Sillä päivä, se on kaunis.

Takana ensimmäinen oikiasti lämmin päivä! Ihanaa, kyllä se kesä sieltä vain tulee. Lämpimän lauantaipäivän kunniaksi päätettiin lähtiä käymään hieman ulukoilemassa Pilpasuon maisemissa (Oulusta Muhokselle päin jossain Oulujoen ja Sanginjoen välimaastoissa?) No, kattokee kartasta, niin löytänette paikan jos kiinnostaa! Ollaan käyty Pilpasuolla ainakin kerran aikaisemmin ja myös tuolla Sanginjoen maisemissa, ihan kivoja tulistelupaikkoja löytyypi, jos niitä kaipailee. Ja autollakin pääsee ihan viereen asti, eikä tartte olla mikään maastomönkerö, tai sitten Mitsu on harvinaisen mainio menopeli myös maastossa. ;) Arska kerkesi harmillisesti juuri siksi aikaa pilveen ja aika pilivinen keli oli ko oltiin tuolla, mutta se ei oikiastaan haitannut, sillä lämmintä oli kuitenki semmoset 19 astetta. 

Siinäpä se Pilpasuo sitten on! Näkymät nyt ei oo mikkään ihimeelliset ja suota halakoo sähkölinija (ja ai niin, etenki pimiällä hoksii suon toisella laijalla tuikkivan maston, jonka päässä on siis vilikkuvalo), mutta kyllä tuolla nyt kahavit nauttii ja makkarat paistaa. Suon laijasta löytyy myös lähde (tai hete, niinkö met sallalaiset sanotaan), josta saa tarvittaessa kahaviveet. Tällä kertaa meillä oli kahavit termarissa mukana, koska nokipannu on etsintäkuulutuksen alla.

 

Meikän elämäntehtävä on vissiin näyttää urpolta. :D Kuten kuvista näkyy, Pilpasuolta löytyy "laavu", jonka olemassa olon merkitys ei ihan auennut mulle (se on niin pieni, ettei sinne melekeen mahu ees sisään eikä sen eteen saa tehtyä kunnon tulia), mutta semmonen siellä kuitenkin on ja sitten tulistelupaikka, jonka ympäri kiertää istumapaikat. Tää on hyvä paikka, kuten kuva sanoo! Ja alimmassa kuvassa vissiin se tissiposki. :D Puitaki paikalta löyty ihan kiitettävästi, tosin ovat meleko isoa kaliiberia. Tulien teko kuivalla säällä onnistuu kyllä iliman kirvestäki (ja jopa allekirjottaneelta), mutta ei sen mukaan ottaminen haittaakaan tee. Minulla oli mukana välipalaeväänä protskupatukka kahavin kans, mutta täytyy myöntää, että korvasin lounaan tänään Kingis-jäätelöllä, palalla lenkkiä ja porkkanalla. Hyi minua.

Maasto on semmosta hiekkaisaa rinnettä ja ympäristössä jäkälän peittämää mäntykangasta. On Lapin tyvär ihan ihimeissään tämän jäkäläpalijou'en keskellä, ko täällä ei oo poroja, jokka vetelisi kaikki jäkälät turpaansa!

Keskittynyt ilime sinisilimäisellä pitkäripselläni. Samalla reissulla hoituu nimittäin kätevästi myös pienet auton huoltotyöt, kuten tuluppien vaihto.

Loppuajan keskityinki häröilemään kameran kanssa auton ympärillä. On se Eeva semmonen menopeli, ettei toista. Himottaisi joskus ottaa siitä ihan kunnon kuvia.

No mutta, tämmönen lauantai tänään! Loppuajan se onki piettäny sisällään kokkailua, kanaa ja riisiä sekä kasviksia uunissa, turhanpäiväistä datailua ja sohovalla makoilua sekä savunhajusta eroon hankkiutumista saunassa. Ihan tavallinen päivä siis. Nyt voisi harkita vaikka sänkyyn siirtymistä jonku kirjan kans. Meinasin melekeen sanoa, ettei taija olla korkkaamattomia niin pitänee lukia joku vanaha uusiksi, mutta on mulla tuolla ehkä jopa yksi keskeneräinen luku-urakka. Sen pariin siis! Huomenissa tai maanantaina tai joskus luvassa ehkä kuulumisia siitä, miten rasvakerroksen tiristely sujuu, so stay tuned jos kiinnostaa.

Unta saanut en iltaisin, aamun asti mä kattoon tuijotin.

Noin kaksi viikkoa Helsinkiin, kolome viikkoa johonki muuhun. Aletaan olla todella loppusuoralla! Lisäksi ensi viikoksi lupasi mitä mainiointa keliä, joten ei voi valittaa. Tulisi vaan nyt pian net tulokset siitä psykan tentistä vielä... Psykan tentissä ensimmäinen kysymys oli yllättäen ryhmäjuttu, kiitän vielä uuestaan ryhymäläisiäni yhteistyöstä ja toivon, että met kaikki päästiin tentti läpi!

Kävin tänään palauttamassa terapian paperityöt ja täydensin AHOT-hakemustani yhellä unohtuneella paperilla. Lipastollaki oli lähes kuollutta ja nyt jälijellä on enää ensi viikon loppukeskustelu terapian tiimoilta, perjantain kypsäri ja seuraavan viikon eka gradupalaveri. Miten tämä aika meniki taas näin äkkiä? Kypsäriä varten pitäisi lukia omaa kandia ja en jotenki kuollaksenikaan haluaisi tehä sitä. Olen ihan varma, että löyän heti jonku kirjotusvirheen tai jotain muuta vastaavaa, jolle en voi enää mitään.  Hyh. 

Todella hämärää tässä on se, että kalenterini on tulevan viikonlopun osalta ihan tyhyjä ja jos ei lasketa sitä, että voisin vaikka lueskella kandia niin ei oo mitään opiskelujuttua tyrkyllä! Ihimeellistä. Paitsi jos tulee perjantaina huonoja uutisia psykan suhteen. Lauantaiksi ja sunnuntaiksikin on luvannut jo ihimeellisen lämpöisää keliä, josta voi suunnata nauttimaan ulos. Jalan tai vaikka pyörällä. 

Pyörästä tulikin mieleeni, että vinkki kaikille pienipäisille ihimisille! Jos etsitte pääkoppaanne mätsäävää pyöräilykypärää, sellaisia löytyy Motonetistä. On se ihime kauppa. J meni hakemaan autoon tilaamaansa osaa ja meikä sattui vahingossa huomaamaan net pyöräilykypärät. Uusi kypärä on ollut hakusessa jo hetken, ko vanha on mallia alle-on-ängetty-paksu-pipo-Oulun-talavi-viimassa eikä se enää mitenkään kiristy riittävän tiukalle iliman pipoa, vaan hölskyy ko viimistä päivää. Oon käyny vetämässä kypäriä päähäni mm. Biltemassa ja sovitettuani net kaikki läpi totesin, että net oli joko liian isoja tai sitten lasten kypärät ei mahtunu päähän. :D Vetäisin sitten sieltä hyllystä Motonetissä semmosen mattamustan potan kokoa S ja iskin sen päähäni ja voi kyllä, se istui kuin valettu! Ei otsalta takaraivolle karkaavaa kypäräongelmaa enää! Onneksi kattoin ittiäni peilistä se kypärä päässä vasta kotona, oli meinaa sen verran hervoton näky, että olisi saattanut jäähä potta kauppaan jos olisin tajunnut vilikassa peiliin. Mutta onneksi en tajunnut ja nyt on aivot taas suojattu myös kesäisillä pyöräreissuilla. 

Motonet - pienipäisen ihimisen tavaratalo.

Samalla reissulla vastaan käveli muuten myös semmonen läpällinen kännykän suojus tuolle Samsungilleni, jota on ettiny kaupoista kissojen ja koirien kans varmaan vuojen päivät. On sen verran eilistä päivää tuo S2 jo, että kaikki suojat on ollu uuemmille ja hienommille malleille, mutta sitten ko kävelin sinne hyllyn väliin ihan vahingossa, huomasin että ei perkele, tuossahan semmonen on! Oli kyllä hämmentävän hyvä reissu, ei kannate lähtiä hakemaan varta vasten mitään, niin saattaa jopa yllättyä positiivisesti.

Mutta joo, tämmöstä mulle, nyt jotain muuta!

Get a way.

Minä oon kyllä sitten lahajakas tässä tenttiin lukemisen välttelyssä. Jostain syystä heräsin tänä aamuna sillä ajatuksella, että pakko tehdä kevätsiivous. Just tänään. Jo aiemmin tällä viikolla pesin ikkunat ja siistin vielä vähän parveketta ja pyöräytin tyyny- ja pöytäliinoja koneessa, joten tämä oli vaan looginen jatkumo sille. Nyt oon sitten puunannu koko kämpän saunaa lukuun ottamatta suurin piirtein lattiasta kattoon. 

Minä en vaan voi sille mitään. Kun iskee sille päälle, on pakko siivota. Kyllä, tunnustan, minulla on ongelma ja liityn anonyymeihin siivoojiin heti kun sellaiseen jossain törmään. Mutta keväisin on aina pakko tehä semmone astetta perusteellisempi siivous. Ja ko sille päälle alakaa, samalla voi myös pessä kahavinkeittimen ja vetää hellan ulos syvennyksestä sekä hinkata kalkkitahroja kylppärin laatoista ja ja ja. 

Samalla voi myös ilolla repiä kaikkia semmosia turhia opiskelupapereita, joita ei enää tartte. Varastoida talvitakit ja siirtää niiden tilalle kesäversiot. Tehä saman talvikengille. Ainut, mikä jäi tekemättä, on mattojen tamppaus, koska vesisaje v-mäisesti päätti estää minua. Mutta onneksi on päivä vielä huomennakin! Ja ai niin, tietenki lakanoitten vaihto, koska se on aivan liian ärsyttävää yksin ja huomattavasti kivempaa ko voi delegoija aluslakanan paikalleen laittamisen paremmalle puoliskolle. 

Mutta jotta tämä nyt ei ois vaan taas tämmöstä turhaa pölinää, aattelin pistää mukaan myös muutaman valokuvan otsikolla "what I've been doing lately". 

Oon esimerkiksi ruokaillu hyvässä seurassa.

Muutenki yleensäki syöny niinkö hevonen. Toim. huom., kuin terveellinen hevonen. Jos nyt hevoset porkkanan ja rehujen lisäksi syö myös esimerkiksi tonnikalaa ja kananmunanvalakuaista. Ei ehkä, mutta meisi syö. Oon myös ihan fiiliksissä siitä olosta, minkä net säännölliset ruoka-ajat tuo mukanaa.

Ottanu naamakuvia. Kesää ootellessa, jos tukka vaikka vaalenis ja naama vähän tummuis. No ei kai, tukka voi vaaleta mutta naaman ei tartte tummua. Huomatkaa, että pisamat loistavat poissaolollaan! Pitäisköhän minun etsintäkuuluttaa net? Ovat selevästi ryökäleet unohtaneet palata talavilomalta takaisin...

Tein myös vapun kunniaksi vihiriän silimämeikin, jota koitan tässä kuvassa epätoivoisesti tuoda esille.

Sitten kera sen vihiriän silimämeikin ja muutaman hienon ladyn juhulin vappua ja kandia lasilla kuohuvaa.

Loppuvapun vietin kohtuullisen hienoissa maisemissa. Kuva ei ees tee oikeutta, lumi oli ihan vastasatanutta ja puhtaan valakosta ja sitten ko vielä aurinko paisto, tuntu että arskat päässäki melekeen sokaistuu. Ihan sama mihin suuntaan katoit, niin silimän kantamattomiin jatku sinivalakosia vaaroja ja huippuja. Sitten joku vielä ihimettelee, miten meikä ei oikeen viihy Oulussa.

Nappasin myös vähän toisenlaisen meitsien. Kuka haluaa piettää ylppärilakkia päässä ko sen sijaan voit olla coolisti kelekkakypärä ja peilaavat arskat päässä Karhutunturin päällä.

Kelekkailun jäläkeen tulee näläkä. Siihen auttaa hiillosmakkara, nokipannukahavit ja munkki. Sekä kuivaliha. Ja kuivaliha vaatii ehottomasti kaverikseen yhen kylymän janonsammuttajan. Joka maistui kyllä epätavallisen hyvältä. Vähän toisenlainen vappubrunssi siis.

Loppuviimeksi otettiin vielä Ukon kanssa "mitäs met urpot" -meitsie. Tämmösiä. Oon toki myös ihan mielissäni ollu mukana tekemässä auton rassailuja, käyny Booginan luona pikasesti kahaveella ja sitten vaan ollu ihan mielissään ko sain olla niin monta kivaa päivää kotosalla. 

Oulussa oon sitten ollu viime aikoina vähän vähemmän mielissäni, mutta silti ihan innoissani siitä, että kesä on ihan kohta täällä. Haettiin mm. parvekkeelle Jyskistä halavimmat puutarhakalusteet, mitä löyty. Tosin viimiset pari päivää on kyllä ollu niin harmaata ja sateista, että melekeen pistää epäilemään, aikooko se kesä tulla sittenkään. Mutta eiköhän se sieltä. Kohta on jo meijän Helsingin reissun vuoro ja pikkuvelikin saa ihan pian lakin päähän. Ja muutaki jännää. 

Mutta nyt otan ittiäni niskasta kiinni ja meen ihan jonku muun jännän äärelle, nimittäin tartun psykiatrian kirjaan. Jee. Hyvää sunnuntain ja äitienpäivän jatkoa kaikille!

But someday I'll be calm.

Päivityksiä opiskelujuttuihin, tsiigatkaas tätä! Vihdoinkin graduohjaajat, iso G, täältä tullaan! Kyllähän sitä kandivapaata elämää jo riittiki. Kypsärin ko kirjottaa niin ei muutako seuraavaa työtä putkeen.

When you hold me, I'm alive.

Olen oppinut, että sillonko ei lähe, ei pijä pakottaa. Toisaalta olen oppinut myös, että joskus ittiään pitää komentaa, että jotain tapahtuu. Mutta koska tänään paistaa aurinko ja oon juonut kevään ensimmäiset partsikahavit, oon jotenkin armollisella tuulella. Vaikka en ees voinu palauttaa sitä logopedisen arvioinnin oppimispäiväkirjaa, ko unohin yhen oleellisen osan kotia. No ei se, maanantaina uusi yritys. Kandin sain sentään palautettua sillon ennen vappua ja olen viettänyt huoletonta, kandi-vapaata elämää jo lähes kaksi viikkoa. Ihanaa!

Jälijellä on kaksi viikkoa lipastoa ja sitten se on (toivottavasti) the end tälle keväälle. Hullua. Toisaalta on hirviän vaikia uskoa ees sitäkään, että on toukokuun kaheksas päivä. Onpa aika menny nopiaa. Meikän terapia on venyny ja paukkunu, mutta kohtaa loppunsa luullakseni ja myös toivoakseni seuraavan kahen viikon aikana. Asiantuntijaesitelmä käytiin pitämässä Lennun kanssa ennen vappua ja oli ihan hyvä, että meille oli varattu vähän ylimääräistä aikaa, koska asiaa irtosi yllättävän palijon. Lapsen puheen ja kielen kehitys ei tosin ole mikään kauhian yksinkertainen asia. Tiistaina kävin myös seuraamassa viimisen tarvitsemani demon ja nyt niistäki komeilee suoritusmerkintä oodissa. Koska iski joku tarmokkuuspuuska, täyttelin myös ahot-lomakkeen ja liitin siihen mukaan tarvittavat paperit ja kuskasin sen hyväksyttäväksi. Kuten on varmaan jo aijemmin ollut puhetta, meikäläinenhän tosiaan kuittaa vapaavalintaiset opinnot aiemmilla Lapin yliopiston mediakasvatuksen opinnoilla. Hyvä hakija hyväksilukuja jo hyvissä ajoin, ehtii sitten korjata jos ja kun tuo ah-niin-ihana byrokraattinen laitos, jota yliopistoksikin kutsutaan, kämmää jotain.

Kävin ihastelemassa vähän maisterivaiheen hopsia ja näytti hienolta, ko kaksi suoritusta oli jo valamiina. Huippua. Oon kyllä ylypiä meistä ko jaksettiin vääntää tuo aasintuntija, eiku aisantuntija, eiku mikä se oli, jo nyt pois päiväjärjestyksestä. Enää onki sitten jälijellä tosiaan se mielenterveyteni syövä tentti, sekä terapian paketointi. Ja kypsäri. Ah, on niin palijon hommaa, että meinaa ihan unohtua. 

Plus että tietenki pitää käyä istumassa siellä loppuharjotteluinfossa, jonka jäläkeen saa ruveta edistämään taas viimeisiä opiskeluja eteenpäin. Suunniteltiin jo, että tehään meijän parhaaksi havaitulla opintopiirillä Olokin ja Lennun kans myös syventävän kirjallisuuen tentti ja otetaan samat kirjat, jokka opiskellaan yhessä. Nyt ko tämä vuosi alakaa olla purkissa, jotenki konkretisoituu se hurja juttu, että jos kaikki menee putkeen, ens lukukausi on meikäläisen viiminen, ko kulutan lipaston penkkiä. Vielä hetki sitten tuntui, että se on ihan hirviän kaukana ja nyt se on jo melekeen nurkan takana. Välillä minua ihan pelottaa, miten nopiaa tämä aika oikeen kuluu.

Jänskällä jo oottaa syksyn kiertoharjottelua, ko pääsee ekaa kertaa oikiasti kunnolla näkemään puheterapeutteja työssä. Sekin tehään Lennun kanssa yhessä graduaikataulutuksellisista syistä, tulee varmaan elettyä loppuaika semmosessa symbioosissa, että iskee työelämässä sitten kauhia orpous. Syksyllä koittaa myös viiminen terapia-asiakas ja pitkä terapia. Joka on suurella todennäköisyydellä aikuisasiakas, koska sellaista meikällä ei vielä ole ollut.

Että semmosta täällä opiskelurintamalla. Nyt rupean suunnittelemaan, että mitä täällä kotirintamalla tapahtuu. Illasta voisi ehkä jaksaa pyörälenkille, nyt ei viitsinyt lähtiä ko nelijän ruuhka + minä pyörällä = huono yhistelmä. Kotirintamalla pitäisi myös siivota, mutta ehkä siirrän sen ensi viikkoon ihan suosiolla... Tai viikonloppuun. Huomenna aijon heti aamusta vetästä jalakareenin ja sitten polokasen reippailumielellä Lidliin hakemaan täydennystä ruokavarastoon. Ja totta kai pitää ihan saamarin ankarasti lukia siihen tenttiin. Ja tämä ei ollu mikään sarkastinen huomio. Ja ah, ikkunat pitäisi pestä!

Nyt vaikka tyhyjentämään tiskikone, voisi pikkuhilijaa alakaa orientoitumaan siihen ajatukseen, että pian aikaa on suorastaan yllin kyllin.

You make me so hot.

Okei, minun pitäisi lukia tenttiin, mutta enpäs yllättäen juuri nyt jaksa. Haha. Siispä on hyvä hetki tulla tänne vähän höpisemään. Tämän päivän ohojelmassa on oma terapiademo lipastolla sekä logopedisen arvioinnin oppimispäiväkirjan palautus, joten ei paniikkia. Ja tietenki se tenttiinluku. Jonka koitan nyt kovasti unohtaa. 

Muuuutta, koska sain tuossa toukokuun alussa lopultakin kerättyä itteni niin, että tilasin hieman niitä kauan kaipailemiani superfoodeja (tästä taisikin olla puhetta jo aiemmin), voisin kertoa parin päivän fiilikseni näistä. Paketilla kesti hieman saapua perille, koska otin hitaan toimituksen (sai iliman postikuluja) ja sitten posti oli taas ystävällisesti kuskannut sen jonnekin ihan muualle ko piti, ja lisäksi jättänyt ilimottamatta saapumisesta. Oikiasti, käykö muillekin säännöllisesti näin, että posti kämmii jotaki, vai onko niillä vaan joku vihasuhde meikään? Tämä oli nuin sadas kerta, aiemmin paketit on lähetetty suurin piirtein kuuta kiertävälle radalle, unohettu hyllyttää, unohettu lähettää saapumisilimotus, muuten vaan hukattu tms. Tällä kertaa paketin piti olla pakettiautomaatissa, mutta eipä sitä sieltä löytynyt ja loppujen lopuksi se olikin sitten postissa? Ja tästähän ei ollut meikälle mitään ilimotettu.

No mutta, asiaan.

Tämän päivän aamupala, jossain mehukeiton alla on piilossa kaurapuuro

Alotin jo ennen vappua syömään hieman järkiperäisemmin, mutta koska vappu, gluteenittomat munkit, joita äiti oli varta vasten meikälle tilannut, tacot, nakit, perunasalaatti, kuivaliha ja muut, päätin unohtaa sen järjen vielä hetkeksi. Eli siis toisin sanoen puntarin lukema pysyi viikon tiiviisti paikallaan. Eli, rumpujen pärinää, 52,8 kg (meinasin tehä eeppisen virheen ja kirjottaa että 58,2 kiloa, mutta ei nyt sentään :D). Sinänsä voisin olla ihan surkia ko tuo lukema on melekeen sama, mistä alotin kiristelemään viime vuojen puolella, mutta en jaksa kuitenkaan, koska tällä kertaa se kaikki ei ole puhasta höttöä keskivartalossa. Pahimmat tursoilut tasoittuu jo ko pääsen eroon nestepöhöstä, joka iskee välittömästi mikäli en käyttäy'y ruokien ja liikunnan suhteen järkevästi, mutta vähän on fiksailtavaa kuitenkin. Kun tilanne oli vielä hallinnassa, olin varmaankin jossakin viienkympin huitteilla, mutta tämä on mopon käsistä karkaamisen eli reenitauon ja hölömöjen ruokavalintojen tulos. Muutenkaan en jaksa asiasta hirviästi vääntää ressiä, koska a) se ei sillä kummene ja b) eihän tämä nyt niin vaarallista ole, kukaan ei ole kuollut.

Noh, nyt olen siis alottanut kotiin palattuani maanantaina uudestaan puhtaalta pöy'ältä syöminkien suhteen ja täytyy myöntää, että on sujunut täysin kivuttomasti ja on kiva syödä taas järkevästi. Ehkä kaikista tärkeintä on se säännöllisyys, koska se auttaa meikäläisen roppaa pysymään parhaiten toiminnassa. Ja sitten tietysti se laatu, nyt koitetaan mennä about kuukausi iliman mitään ylimääräsiä ja vähän kiristellen, jotta ylimääräinen huttu tasoittuisi kesää kohti mentäessä. Ja kuukauen jäläkeen pietetään peruspohja samana, mutta lisätään vähän ainesosasia eikä olla enää niin tiukkapipoisia. Tarkoituksena kuitenkin, jälleen ja kerran, että urheilut ja syömiset pysyisi balanssissa. Mikä on meikäläisellä näköjään se suurin ongelma. Kuin myös se, että yksinkertaisesti syön liian vähän ja skippailen aterioita, mikä johtaa paketin sekaisin menemiseen ja kostautuu myöhemmin. 

Superfoodit saapuivat ilahuttamaan meikäläistä tosiaan tuossa tiistaina (ja heti tuli kauhian syyllinen olo, ko yllättävät laskut käänsi rahatilanteen ihan persiilleen), aiemmin säännöllisessä käytössä on ollut vaan pakuritee, josta tykkään kovasti, mutta terveysvaikutuksista en sinänsä osaa sanoa mitään. En oo kyllä ollu sairaana tämän vuojen puolella ollenkaan (koputan puuta), mutta toisaalta osansa voi olla myös säännöllisellä liikunnalla ja ruokavaliolla. Meikäläisen ruokavalioon tuli nyt lisäksi sitten macaa, msm-jauhetta ja vihertabletteja, joista löytyy spirulinaa, klorellaa, vehnänorasta ja ohranorasta (toim. huom., pitkällisen tutkimuksen jäläkeen totesin että myös tämmösen gluteenivammasen pitäisi pystyä nauttimaan nuita oraksia). Ensimmäinen positiivinen yllätys oli heti tuo msm-jauhe, oon kuullu kauhutarinoita siitä, kuinka se maistuu ihan p-askalta, mutta ko sekoitin varovaiset 1/4 teelusikallista lasilliseen vettä ja maistelin, ei se maistunut oikiastaan miltään. Tuossa Puhdistamon jauheessa on mukana kuivattua limeä, joten se varmaankin vaikutti makuun ja juoma maistui lähinnä laihalta limemehulta. En tiedä kuinka se annoskoon nostaminen sitten vaikuttaa, mutta ainakin toistaiseksi hutaisen tuon mielelläni alas aamuisin. Nivelet toivottavasti kiittää. Saa myös nähä, onko tällä todella niitä karvan kasvuun vaikuttavia tekijöitä, sitä vaikutusta meikäläinen ei kyllä tartte. :D

Toinen positiivinen ylläri olikin sitten tuo maca, sitäkin ihimiset ovat mainostaneet ihan perseen makuiseksi, mutta olen nyt sekoittanut sitä sekä rahkaan että aamupuuroon ja yllättynyt varsin positiivisesti. Ei se nyt mitään herkkua ollu ja haju oli varsin, hmmm, erikoinen, mutta ei se mitään käsittämättömän pahaakaan ollut. Meikäläisen makuaistissa on varmaan jotain vikaa... Jatkossa voisin toki keksiä jonkun muun sijoituspaikan ko aamupuuron, mutta mennään nyt sillä ainaki aluksi. Pahimpia olivat loppujen lopuksi nuot vihertabletit, aattelin että spirulina oisi helepointa nauttia tabletin muodossa ja näissä tuli kaupan päälle nuot muukki vihiriät jutut, mutta näitä pitää nakella naamaan nelijä ja net alakavat sulaa heti suussa ja maku on jotenkin vehenäjauhomainen ja hyi. Ei mitään ylitsepääsemättömän kauhiaa kuitenkaan. Ja kuten Muumimamma on todennut, hyvänmakuiset lääkkeet eivät tehoa. Pätee varmaan näihin superfoodeihinkin sitten.

Mutta toisin sanoen siis, ihan kivuttomasti nämät lisää tuonne omaan ruokavalioon ja mielenkiinnolla jään oottamaan, havaitsenko jotaki huomattavaa muutosta. Ehkä se päänsisäinen vaikutus itsessään jo riittää. Nyt häätyypi kuitenkin alakaa vääntää naamaan lounasta ja valamistautua sen jäläkeen siihen lipastokeikkaan, palaillaan taas. Voisi lykätä vaikka semmosen "kuvia viime ajoilta" -julkaisun ulos tai pohdiskella vähän näitä opiskelujuttuja.

Puhu äänellä jonka kuulen.

Varastin tämän ajatuksen ykkösiltä (??) tämänpäiväiseltä ja onneksi viimeiseltä mielenterveyden psykan luennolta. Sori, en tunne teitä sen tarkemmin, jotta voisin eritellä kenen loistava oivallus tämä oli, mutta tässäpä biisi, joka kuvaa videoneuvotteluluentoja oivallisesti. 

"Puhu äänellä, jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksien selittäjän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä, jonka kuulen"

Kun tekniikka ei toimi, luennoitsija unohtaa laittaa mikrofonin päälle ja muutenkin selittää jotaki täysin yli hilseen menevää. 

Ei mulla muuta, palataan kun jaksan. Se aika ei ole nyt, mutta ehkäpä vaikka viikonloppuna.