Player one.

Päivä 06: kuva joka inspiroi sinua

 

Kaikki on uutta, ja samalla vanhaa.

Koska minulla alakoi tänään viimisten Logopedisen arvioinnin I:sen luentojen ja harkkojen jäläkeen hiihtoloma, päätin että on aika viimeistellä julukasukuntoon niitä logopedian pääsykokeita koskeva juttu. Kuten ihimiset varmaan tietääkin, meisi siis opiskelee puheterapeutiksi Oulun yliopistossa ensimmäistä vuotta, joka pikkuhilijaa alakaa kääntyä jo voiton puolelle. Ihan siitä ilosta, että tämä on meisille ensimmäinen kevät aikoihin iliman pääsykoeressiä, aattelin vähän kirijotella siitä, miten itte aikanaan pääsykokeisiin valamistau'uin. 

Eli joo. Meikäläinen pääsi opiskelemaan vasta toisella yrittämällä, mikä on kuulemma hyvin yleinen juttu logopediaan hakiessa. Toisaalta meijänki vuosikurssilla on neljä tyvärtä, jotka on päässeet opiskelmaan suoraan lukion penkiltä, eli ei sekään mikään mahottomuus ole. Jälkeenpäin katsoessani sitä ekaa valamistautumiskevättä voin kyllä sanoa, että lukemiseni oli ihan liian epäsäännöllistä, suunnittelematonta ja ehkä sitten vähäistäkin, enkä oikiastaan tiennyt, että mihin keskittyä.Tuli myös aavistuksen yllätyksenä mitä kaikkia, ja miten pikkutarkkoja, pääsykokeessa kysyttiin. Naiivisti kuvittelin, ettei minun tartte mitään erillisiä lukusuunnitelmia tehä, vaan osaan kyllä säädellä omaa lukemistani ilimankin. Opiskelutekniikkana toimi yksinkertaisesti lukeminen ja muistiinpanojen tekeminen. Pääsykokeen jäläkeen tiesin, ettei kutsua jatkoon ole herumassa, sen verran epävarma olo kokeen jäläkeen nimittäin jäi. No, harmittihan se, masensi pitkän aikaakin, mutta ei kuitenkaan lannistanut, vaan laitoin Kommun ja kirjoittamani muistiinpanonivaskan pahavilaatikkoon ja päätin, että ensi keväänä net kaivetaan sieltä uuestaan ja aletaan taas urakoida. Pääsinhän sitten kuitenki varavaihtoehtooni Lapin yliopistoon lukemaan mediakasvatusta pääaineena, ja vietin varsin unohtumattoman vuojen Roissa, tutustuin ihimisiin, joihin tuskin olisin tullut muuten tutustuneeksi ja näin. Ei mennyt hukkaan ensinkään.

Maisemaa Rovaniemen kämpän ikkunasta.

No, seuraavana keväänä edellisestä viisastuneena ja osittain siksi, että pohojalla oli nyt yliopisto-opiskelukokemusta ja toisaalta myös sen takia, että täytyi kevät sekä opiskella että lukia pääsykokeisiin, päätin aikatauluttaa lukemiseni tehokkaammin. Koska kevään opinnot täytyi hoitaa alta pois, jäi meikäläiselle varsinaista lukuaikaa kohtuullisen vähän. Niinpä tein kalenteriin tarkat lukusuunnitelmat siitä, mihin mennessä mikäki osa Kommusta ja IFA:sta pitää olla luettuna. Luin päivittäin usiamman tunnin, katkaisin lukemisen välissä syömiseen, kaupassa käyntiin jne. ja jatkoin sitten hetken levähdettyä taas. En suuremmalti kellottanut lukemiseni määrää, sillä pidin tärkeämpänä sitä, että lukemisen laatu on hyvää, kuin että montako tuntia olen lukenut. Useimpina päivinä saattoi kuitenkin vierähtää 4-6 tuntia kirjojen parissa. Oman kämpän rauha myös vaikutti lukemiseen positiivisesti, ei oikiastaan ollut muutakaan tekemistä, eikä tullut toisten ihimisten häiritsemäksi. Itte myös työskentelen paineen alla paremmin kuin jos aikaa olisi määrättömästi. Jos minulla on liikaa aikaa, alan lipsua ja huomaan vetelehtiväni sen sijaan että tekisin ahkerasti töitä. Luin myös viikonloppuisin, mutta pääasiassa keskitin aktiivisimman lukemisen viikolle, jotta viikonloppuisin saatoin palkita itseni rentoutumisella ja antaa aivojen myös levätä.

Pahoinpidelty Kommu, osa 1.

Pääsykoekirjat olivat minun hakiessani tosiaan vielä Kommunikoinnin häiriöt eli tutummin Kommu tai vihiriä kirja, sekä Ihmisen fysiologia & anatomia eli IFA, josta luettavaksi oli rajattu tietyt alueet. Kommun ostin omaksi jo ensimmäisenä vuonna hakiessani ja IFA:n lainasin kirjastosta ja tein sen alueista ittelleni kattavat muistiinpanot. Niinpä nämät materiaalit olivat valamiina vähän helepottamassa luku-urakkaani. Lisäksi lainasin tädiltä IFA:n iänvanahan painoksen ja käytin sitä myös lukemiseni tukena. Opiskelutekniikoina käytin lukemista, alleviivausta ja yliviivausta eri värein, omia huomioita ja kokoavia listoja sekä selventäviä kaavioita yms. Opettelin esimerkiksi kaikki ihimisen aivohermot kirjottamalla niistä listan jossa oli nimet, latinankieliset nimet, tärkeimmät tehtävät ja hermotukset jne. Kirjotin  myös Kommusta käsin muistiinpanot. Net kappaleet, joista en teheny muistiinpanoja, kävin kynän ja viivottimen kanssa läpi ja alleviivasin sekä yliviivasin asioita, kirjottelin sivujen laitoihin omia huomioita ja muistiinpanoja. Lisäksi pidin lukiessani mielessäni koko ajan ajatuksen siitä, mitä siellä kokeessa mahdollisesti voitaisiin kysyä ja tein mielessäni omia väittämiä. Sisäistin ja opettelin ulkoa. Ulkoa muistettaviin asioihin kehittelin omia, mitä älyttömimpiä muistisääntöjä.

Pälläilyä Rovaniemen kämpillä, taustalla kone ja pääsykoematskuja.

Kaikki keinot ovat siis sallittuja ja pääsykokeisiin nyt valamistautuvalle antaisinkin ohojeeksi sen, että etsi itsellesi parhaiten sopivat lukutekniikat, -ajat ja -paikat. Älä tuijota tuntimäärää, vaan lukemisesi laatua ja sitä, että keskitytkö opiskelemaasi ja sisäistätkö asiat oikiasti. Muistiinpanot, omat merkinnät ja kaikki konkreettinen tekeminen varmasti helepottavat oppimista. Jos ruoka tai musiikki auttaa ja motivoi, käytä niitä. Tee vaikeista käsitteistä lista, pyydä kaveria kuulustelemaan, piirrä. Googlaa jos jokin asia tuntuu vaikealta tai epäselvältä. Lukusuunnitelman tai lukujärjestyksen tekeminen on mielestäni ihan must juttu. Iliman sitä tulee heleposti lipsuneeksi ja kuvittelee lukevansa riittävästi, vaikkei lukisikaan. Toisaalta vaarana on liiallisen määrän hamstraaminen kerralla, jolloin lukemisen laatu kärsii. Selekiästä, kalenteriin merkatusta lukusuunnitelmasta on myös heleppo seurata, miten lukeminen edistyy. Ja tärkeintä, älä unohda aina välillä palauttaa mieleen jo aiemmin opittua ja luettua, eli muista kerrata! Itselläni toimi parhaiten systeemi, jossa luin Kommua ja IFA:a vuorotellen. Näin kummankaan kirjan asiat eivät päässeet lipsahtamaan mielestä, vaan pysyivät tuoreena mielessä. Ensimmäisenä vuonna luonnollisesti olin yrittänyt lukia peräjäläkeen...

Pahoinpidelty Kommu, osa 2. :D

Ja sokerina pohojalla, älä ole liian ankara ittiäsi kohtaan. Toki opiskelupaikka on sen verran hyvä investointi, että hetkittäinen sosiaalisten suhteitten ja menojen uhuraaminen kyllä kannattaa (ite skippasin muun muassa parhaan kaverin tuparit toisella paikkakunnalla), mutta ei piä unohtaa rentoutumista ja totaalista irrottautumista pääsykoekirjoista aina välillä. Aivot tarvitsevat myös lomaa pystyäkseen prosessoimaan sen kaiken tiedon ja into sekä motivaatio lukemiseen säilyy, ko muistaa piettää myös vapaata. Pääsykokeisiin lukevat kaverit toimivat myös mainiona vertaistukena ja motivaation lähteenä. Jos sellaisia ei omasta takaa löy'y, niitä voi etsiä vaikkapa Abitreenin Logopedia 2012 -keskustelusta. Tuolta keskustelusta silimäilin itelleni myös palijon vinkkejä lukemiseen ja siihen, mitä voidaan kysyä. Kyllä, väittämä saattaa koskia vaikka K-vitamiinin kehittymistä paksusuolessa. Luonnollisesti tärkeimpiä juttuja ovat tulevan ammatinkin kannalta merkittävät osat ihmiskehoa, kuten suu, kurkunpää, hengitys, aivot ja korva, aistitoiminnot ja hermot.

Tsemppiä kaikille! :) Meijänki vuosikurssilla on vaikka minkä näköstä menijää, joten ikä, työt tai toisen alan opiskelut/kirjoitukset eivät ole mikään este. Jos motivaatiota ja kiinnostusta löytyy, niin unelmansa eteen kannattaa tehä töitä! Mikäli tämä on oikiasti se oma ala, niin pääsykoeuurastus kyllä palkitaan sitten ko opiskelupaikka aukiaa. Itte oon ainaki niin omalla alalla, ja päivääkään en ole valintaani katunut. Opiskelu on rankkaa, mutta jos seleviää tuosta pääsykoemankelista, seleviää myös varmasti opiskelusta. Monesti saattaa huomata jopa nauttivansa niistä. :DDDD Ja joskus toisinaan ei niin palijon...

JA JÄTKÄT HOI. Logopedia on meleko naisvaltanen ala, mutta myös miehistä vahavistusta kaivataan. Rohkiasti vaan yrittämään, muutamalla vuosikurssilla on jopa yksi miehisen sukupuolen edustaja.

PS. Jotain se kertonee tuon pääsykoerumban rankkuudesta sekin, että kuvia tuolta keväältä ei juuri ollu, ja muistikuviaki hallitsee se pänttääminen ja sitten net välissä vietetyt hyvät hetket, kuten lenkit keväisellä Rovaniemellä Sannan, Monan ja Utun kans. Mutta kaikki net vähäiset muistikuvat ovat kyllä hyviä. :)

Briefly in English: If you get throw the hell called entrance examination, the world of logopedics is all yours. Study hard, it's worth of it, I promise.

Vahvatkin on heikkoja ja heikot ottaa selkään.

Päivä 05: kuva jostain mihin olet riippuvainen

kahvi.

sauna.

villasukat.

koti, hyvä ruoka & yhdessäolo.

luonto & metsä.

So burn it down.

Heipaa. Päätin keskeyttää pakkaamisen ja työhakemuksien täyttämisen & mahollisten työpaikkojen ettimisen ja tulla tänne vähän fiilistelemään viime lauantain vuosijuhulia. Koska meisi ei viittiny ottaa omaa kameraani messiin juhulapaikalle asti, kuvia sieltä ei oo, mutta aattelin julukasta muutaman erittäin köpön kuvan meisin mekosta ja naamasta. Parempia kuvia saatta sitten, jos joskus saan jostaki käsiini (julukaisukeleposia!) kuvia itte juhulapaikalta. :) Mutta tässäpä nämät siis:

Kuvaa keskeneräisestä meikistä.

Lopullinen meikki & tukka.

Mekko.

Pahoittelen syvästi, sillä tässä oli kaikki julukasukeleposet otokset! Oona laittoi meisin tukan aivan ihanasti, mutta koska se teki kampaukset myös Ellille ja Sallalle, meillä tuli vähän kiire laittautumisen kanssa ja loppujen lopuksi ei sitten ehitty ottaa kunnon kuvia. Yksi ryhmäposeeraus meillä kyllä on, mutta en viitti laittaa sitä tänne ko en tiiä tyttöjen mielipiteestä saaha näkyvyyttä täällä. Ja yksi yksinäinen posetus meikästä, muttako sananmukaisesti pönötän siinä aivan järkyttävän näkösesti, niin en yksinkertasesti voi julukasta sitä täällä. :------D Mekko siis oli tosiaan joku viien/kymmenen euron alennuslöytö jostain menneiltä ajoilta. Kokoa 38, on kavennettu, mutta oli vähän liian löysä siitäki huolimatta. Oikiasti niskalenkkimekko, mutta ko mulla ei ollu alle sopivia rintsikoita ja yläosa oli liian löysä laitettavaksi iliman niitä, ompelin olokaimet tommosiksi normiolokaimiksi.  Lisänä paljettibolero ja kimaltelevat korkkarit (jotka ei näy kuvassa.) Ja kaulassa Naisen ääni.

Bileet ittessään oli mitä mainioimmat, ruoka oli herkkua ja hyvää seuraa ja meisinkiä riitti aamun pikkutunneille asti! Söin ehkä maailman parhainta juustokakkua ikinä. Ite juhulapaikalla viihdytiin siihen asti että alakoholit oli loppu (:-----D), jonka jäläkeen suunnattiin vielä Amarilloon ja sen alakerran kellarihelevettiin (joka on muuten taas paikka sarjassamme Annariika ei tykkää). Jossain vaiheessa strobovalot, hirviä porrastettu tanssilattia, huono musiikki ja tungos alako tehä tehtävänsä ja päätettiin hipsiä tyttöjen kans kotia. KYLLÄ. Nämät leidit käveli juhulamekoissaan kämpille ja Elli vielä suurimman osan matkaa pikkukengissä, uskokaa tai äläkää. :) Seuraavana päivänä oli ansaitusti meleko väsynyt ja vähän rapulainen olo, jota ei yhtään edesauttanu se, ko heräsin jo puoli yheksältä siihen että Lapin Kansa kolahti postiluukusta (voin kertoa, että se ei muuten IKINÄ normaalisti tule noin aikasin...) Kruunasin päivän Muumilimpparilla ja pakastepitsalla, sekä nuudeleilla, ja kattomalla milijoona jaksoa Perhesiteitä. Ja no okei, Marjo raahasi minut tunnin kävelyreissulle ihanaan ja aurinkoiseen kevätilimaan. Josta en välttämättä nauttinut niin palijon ko ois voinu kuvitella.

Mutta joo, nyt minä jatkanen ehkä vielä vähän aikaa tuota kesätyöpaikkaressaamista. Se ainut paikka, minkä oisin ehkä oikiasti halunnu, kerkes mennä ko oottelin puuttuvia työtodistuksia (viittiny laittaa hakemusta menemään ennenkö tarkistin CV:n tiedot). Oon tässä nyt sitten täytelly muutamat hakemukset ja kattellu mahollisia varteenotettavia paikkoja (joita ei juuri ole.) No, ainahan voin hakia kunnalle kesätöihin, kuten kaikkina kesinä aiemminkin... Jep.

Ja ai niin, lähen siis keskiviikkona kotia kohti, enkä jaksa raahata omaa konetta mukana, joten en uskalla luvata, että kauhiasti välttämättä kirijottelen sieltä mitään. Saatan tehä sen, mutta voin myös olla tekemättä. Että äläkää ihimetelkö mahollista puolentoista viikon mittasta hilijaisuutta. :)

Briefly in English: Once upon a time I was a pretty princess. And the next day I woke up feeling like a frog. But luckily I didn't woke up next to a frog... :)

Pidän siitä miten kerrot, asioita tunteita.

Päivä 04: kuva jostain mitä olet menettänyt

and you wonder for a while
what it would be like to die

Or are you unforgiven too?

Hiphei, kyllä kannattaa omistaa Kossin Porta Pro -kuulokkeet, joilla on elinikäinen takuu. Reklamoin Suomessa takuuasioita hoitavaan lafkaan ja kappas, tänään oli tullut sähköposti siitä, että lähettävät meikälle postissa korjauspaketin, eli uuet kuulokkeet ja johon noihin sankoihin. Itte ainaki tykkään myös Kossien musiikin toistosta, eihän net nyt mitkään superkuulokkeet toki ole ja soundi on meleko bassovoittoinen, mutta pesee mennen tullen monet muut kuulokkeet. Ja ehottomasti paremmat ko jotku napit, sangalliset kuulokkeet pysyy päässä juostessaki eikä tarvi olla tukkimassa nappeja koko ajan takasin korviin. Plus että ohan se nyt aevan mainiota ko johtoon tulee kosketushäiriö, ettei tarvi ruveta sen takia ostamaan uusia kuulokkeita, vaan saa ilimaseksi uuet osat tilalle. Vaikka vähän kaihoisasti kattelinki jo punasia Kosseja... Toivottavasti tulisivat nyt vaan pikaisesti, että ois kotia lähtiessä skulaavat kuulokkeet. Juna- ja linja-automatka kotia voi muuten olla aika puuduttava.

Viimeksi ko lähetin takuuseen korjattavaksi nuot, jou'uin vielä maksamaan postikulut. Vika oli sama, eli tämä systeemi, jossa kuulokkeita ei tarvi erikseen lähettää yhtään mihinkään, on kyllä palijon parempi. Tosin takuukorjauksesta takasin tuli kyllä täysin uuet kuulokkeet, ko olivat kaiutinelementtien lisäksi vaihtaneet myös sangan kun kuulemma sekin oli tullut tiensä päähän. Eli ei ihan huono diili sekään. Mutta tosiaan, jos haluatta hyvät peruskuulokkeet, jotka toimii lenkkeillessä ja muutenki, suosittelen lämpimästi Koss Porta Prota. Ittelläni jo vuojesta 2005. 

Nyt tekisi mieli jäähä läyryämään kaikesta muustaki maan ja taivaan välillä, mutta koska oon jo "tuhlannu" kallista oppimispäiväkirjan kirijotteluaikaa tunnin salilla, pitäisi ehkä yrittää olla mahollisimman nopia ja siirtyä sen jäläkeen änkytyksen kuntoutuksen ja Lidcomben ihimeelliseen maailmaan. Salilla tosiaan tein puolen tunnin reenin ja sen jäläkeen vielä kymmenen minsaa vatsoja (myönnän, se oli kyllä vähän löysää iliman Marjoa) ja sitten juoksin vielä kakskyt minsaa, että sain tunnin liikunnallisia juttuja täyteen. 

Seuraavaksi taijan kuitenki tiiättäkö tiskata. Ai miten niin välttelen sitä oppimispäiväkirijaa...

Briefly in English: Koss Porta Pro headphones and the lifetime warranty. Me likes.

Are you lovin' the pain.

Läskiäinen on minun osaltani virallisesti ohi! Huhhuh. Varsinainen läskiäinen se kyllä oliki. Vaikka nautintoaineita tuliki käytettyä ihan kohtuuella eikä nyt aivan hirviästi natusteltua mitään herkkujakaan (vastustin jopa yöllistä kiusausta hakia jotain evästä, sekä tämänpäiväistä akuuttia halua hakia pakastepitsaa.) Mutta sen verran on tänään kyllä ollut dagen efter, että oon mm. vetäny ison kuluhollisen nuudeleita ja Jaffa-keksejä. Tietty aika kuukau'esta ja vähän niinkö rapula, erittäin huono kombinaatio. Haluttaa joko kananuggetteja tai nuudeleita. Jep, jos ikinä hankin lapsia, mulle tulee varmaan hirviät yheksän kuukautta ko hyrräävä hormonitoiminta saa meikät himoamaan noita nugetteja ja nuudeleita. :-------D Ja syötättää taas niin hirviästi... ...oon viettäny päivän lukien reseptejä ja selaillu ruokamainoksia ja himonnu kaikkia uunilohesta kotitekoisiin hampurilaisiin. 

Mutta onneksi huomenna palau'un taas ruotuun ja lähen salille. Tänään kaikki liikunnallinen jäi vaan suunnitelman tasolle. Harmi sinänsä, aamulla oli kyllä mahottoman komia auringonpaiste. 

Mutta sitten voisi laittaa vähän kuvasatoa laskiaiselta:

Minttukaakaota. Minäkin join jopa. Ihan vähän.

Annariika 5-vuotta lähössä hiihtämään eiku. Team Terhakat Terapeutit.

Vauhtijallu.

Ja kukas se täältä tulee? Mamelukkikala! Voi hiivatti!

Tytöt laskee pyllymäkiä!

Hauskaa oli vaikka varsinaisessa kisassa ei pärjättykään, minttukaakaota taisi mennä termarillinen jos toinenkin, hernekeitto oli hyvää ja mäessä vilahti niin Costa Concordiaa ko jallupulloa ja Poskilinjojen bussia, sekä päivän parasta, Mamelukkikalaa. Mäen jäläkeen suunnattiin Elisan ja seuraan liittyneen Niinan kans moikkaamaan vanahempia logopedejä (meikän pakarat on vieläki ihan hellänä Elisan tarjoamasta pyöräkyy'istä, mutta kaikki kunnia Elisalle joka jakso polokia meisi kyy'issä :---------D) ja sieltä sitten kohti Apolloa. Apolloon saatiinki sitten jonotella varmaan ainaki puolitoista tuntia, ja siinä ajassa pieni nousu ehti aika ikävästi laskia kuin logopedi pulukkamäessä ja varpaat jäätyä. Joukkuehengellä pidimmä toisemme kuitenki lämpimänä ja selevittiin lopulta sisälle. Sinnikkäästi jaksoin hillua puoli kahteen asti, jonka jäläkeen alako vaivata ikävä päänsärky ja väsymys. 

Niinpä sitten päätin lähtiä hiipparoimaan kotia, mikä oli kyllä hauskaa iliman pyörää (tosin veikkaan että pyörän kanssa se oisi ollu vielä huomattavasti hauskempaa). Jalat halusi tehä itsemurhan kymmenen kertaa matkan aikana (jep, tajusin että meikäläisen tennarit on pidemmillä kävelyreissuilla auttamatta liian pienet). Meikäläisen tunnelma siellä baarissa ei oikeen lähteny enää nousuun, haalarit tippu, kengänpohojat oli täynnä lasinsiruja ja opin uuen tanssin nimeltä "hakkaa ohikulukijoita kyynärpäillä". Täpötäyet discohelevetit ei vaan oo pitemmän päälle meikäläisen paikkoja, vaikka tanssiminen onki kyllä mukavaa hommaa. Haalarit vaan oli kyllä ainaki siihen tarkotukseen asuste helevetistä, seuraavan kerran ko haluan lähtiä tanssimaan, jätän haalarit kotiin ja meen jonneki, missä mahtuu muualleki ko tanssilattian laijalle. Plus että turha kuvitellakaan, että jonottaisin puoltatoista tuntia ulukona, ellei sisällä ole jotaki todella näkemisen arvosta.

Siinä ko tallustelin kahen aikaan läpi aution Raksilan, mietin väsyneenä että ehkä minä vaan oon liian vanaha tämmöseen. :-------D En muista millon oisin viimeksi ollu niin onnellinen isosta lasillisesta vettä ja omasta sängystä ko viime yönä. Vanahus isolla veellä! Ja sitä paitsi oli ihan jäätävän kylymä ko pääsin kämpille, piti vetää kaks peittoa päällekäin ja siltiki tuntu ettei se tärinä lopu ikinä. Asiaahan edesautto mukavasti se, että aamulla tajusin unohtaneeni patterin kiinni edellisenä aamuna tuulettaessani kämppää. Kylppärin lattialämmityksen sen sijaan olin kyllä jättäny päälle... Hinkatessani edellisillan ripsareita silimistä vielä aamulla muistin myös sen, miksi en oo käyttäny ripsaria aikoihin. Jep.

Mutta joo, nyt tää vanahus lähtis niinkö hamppipesulle ja sitten oottamaan liskoja kylään, semmosia on epäilemättä saapumassa vierailulle. Herätyskello taitaa ihan suosiolla soija vasta puoli seittemältä.

Briefly in English: The university students make every feast a great excuse to drink. Pancake Tuesday (really???), slide with Mamelukki-fish and bottle of Jallu. And don't forget to bring your mint hot chocolate!