Tuun sivuttain ovesta, muuten hajoo karmit.

Koska Hikikinkun Jenny huuteli motivaatiojuttuloisten perään, aattelin minäki nyt tähän reenaamisen päälle kirjotella hieman motivaatiosta, ko se oli tänään enemmän ja vähemmän hakusessa löysän viikonlopun jäläkeen. Tästä pääsemmeki heti motivaation ylläpitöohojeeseen numero uno, eli se, että älä ala lipsuilla ja lepsuilla reenaamisesta, koska tauon (pienenki sellaisen, näköjään) jäläkeen on aina hankalampi ottaa rutiinista kiinni uuestaan. Meikäläisellä motivaatio pysyy siis kasassa parhaiten rutiineilla ja tasasella puurtamisella, jolloin reenit menee suorastaan ko itestään ja pikku hilijaa havaittu kehitys nostattaa motivaatiota ja näläkää entisestään. 

Jonku tovin reenattuaan huomaa, että keksii syitä, miksi pitäisi reenata just nyt eikä tehä jotain ihan muuta, ko ennen keksi syitä, miksi ei mitenkään nyt jaksa/pysty/kykene. 

Mistä pääsemmekin kätevästi meikäläisen motivaatiokeinoon numero kaksi. Jos nyt kuitenkin olen jonkin paremman syyn varjolla hieman lipsunut reenaamisesta ja kuten minulla tänään, ei vaan yhtään hotsita tai jaksata, ajattelen sitä maagista lausetta reenaan, koska siitä tulee hyvä olo ja sitä reenin jäläkeistä tunnetta. Että vaikka nyt ei millään jaksais, niin sitten reenin jäläkeen se olo kuitenki palakittee ja se olo vie todellaki sata-nolla sitä tunnetta, mikä tulee ko urheilemisen sijaan jää vaan makaamaan sohovalle. Tänäänkin se toimi oikein mainiosti, ja kas kummaa, minulla on nyt aivan loistava olo, vaikka ennen reeniä väsytti ja suurin piirtein särki päätä. 

Ohoje reenimotivaation ylläpitoon numero kolome; ota kaikki keinot käyttöön. Itelläni esimerkiksi musiikki motivoi tekemään ja kun on ehdollistunut tiettyihin piiseihin reenipiiseinä, iskee niitä kuunnellessa vastustamaton himo juoksemaan tai tekemään kyykkyjä. Juuri äskön sanoin J:lle, ettäkö lyö Pandora - Don't You Know soimaan niin lähtee kyykyt suorastaan apinanraivolla. :D Eli mikä ikinä onkin se piisi, joka siivittää sinut parempiin suorituksiin, (oli se sitten vaikka Pattismurffi tai Pinkin Try, jos tuo kroppa ei motivoi niin ei sitten mikään!) niin käytä sitä hyödyksesi.

Musiikin lisäksi toki myös saatan raskaitten sarjojen viime metreillä laskia ääneen tai komentaa ittiäni joko pään sisällä tai ääneen, kiroilla tai laulaa piisien mukana, mutta näitä keinoja suosittelen käyttämään harkiten, mikäli ette reenaa 100 % yksin eikä "hullun salinaisen" maine ole erityisesti kiikarissa. :D Koska reenaan lähes täysin kotona ja itekseni, olen opetellut piiskaamaan ittiäni, että reeni tulee varmasti tehtyä kunnolla. Kliseinen "jaksaa jaksaa" tsemppaus myös oikiasti vaan auttaa rutistamaan net viimisetki mehut itestä tarvittaessa. 

Suosittelen ehottomasti myös ottamaan niitä aloitus- ja edistyskuvia itestä, koska oli se alakutilanne kuinka kauhia hyvänsä, niitä kuvia on erittäin mieluisa kattoa sitten, ko huomaa edistystä tapahtuneen. Minulla on viime elokuulta itestäni aivan järkyttäviä plus nelijä kiloa & turvotus -kuvia ittestäni, ja vaikka se nelijä kiloa ei ees oo kovin palijon, nyt tuntuu ko niitä kuvia kattoo että hui kauhia sentään. Peilikuvalle tulee sokiaksi, mutta kuvista havaitsee muutokset palijon helepommin, etenkin tuon patin kasvatuksen suhteen. Mittanauhaakin kannattaa käyttää, koska se konkretisoi numeroiksi muutoksen, jota voi olla silimämääräisesti miltei mahotonta huomata. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikenlaiselle mittaamiselle ei pijä ruveta orjaksi, vaan enemmän ko mittanauha tai vaikka puntari kertoo kuitenkin se oma olo. 

Mistä päästäänkin seuraavaan motivaatiokohtaan, nimittäin siihen, että ole kotona omissa nahoissasi ja nauti siitä, mitä teet, äläkä ole kuitenkaan liian ankara itellesi. Jos joku päivä tuntuu, ettei yksinkertaisesti jaksa, niin sitten ei jaksa ja välillä on ihan hyvä levähtää. Varmin keino tappaa motivaatio on tehä reenaamisesta ja liikkumisesta pakkopullaa, jota nyt vaan on _pakko_ suorittaa, koska muuten ei kilot karise tai kontti kasva. Nauti siitä, mitä teet, niin todennäköisesti haluat tehä sitä myös seuraavan kerran koittaessa uuestaan. Jos yksinkertaisesti inhoat juoksemista yli kaiken ja se tuntuu helevetilliseltä väännöltä, niin älä juokse. Kävele tai tee jotain muuta. Alottaminen on myös aina vaikiaa, mutta silloin kannattaa yksinkertaisesti muistaa se, että sieltä pohojalta pääsee pois ainuastaan tekemällä töitä. Ite esimerkiksi vihaan vattalihasten reenaamista ehkä eniten maailmassa, koska omani ovat niin paskat, mutta nyt ko olen sinnikkäästi vähän kerrallaan reenannut niitä etiäpäin, olen pikkuhilijaa jollain masokistisella tavalla alakanut jo jopa tykkäämään siitä. :D Myös tavoitteiden asettaminen voi auttaa, tyyliin "ensi viikolla jaksan tehä niin ja niin monta toistoa jne." tai että "siihen ja siihen päivämäärään mennessä olen niin ja niin tikissä kunnossa/pudottanut niin ja niin monta kiloa tms." mutta itelläni nämät tavoitteet saattavat aiheuttaa sen, että unohtaa net pitkän matkan vastaavat ja kokonaiskuvan, tappelee liian rankasti lyhyen etapin läpi ja menettää sen etapin saavutettuaan motivaation jatkaa etiäpäin pitkiksi ajoiksi. Liikaa ei siis kannata vaatia iteltään ja muistaa, että muutokset vaativat aikansa eikä kenestäkään tule bikini fitness -kilpailijan veroista päivässä, eikä vielä todellakaan kuukaudessakaan.

Ja jos ei mikään muu auta, niin mieti lenkille tai puntille lähtiessäsi vaikka sitä, että miten kaikki exät ja entiset säädöt ja entisten nyxät ja ties mitkä tulevat aivan käsittämättömän katkeriksi eräänä päivänä astellessaan vastatusten sinun jäätävän reenatun berberisi kanssa. :D 

Jos viimeinen kohta ei toimi, silloin ei todellakaan ole reenipäivä! Ja jos omassa hanurissa on vielä kovasti parantamisen varaa, aina voi muistuttaa itteään siitä, mitä kohti pyrkii teippaamalla jääkaapin oveen kuvan Anna Virmajoen takalistosta. Tai ihan kenen tahansa, jonka tarakka nyt vaan sattuu silimää miellyttämään. Saattaa piristää myös paremman puoliskon päivää.

Allekirjoittaneen huomio, viimeinen kohta on osittain vitsi, sillä olen myös havainnut, että usein ulkoisia tavoitteita paremmin toimii kuitenkin sisäinen halu voida paremmin ja jaksaa. Eli siis, pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä, sopivaa ja säännöllistä kuormitusta ja nautintoa höystettynä hyvällä musiikilla ja ittensä tsemppaamisella, siinä minun eväät, joilla motivaatio reenaamiseen ja liikkumiseen saahaan pietettyä elinvoimaisena ja hyvinvoivana.

Lämpö päivänkään ei niitä sieltä pois voi sulattaa.

Ahhahaa minua naurattaa nyt meleko kovasti, nimittäin ko perjantaina uhosin, etten vaihtaisi sitä ruoasta ja viinistä sekä hyvästä seurasta seuraavaa oloa mihinkään, niin lauantaina en ollu enää ihan samaa mieltä. Tuli nimittäin parista lasista viiniä ja saunasiideristä aivan _jäätävä_ krapula. 

Siis meikälle ei vissiin kärsi antaa alakoholia enää yhtään tai ilimanpaine ja vallitseva säätila olivat darran kannalta erittäin otolliset, oli nimittäin lauantaina aivan järkyttävä hedari, voin pahoin ja piti nukkua iltapäivällä joku kolome tuntia sekä syyä pakastepitsaa ja juua muumilimpparia. :D Pahoinvointi dagen efterinä on meikäläisellä hyvin harvinainen ilimiö, puhumattakaan silloin ko on nauttinu alakoholia vaan muutaman annoksen...

Mitä opimme tästä ihimiset, äläkää uhotko. Se kostautuu. 

No, meni sitten viikonloppu varsin hyvin plörinäksi syömisen ja urheilun osalta (Ouluun tuli etukevään jäläkeinen takatalaviki) ja tänään pitäisi sitten reipastua silläkin osa-alueella. Oon nimittäin ollu niin reipas tänään (tähän väliin rumpujen pärinää), että kirjotin lopultakin sen kandin ensimmäisen version valamiiksi!

Saa taputtaa. 

Tippu semmonen meleko suunnaton apina pois selästä, nyt oiski sitten enää jälijellä tähän lyhyen ajan sisään asiantuntijaesitelmän kirjallinen osa ja erkan tentti ja lähempänä toukokuuta sitten ite asiantuntijaesitelmä, mielenterveyden psykan tentti, logopedinen arviointi II oppimispäiväkirja ja terapian lopetus. Pari demoa puuttuis vielä, vois piettää omasta terapiasta videodemon ja sitten käyä kattomassa vielä jonku. Kandiinkaan tuskin tulee mitään megalomaanisia korjauksia (nyt kaikki peukut pystyyn!). Ja kuulovammojen tentinkin olin jopa päässyt läpi ihan kohtuullisin arvosanoin, kolomosta luennoista ja nelosta kirjasta.

Kyllä nyt on hyvä mieli. 

Ja jotta ette luule, että olin ihan rappiolla koko viikonlopun, niin tässä hieman todistusaineistoa siitä, ko käytiin eilen paleltumassa Oulun "hienossa" ulukoilusäässä makkaranpaistossa ja kahavittelemassa. 

Urpouteni on suorastaan maksimaalista tässä kuvassa

Arska paisto kyllä joo, mutta unohtui semmonen pieni seikka, että Oulussa tuulee ja meinattiin jäätyä nuotion äärelle. Tuli lopulta niin kylymä, että piti paistaa kiireesti makkarat ja mennä autoon juomaan kahavit loppuun. :D

Nyt alan kuitenki suunnitella tämän päivän urheilullista osuutta eli lenkkiä ja sen jäläkeistä reeniä, palataan taas astialle. Hyvää ja energistä viikkoa kaikille!

Honey I'm still free, take a chance on me.

Pakko tunnustaa heti alakuun, että kandi ei oo muuten ihan vieläkään valamis. Mutta kyllä se kohta on, uskokaa poijes. 

Keskiviikon jalakareenistä ei sitten tullut ikinä mitään, koska loppujen lopuksi pääsin lipastolta kotia päin vasta joskus viijen jäläkeen, ketutti erinäiset asiat, termospullo oli päättäny kussa reppuun ja tietokone ei meinannu lähtiä käyntiin.

Siispä torstaina heräsinkin seittemältä uutena ihimisenä uuteen päivään, vain ja ainuastaan onnistuakseni leväyttämään sen vasta ostamani ja avaamani kaurahiutalepaketin aamupuuroa keittäessäni keittiön lattialle. No, olenkin aina halunnut kokeilla, miltä tuntuu imuroiminen aamulla seittemältä. Ihan positiivista, ettei alakuviikosta missään vaiheessa jaksanut olla niin toimelias, että olisi imuroinut, ko hukkaan se olisi mennyt kuitenkin ja aamuraivollani imuroin sitten myös net hiekotushiekat eteisestä ja pääkarvat sohovasta sekä muut ylimääräiset oliot lattialta. 

En antanut aamuisten vastoinkäymisten kuitenkaan lannistaa, vaan pohdiskeltuani hetken ajan ankarasti sitä, että onko tärkiämpää se, että valamistun joskus, vaiko se, että valamistun joskus ja minulla on jumalainen perberi (you wish), joten päätin suorittaa ensin jalakareenin ja alakaa vasta sitten kirjotella kandia. Loistava valinta, sillä minulla olikin sitten ihan kevyesti loppupäivä aikaa kirjotella kandia kaikkien esteitten ja menojen raivatessa taas ittensä pois meikän kalenterista. 

Hauska sinänsä, että joskus ennen keksi tekosyitä, miksei voi reenata, ja nykyään keksii SYITÄ (toimittajan huom. ei tekosyitä, eikä varsinkaan tekosyitä, ettei tarvisi kirjottaa kandia) miksi on ihan pakko reenata vaikka oikiasti voisi tehä ja oikiastaan pitäisikin tehä jotaki ihan muuta. :D

Oon tässä tänään potenu taas ihan jäätävää ruokatuskaa siksi, että ihimiset on välillä tosi pölijiä "minä itte koiranpaska mättäällä" -tyyppejä ja haluaa suurin piirtein kivittää ihimisiä sen perusteella, että net tekee vääriä ruokavalintoja. Oon teheny itte ruoasta ja syömisestä niin monta vuotta ongelman itelleni, että ei vaan jaksa enää ja alan nähä välittömästi punaista, ko joku paasaa siitä, miten ihimisten pitäisi syyä. Toki paasaan iteki, tosin nykyään lähinnä siitä, että se mitä syöt, on valintoja, ja niillä valinnoilla on seurauksia. Ja kyllä, kyylään kassajonossa mitä muut ostavat, mutta lähinnä sellaiset "epäterveelliset" eväät herättää kauhistelun siitä, millaisia seurauksia sillä olisi, jos ite söisi aina tuolla tavoin. En kuitenkaan jaksa olla neuroottinen ja teilata vaikkapa J:tä sen takia, että se syö kaupan sokerijogurttia esimerkiksi sen sijaan, että ostaisi maustamatonta jogurttia ja maustaisi sen itte. Eipä tuo kyllä totta puhuakseni ainakaan päälle päin näy missään.

Met pyritään kyllä syömään perusterveellisesti, todellaki, ja yritän myös tehä jokseenkin omasta mielestäni kestäviä valintoja, kuten suosia kotimaista ja lähellä tuotettua ruokaa (toimittaja haluaa huomauttaa tähän, että on hyvin ekologista esimerkiksi mettästää lihansa itte), mutta meillä ostetaan kyllä myös nakkeja ja pakastevihanneksia sekä syödään leipää (gluteenittomat valitettavan usein pakasteena), kaupan halapoja maitotuotteita, juttuja purkista ja asioita, joita rahdataan toiselta puolelta maapalloa ja ties mitä. En osta "laatua" vaan sen vuoksi, että se on kallista ja laadukasta ja parasta, vaan harkitsen ja ajattelen omilla aivoillani ihan itte, mutta en myöskään mitään halapaa, jos se on paskaa. Halapa ei kuitenkaan minulle tarkota automaattisesti paskaa, monet halapamerkin tuotteet on jopa parempia ko net kalliit, mutta esimerkiksi Aura-juustoni ostan aina nimenomaan Aura-juustona, ihan vaan siksi, koska se vaan on sinihomeista omaan makuuni parasta. Raha ratkaisee meillä kuitenkin ostosvalintoja jonkin verran, koska yksinkertaisesti ei vaan ole sitä tonnia kuussa tuhulattavaksi Stockan herkussa niin kovasti ko haluaisinkin.

Olen niin järkyttävä ihiminen, että saatanpa myös ostaa vaikka pakastepitsan ja limpparia silloin tällöin, sekä karkkia (tätä tapahtuu nykyään vaan äärimmäisen harvoin, mutta ei se siltikään täysin vierasta ole). Tänään ollaan menossa kauppaan ja listalla on vaihteen vuoksi pihiviä (:D koska päivämäärä), joka sekin kyllä ostetaan varmaan muoviin pakattuna, ellei heittäy'ytä hurjiksi ja haeta niitä lihatiskiltä. Luultavasti haetaan myös viiniä alakosta (PAHIKSET) ja kokataan pihiville lisukkeeksi lohkoperunoita lappilaisista puikulapotuista (eivät harmikseni ole kyllä salamivaaralaisia pottuja) ja korvasienikastiketta naruskalaisista korvasienistä (allekirjoittaneen omin pikku kätösin poimimia). Ja korvasienikastikkeeseen tulee muuten kermaa ja voita, koska sitä ei vaan voi valamistaa muuten. Tai voi, mutta se ei vaan ole niin hyvää. Ja silloin tällöin maku ajaa ohi terveellisyyestä. 

Ihan niinkö kerma ja voi silloin tällöin nautittuna nyt muutenkaan olisi saatanasta. Luonnollisesti kaverina on myös salaattia suomalaisista kasviksista koostettuna. Koska suomalaiset maistuu paremmalle, talavisin oisi kuulemma kohta ekologisempaa syyä kauempana kasvatettuja, koska Suomessa kasvihuoneitten lämmittäminen kuluttaa niin palijon energiaa talavisin. Ei tosin varmaan tänä "talavena". :D

Jäläkkäriäkin aattelin tehä, se on vaan vielä arvoitus, että mitä. Ihan hirviästi haluaisin ostaa goji-raakasuklaata nyt kun sitä saa myös meijän Prismasta (jee!), mutta toisaalta joku ite väkerretty pieni herkku voisi myös olla ihana.

Mutta niin. Peräänkuulutin siis semmosta terveellistä suhtautumista ruokaan. Jos reenaa kovaa ja tavoitteena on kisat, niin sitten pitää syödä sen mukaisesti. Jos on varaa heittää joka kuukausi tonttu ruokakauppaan ja ravintoloihin, niin kivat sulle ja fine by me. MUTTA jos on tämmönen ihan tavallinen tallaaja, joka pyrkii elämään tasapainoista ja suht terveellistä elämää, niin että homma pysyy hanskassa ja kulutus balanssissa, täytyy syyä niin, että jaksaa ja pysyy terveenä, mutta on ihan ok syyä silloin tällöin makkarakeittoa. Meillä kuitenkin väsätään useimmiten pinaattilätytkin ihan ite, koska gluteenivamma. 

Punttien nostelemisen ja jaksamisen kannalta on tärkiää, että syö oikein ja riittävästi ja riittävän usein. En myöskään oo tänä keväänä ollu vielä kertaakaan oikiastaan sairas (koputan puuta), minkä haluan ehottomasti lyyä terveellisen ruokavalion ja liikkumisen, riittävän unen ja kaiken tämmösen piikkiin. Kuitenkin olen vakaasti päättänyt olla potematta huonoa omaatuntoa siitä, että aina ei mee syömishommat ihan putkeen. Sen näkee vaan sitten siitä omasta olosta ja esimerkiksi ko venyttää ruokailuvälit liian pitkiksi ja syö huonosti, haluaa tod. näk. seuraavana päivänä hoitaa homman vähän paremmin, koska ei jaksa sitä oloa, mikä huonosta syömisestä seuraa. 

Ja taas sitä oloa, mikä seuraa herkullisen pihivin ja lisukkeiten syömisestä parhaassa seurassa kera lasin viiniä, no, sitä oloa en halua vaihtaa yhtään mihinkään. :) Koska sitä ei todellakaan tapahu joka ikinen päivä meikän elämässä. Eikä se ois puoleksikaan niin kivaa, jos pihiviä söisi joka päivä.

Siispä rupianki nyt tekemään kauppalappua ja lähen seuraavaksi sinne meijän naapurin monsterimarkettiin hakemaan syntisiä juttuja. Vapiskaa ihimiset!

You've been the only thing that's right.

Jumankauta meisin teoriatausta on valamis ja palautettu! Ja mikä ihaninta, sain palauttaa sen teoriataustaläjän tuosta olokkarin lattialta (vain ja ainuastaan raahatakseni kandiläjän piilosta esiin). Kovasti muka yrittelin kandin kirjottamista, mutta keksittyäni erinäisiä tekosyitä, kuten että pitäisi imuroida (mitä en toki vieläkään ole teheny), tulin siihen tulokseen, että tänään ei oo kandin päivä. Kuten ei ollut eilenkään. Eikä todennäköisesti huomennakaan.

Oikiasti pitäisi kyllä ottaa niskasta kiinni ja kirjottaa se vähä mitä sitä jälijellä on loppuun, mutta osaan olla ajoittain aivan naamattoman aikaansaamaton. 

No, torstaina sitten. 

Nytkin luullakseni kirjottelen tätä tekstiä siksi, ettei tarvitse miettiä sitä kandia ja ko en kuollaksenikaan keksi muutakaan tekemistä (paitsi se imuroiminen). Päiväksi suunnittelemani lenkki kaatui siihen, että meikäläiselle iski jotenki aivan jäätävän huono olo lipastolta kotiu'uttuani, syytän joko viherpihivejä tai kahavia, ja nyt kun on jo vähän parempi olo, on ruokailusta niin vähän aikaa, ettei pysty vielä. Ehkä sitä ennen saunan lämmittämistä voisi käyä ulukoilemassa. Sauna on nimittäin ainut, johon aijon taipua enää tänään. :D

Lenkkeilystä tulikin mieleeni, että vejin muuten tänään jossain mielenhäiriössä saappaat jalakaan lipastolle lähtiessäni (ehkä siksi, että punaset housut nuitten meikän superman-kenkien kans ois ollu yksinkertaisesti vähän liikaa?) ja voi jumankauta, että ei ollu yhtään mukavat kengät jalassa. Jotenki tuntu, että varmaat on ihan läjässä ja niitä ahistaa, eikä net pääse kunnolla liikkumaan astuessa ja ties mitä. 

Oonkohan minä tuomittu loppuelämäkseni käyttämään pelekkiä palijasjalakakenkiä? Siinä tapauksessa tilaan pikaisen lottovoiton, koska tartten kipiästi parit popot lisää nuitten "rumiluksien" kaveriksi. Feelmaxilla on kyllä ihan kiva valikoima kenkiä, voisin napata itelleni esimerkiksi tuommoset Kuuva 2:set, Aavat ja/tai Pankat ja työkengiksi sitten tulevaisuuessa ehottomasti tommoset Niesat. 

Oon kyllä koko ajan vaan vakuuttuneempi näitten kenkien sopivuuesta meikälle. Ja koko ajan aavistuksen verran varmempi, että meikä vielä juoksee joku päivä. 

No, toivossa on hyvä elää, sano lapamatoki. 

Asiasta kukkaruukkuun, tänään tulee muuten telekkarista takuu itkuleheva, nimittäin Hachiko - tarina uskollisuudesta. Oon kattonu sen kolomesti ja joka ikinen kerta itkeny ko viimistä päivää lopussa. Epäilen tosin, että oon jotenki ehdollistunu sille elokuvassa soivalle musiikille ja siitä johtuen saan ihan kauhiat itkukohtaukset. Mutta jos että oo kattoneet, niin suosittelen lämpimästi. Kaunis tarina. 

Joo, ei tässä kyllä muuten enää kerkiä mihinkään ennen sitä saunaa. Parempi onni huomenna. No varrrrmaan, huomenna on semmone kaheksasta nelijään lipastopäivä enkä aijo jaksaa kotiutua siinä välissä, joten reenitki jää illemmalle ja epäilen suuresti, että jaksaisin enää sen päälle lähtiä käymään kävelemässä. Mutta eihän sitä tiiä, jos vaikka yllätän itteni.

Harvinaisen asiasisältöinen teksti taas vaihteeksi. Joskus hieman vituttaa, että nämät meikäläisen jutut pyörii lähinnä tuolla opiskelu-reeni-ruokaa-en jaksa tehä mitään -akselilla, mutta siinähän se meikäläisen elämä aika pitkälti pähkinänkuoressa on. :D Ei voi ko valittaa. Elättelen toivoa, että sitten joskus ko ei tartte enää opiskella, jaksan olla hieman kiinnostavampi ihiminen. Mutta vähän epäilen kyllä, saatan olla liian kiireinen painamaan tukka putkella pitkin makkaravaaran mettiköitä koiran kans ja muuta tämmöstä, että jaksaisin olla ihan hirviän usiasti intohimoisessa kontaktissa tämän masiinan kans. Mutta eihän sitä tiiä. 

Pitääkin tästä lähtiä ehkä tuijottamaan talon pohojapiirrustusta ja miettimään kodinhoitohuoneen kaakeleitten väriä niin alakaa kummasti kiinnostaa se kandin kirjottelu ja opiskeluhommien tekeminen. Onneksi J on taas kohta kotona, niin ei tartte tulla tänne vääntämään tikusta asiaa. 

Palataan astialle babes, minä lähen nyt vääntämään saunan namikoihin volyymia ja sitä ennen keräilen kuivumassa olleet alusvaatteet sieltä pois, ettei tartte tehä nolostuttavaa tuttavuutta palomiesten kans. Muuten kyllä, muttako tuo oma könsikäs jo löytyy.

Boom kah boom boom kah.

Kyllä nyt on ihan pakko todeta, että se Leaderin Palkkari on tätä Fastin Reco 2:sta paremman makuista. Tässä Fastissa on vaan joku sivumaku, josta en tykkää. Mutta kyllä tätä nyt tosiaan maitoon sekoitettuna juo (toisin ko veteen sekoitettuna...) Otin lomalla jalakareenin jäläkeen iskältä jotain mitälie Fastin erityisesti kehonrakennukseen suunnattua palakkaria juotuani maanantain selekä-rinta-olokapäät -reenin jäläkeen ainuastaan maitoa (virhe! meni aivan perkeleen kipiäksi joka paikka :D) ja se oli hiukkasen paremman makuista, vaikka suklaanmakuista se oli sekin.

Se on taas maanantai ja viikko hurahtanu käyntiin suunnittelemalla seuraavat nelijä terapiaa, tulostamalla ja palauttamalla motoristen oppimispäiväkirjan ja kirjottelemalla vähän lisää teoriataustaa. En tiiä jos repäsis ja tekasis vielä tänä iltana tähän reenin päälle teoriataustan valamiiksi. Saa nähä, oishan se kyllä hyvä niin vois huomenna vääntää kandin ekan version valamiiksi ja alakaa sitten lukia nuita erkan tenttikirjoja, saatiin nimittäin alustavat aikataulut meijän eli Lennun ja minun asiantuntijaesitelmälle ja näyttäisi siltä, että kandin ekan version deadlinen jäläkeen on viikko aikaa tehä sitä ja palautus ois about 7.4. ko erkan eka tentti taas on 9.4. Ite esitykset menee sitten huhtikuun lopulle ennen vappua. 

Tosin tältä jutulta puuttuu vielä aman lopullinen hyväksyntä, mutta eiköhän se sieltä tule. 

Keskiviikkona meen kattomaan yhen demon ja kohta alakaa netki olla sitten koossa. Tai muutama puuttuu vielä, pitää tarkistaa sitten ko käyään aman luona, että montako on koossa. Tänä keväänä kasaan kyllä nyt netki, niin sitten seki on alta pois. Voijaan rauhassa keskittyä graduun jo heti ens syksystä lähtien.

Kaupastaki kävin ihanan perinteikkäät eväät eli kanaa, kurkkua, rahkaa, raejuustoa, maitoa, kaurahiutaleita ja kananmunia. :D Lisäksi nappasin alennuspossupihivit pakkaseen, pari purkkia kermaviiliä tonnikalapiirakkaan ja liimapuikon sekä kasvojenpuhistusaineen. Ja mango-smoothien. Sekä purkkaa. Ruokana tänään on ollut kanaa ja salaattia pähkinöillä ja raejuustolla. Oon jotenki ihan mielikuvitukseton tämän ruuanlaiton kans nykyään.

Vois kyllä nyt yrittää olla aikaansaava alakuviikon niin vois sitten taas viikonloppuna ottaa ihan kaikessa rauhassa rennosti. Tosin tänään voisi kyllä myös kirjottamisen sijaan kattoa Satuhäitä... :D No, ei paineita, huomenna ei kuitenkaan oo muuta ohojelmaa ko kirjotella koko päivä. Ei siitä teoriataustasta kyllä enää älyttömiä puutu, jospa repäsis tässä. 

Noh, ruvetaan kattelemaan. Hyvää alakanutta viikkoa kaikille, ollaan ahkeria!

Muistot on kauneinta kultaa.

Pakko tulla hehkuttamaan tässä ko oottelen ulukona kuivumassa olleen lenkkitakin lämpenemistä, että kyllä lomailu vaan tekee ihimiselle hyvää. Pienten aloitteluvaikeuksien jäläkeen kirjotin tuossa pari tuntia roimasti lisää tekstiä teoriataustaan ja muotoilin sinne otsikot, joitten alle pitää vielä kirjottaa asiaa. Vielä ennen lomaa tuntu, etten oo yhtään käryllä siitä, mitä sinne pitää kirjottaa ja pelekkä ajatuski tuntu ihan tuskalta, mutta nyt irtosi ihan kevyesti tekstiä. 

Aina ei kannate yrittää vääntää väkisin, jos voi pienen tauon jäläkeen ja levänneenä yrittää uuestaan. Nyt ajattelin lähtiä uhumaamaan hetkeksi ennen reeniä tuota ulukona puhaltavaa tuulta ja käyä pienen lenkin fiilistelemässä nuilla meikän Feelmaxeillä. Kauhiasti tekisi mieli kävellä pitkiä lenkkejä, mutta nyt pitää vaan rauhottaa mielensä ja pidentää käveltyjä matkoja pikkuhilijaa. Ja toivoa, että joskus jalat taipuu jopa siihen juoksemiseen.

Olin lomalla meleko laiska valokuvaamisen suhteen, mutta päätin tunkea tähän muutaman otoksen puhelimesta, jolka kiteyttää meikän hiihtoloman aika hyvin ja kertoo siitä, miten oon lataillu energiatasoja täyteen. Toisaalta nyt ei ehkä ollut ihan niin voimaton ja henkisesti loppu ko mitä esimerkiksi viime keväänä ennen hiihtolomaa, mutta kyllä tuolla pohojosessa on net kaikki asiat, jokka auttaa rentoutumaan ja jaksamaan jokapäiväistä puurtamista.

Kukkoilua Kukkuran päällä

Läskiäispullia, nami nami

Loma-asu, villasukat ja kalsarit ja sängyssä kirjan kanssa :D

 

Nyt minä lähen kuiteski sinne ulukoilemaan ja katson jos jaksan tänään vielä illasta kirjotella lisää teoriataustaa reenailun jäläkeen. Tai sitten otan loppuillan rennosti ja herään sitten taas huomenna hyvin levänneenä uuteen päivään.

Huuda huuda onnesta.

Huhhuh. Kattelin tuossa äsken täältä kotosohovalta käsin viime viikon Maajussille morsiamen ja tuli oikeen lämmin ja iloinen fiilis niistä ihanista onnen tunteista siellä. Oon ihan pehemittyny tämmösen hömpän tasolle. :D Palailen tässä pikkuhilijaa lomatunnelmista kohti arkea, mutta kevyellä laskulla. Aamulla en ees herätessäni vielä tienny illalla olevani omalla sohovalla. Mutta ei sitä aina niin kannatekaan suunnitella, ihan mukava olla rauhassa, vaikka toisaalta tuulen tuhina katossa ja hilijasuus ahistaaki ko on viikon viettäny laumaeläimenä keskiössä. 

Loma oli aivanki semmonen ko olin aatellu, voin rehellisesti sanoa että opiskelujutut ei käyny mielen vieressäkään (äsken tajusin avata sähköpostin viikon pimennossa elon jäläkeen, ei ollu tullu mitään semmosta, mikä ei ois oottan). Viime hetkellä ennen lähtöä luovuin nuitten erkkapedan kirjojen pakkaamisesta mukaan, ko niille ei tuntunu olevan sopivaa rakoa missään ja toisaalta yksinkertaisesti raakasti totesin, että jos otan net mukaan, en minä niitä lue kuitenkaan. 

Niinpä pakkasinki niitä tylsiä hetkiä varten ihan vaan kesken olevan Ystäväni Owen Meanyn ja lueskelin sitä iltasella ennen nukkumaanmenoa. Ajatelkaa, luin jotain ihan vaan huvin vuoksi ja omaksi ilokseni!

Lisäksi sain myöhästyneitä synttärilahajoja, leivoin laskiaispullaa ja vähän tavallisiaki pullia, siivosin, ajoin mönkijällä, kylästelin, ulukoilin, okkeloin, saunoin, söin hyvin, otin rennosti ja nukuin. Ekat kaksi yötä vejin kertaakaan heräämättä niin sikiästi unta, että tunsin aamulla herätessäni olevani ihan uusi ihiminen. Tuli myös kateltua vähän lehovoja, testattua äitin uutta hierovaa tuolia (joka oikiasti toimi!) ja reenattuakin pariin otteeseen (reiluilla painoilla ja ihan kevyesti, jee!). Oonpa laskenu pyllymäkiäki. Kaiken kaikkiaan siis varsin täy'ellinen loma, vaikka tällä kertaa repertuaarista jäi puuttumaan jokavuotinen hiihtoreissu paskoilla suksilla, sekä pilikkiminen ja aurinkokin näyttäytyi varsin kitsaasti. Mutta en valita, koska muuten oli niin mukavaa.

Ja sain ennen kaikkia rentou'uttua ja hävitettyä teepussia muistuttavat silimäpussit, jokka roikku suurin piirtein jo poskilla asti. Sain intoa ja puhtia ja palijon ajatuksia, joitten voimalla jaksaa taas kevättä etiäpäin. Joka Oulussa on muuten koittanu muutaman kuukauen etukäteen, terveisin lunta tuskin nimeksikään ja plusasteita. No, eipä tuo haittaa, ei kait sitä lunta täällä tartte ollakaan. 

Ollaan puhuttu myös palijon tulevaisuuensuunnitelmista ja vaikka kaikenlaisia muuttujia onkin vielä edessä, uskon, että asiat järjestyy kyllä parhain päin. Tämä kevät on kyllä ollut jotenkin ajatuksia selkiyttävä ja avaava. 

Ai niin, onhan minun tämän päivän kruunannut vielä Halpahallista saatu naistenpäivän ruusu. :) Aamulla tarjoilinkin epähuomiossa paremmalle puoliskolleni aamukahavit sänkyyn, vaikka senhän ois ehottomasti pitäny mennä toisin päin. :D Meillä naistenpäivä onkin joka päivä... Mutta nyt taijan keskittyä Katsomon kautta viimiseen Putous-jaksoon, jonka missasin tuijottaessani vaaleanpunaisessa kuplassa Maajussille morsianta. :D 

Hyvää loppulomaa kaikille, palataan taas.