Olen matkalla Alabamaan.

Terkkuja reissusta alias Oulusesta, ollaan tuon akan kans vähän matkailemassa muailmalla. Autoilu sujui hyvin, ei tullu paha olo, ehkä siksi että mamma nakkasi mulle semmosen tabun ennen reissuun lähtöä ja muutenkin meni ihan kivasti, vaikka meinasinki Taivalkoskella luulla, että nyt net perkele jättää meikäläisen tänne jumalan selän taakse ja piti järjestää pienoinen hepuli siinä ABC:n pihalla.

Alappilassa sain ihan kauhian hepulin ko siinä vilisi ihimistä ees ja taas eikä ees ollu nurmikkoa missään, mihin ois voinu kusasta, rakennustyömaata vaan ja hiekkaa. Täällä emännän huudeilla kolusin eka kämpän joka nurkan ja kulumauksen, vaikka ei tässä kyllä kovin montaa neliötä ollu tutkittavana. Ihan kait se on hyvällä maulla tämän sisustanu, sohovalla ja sängyllä on hyvä kölliä ja parvekkeella mukava vilivotella aina välillä. En oo ees jaksanu vaivautua haukkumaan kertaakaan, vaikka kaikenlaisia ihimeellisiä ääniä sitä täällä kaupungissa kuuluu.

Tuo akka se aina pakottaa ottamaan näitä kuvia, ehän minä muuten muttako erehyin vähän sylykkyyn!

Ulukona maistelin vähän kaikkia, vaikka koitti tuo emäntä muka kovasti kieltää. Merkkailin oman reviirini, heti alakuun koko tämän meijän talon ympäriinsä. Emäntä joutu liikuttamaan tuota ahteriaan kahteen kertaan, ko en ollu ekalla ulukoilulla ihan tyytyväinen. Se on parempi tehä heti seleväksi kaikille tämän seu'un uroksille ja nartuille, että kuka täällä oikeen määrää. 

Ruokaaki kiskoin hyvällä maulla nassuun, johan sitä kerkes näläkä tullaki. Oonpa minä vähän kerenny rassata tuon emännän hermojaki jo, sillä oli täällä semmosia vastuttamattoman ihania tyynyjä revittäväksi ja riepoteltavaksi, palijon kivempia ko nuot meikäläisen omat lelut. Mutta nyt meikäläinen alakaa kyllä olla niin väsyny, että ryömimpä tuonne keskelle tyynykasaa ottamaan vähän lepiä, että jaksaa taas huomenna hillua oikeen urakalla. Kävin minä vähän tuossa mamman kainalossaki, mutta ei net isot miehet kovin kauaa kehtaa akkoja kaulailla. 

Maukkaita luun kuvia ja kauniita unia!

Briefly in English: Hi, I'm Ukko and having a trip to Oulu for the first time of my life!

I can tell you my love for you will still be strong, after the boys of summer have gone.

Paska sää, paskempi mieli.

Kesälomassa on vikana hyvin pitkälti se, ettäkö ulukona on viis astetta lämmintä, sataa vettä kaatamalla ja tuulee pohojosesta, se torpedoi kaikki mahollisuuet ulukoilla, paistaa makkaraa, mökkeillä, grillata, lenkkeillä tai muutenkaan tehä yhtään mitään nelijän seinän ulukopuolella. Oon joutunu luopumaan jo kolomesta aamuksi suunnitellusta juoksulenkistä, ko järki voitti ja päätin olla lähtemättä juoksemaan kaatosateeseen. Tänä aamuna se olisi ollu enää vaan suorastaan tyhymää, koska lämpötila lähenteli nollaa ja puhalsi ihan jäätävä tuuli. 

Kastumisenki uhalla kävin nyt illasta koiran kanssa lenkillä, ja ihime kyllä kaatosae iski seuraavan kerran vasta siinä vaiheessa ko päästiin ovesta sisälle. Unohin hanskat messistä ja meikäläisen käpälät on vieläki ihan jääkylymät lenkin jälijiltä.

Koko päivän makaaminen sisällä on kyllä ihan käsittämättömän perseestä. Tulee ihan väsyneeksi ja vittuuntuneeksi eikä huvita tai jaksata tehä yhtään mitään. Menny kyllä tämä viikko ihan plörinäksi. 

Telekkaristaki tulee lähinnä urheilua, jossa suomalaiset ei menesty, Salakkareitten sata vuotta vanahoja uusintoja ja siinäpä se tarjonta sitten oliki. Oon tässä parin päivän aikana opettanu koiran kierimään ja haukkumaan käskystä, alakaa noitten temppujenki suhteen loppua mielikuvitus. Pakko vaan vääntää jotain, että pysyy oma ja koiran mieli ees jotenki virkiänä. Jos Ukko saa päättää, niin sekin vaan mönkii lämpimään köllölleen ja jatkaa päiväunien nukkumista. On jotenki aivan käsittämättömän apaattinen tunnelma.

Huomenna aamulla ei toivottavasti enää saja vettä. Haluaisin kovasti lähtiä aamun ensimmäiseksi toimeksi juoksemaan, mutta en viitti ehoin tahoin lähtiä palelluttamaan ittiäni vesisateeseen. Toivottavasti huomenna ois ees vähän lämpimämpi! Tällä hetkellä äkkilähtö johonkin lämpimään ois enemmän ko bueno. 

Vituttaa kun ihimistä pitää aina palella...

No joo, menen tästä kaivamaan jääkaapista jotaki suolasta ko eihän tuosta maitorahkasta ja vatuista tullu ko paha mieli (kyllä, se on edelleenki vaan niin pahaa, ei siitä mihinkään pääse). Huomenna aamulla toivon todella, että EN herää vesisateen ropinaan, vaan paistaa aurinko ja lähen ilosesti juoksulenkille.

Briefly in English: Finnish summer. Short, and almost snowless. + 5 degrees and raining.

Sut löysin liian myöhään kai, tai aikaisin.

Jep, koska tässä taannoin satuin osallistumaan yhteen kampanjaan ja sitä kautta sain testattavakseni L'oréalin uusia hiusvärejä, kerronpa nyt täälläki sitten kaikkien iloksi käyttökokemukseni tuosta Feria-hiusväristä. 

Lisätietoa täältä.

Tämä Feriahan on vissiin niinkö uudistunut Préférence, eli se väri, jonka kerrotaan maailmalla tappaneen ihimisiä. Ensimmäinen positiivinen puoli siis, olen vielä hengissä. :-------D Jep. Olin kyllä vähän tullu siihen tulokseen, että en enää kestoväriä päähäni pistä (mitä tämä Feria siis on), muttako ilimaseksi saa, niin köyhällä opiskelijalla ei oo varaa valittaa. 

Niinpä siis tänään kiitos koko päivän jatkuneen vesisateen kasasin itteni ja ryhyin värijäämään tukkaa. Heti ensimmäiseksi kiinnitin huomiota siihen, että nuot purkit ja putkilot tuossa paketissa oli tosi helposti käsiteltäviä, väriaine oli todella helppoa ja siistiä sekottaa sinne emulsion joukkoon (tämä ei ollut sellainen rutisteltava tuubi, vaan semmone korkilla oleva purkki). Mukana oli joku eliksiiri (? en tiiä :D), joka piti myös sekottaa sinne emulsioon, ja se oli kylläkin sitten pakattu astetta hankalemmin, joskin pienen taistelun jäläkeen sekin suostui menemään sinne emulsion sekaan. Myös mukana tulleet kumihanskat oli paremmat ko hiusvärien mukana tulevat yleensä.

Meikäläisen sävy oli 2.01 eli Black Spirit, pakkauksen kylijen mukaan syvä musta siis. Erikoista tässä värissä oli se, että hiukset piti kastella ja pyyhekuivata ennen värjäämistä. Se ehkä jossain määrin hankaloitti värjäämistä, sillä aluksi oli vaikia havaita, mihin kohtiin hiuksia väriä oli jo tullu ja mihin ei. Kehite kuitenki alako aika äkkiä muuttumaan mustaksi ja sen myötä jopa lämpeni hieman, jonka jäläkeen värjääminen oli helepompaa (joskin se lämpeneminen aiheutti hiukan pelonsekaisia fiiliksiä. :D) Väri levittyi tosi heleposti ja oli koostumukseltaan ehkä jopa vähän liiankin lurikkaa, tuntu että tämän kans sai olla tarkempi ko yleensä, ettei tullu roiskittua sitä joka paikkaan. Se tuntui myös tosi riittoisalta, sain kyllä kaksi pakettia tuota väriä, mutta koska oon pihi, pistin päähäni vaan yhen, mutta se riitti kyllä mainiosti peittämään meikäläisen juurikasvun ja väriä riitti jopa latvoihin asti, vaikka nämät meikäläisen kutrit onki varmaan yli puoli metriä pitkät jo. Ainut erityisen iso miinus, jonka värjätessä huomasin, oli tökötin tosi voimakas tuoksu. Vaikka mulla oli kylppärin ikkuna auki, tuntu se tuoksu välillä tosi ahistavan voimakkaalta ja silimiä kirvelevältä. Tämä voi tosin johtua siitä, että oon muutenki vähän hajusteyliherkkä (jep, tosi fiksua värijätä tukkaa itekseen kaupan väreillä...)

Muuten väri tuntui puolen tunnin vaikutusajan aikana päässä miellyttävältä, ei mitään kutinoita, kuumotuksia tai karvasteluja. Väri ei myöskään valunut päästä mihinkään ja pesuvaiheessakin se sotki ehkä vähemmän kuin aiemmin käyttämäni mustat värit. Iholle tarttui väriläikkiä suojaavasta rasvakerroksesta huolimatta, mutta net lähti pesussa aika hyvin pois. Erityistä plussaa myös siitä, että mukana tuli tosi riittoisa hoitoainetuubi, joka oli varustettu korkilla ja sitä oli tosi helppo käsitellä (ei mikään auki revittävä muovipussi, vaan ihan kunnon tuubi).

Lopputulos näyttää tältä, äläkee välittäkö meikän ylikasvaneesta
otsiksesta. :)

Eli kaiken kaikkiaan siis oikeinkin toimiva kestoväri kotivärjäykseen. En tiiä paketin hintaa, mutta veikkaisin, ettei ole ihan halavimmasta päästä. Jos kotona haluaa kestovärillä värjätä, uskaltanen suositella tätä väriä. Lopputulos näyttäisi olevan aika musta, enkä ainakaan vielä ole kauhiasti bongaillu kohtia, joihin väri ei olisi tarttunu. On nimittäin joskus ollu semmosta ongelmaa, että kestoväri ei paikoin ole tarttunu päähän. Itte ehkä kuitenki jatkossa pysyttelen siinä sävyteshampoossa, kohan vaan saan käytettyä tuon toisenki paketin väriä pois. 

Jos pohojaväri ei ois näin epätoivoinen, oisin ottanu varmaan jonku punasen sävyn testiin. Tuo Pure Paprika ois aika kiva! Toisaalta mietin tommosta sinimustaaki tai violettia, mutta se ois ollu ehkä vähän liian rebelia. :----D

Briefly in English: I coloured my hair with L'oréal Feria 2.01 Black Spirit.

Save in my garden.

Kevyttä valokuvausviihettä. Fotosin vähän kukkasia kotopihalta tuossa yks päivä. Tai ilta oikiastaan. Tuulahdus kesää tämän surkian vesisateen keskelle! En tunnistanu ihan kaikkia kukkia (nimet lipsuu päästä ko ei joka päivä niitä pyörittele), jos joku välttämättä haluaa tietää niin voin kyllä kysäistä mammalta, ei muutako kommenttia vaan kehiin. :)

Marketta

Omenapuu kukkii

Lobelia

Joku kullero?

Unikko

Metsätähtiä, vähän luonnonkukkia väliin!

Herttavuorenkilpi

Siperianherne

Hanhikki

Briefly in English: Some flowers from our garden. It's really summer, even though outside is cold and raining...

Greyhound.

Kesälomassa on muuten parasta se, että voi lyyä kuulokkeista pauhaamaan Machinae Supremacyn Death From Aboven ja talsia yöaikaan pitkin autioita teitä keskellä viikkoa, ko tavalliset ja tylsät ihimiset nukkuvat jo. Voi istua hyvän ystävän luona raatilla liian myöhään, juoda oluen, miettiä syntyjä syviä ja sen jäläkeen hiippailla kotiin nukkumaan ja puistella ennen sänkyyn menoa nutturasta kuolleita sääskiä.

Toivoin äsken valtavasti, että polttaisin (onneksi kuitenkaan en!), koska oisin voinu jäähä pihalle vielä hetkeksi istumaan ja nauttimaan hämärästä harmaasta, kosteudesta ja luonnon vehreydestä sekä siitä, että kaikesta huolimatta on kesä, ja meikäläinen on lomalla. Jos en oisi näin vanaha ja väsynyt, oisin varmaan lähteny käymään kävelemässä vielä jossaki palijon kauempana. 

Jotenki mulla on semmone tunne, että tänä kesänä tapahtuu vielä palijon hyvää. Onnea elämässä on hyvät ystävät. Ja kesäyöt! 

Ja hei, onneva kovasti kaikille logopedian uusille opiskelijoille! Erityisesti toivotan tervetulleeksi kaikki Oulun yliopiston uuet opiskelijat, meisiä saa tulla nykimään hihasta, jos tunnistaa ja jotain asiaa on. Epäilen, että kellään olisi, mutta saahan sitä aina yrittää. :------D No ei kai, reilusti vaan juttusille. :) 

Nyt hyviä öitä, ja hyvää kesälomaa kaikille sellaisille, jotka etuoikeutetusti siitä saavat nauttia.

Briefly in English: Oh those summer nights.

Maailma on meille.

Jo joutui armas aika ja kesäloma suloinen!  Ah. Työputki alakaa olla takana päin ja ellen pahasti ole erehtyny, tänään oli viiminen työpäivä. Fiilis on haikia, mutta silti onnellinen. Luulisi, että se kylyvö olisi alakanu jo vituttaa, mutta ei! No okei, ehkä se vähän tänään jo pikkusen sieppasi, ko piti rämpiä pitkin suota, kavereita oli enemmän ko mulla koskaan siviilielämässä ja muutenki jalaka ei enää tahtonu nousta. Mutta, on se ollu taas antoisat kolome viikkoa. Nyt kelepaisi kyllä napata yksi olut kesäloman alakamisen kunniaksi, mutta jääköön se toiseen kertaan. Sen sijaan voisin availla vähän päässä pyöriviä ajatuksia.

Olen koko lyhyen työurani vääntänyt lähes ainustaan ulukotöitä. Ensimmäisenä kesänä ko kunta tarjosi mahollisuuen kesätöihin, päädyin puutarhahommiin. Niissä hommissa olenki viihtynyt sittemmin jokainen kesä, yhtä välivuotta lukuun ottamatta. Ulukotyö kesällä on poikaa. Meijän äitillä on myös melekonen  puutarha täällä kotona, joten kesäkukat ja perennat sekä viherrakentaminen on tuttuja juttuja.

Kaheksantoistavuotiaana tulin eksyneeksi mettänkylyvöön. Se oli ehkä elämäni yksi parhaita päätöksiä. Paitsi että siinä tienaa ihan kivasti, on Naruska ja mettässä hilluminen vienyt meikäläisen sydämen. Mitä olisinkaan missannut, jos en oisi lähteny kylyvämään. Ainua asia, mitä kadun, on se, etten tajunnu alottaa aikasemmin. Mettässä liikkuminen ja metsä, sen kasvu ja mahollisimman hyvä käyttö ja järkevä uudistaminen on myös tulleet tutuiksi ihan kotiolojen kautta. Isä on metsuri, ja natiaisesta asti on tullu juostua omia mettiä ja taimikoita pitkin ja tullu oltua matkassa puunteossa, harvennuksessa, raivauksessa ja istutuksessa. 

Isin töistä puhelimella lähettämiä valokuvia:

Ei siis liene mikään ihime, että tulevaisuuen ammattia miettiessä mielessä on risteilly niin puutarhurin homma ko erilaiset mettäalan ammatit. Metsätalousinsinööri, metsuri, jopa mettäkoneenkulijettaja. Mettätyö ja ulukohommat on fyysisesti raskaita, mutta henkisesti jotenki helevetin palakitsevia. Ja etenkin metsätyö on usein yksinäistä puurtamista, mutta meikäläisen mielenlaa'ulla se vaan passaa jotenki niin mahtavasti.

Kuva yhen kylyvöalueen laijalta.

Onneksi puutarhurin homma on tässä lyhyessä Suomen kesässä varsinkin pohojosessa meleko hankalaa, mettätalousinsinööreillä ei riitä töitä ja metsuri menneisyyen ammatti sekä mettäkoneenkulijettajan homma vähän liian yksitoikkosta meikäläisen makuun kuiten. Tiiän olevani oikialla alalla tällä hetkellä, mutta aina näin alukukesäisin mettänkylyvö herättää kaipuun siihen, että saisi tehä jotain mettään liittyvää työtä. Tänään kattelin yhtä taimikkoa ja ihimettelin metsän tahtoa ja nopeutta kasvaa. Ja siltikin sillä kestää vuosia, enemmän kuin ihimisikä, tulla suureksi ja mahtavaksi. Metsien kohalla täytyy nähä tulevaisuuteen, ajatella pidemmälle ko vain oman elinikänsä päähän. Mettät on ollu täällä kauan ennen meitä, ja tänne net jääki sitten ko met ollaan kadottu maan päältä jo kauan sitten. Mitä asioita sellanen puuvanahus onkaan elämänsä aikana nähäny, mitä tarinoita se osaisi kertoa, jos sillä vain olisi suu. Ja millaiset ajat se nuori puuntaimi vielä tuleekaan näkemään?

Mettässä ihimisen mieli lepää. Siitä nousee jotain käsittämätöntä energiaa läpi jalakapohojien ylös päähän asti. Olen enemmän ko onnellinen, että saan olla osa mettien uudistumisketjua, vaikka kylyvön tulokset Naruskalla ei aina niin loistavia olekaan. Jos siemenet itää ja taimet onnistuu seleviämään talaven kylymyyestä ja hallasta, tulee myyrä tai hirvi ja syö net. Vaan sinnikot pärijää. Ja kylyväminen käsin nyt alakaa muutenki olla aika menneisyyttä. Kohta se kone korvaa meijät kokonaan. On silti hienoa olla osa jotain tällaista katoavaa käsityötä. Ehkä sitten joskus vanahana mummona meen Naruskalle ihailemaan, mitä jostain kylyvämästäni aukosta on noussut (ei siellä mikään idä meikäläisen jäljiltä kuitenkaan, ja jos itää, niin kyllä se Naruska ja elukat net tappaa! :------D) No ei kai. On mahtavaa saaha tehä tällaista työtä.

Ja onneksi mettässä voi myös harrastaa. Sieltä voi kerätä sienet ja marjat, mettästää riistan ja kulukia muuten vaan. Ja tulevaisuuessa aijon tosiaan olla valaveutunut mettänomistaja.

Näihin hienoihin tunnelmiin, öitä, meisi lähtee Koston kautta unille.

Briefly in English: My summer holiday starts today! Feelin' bit blue, but also happy. It's always a pleasure to have a opportunity to do a job like this. I love forests. But it's also nice to sleep long tomorrow. :)

So let's set the world on fire.

Juhannus selätetty. 

Loppujen lopuksi pää'yin viettämään sen mökkeilemällä sukulaishengessä jossain tarkemmin määrittelemättömässä paikassa Posion takamailla. Kuvioon kuului perinteiset juhannuskoivut, kokot, yöttömän yön auringonpaiste, kalastelua aamuvarhaisesta yömyöhään (no okei, ehkä ei niin varhasesta mutta yömyöhään kuitenki!) ja hyvää seuraa, ruokaa sekä juomaa. Ja elukoita. Niin karvasia ko semmosia pieniä ja iniseviäki. Ukko nautiskeli menosta ehkä kaikista eniten, se sai kirmata menemään sydämensä kyllyyestä ja kisuta uusien kavereitten kans, melekeen uidaki ja muutenki remuta ittensä ihan väsyksiin. Tuossa meikäläisen vieressä makaaki ehkä juhannuksen väsynein piereskelevä juhulija. :) Koska perinteikäs juhannus meisin tyyliin ei pijä sisällään mitään elämää suurempia jorinoita, annetaan kuvien kertoa tarinoita tarkemmin. 

Samalla voitte tutustua uuteen perheenjäseneeni, nimittäin Canonin EF-S 18-200/3.5-5.6 IS objektiiviin. Kyllä, sinne meni iso summa rahaa (objektiivi-mittapuulla ei ees palijon), mutta kuvaaminen herättää enemmän fiiliksiä kuin aikoihin, joten on pakko toimia. Ja valitettavasti näläkä kasvaa syödessä. :)

Pojat painii. :-----D

Dalle, mutta kumpi pää onkaan kumpi?

Löllerö ja Dalle.

UFO juhannusyössä?

Ukko ottaa chillisti.

Juhannusyö.

Prinssessa Lunan iltakylypy.

Pakollinen zoomailu.

Vahtikoira.

Briefly in English: Summer pictures.