Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan.

24. luukku "Soittolistallani"

Tähän aikaan vuojesta soi aika mahoton kaikki raskas, tällä hetkellä erittäin palijon Sabaton. Suurin ikisuosikkini on ehkä Metallica ja tuoreempi lemppari Five Finger Death Punch. Mutta suomalainen ja ulukolainen toimii ihan yhtä lailla. Nimiä heitelläkseni nyt vaikka Ruoska, Slayer, Slipknot, Volbeat, Helloween, Kotiteollisuus, CMX. 

Mutta tämä ei suinkaan ole se ainut mitä löytyy meikäläisen soittolistasta. Musiikkimaku kattaa oikiastaan lähes kaiken Kake Randelinista raskaamman kautta suomalaisesta poppiksesta hetkittäin jopa tranceen. Minun sekalaista soittolistalta löytyyki sulassa sovussa nuitten yllä mainittujen raskaampien kans esimerkiksi rock-klassikoita, suomalaista iskelmää, kuumimpia tanssihittejä, suomalaisia naisartisteja, naisartisteja maailmalta, oikiastaan ihan mitä vaan. Esimerkiksi juoksu- ja lenkkeilypiisit on huomattavasti menevämpiä kuin net, joita laulelen itekseni suihkussa. Kuuntelen musiikkia ihan täysin fiiliksen mukaan, joskus tilanne vaatii kasarihemppiksiä, joskus Metallicaa. Välillä 70-luvun discoa ja toisinaan taas vaikka dubstepia.

Oon aika mahottoman kaikkiruokainen. 

Viimeisen joulukalenterin luukun myötä toivotan oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille!

Briefly in English: 24. hatch of advent calender. "At my playlist".  Merry Christmas to everyone!

You got me so wild.

23. luukku "Tähän pyrin"

Pyrin tällä hetkellä hyvin vahavasti siihen, että olisin muutaman vuojen päästä valamis puheterapeutti, viimeistään sitten kun olen täyttänyt 26. Opiskelulla on tällä hetkellä kaikista isoin rooli elämässäni, ja se on se, mihin keskitän kaikista suurimman määrän energiaani. Oon yrittäny parhaani mukaan suorittaa kaikki maholliset kurssit, jokka vain jaksan ja kykenen, ja hoitaa net niin, ettei kauhiasti tarvisi mitään uusia. Samalla tietysti sisäistäen riittävän ammattitaijon tulevaa työtäni aatellen. 

Valamistumisen jäläkeen haluaisin löytää töitä, muuttaa jonneki asumaan ja alakaa elää semmosta aikuisen ihimisen elämää. Jossain vaiheessa ajankohtaista olisi sitten myös se perheen perustaminen ja tämmönen, mutta tämä nyt ei ole pyrkimyksistäni se kaikista ensisijaisin, ko puuttuu toistaiseksi vielä se mieskin tästä. :------D. Mutta toki olen ihan avoimin mielin sen suhteen, josko jostain nurkan takaa sattuisi tallustelemaan sellainen mies, jota minä jaksaisin katella ja joka ennen kaikkia jaksaisi katella myös minua!  Miehenki kanssa haluaisin kuitenkin viettää mielellään usiamman vuojen ihan kahenkeskistä laatuaikaa ja yleensäki varmistua, että onko tämä nyt varmasti se pallinaama, jonka kanssa haluan jakaa loppuelämäni ja tehä muutaman uuen ihimisen tallustelemaan tämän pallon päälle.

Suurin tavoitteeni tällä hetkellä on siis kuitenki se valamistuminen. Ja tietenki se, että olisin mahollisimman onnellinen kaiken sen suhteen, mitä sitten ikinä teenkin.

Briefly in English: The 23. hatch of advent calender. "My aim for life".

Voi luoja kun saan olla sinun.

Piti olla hilijaa, mutta tämä on jotain, mikä on kyllä pakko jakaa teijänki kanssa. Pohojosessa elämisen parhaita puolia. Heräsin kaheksan jäläkeen aamukahaveille ja kattelin ikkunasta, ko taivaanranta alako punertaa. Hiljalleen se levisi ja levisi, niinkö joku oisi maalannut punaisella värillä keskelle mustaa. Lopulta minun oli pakko mennä kameran kans pihalle ja ottaa hieman kuvia.

Käyskentelin pihalla ja kuuntelin Kaija Koon Sinua päin. Meinasin ihan pakahtua. Jos jokainen aamu voisi olla näin kaunis, ei maailmassa oikiasti vois tapahtua kauhian pahoja asioita. Nyt maailma on kauttaaltaan vaaleanoranssi ja pakkanen puree hilijaa nurkkia. Tämä on taas se yksi asia, miksi pohojonen vetää minua puoleensa niin kovin. Kaamos ei koskaan ole vaan pimeyttä, vaan sillä pimeyellä on niin palijon eri sävyjä. Käytiin eilen Ukon kanssa pimiän jäläkeen mettälenkillä ja kiivettiin tuonne ylös pellolle. Kuuntelin Johanna Kurkelan Rakkauslaulua, oli ihan perkeleen kylymä ja ylle kaartui tähtitaivas ja yksinäinen kuutamo. 

Oli ihan jumalattoman herkkää.

Nämät on niitä hetkiä, jokka käärii sydämeensä ja muistaa vielä vuosia jäläkeenkin. Hetkiä, jolloin luonto näyttäytyi niin hämmentävän kauniina, että se saa tajuamaan, miten käsittämättömän onnekas ja onnellinen voi ihiminen olla. Olla onnellinen siitä, että kaikki asiat on pohojimmiltaan hyvin ja ympärillä mahtavan kaunis maailma. 

Nyt ko oma oloki on pitkästä aikaa balanssissa, oon nauttinu jokasesta hetkestä täällä monta kertaa enemmän. 

Briefly in English: Morning glory. These are pictures which I took this morning. Polar night isn't just darkness, it's also light and many different colours.

Haunted by the notion somewhere there's a love in flames.

22. luukku "Ikävöin"

Tällä hetkellä on hirviän vaikia kirjottaa ikävöimisestä, ko olen koko pitkän rupiaman ennen joululomaa ikävöinyt lähinnä kotiin. Sattuneesta syystä enää ei ole yhtään koti-ikävä, vaan hyvinkin lepposa fiilis. 

Mutta kyllähän minä aina ikävöin ihimisiäkin. Toisella paikkakunnalla asuvia ystäviä ja kavereita. Koiraa (ai niin, sori, puhuttiin ihimisistä) sillon ko olen kaukana siitä, perhettä. Joskus välillä ikävöin menneitä asioita. Mukavia juttuja, jotka voisi aina silloin tällöin niin mielellään elää uuestaan. 

Joskus yllätän itteni kaipailemasta Rovaniemelle. 

Hankala aihe siinäkin mielessä, että olen juuri, tai no, jokin aika sitten, hyvin pitkän pätkän jäläkeen, lakannut ikävöimästä turhia ihimisiä. Tällä hetkellä on aika ikävästä vapaa olo, josta olen nauttinut täysin siemauksin. Joka ei tosin tarkoita sitä, etteikö elämässä vihdoin olisi tilaa vaikka ihan uuelle ikävälle. Koska ikävähän ei tosiaankaan ole mikään negatiivinen juttu, etenkään silloin, jos on joku, jota on syytä ikävöidä. 

Briefly in English: Hatch number 22. "Things I miss".

Yhtälö ehkä mahdoton.

Heipsan ja terkkuja pakkasen keskeltä!

Oon alottanu lomani siivoamalla eilen koko kämpän ja sen jäläkeen oon teheny tänään mummon kuskaushommia. Vielä oisi eessä bataattilaatikkoa ja muita ruoanlaittohommia, mutta voisi pikkuhilijaa alakaa keskittyä myös tähän lomailuun. Ihana olla kotona, ja ihana että tulee joulu!

Tässäpä muutama kuva vielä, joihin voisin tiivistää tämän joululoman alakuni. Ihanaa lämpöä, meisi on niin onnellinen köllykkä ja lopuksi vielä kuva siitä, että paistaa se aurinko vuojen pimeimpänä päivänäki. Niin, se aurinko on tuo epämääräinen punainen rantu tuolla horisontissa. :)

Eipä mulla muuta, joulukalenteria lukuunottamatta vetäytynen hilijasuuteen nauttimaan joulusta ja lomasta! Palaillaan joulun jäläkeen.

Briefly in English: Three pictures of the beginning of my Christmas holiday. It's warm inside and cold outside, I'm really happy and even the sun shines a bit, though it's the darkest and shortest day of the year.

So call me maybe.

21. luukku "Suosikkipaikkani"

En oikeen osannu valita yhtä ainuaa suosikkipaikkaa. Suosikkipaikan tittelistä kilipailevat kovasti koti, mökki ja sitten ihan yleensä vaan mettä sekä pohojonen. Kirjottelen tätä nyt kotisohovalla ko Ukko kuorsaa viereisessä nojatuolissa ja ollaan alotettu aamu puoli yheksän maissa kahavittelemalla ja lukemalla Lapin Kansaa, joten voi kyllä, tämä on aika kiva paikka. Mutta toisaalta olen sen verran vanaha jo, että pitemmän päälle tämä kotona hengailu alakaa kyllä vituttaa. :D Ei siitä nyt vaan mihinkään pääse…  Esimerkiksi se, että tuli asuttua koko viime kesä kotona, oli kyllä ihan liikaa. Kyllä tälle iälle jo vaatis vähän sitä omaa tilaa ja rauhaaki joskus. Joten vaikka tämä äitin ja isin koti onkin aivan mahtava paikka, jonne on aina ihana tulla, en voi välttyä siltä tunteelta, että olen täällä vaan käymässä ja pitemmäksi aikaa ei haluta jäähä, eikä ole tarkotuskaan. 

Kuitenkin se hyvä olo kumpuaa sitten taas siitä, että olen lähellä mettää ja ko käytän koiraa iltasella pikkulenkillä, en näje ainuttakaan ihimistä ja on ihanan hilijaista. Ja siitä, että olen lähellä ittelle tärkeitä ja rakkaita ihimisiä. Ja eläimiäkin, vaikka sanoi Ukolle eilen, että olet maan raivostuttavin yksivuotias parsoni ja vaihtaisin sinut mielelläni vaikka mandoliiniin, ei se nyt kuitenkaan pijä ihan paikkaansa. Tai kaikki muu pitää, mutta mitä minä sillä mandoliinilla ko en ees osaa soittaa. :D

Eli joo, kyllä minä mieluiten oleilen jossaki vähän pohojosemmassa ja pienemmällä paikkakunnalla, jos vaan saan valita. Mettän lähellä. Ja Salla on minulle aina tärkiä ja rakas paikka. Tälläkin hetkellä on ihanan hämärää ja ikkunasta näkyy luminen mettä. En minäkään tätä paikkaa ole aina rakastanu näin palijon, se piti oppia ja tajuta matkan varrella. Vasta sen jäläkeen, ko ymmärtää, mitä ite arvostaa ja mikkä on omassa elämässä tärkeitä asioita, voi tajuta, missä net sellaiset asiat on. 

Ja halusinpa ajatella miten tahansa, on kuitenkin ihan hyvä viettää aikaa jossaki muuallakin. Voidakseen sitten ehkä joskus mahollisesti palata takaisin jonnekki tänne pohojoseen. 

Briefly in English: Advent calender, hatch number 21. "My favourite place".

Katot muhun ja mä hajoon suhun.

20. luukku "Pelkään"

Pelekään yksinäisyyttä. Sitä, että kaikista toiveista ja positiivisuuesta huolimatta löy’än itteni yksin vielä kymmenen ja kahenkymmenenkin vuojen päästä. Sitä, etten pystykään täyttämään kaikkia toiveitani. Etten voisi perustaa perhettä tai saaha lapsia. Etten saisi rakastaa. 

Tietenki pelekään myös sitä, että läheisille ja rakkaille ihimisille sattuisi jotain. Sitä, että pidän kaikkia ja kaikkea ympärilläni niin itestäänselevyyksinä, etten tajua kertoa, kuinka palijon rakastan ja välitän ja jätän asioita kertomatta tai sanomatta sen takia, ko luotan siihen, että aikaa on. Vaikka ikinä ei voi tietää, jos sitä ei enää olekaan ja se voi loppua heti huomenna. Tai vaikka tänään. 

Luin tuossa aamun Lapin Kansasta jutun siitä Hyvinkään ampumistapauksesta ja jotenkin tuli käsittämätön ja hirviän paha olla. Jotenkin kaikki asiat ympärillä nyt vaan kehottaa kertomaan kaikille, kuinka tärkeitä net on. En toki elä missään pahan pelossa jatkuvasti, enkä kulije kadulla miettien, että minä hetkenä hyvänsä joku auto voi kurvata päälle tai mitään tämmöstä, mutta välillä asiat pistää miettimään tätä elämän haurautta. 

Ja vahavistaa minun käsitystäni siitä, että sillonko siltä tuntuu, pitää toimia, eikä aikailla. Ja niin minä kyllä aijonkin ja olen tässä viime aikoina jo tehenytkin. Ei se onni tule käskemällä tai oottamalla, vaan sitä kautta, että ite toimii elämässään oikein ja suhtautuu positiivisesti itteensä, asioihin ja ihimisiin ympärillä ja elämään yleensä. Antaa väärien asioitten ja ihimisten mennä ja keskittyy siihen, mikä on tärkiää. Tulee kulutettua niitä korvaamattomia tunteja elämässä usein ihan turhaan. Ja ko niitäki meillä kaikilla on vaan rajallinen määrä, eikä ainuttakaan saa takaisin enää sittenkö se on menny. 

Mutta jotta tämä ei liikkuisi pelekästään näin syvällisissä vesissä, kevennettäköön ja voisin mainita, että pelekään myös hämähäkkejä, jossain määrin ahtaita paikkoja ja kotona yksin olemista. Ja karhuja. :DDDDD En suinkaan niitä tölökkiin pakattuja, vaan mettässä tallustelevia nallukoita. En tiiä mistä tämä kumpuaa, mutta näjen säännöllisin väliajoin karhuihin liittyviä painajaisia ja välillä mettässä liikkuessakin alakaa ahistaa ajatus siitä, että jossain tuolla puskassa saattaa olla nallekarhu kattelemassa minua. Ei sillä että sillä mitään asiaa varmaankaan minulle olisi, mutta monesti kesällä juoksulenkilläki kuulokkeet päässä mettässä tuli semmone ahistava olo, että minä en kyllä ole yksin täällä. 

Myös iltasella Oulun pimeillä kaduilla pelottaa joskus. Joku on tainnuki kerran sanoa, että karhujen pelekääminen ja niistä painajaisien näkeminen tarkottaa sitä, että pelekää miehiä ja meikän kohalla se on kyllä toisaalta ihan totta, en läheskään aina tunne oloani kovin kotoisaksi täysin vieraitten miehien seurassa. 

Ja hämähäkit, pakko vielä palata niihin. Muuten minua voisiki aina sillon tällön luulla vaikka äijäksi, muttako hämähäkki ilimaantuu paikalle niin kilijun niinkö pikkutyttö ja muutenki hepuloin niinkö joku hölömö. :-----D Mutta hei, jokaisella meistä on heikot kohtamme! Sitä paitsi tiijän miehiä, jokka pelekää kaikkia ötököitä palijon pahemmin ko minä… Olokoon tämä minun puolustukseni. :)

Briefly in English: 20. hatch of advent calender. "I'm afraid of".