VAROITUS! SISÄLTÄÄ JOULUJUTTUJA. SKIPPAA JOS EI KIINNOSTA.
Jep. Ensimmäisen adventin ja joulukuun toisen päivän kunniaksi olen nyt sitten virallisesti säätäny kämppäni joulukuntoon. Aika jouluisassa kuosissahan se on ollu jo sitten marraskuun puolen välin (:-------D) mutta nyt on net loputki pienet jutut paikoillaan. Ellen keksi vielä jotain. Minä en vaan voi tälle mitään. Kai se tulee jossain äitinmaitossa, mutta askarteleminen on kivaa ja yksinkertaisesti vaan tykkään siitä, että ympärillä on kaunista ja tunnelmallista. Äitiä kai tästä saaki kiittää (tai vaihtoehtoisesti syyttää), kotona met on askarreltu joulujuttuja pienestä pitäen ja äiti on aina laittanu omannäköisen joulun.
Aikaisemmin on hieman ollu vaikeuksia päästä joulun tunnelmaan muualla ko kotona asuessa, mutta tänä vuonna oon kyllä teheny kaikkeni, että joulu tuntuisi joululta aijemminkin ko vasta 24. päivä. Haluan nauttia täysillä koko joulukuusta niin, että aatto on sen koko kuukauden huipentuma, eikä ainua asia, jota oottaa. Eikä se joulun synny ainuastaan niistä omista koristeista, vaan myös siitä, että saa antaa toisille omaleimaisia joululahajoja, jotka toivottavasti tuovat iloa saajalleen.
 |
| Kauniita unia. Äläkää välittäkö nuista minun yövaatteista :D |
Se tunnelma syntyy hyvin pienistä jutuista. Vaihoin itelleni sänkyyn lempparilakanani eli Finlaysonin Ruoko-satiinipuuvillalakanat ja niiden kanssa punaisen aluslakanan. Ei nyt varsinaisesti liity asiaan, mutta suosittelen investoimaan nuihin kunnon lakanoihin, niitä on nimittäin huomattavasti ihanampi käsitellä näin yksinäisenäki ihimisenä, ko nuita halapoja. Vaikka siitäkin huolimatta suuri raivoärsytys ko joutuu petaamaan sänkyyn ruttuiset lakanat... Pitäisi ruveta mankeloimaan. Kylyppäriin pistin myös punaiset pyyhkeet, en jaksanu vaivautua ottamaan kuvaa siitä. Pieniä asioita, joilla yksinään ei kauhiasti ole mitään merkitystä, muttako net yhistetään suurempaan kokonaisuuteen niin jokainen osanen tukee toistaan.
 |
| Possut kylyppärin ovessa |
Sitten nuita askartelujuttuja. Lumihiutalepossuja tehtiin aikanaan töissä lasten kans ja minusta net on enemmän ko kivoja. Net on punasia ja hirviän yksinkertasia tehä. Piirrä kartongille possu, leikkaa se irti ja leikkaa (tai rei'itä) saparoon reikä. Leikkaa valakosesta paperista lumihiutale ja liimaa se possuun ja tsädääm, possu on valamis. Lumihiutaleita suosin myös koristelussa, sillä netkin on aivan uskomattoman heleppoja tehä, valakosta paperia löytyy yleensä aina ja silti net on valtavan kivannäköisiä. Ja lohutuksen sana kaikille, joitten lumihiutaleista tulee aina ihan epämääräisen näkösiä ja muutenki vähän surkeita; ei minunkaan hiutaleet oo aina onnistunu nuinkaan hienosti, vaan harjotus tekee mestarin. Teko-ohojetta en ala itte selittämään, mutta jos googlaa, niin löytää varmasti selekiät ohojeet, mikäli periaate on epäselevä.
Lumihiutaleita on tuon peilin lisäksi myös kylyppärin peilissä ja keittiön välitilan seinässä, sekä tuolla partsin ovessa, kuten jo
aiemmin mainostin. Punaiset sydämet on myös leikattu punaisesta kartongista (jämäpaloista lähinnä) ja vapaalla käjellä, ko niitten ei suinkaan tartte olla samanlaisia kaikkien, päin vastoin. Niitä pistin muutaman tuohon peiliin (aattelin, että vois kuiten olla ihan kiva jos siitä peilistä näkis jatkossa kuitenki myös ittensä) ja tuonne valokuvien sekaan. Jos innostun, saatan siliputa nuita jämiä vielä ja nakella sydämiä jonnekki muualleki.
Tässäpä sitten se meikäläisen onneton joulukalenteri... Kaksi luukkua jo avattu! Rumahan tuo on ko mikä, mutta minkäs teet. Minulla on ollu joulukalenteri varmaan viimiset 21 vuotta joka joulu, joten en ollu vielä valamis ottamaan joulua vastaan iliman minkäänlaista kalenteria. :) Ehkä minä nyt seleviän tästä, ja eikö se vaihtelu kuulemma virkistä. Tai jotain. Ja eessä houkutuskarkit, joita on nyt myös toisessa kipossa, kiitos afasiakerhon pikkujoulujen.
Afasiakerhon pikkujouluista on myös kotoisin tämä veijari, eli suklaajoulupukki. Oltiin Elisan kans oltu vissiin hirmu kilttinä ko saatiin tämmöset! Olin aika otettu. :) Minulla ei täällä ainuttakaan tonttua ole, joten kaipa sinne aina yksi joulupukki sekaan sopii! Tontunkin voisin ottaa, mutten ole löytäny mistään semmosta kivannäköistä ja sopivan hintaista asukkia. Siispä toistaiseksi tyydymme possuihin, lumihiutaleisiin ja sydämiin.
Tässäpä sitten vielä hieman joulukortteja ja -lahajoja meisin tyyliin. Vaikka kaupasta löytyyki älyttömän hienoja ja kauniita valamiita kortteja, tykkään, yllätys yllätys, askarrella itte. Vihiriät korttipohojat hain tosiaan Sinooperista, vihiriää mulperipaperia Tiimarista, tähti- ja joulutoivotustarrat löysin Prismasta ja kaikki muu taisikin löytyä omasta takaa. Tuo paperi, jota on noissa korteissa taustalla, on muuten tulostettu Tiimarin nettisivuilta ihan tavalliselle tulostuspaperille (eläköön lipaston tulostuskiintiö!)
Muutamat lahajatki olen jo ehtinyt paketoida ja kyllä, net on kääritty vanahoihin Lapin Kansoihin. Ekologista ja sitä paitsi persoonallisen ja minusta ihan mukavankin näköistä. Idea lähti aikanaan Rovaniemellä asuessa, ko piti saaha kaverin synttärilahaja pakettiin eikä minulla tietenkään ollu lahajapaperia mihin kääriä. Köyhänä opiskelijana nappasin sitten Lapin Kansan ja paketoin siihen. Siitä se ajatus sitten lähti ja oon käyttänyt tätä jo usiamman vuojen. Vaikka kaupoista saa aivan ihania joulupapereita ja tykkään paketoida niihin ja ehostaa niitä ihanilla lahajanaruilla, kortella ja tarroilla, on tämä huomattavasti kukkaroystävällisempää. Ja ohan se tosi, että niistä joulupapereista tulee hirviästi turhaa roskaa. Tänä vuonna oon kuitenki panostanu sen verran, että ostin Sinooperista pakkauksen, jossa oli harmaata, mustaa ja valakosta paperinarua. Tykkään, että lahaja on antajansa näköinen myös sitä ulukokuorta myöten. :)
Ja ai niin, tuo alin kuva yrittää lähinnä esitellä yhtä punaista yksityiskohtaa, nimittäin tuota ihanaa vilttiä. Näinä päivinä se kyllä aika harvoin makailee missään siististi viikattuna, ko useimmiten löhöän joko sohovalla tai sängyllä siihen kääriytyneenä. Kaikista parhainta sillon, ko voi siemailla samalla kuumaa glögiä ja kuunnella joululauluja.
Ja sitten vielä meikän joululahaja mummolle, nimittäin Riihimäen lasin Ilves-purkki kirppikseltä (tosin harmikseni iliman kantta ja ehkä vähän ylihintaisenakin, muttako löysin niin otin sitten mukaan), jonka ajattelin leipasta täyteen jotain. Ja lopuksi kuva meikän tämän hetken kynttiläfiilistelyistä. Tuo Kastehelmi-tuikkukuppi on kyllä aivan ihana, haluaisin tuon myös semmosena tummanvihiriänä (ja punainen olisi tietysti kans hieno, mutta valitettavasti ihan sairaan kallis). Oon ihan heikkona vanahoihin Kastehelmi-astioihin, uutta tuotantoa iteltäni löytyy net omenanvihiriät jäläkiruokakulhot, jonaki päivänä toivottasti enemmänkin. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että minusta nuot parin euron Prisman tuikkukipotki ajavat kyllä täysin asiansa. Sytyttelin tuossa kaikki muut kynttilät, paitsi parvekkeen lyhtyä, ko en millään raskinu rikkoa vastasataneen lumen pintaa parvekkeella (kyllä, voi kyllä, Oulussa on LUNTA!) Lunta ja pakkasta, kyllä se joulu voi vihdoinki tulla.
Mutta nyt minä alan kokkailemaan ittelleni sunnuntain gourmet-ateriaa eli lintua, bataattimuusia ja korvasienimuhennosta (eli toisin sanoen alotan koko homman tiskaamalla bataatinkeittokattilan, ollappa isompi keittiö ja usiampi kattila...), ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille!
Ai niin, voisi kattoa ensin meikäläisen jouluperinteeksi muodostuneesta The Joulukalenterista toisen jakson. Ai että, minä en sitten kyllästy tähän ikinä! Joulurutiinit ja perinteet on parhautta.
Briefly in English: Christmas, I'm ready! Here's some decorations I made today. Simply love this time of year. And yes, we finally have some snow here in Oulu. I couldn't be more happy!
