyt ei vaan lähe. Huomenna on kandinkirjottelupäivä, tänään ei vaan jaksa orientoitua siihen. Voisin myös tehä puheviestinnän kotitehtäviä, muttako... no, ei vaan hotsita... ja motorisen oppimispäiväkirja on tuossa alapalakissa auki, muttako sen edistäminen vaatisi ankaraa tiedonhakua, mihin minusta ei nyt ensinkään ole. Tai oli vähän, muttako kirjastossa on aina kaikki kirjat lainassa, enkä jaksaisi lainata sieltä enää ainuttakaan näiden kandin lähe-ehokkaitten (niitä muuten tipahtelee joka päivä lisää, oon oikiasti varmaan varannu kaikki työhyvinvointiin liittyvät opukset mitä tuolta löytyy) ja kuulovammojen tenttikirjan lisäksi

SIISPÄ olenkin päätynyt tänään onnellisesti Kieli ja aivot -kirjan omistajaksi, joka lähti Bookystä hintaan 67,20 euroa, ko normaalisti se maksaa joka paikassa reilusti yli satkun, keskimäärin nuin 115 euroa. Eihän näin halapaa hintaa yksinkertasesti voinu vastustaa, varsinki ko kyseinen opus on kirjastosta aina menossa (tälläkin hetkellä kaikki lainassa ja varauksia varmaan kaheksan). Kattelin myös Puhuvaa ihimistä, ko seki on kirjastosta aina menossa, mutta en ihan vielä raaskinut sitä ostaa, ko tuo Kieli ja aivot kirpasi kuitenki sen verran, ko olin aatellu seuraavaksi investoida superfoodeihin. Mutta kyllähän nyt jokaisen on ihan suotavaa omistaa kieli ja aivot. :D Eikä vähiten meikäläisen...

Eli menkää, logopedit, ja tehkää hyvin jos Kieli ja aivot vähänki kiinnostaa. Itte en oikiastaan ees tiiä, kiinnostaako, ko ongelma on siinä, etten kyseistä opusta ole koskaan kunnolla käsiini saanutkaan, voihan olla, että se on ihan paska, mutta epäilen. Puhuva ihiminenhän taas on nykyään logopedian pääsykoekirjaki ja pitää sisällään kuulemma erittäin laajan katsauksen oikiastaan kaikesta, joten sekin olisi hyvä omaksi hankkia. Itellänihän samanmoinen "jumala" on ollu Kommu, jonka tosiaan olen omaksi hankkinut ja sitä olen käyttänyt lähteenä varmaan joka ikisessä kirjallisessa työssä, mitä olen opiskeluaikanani teheny. :D Vaikka se ei oikiastaan ole ees mikään maailman paras opus. Mutta jos sitä ei pysty käyttämään lähteenä, sieltä voi aina löytää lähteitä. 

Toinen asia, jonka aattelin infota teille on se, että tänään aamulla istuessani motoristen luennolla jostain putkahti mieleeni ko salama kirkkaalta taivaalta, että mitä aijon jatkossa tehä tämän blogin kanssa. Oon pitkään pohiskellu mielessäni, että en aijo jatkaa tätä loputtomiin, ainakaan tässä muodossa ja että olisi kiva kehittyä ja edetä johonkin suuntaan, muttako ei oikiastaan ole aikaa ja ajatuksia ja BLIM, sieltä se sitten tuli. Jatkan tätä höpinöintiä luultavasti opiskelujen loppuun asti, jonka jäläkeen tulee end of an era ja sitten siistin sisällöt ja jätän tämän olemaan kuvauksena logopedian opinnoista.

Sillä olettamuksella, että tänne sensuroimisen jäläkeen jää mitään, mitä lukia. :D Ehkä pitäisi yrittää panostaa ja koittaa jatkossa kirjottaa enemmän jotain kehittävää opiskeluihin liittyvää juttua.

Sen jäläkeen aijon aloittaa uuden, jossa haluaisin keskittyä kirjottamaan oman alan jutuista, työstä puheterapeuttina yleisellä tasolla ja elämästä opiskelun jäläkeen, mutta en ehkä ihan näin henkilökohtaisella tasolla ko mitä nyt. Ja jos asiat menee niin kuin olen suunnitellut, aijon myös promota omaa kotipaikkakuntaani. :) Jotain tällaista! 

Minusta on mukava kirjottaa tätä höpönlöpöä, mutta ko täällä internetin ihimeellisessä maailmassa _ihan kuka tahansa_ pääsee sen lukemaan, eikä se aina ole ollenkaan miellyttävä ajatus. Etenkään siinä vaiheessa, jos asun ja työskentelen pienellä paikkakunnalla, en halua, että täysin elämääni kuulumattomat ihimiset tietävät liian tarkasti kaiken siitä, miten elän ja olen ja mitä elämässäni tapahtuu. Ei sillä, että nytkään kertoisin kovin tarkasti tiettyjä asioita, mutta jatkossa aijon tehä sitä vielä vähemmän.

Vaikka olenki useimmiten lähes täysin immuuni sille, mitä ihimiset minusta ajattelevat, en välttämättä jaksa olla kahavipöytäkeskustelujen aihe henkilökohtaisen minäni ja henk. koht. elämäni tapahtumien vuoksi, vaan mielellään vähän enemmän itsestäni irrallaan olevien aiheitten vuoksi.

Mutta tämä siis joskus silloin hamaassa tulevaisuuessa, mikäli joskus nyt meinaan valamistua (jotenki ei taas tunnu siltä :D) Siispä joutanenkin tästä turhia löpisemästä keittämään pakuriteetä ja vetämään näkkäriä naamaan. Jospa sitä saisi sen verran tankattua niistä energiaa, että onnistuisi jokin järkevä tekeminenkin tässä koneella ennen lenkille lähtemistä. 

There's no limit.

Oman elämän salikissa täällä hei. 

No anteeksi ja ahhahaa, joo, salikissa todellaki, voisin ruveta kuvaamaan sellaista fitnesskisuli-parodiaa, minulla olisi muutamia erittäin loistavia ajatuksia mitä siihen voisi tulla. Esimerkiksi meisi kyykkäämässä urheilualushousuissani, jotka olen ostanut joskus vuonna kivi ja kirves ja tänään ymmärsin ensimmäisen kerran, miten net kuuluu pukia päälle. Nimittäin niin, että puoli pakaraa jää paljaaksi ja vyötärö nousee lähes napaan. 

Jep, erittäin for miehekkeen eyes only. 

No mutta, oikiasti tarkotukseni oli tulla avautumaan siitä, että tänään oli taas semmone en-millään-jaksa-reenata-ko-oon-ihan-naatti-onks-pakko -olo ja sitten ko aikani venkoilin, muistin sen, että piti reenata siksi, että sen jäläkeen tulee hyvä olo ja kappasta vaan, löysin hyvin pian itteni heiluttamasta puntteja. 

Ja mitäs mitäs, meikällä oli tänään joku ihan härkänen päivä ja huomasin vetäväni samoilla painoilla ko aiemmin ihan sikana toistoja eikä meinannu tuntua ees missään. Lähes jokaisessa liikkeessä sai nostaa toistomääriä, eli seuraavassa reenissa saa ihan rohkiasti lyyä vähän painoa lisää! Jes! Tätä minä oon oottanu, sitä, että se reeni kulukee ja sitä, että jaksaa tehä. 

Tartti vaan päästä sen ääh-minen-jaksa-kuolen-kaheksaan-toistoon-ihan-säälittävillä-painoilla -vaiheen ohi. Nyt lähtee käyntiin kolomas reeniviikko, viime viikolla reenit tuli pakettiin käsiä lukuunottamatta, koska järkeilin eilen, että on fiksumpaa reenata vaan vattat, ko enivei käjet ottaa tässä selekä-rinta-olokapäät -päivässä kuitenki osumaa. Tällä viikolla pyrin toki sitten taas tekemään reenit ajallaan ja hoitamaan vatsojen lisäksi myös käjet. 

Huomenna painellaanki sitten taas lenkille. Ai kun mulla on mukava tatsi tähän elämään, toivottavasti tämä ei loppuisi ikinä!

Tukee kivasti näitä opiskelujuttuja ko jaksaa liikkua. 

Ois mulla muitaki hauskoja juttuja, joista ois voinu höpistä, mutta nyt väsyttää jo niin mukavasti, että tarttee mönkiä sänkyyn, missä meillä on muuten uusi petauspatja. Heräteostoksia Jyskistä. Ainaki ekalla nukkumisella vaikutti ihan ihimismäiseltä, kaippa tuo asiansa ajaa. 

Mutta nyt öitä!

Promise man.

Hittoko mulla on näitä ysäriotsikoita aina vaan ja samat piisit kiertää kehää. :D Mutta nyt oli kyllä ihan pakko, sillä sainhan sentään omat (köh köh) synttärionnitteluni läpi Suomen ehottomasti parhaaseen radioshöwhun elikkäs siihen joka kulukee myös nimellä Parasta Ennen! :D Vaikka syndet ei ihan mennytkään kuten Masalle lupasin, eli yksikseen radion äärellä, vaan kiitos Lennun ahtamassa kinkkiä kidasta alas ja sen jäläkeen hyytävässä pakkasessa paleltumisen korjaamisessa muutamalla kuumalla Hunters Heaterillä (?) Oulun ylivoimasesta parhaassa kuppilassa nimeltä Kuluma. Voin suositella lämpimästi.

Ja hei, kattokee, kuvia!

On nää minun selfiet kyllä vähän tämmösiä, tarkennus jossain rintakehässä ja muutenki vähän tärähtänyt fiilis, mutta annettakoon se minulle anteeksi ko tärähtänyt oon vähän muutenki. Mahtavan bodatut olokapääkki melekeen pääsee edustamaan ko koitan kaksin käsin pidellä tuota mötikkää käsivarren mitan päässä ja hymyillä nätisti iliman kaksaria. Elämäni ensimmäiset yllärisynttäri"bileet" meinasi kyllä jo kusassa siihen ko Leenan "laita ittesi nätiksi, tulen hakemaan puoli kuuen - kuuen välillä" oli kaatua tuohon kohtaan "laita ittesi nätiksi", se nimittäin tuntui ihan jumalattomalta suoritukselta tämmösestä "kaapissani on vatusti vaatteita, muttei mitään kivaa ja osaan meikata tasan yhellä tavalla" ihimisestä. Lopulta päädyin laittamaan päälle aina yhtä hyvä punaset housut, jokka ei kuviin päässy edustamaan ko ei ollu aikaa alakaa viritellä mitään jalustoja kameraan ja ketä se nyt muutenkaan kiinnostaa, sekä arviolta vuonna 2008 henkkamaukasta hankittu paita, joka toimii edelleen (voitteko kuvitella, ehejä ja nypytön???!) huolimatta pienistä "yh-mamma lähtee radalle" -viboistaan. Onkelmia tuotti luonnollisesti myös tuo tukka, joka sekin on vähän mallia "yh-mamma repäsee" ja naama, josta nyt vaan on vaikia aina välillä saaha mitenkään inhimillisen näköistä.

Mutta nämät kuvat jopa yllätti meikän positiivisesti huolimatta valokuvauksellisista ongelmistaan (yleensä ko se suht tyydyttävä peilikuva ei ainakaan välity valokuviin asti, vaan näytän pallinaamaiselta ryhävalaalta jolla ei oo ihan kaikki kotona :D). Tukka näyttää ihan blondilta, mitä se ei suinkaan ihimiset ole, vaan se on _maantienharmaa_, mutta jolla iskee valossa jotain henkisiä ongelmia ja se päättää halutaki olla blondi. Kiva pigmentti, lisää jännitystä elämään ko se tarttee kohdevalot tullakseen esille, vähän niinkö meikän silimätki on valosta riippuen joko siniset tai vihiriät. Huulipunat on vähän sinnepäin, mutta joka tapauksessa söin net kinkin matkassa pois enkä viittiny enää lisätä niin haitanneeko tuo.

Ja kattokaa miten osuvan kortin Lennu oli löytäny! Vanhoja me ei olla, vaan hiukan kypsenpiä teinejä! Ihana emäntä, Lennu on kyllä semmonen, että antais vaikka toisen sukkansaki jalasta, jos joku vaan tarttee. On ilo saaha tuntea moisia ihimisiä. Vaan ihanan kortin se oli tuo meikäläisen siippaki löytäny, meikäläisen kuvalla varustettuna nimittäin. :D Lahajaksi sain termospullon (muumi-kuosilla tietenkin) niin nyt on sitten termari, johon keittelen mulle ja Lennulle kahavit ko mennään jumppapallojen kans kirjottelemaan gradua yliopistolle. Tänään tehäänki sitten varmaan herkkuruokaa ja nautitaan vaan olemisesta, kunhan tuo meisin parempi puolisko suostuupi heräämään.

Haha, leuanvetotankoki pääsi muuten kuvaan. :D Mikä itte asiassa muistuttaa siitä, että tänään olis vielä reenin paikkaki ko eilen ei millään jaksanu eikä ehtiny ko piti kriiseillä siitä, miten saan itteni ihimisen näköseksi. Ja meillä on muuten mörön kans melekeen samankokoset ja muotoset nenätki, ihan niinkö kaks marjaa. Yhtä killivät silimätki ja hurmaava hymy sekä viihdytään ajoittain varsin synkeissä tunnelmissa ja ollaan aika jäätäviä tyyppejä molemmat, mutta sisältä pelkkää kultaa! Ja muumipeikot juoksee meitä karkuun. :D

Jos leikkais vielä komian otsiksen tähän niin sehän ois muuten suoraan ko paluu lapsuuteen:

 

Punaset kumisaappaatki nimittäin löytyy. :D Ei muutako samanmoista mietteliästä posea vaan naamalle niin ei voi ees erottaa että oonko neljä vai kakskytänelijä. Tai no saatan kyllä olla tuossa ylemmässä kuvassa jopa viis. Ja alemmassa ehkä kolome. 

No mutta, enempää nostalgiatrippailematta sitä kuinka vanaha meisi jo on (todella, kognitiivinen rappio vaan oottaa alakamistaan!) rupian nyt touhuilemaan jotaki ihan muuta, ko saan kerta viettää tänki päivän uuestaan synttärisankarina hei. 

Kivaa viikonloppua kaikille!