I never hit so hard in love.

Juttua tulee nyt, mutta ko sitten on taas niitä hilijasia kausia, niin antaa tulla vaan. Miksi en jotenki lämpiä tälle Vain elämää -kakkoskau'elle nyt ollenkaan? Vaikka Pauli Hanhiniemi on jotain mikä kävelee käsi käjessä meikän kasvutarinan kanssa. :D Ihana mies, vähän niinkö varaiskä, ainako kuulee Paulin äänen, tulee turvallinen olo. Mutta sitten jotenki esimerkiksi tuo Anna Abreu, tekee kyllä kivoja poppiksia, mutta on minusta persoonana vaan jotenki äärimmäisen ärsyttävä? Laura Närhen piisit on kans ollu muutaman vuojen meikäläisen luukutuslistalla ja se saikin tuon Ilkan piisin kuulostamaan heti ihan omaltaan, mutta jos se kääntää kaikkien piisit semmosiksi niin onpa jännää. Ilkka itessään, en oikein tiiä, Ismo on Alangoista se minulle läheisempi. Maarit, no jäätelökesä joo mutta muuten mulle aika etäinen ja sitten Jukka-poika, voi Jukka-poika. Ja sitten on Juha Tapio, joka on ihan ihku, mutta kuitenki jotenki vähän hajuton ja mauton? Olenkohan jotenkin muutosvastarintainen ko tykkäsin siitä ekasta kauesta niin palijon, että muutin täysin käsitykseni Cheekistä ja näin jopa unta seurustelevani sen kanssa? :D

Mutta joo, tästä saamme aasinsillan eilen kokemani musiikkijärkytyksen kanssa. Kaikki lähti siitä, ko avasin linkin mennäkseni kattomaan Britneyn uutta "härskiä" videota Work Bitch -piisiin. Biisin olin kuullut jo aijemmin joo, ja vaikka se onkin ihan käsittämättömän paska niin silti jotenkin tykkään siitä ja voisin kuvitella juoksevani lenkillä tämän tahtiin ja hokevani itelleni "you'd better work bitch!" Taattua Britney-kamaa ja vaikka se nainen on käyny todella alahaalla, arvostan sitä, että se siltikin edelleen yrittää. Ja koska olen seurannut häntä alakutaipaleelta asti, en vaan raaski hylätä, sanoi kuka mitä tahansa. :D Plus minusta siinä videossa ei ollu mitään semmosta, mitä ei ois Britneyltä jo nähty, vaikka aika kamala se oli kyllä sekin. 

No, sitten jatkoin matkaani katsomaan Rihannan uutta videota Pour It Up, koska tämä paini siinä kohusarjassa nimeltä räävittömät naiset. No joo, voi jösses, tämä piisihän on ihan hirviä mutta annettakoon se sille anteeksi, koska en ees tajunnut koko piisiä ko keskityin tuijottamaan monttu auki tuota videota. Ihan niinkö se piisi oisi rääpitty siihen taustalle, jotta saataisiin kuvata se video, joka on oikiasti osastoa hämyisen pornoluolan takahuone... Ja viimeksi ko tarkistin, piti kyse olla musiikista? Rihannan Diamonds on meikäläiselle hyvin läheinen piisi ja tykkään siitä kovasti, mutta tämä nyt on vaan ihan täyttä shaibaa, ihan oikiasti. No, sitten etsin sen paljon puhutun Miley Cyruksen videon ko kerran tälle linijalle lähettiin (kyllä, oon viimiseen asti välttelijä ko jotain hirviän kohuttua tulee yleiseen jakoon) ja suoraan sanoen oon sitä naista kyllä vältelly muutenkin, koska se ei muuta tunnu tekevän ko koheltavan, mutta yllätin itteni tykkäämästä tästä Wrecking Ball piisistä ja kovasti. Sen sijaan se video on ihan hirviä. Emäntä keikkuu himokkaan näkösenä sen palleron päällä lähes alasti ja alasti? Kekkuloi ja näyttää vaan jotenki, no, halavalta. Jotenki luotaantyöntävältä. Mistä lähtien siitä, kuka pukee vähiten, vilauttaa eniten, on kaikista rivoin ja niin ees päin tuli joku kilipailu naisartistien keskuuessa? No joo, siitä asti ko seksi on myyny mutta perkele ko tämä homma menee koko ajan vaan pijemmälle ja pijemmälle... 

Kyllähän net naisartistit saa kekkuloija puolialasti jos siltä tuntuu, mutta tekisivät sen niin että siinä oisi jotaki muutaki sisältöä ko haarovälin hieromista ja kiimasia ilimeitä. Jos minä sitä haluan kattoa, meen jonneki ihan muuhun osoitteeseen ko Youtube... Oma henkilökohtainen suosikkini tällaisesta videosta, jota kehtaa siitä vähistä vaatteista huolimatta kattoa, on Pinkin Try. Jos ette ole nähäneet niin vilikaskaappa. Minusta siinä se kehonkieli on jotaki aivan valtavaa, se kertoo koko ajan sille piisille relevanttia tarinaa (vaikka ei sillä, etteikö tietenki se Rihannan videoki kertois...) Piisi ja video tukee toisiaan, puhuvat samaa kieltä ja kantavat toisiaan, niin ettei kumpikaan vie liiaksi huomiota toiselta. Ja ohan se Pink aivan käsittämättömän kovassa tikissä, että kyllä sitä kelepaa kattellaki. Mietin aina tuota kattoessa, että jos Lennu päättäis alakaa reenata ihan sikana, se näyttäisi patissa kunnossa varmaan tuolta. :D Mutta eniveis, minusta tuo on vaan jotenki tosi onnistunut video.

Toki sitten on näitä biisejä, jotka eivät olisi iliman videota oikiastaan juuri mitään ja tarvitsevat vähän niitä vihjailevia eleitä ja paljasta pintaa. Paitsi Destination Calabria on, koska se on tosi huippu tanssipiisi. :)

Ja pakko vetää muuten tähän mukaan viime vuojen haamuja, nimittäin Neon Hitch ja Fuck U Betta. Jep, täytyy myöntää, että tuijotan tätä videota edelleen saamatta silimiäni siitä irti. Tässä taisikin olla kaikki, mitä tällä naisella oli maailmalle antaa, koska tämän "kappaleen" jäläkeen en oo hänestä tainnukaan kuulla? Tässä ei kyllä jätetä sitten mitään arvailujen varaan. Olen myös edelleen täysin hämmentynyt siitä, miten tuo nainen kykenee liikkumaan nuin. :D Ja oikiastaan on aivan sama, vaikka se jodlaisi tuossa samalla norjaksi, tuskin muistaisin kappaletta kuunnella kuitenkaan...

Applause.

Ihan pakko tulla vähän avautumaan, että tällaisia päiviä ko istut pari tuntia lipastolla kuuntelemassa positiivisia kommentteja ja suitsutusta siitä, kuinka osaat kirjottaa hyvin ja kypsästi, terapiassa on kaikki hanskassa ja löytyy terve suhtautuminen opiskeluun ja olet sisäistänyt idean ja ties mitä, pitäisi olla usiammin. Kunnon itsetuntobuusti, kerranki tuntuu siltä, että oikiasti olen ihan älykäs ja fiksu ihiminen ja osaanki jotaki, enkä pelekästään kuvittele. :)

Nyt voi tehä pienet korjaukset paperitöihin ja ruveta sitten oikiasti hyvillä mielin kokkaamaan ruokaa ja viikonlopun viettoon. Hyvä perjantai!

In the middle of nowhere.

http://m.voice.fi/ilmiot/lapin-matkailuidea-nousi-hitiksi-facebookissa--ei-tapahdu-mitaan-viikko-katso-ja-naura/8/54217

Koska kotopuoli on päässyt julukisuuteen taas omintakeisuuellaan, aattelin minäki valistaa teitä ja kehottaa lähtemään Ei tapahu mitään -viikolle. :D Itekin lähtisin, jos vain suinkin joutaisin, mutta olokoon se minun ei tapahu mitään -viikko sitten syyslomalla. Juuri hilijaisuus, rauhallisuus, luonto ja erämää on niitä asioita, joita omassa kotipaikkakunnassani arvostan kaikista eniten ja minusta on ihan huippua, että net on valijastettu matkailun valttikorteiksi. Eihän met millään menolla ja meiningillä palijoa kyllä kilipailla voitaiskaan. Hyvä, että matkailun puolellakin ovat tajunneet sen, mikä on meidän todellinen vetovoimamme.

Ollaan keskellä ei-mitään ja sen sijaan, että siitä olisi tehty ongelma, olemme hienosti osanneet kääntää sen eduksemme. Ja jos iteltäki kysytään, ei se mikään ongelma kyllä ole, vaan päin vastoin, juuri positiivinen asia. Eikä Salla suinkaan ole kaukana kaikesta, vaan kaikki on kaukana Sallasta. :D Eikä sieltä nyt loppujen lopuksi niin pitkä matka ole esimerkiksi Rovaniemelle, tai johtuuko sekin nyt vaan sitten tästä, ettäkö ite on tottunu siihen, että välimatkat on pitkiä ja paikasta toiseen pääseminen kestää. Ouluun alakaa olla jo pitkä matka, mutta joku Rovaniemi tai Kuusamo; no sinnehän ajaa ihan heittämällä.

Ja kaikki on niin suhteellista, körötänhän minä täällä kaupungissaki jotain kaheksaa kilsaa puoli tuntia bussilla, ruuhka-aikaan kevyesti 45 minsaakin.

Niinkö ei varmaan ole jäänyt kellekään epäseleväksi, minä en tosiaankaan häpeä sitä, että olen Sallasta kotoisin, tai ole kokenut jääneeni mistään paitsi sen takia, että olen viettänyt siellä elämäni ensimmäiset 19 vuotta. En ole katkera, kun en ole saanut kasvaa jossain vaikkapa Oulun kokoisessa kaupungissa. Jos on menon ja meiningin ystävä, tykkää chillailla päivät kaupungilla tekemässä ostoksia, istua sairaan kalliilla kahavilla kahavilassa ja käyä joka viikko elokuvissa, keilaamassa, syömässä ulukona, kiertää eri baareja ja bilettää, niin silloin Salla ei varmaankaan ole oikia paikka ja on varmasti ollut ahistava kokemus joutua siellä jumittamaan.

Itsehän viihytän ittiäni esimerkiksi neulomalla villasukkia, leipomalla, keräämällä marjoja ja sieniä, käymällä kalassa ja toivottavasti tulevaisuuessa myös mettällä. Luen hyvää kirjaa, siivoan (!!!) tai lähen valokuvaus- ja oleskelureissulle mettään. Tykkään kulijailla ulukona, käyä lenkillä tai ulukoiluttaa koiraa rauhassa ja hilijaisuuessa ja päivän päätteeksi lämmäyttää saunan ja painella sitten villasukat jalassa ajoissa nukkumaan. Olen sosiaalisella tavalla antisosiaalinen ihiminen, perhekeskeinen. Kotihiiri, joka laittaa kotia nätiksi. Meno ja meininki on meikäläisen juttuja vain pieninä annoksina silloin tällöin, ostosten tekeminen useimmiten äärimmäisen turhauttavaa ja tuskaisaa, sumpitki kiehautan mieluummin ite ja pätkin naamaan sitä itte leipomaani pullaa, kuhan ensin opettelen tekemään gluteenitonta versiota. Ruoanlaittokin on useimmiten hyvin antoisaa touhua, tietysti joskus on mukava istahtaa ihan valamiseen pöytään nauttimaan.

Oon siis tosiaankin hyvin potentiaalinen paluumuuttaja ja tarkoitus olisikin palata kotikonnuille, jos vain elämä sallii ja työpaikka löytyy. Sinänsä vähän väärän alueen juttu, mutta Etelä-Suomen Sanomat kirjoittaa siitä, miten puheterapia painiskelee isojen ongelmien kanssa, kun ei löydy rahaa terapiaan tai terapian tekijöitä: http://www.ess.fi/?article=430675 Huonoin tilanne on juuri näillä ei-vetovoimaisilla korpikunnilla. Kävin keskiviikkona kuuntelemassa Kainuun alueen rekrytointi-tapahtumaa, jossa informoitiin harjoittelumahdollisuuksista ja työpaikoista sillä alueella. Vaikka itellänikin tällä hetkellä nuita kytköksiä sinne suunnalle on, ei Kainuu kuitenkaan siintele silimissäni tulevaisuuen unelmien asuinalueena, yksinkertaisesti siitä syystä, että omat kytkökseni ovat jonnekin muualle. Väistämättä tuli kuitenkin mieleen oman alueen asiat ja se, että työntekijöiden saaminen syrjäisemmille alueille voi olla hyvinkin vaikiaa, kun taas esimerkiksi tässä Oulun alueella meistä puheterapeuteista on reippaasti ylitarjontaa sattuneesta syystä. Minulla ei siitäkään syystä ole mitään tarvetta jäähä tälle alueelle tappelemaan niistä harvoista työpaikoista, johon olisi enemmän ja vähemmän tulijoita, ja josta on sitten pidettävä kynsin hampain kiinni kun kerran sattuu jonkun saamaan. Mieluummin annan sen mahollisuuen jollekin, joka on tältä alueelta kotoisin ja haluaisi jäähä jatkossakin tänne asumaan.

Haaveissa olisi tehä sekä arvioivaa, että kuntouttavaa työtä ja mielellään ihan monipuolisesti eri-ikäisten ihimisten kanssa, vaikka lapset meikälle se ykkösjuttu onkin. En tosiaan haaveile esimerkiksi mistään neurologisen osaston hommista tai spesifistä yhteen häiriöryhmään tms. keskittymisestä. Kai meijän joidenkin vaan täytyy haluta sinne, minne muut eivät halua lähtiä töihin? Minusta olisi ensiarvoisen tärkiää kyetä tarjoamaan mahollisuus puheterapiaan myös niille, jokka nyt sitä eivät syystä tai toisesta saa (esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöön sairastuneet, etenkin iäkkäät ihimiset), vaikka kovasti voisivat tarvita ja terapialla olisi mahollisuus parantaa heidän elämänlaatuaan. Ja ohan tässä taustalla puhtaasti ihan itsekkäät syyt, koska minusta vaan tuntuu, että sinne minä kuulun ja toisaalta haluan, että esimerkiksi mahdollisesti joskus tulevilla lapsilla olisi mummolat suhteellisen lähellä. Eihän sitä ikinä tiiä, mihin elämä kulijettaa ja jos joskus tuntuu siltä, voi työ- ja asuinpaikkaa myös aina vaihtaa, mutta ainakin edelleen vielä haluaisin palata kotiseu'ulle, jos se vain suinkin on mahollista.

Loppuun vielä jakso Peltsin Lappia: http://areena.yle.fi/tv/2009753 Eräänlaista näkökulumaa Sallaan tässäkin. Telekkariohojelmiin kantsii suhtautua aina tietyllä varauksella, mutta minusta tässä tulee esille myös palijon positiivisia asioita Sallasta. Tuo karhujuttu on aina vähän semmonen palijon mielipiteitä herättävä asia, jossa on puolensa ja puolensa. On ihan totta, että jos karhu lampsisi jossain etelämpänä tappamaan jonkun lampaita, saisi se kuolemantuomion alta aikayksikön, mutta taas toisaalta suosittelisin lampaankasvattajia kokeilemaan parin laumanvartijakoiran kasvattamista ja leimauttamista lammaslaumansa turvaksi, ko net tuolla Aatsingissa laiduntaa. Veikkaan, että pari semmosta kaveria maksaisivat äkkiä ittensä takasin, nythän se karhu tulee napsimaan niitä lampaita helepon ruuan perässä. Tuskin se ihan heti viitsisi ruveta semmosia laumaansa puolustavia jössiköitä uhumaamaan, ellei olisi aivan kuolemaisillaan näläkään ja lampaat viiminen tsäänssi saaha evästä. Tai mistä minä tiiän, mutta jos net lampaansa haluaa piettää hengissä, niin eikö kannattaisi kuitenkin kokeilla? En voi tietenkään ajatella niinkään, että meijän pitäisi vaan tulla toimeen pihapiiriin ilimestyvien petojen kanssa, koska talojen pihalla olevat kotieläimet ei koskaan ole ollut mitään petojen perusravintoa, eikä niistä pitäisi semmosta tullakaan. Tuolla on kyllä erämaata minne pedot mahtuu ihan kevyesti temmeltämään. Nuot asutuksesta kauempana laiduntavat elukat onkin sitten taas tietysti hieman kinkkisempi juttu, mutta laumanvartijat olisivat mielestäni esimerkiksi juuri lampaille hyvä turva. Aiheesta on tehty tutkimusta ja kirjotettu jonkin verran lehdissäkin, monet lampaankasvattajat ovat saaneet kyseisestä koirarodusta turvan elukoilleen (juttua en tähän hätään jaksanut löytää, sori). Porojen turvaaminen saalistavilta pedoilta lienee taas jokseenkin mahotonta. Poro kun nyt vaan sattuu siellä mettässä kulijailemaan niillä samoilla huudeilla, missä net pedotkin.

Mutta joo, eksyin vähän aiheesta, eivät ole mitään heleppoja juttuja nämät. Nyt alan kuitenki tehä pikkuhilijaa lähtöä lipastolle syömään ja hoitamaan viimisiä juttuja pois alta ennen viikonloppua.

EDIT: Linkit eivät toimi, koska jostain syystä Blogger ei taas tee yhteistyötä ollenkaan. Kopioikaa osoiteriville ja avatkaa sitä kautta, jos kiinnostaa!

EDIT2: No nyt pitäisi linkkienkin toimia! 

Take care at the ones that you love.

Aika huuella vähän kuulumisia, ko yksinkertasesti en jaksa tehä tänään enää yhtään mitään muuta. Tai no, oisin ehkä just ja just jaksanu lähtiä tänään kauppaan, koska jääkaapissani on yksi kananmuna, vähän rahkaa ja soijajogurttia, avattu tonnikalapurkki ja siinäpä se suurimmaksi osaksi oliki, mutta onneksi muistin ja tajusin, että tänään on vasta KOLOMAS päivä ja opintotuki tulee nelijäs. 

No, jou'un lipastoilemaan huomenna erilaisten ohojauksien ja keskustelujen tiimoilta (itsearviointia ja pohodintaa koko rahan eestä), että voin siis aivan hyvin mennä ennen kahtatoista lounaalle sinne. Ja aamiaiseksi saan väkerrettyä tuorepuuroa, niin sillähän pääsee jo pitkälle. Iltapalan loihdin siitä kanamunasta, varmaan jonku lätyntyyppisen, joten no hätä. Ja oonhan sitä paitsi käyny tänään uudessa ja uudistuneessa ihanassa Snellussa pitsatorstain pitsalla (vaikka se oliki tonnikalaa eikä kovin suurta lemppariani), joten olen myös sielullisesti ravittu kun ravintolan täditkin ovat niin ystävällisiä ja ymmärtäväisiä, ihania asiakaspalvelijoita suorastaan. Toisin kuin eräässä toisessa lipaston ravintolassa, jota olen joutunut sattuneesta syystä viime aikoina käyttämään, ja jossa ei muuten toimi yhtään mikään muukaan. 

No mutta, asiaan. Aattelin siis vaan tehä taas tämmösen yleisluontoisen läpisen-kaikkea-mahollista -tekstin, koska tunnun olevan sellaisen tarpeessa. :D Kotikin alakaa näyttää jo siltä, että met oikiasti asutaan täällä (eilisen illan käytin siihen, että soittelin mamman ja miehekkeen kans, katoin vähän Sonssia ja lämmitin saunan, sekä taiteilin valokuvat seinälle) makkarin kattolamppujen puuttumista lukuunottamatta, joita ei oo Kodin Ykkösestä vielä kuulunu, mutta koska nämät illat on jo niin pimeitä, ottanen teille viikonloppuna paremmassa valaistuksessa hieman kuvia. Ei voi oikiasti muuta sanoa, ko että tykkään tästä kämpästä niinkö hullu puurosta. <3 Tietenki kaikkia pieniä fiksattavia juttuja vieläkin löytyy, mutta pääpiirteittän asiat on paikallaan, niin että voisi jossain vaiheessa suunnitella piettävänsä jotain tuparien tyyppistäkin. Eilen korkkasin muuten keittiönpöy'änkin ensimmäistä kertaa, ja että ehkä voi uskoa, mutta kyllä sitä ihiminen on pienistä onnellinen. :)

Muilta osin viikko on sujunut lähinnä räkätau'in kourissa. Oon hieman haaveillut läheisen lenkkipolun testaamista juosten, mutta onneksi tämä sairastaminen hävittää tehokkaasti kaikki tuommoset ajatukset päästä. Urheilemista ei oikiastaan uskalla ees aatellakaan, ennenkö tämä tauti on selätetty. Tuskastuttavaa, mutta minkäs teet. Ruokailujutut on olleet kuitenkin suht reilassa, ja viime sunnuntaina puntari näytti muuten 50,6 kiloa (mikäli en ole muistanut sitä täällä jo mainita). Saa nähä mitä se ensi sunnuntaina sanoopi, tämä viikko ko on tosiaan liikunnan suhteen ollut aika hissunkissun menemistä, ja ko 16 kilsan päivälenkitki on vaihtuneet siihen noin nelijään, ei hyötyliikuntaakaan irtoa ihan niin mahottomasti. Pääasia on kuitenki nyt se, että sairastelusta huolimatta en makaa sohovalla tunkemassa itteeni suklaalevyä, vaan oon yrittäny syyä mahollisimman normaalisti (mitä tuo enemmän tyhyjä ko täysi jääkaappi on kyllä hieman rajoittanut, tai oikiastaan syömistä yleensä :D). Ateriavälit on tahtonu tällä viikolla venyä, ja sen kyllä huomaa heti vatsan toiminnan kautta. Minulla on net megalomaaniset "hei olen raskaana!" -turvotukset jääneet lähes kokonaan pois sen jäläkeen ko oon siirtyny tuohon gluteenittomaan ruokavalioon, mutta liian pitkäksi venyvät ruokailuvälit ja tietyt ruoka-aineet on edelleen hallaa massulle.

Jostain syystä on myös väsyttänyt meleko kovasti, liekkö tällä tau'illa osansa siinäki, opiskeluhommia on riittänyt ihan kivasti ja energiaa ei aina niin mahottomasti. Sinnillä ollaan kuitenki menty, eilen ääniki oli aika finito päivän päätteeksi, mutta onneksi se tänään oli kuiten jo ihan inhimillinen, ettei tarvinnut perua terapiaa. Tänään pyörähti jo kuues kerta, joka oli samalla eka seuranta. Palautin eilen ensimmäiset versiot kaikista alakupään paperitöistäkin ja muutenkin terapia sujuu omasta mielestäni hyvin ja olen tykännyt sen piettämisestä aivan mahoton. Vaikka tällä viikolla en ehkä aivan parhaassa terässä ole ollutkaan, kiitos tämän tau'in. Yhtä ryhymäohojausta lukuunottamatta en oo käyny vielä ollenkaan ohojauksessa, vaan oon pyrkiny työstämään ja miettimään asioita ite. Mielestäni olen erittäin hyvällä mallilla, mutta saapa nähä mitä se ohojaaja sitten huomenna sanoo. :D No, eiköhän se ihan hyvin mene.

Alettiin tässä tytsyjen kanssa suorittaa myös kolomen opintopojon Parkinson-erityiskysymystä. Jos tämän saa tehtyä, on meikällä koossa sitten jo viisi pojoa vaadituista seittemästä. Nelosvuojen opinnoista saattaisin tehä tänä vuonna myös ehkä asiantuntijaesitelmän, oon suunnitellut, että voisin piettää sen kotosalla, mikäli siellä päin joku taho vaan tahtoo tehä minun kanssa yhteistyötä ja meikäläisen sinne luennoimaan! Se kandikin tuossa hautoo mielessä, pitäisi nyt vaan päättää aihe ja alakaa työstää tutkimussuunnitelmaa. Terapia on ollut nyt jotenkin niin erityisen kivaa, että oon saanu siitä ihan uuenlaista motivaatiota ja buustia opiskeluun. Tietenki sekin, ettei koulumatkaan mene enää sitä puolta tuntia, menit sitten pyörällä tai bussilla, vaikuttaa positiivisesti. Syksyn alussa meikän motivaatio ja kiinnostus oli valehtelematta hieman hukassa, mutta onneksi se on korjaantunut tässä ajan kuluessa ja hupsista keikkaa, pian on jo meijän PMMP:n keikkakin ja sen jäläkeen syysloma! Ja syyslomastahan on tunnetusti enää kivenheitto jouluun... Niin se tämä aika vaan kuluu. 

Muutenki oon vaan semmone ihiminen, että mitä pidemmälle syksyyn mennään, mitä pimiämpää ja syksyisempää tulee, sitä enemmän meikällä on energiaa. Kunhan tästä tau'ista paranen, painan menemään tuolla lenkkipolulla ja lähen kiertämään läheisen järven pyörällä tai jalan. Viikonloppuna voisin jalakautua lähimaastoon ehkä kameran kanssa, jos sää ja olotila vaan sallii. Saisi tännekin jotain piristystä! 

Mutta nyt kiehautan Lidlin yllättävän hyvät kaakaot (veteen, maitua kun ei sitäkään ole) ja otan ihan rennosti, koska en vaan jaksa muutakaan. Tekisi mieli lämmittää sauna ko palelee niin, mutta taijan säästää sen viikonloppuun, ko tuli vasta eilen käytyä. Nyt, adjö ja hyvät torstai-illan jatkot kaikille!

You're gonna hear me roar.

Ahhahaa, lueskelin tuossa edellistä kirjottamaani tekstiä ja taisin olla hieman väsynyt sitä tehessäni, ko pongasin näin jäläkikäteen aika monta kirjotusvirhettä. :D

Muutto alakaa olla nyt ilosesti takanapäin (ihanaa!), joskin kaikkia enemmän ja vähemmän pientä ja suurta ois vielä eessä, kuten vaatteitten purkaminen kaappiin ja yleensäki kaappien järijestäminen, makkarin lamput ja olohuoneeseen maton löytäminen, sekä valokuvien kiinnitys seinälle. Ite tavaroitten siirto pisteestä a pisteeseen b sujui meleko kivuitta kiitos maailman parhaan muuttoavun, joka toi kahavit ja gluteenittomat pullatki messissä eikä vanahan kämpän siivous sekään ollu mikään iso keissi, mutta tämä uuen järjestely ottaa aina aikansa.

Kiitos mahottoman aikaansaavan armaani, kaikki vasaroitavat jutskat on jo seinillä peiliä lukuun ottamatta. Asiat yleensä hakee vielä vähän paikkaansa, mutta verhot on ikkunassa ja keittiön kaapit järjestyksessä sekä pyykkikone paikallaan eli suurin piirtein ollaan tosiaan voiton puolella. Saunottukin ollaan jo kahesti. <3 Keittiössä on ihan ylen määrin kaappitilaa meikäläiselle, joka on tottunu pariin hassuun, ja niinpä esimerkiksi yläkaapeissa on lähes kaikissa asioita vaan kahella alimmaisella hyllyllä (meisiki yltää asioihin iliman ylimääräisiä ponnisteluja). :D 

Keittiön pöytäkin on sellaisessa kuosissa, että maali on varmaankin keskiviikkona niin kuivaa, että uskaltaa kuttua jonku kahaville. :) Keittiönpöy'ästä tuli minun mielestä tosi komia ko veettiin siihen maalipinta entisen lakkauksen tilalle. Haluttiin siitä semmonen vähän rososemman ja ite tehyn näkönen, eikä hiottu pintaa ihan tasaseksi ja aateltiin jättää maalaus vaan yhteen kertaan. Kuivuisi tuo maali nyt vaan äkkiä!

Ainut miinus tässä viikonlopussa on ollu se, että nappasin muuton yhtey'essä kauhian räkätau'in matkamuistoksi mukaan. Kuumetta ei tietenkään ole (ei sillä, että lipastolta haluaisin pois ollakaan, ko helepommalla pääsee paikalle raahautumalla, enkä halua perua terapiaa, ellei olo ole oikiasti aivan semmonen, ettei mitenkään päin pysty tekemään mitään), mutta nokka on tukossa ja toisaalta taas räkä valuu, kurkku on kipiä ja olo aivan ehana. Oon oikiasti puhunu ihan typeriä juttuja tänään ja muutenki tuntuu, että järkikään ei luista ko on tuo pää ihan tukossa. 

Ei kyllä hirviästi maita ruokakaan, tekisi vaan mieli vetää Finrexiniä ja maata vilttiin kääriytyneenä sohovalla. Ja nauttia siitä, että meikällä on just passeli kämppä. Vaikka kauneusvirheitä aina löytyy (tottahan toki jos minä oisin saanu rakentaa tämän alusta asti niin oisin teheny ihan kaiken toisin!) mutta ei mitään sellaista, minkä kanssa en voisi tulla toimeen tai ratkaista ongelmaa itte. Sängyn kanssa meinattiin olla vähän pulassa ko makkari on pohojaratkasultaan aika erikoinen ja mitat vähän naftit, mutta mistäpä sitä ei nokkela ihiminen seleviäis. Kunhan saan net lamput tuonne, oon enemmän ko tyytyväinen.

Seki on enemmän ko mahtavaa ko täällä on ihan hilijasta, opiskelijat ei jumputa naapurissa stereoita, koirat ulise tai kaivinkoneet herätä aamuseittemältä. Tykkään alueesta ja asunnosta ihan suunnattomasti. Ihanan rauhallista ja ohan tämä kaikki tila ympärillä luksusta. Ollaan ehditty jo köllimään sohovalla ja kattomaan ihan kaikessa rauhassa elokuvaaki. Pari viime yötä oon nukkunu niinkö pieni vauva ja se, ettei saunan perässä tartte lähtiä ulos asunnosta on enemmän ko huippu juttu. Ja voin sitä paitsi lämmittääki sen ihan sillon, ko itelle sattuu sopimaan. :) 

Ja ah, tiskikone. Ihimiskäyttösestä mallista ollaan siirrytty semmoseen, joka toimii napin painalluksella myös silloin, ko parempi puolisko on töissä. How cool is that? Yleensäki, olen vaan ihan pähkinöinä kaikesta tässä kämpässä asuttuani ahtaasti 26 neliössä. Asioita arvostaa ihan erilailla, ko net ei ole olleet itestäänselvyyksiä.

Täällä tuntuu kodilta. 

Kuvia saatte nähä sitten, ko asiat alakaa olla slut järjestelyn suhteen. Nyt on vielä sen verran kaaosta ilimassa, ettei jaksa ottaa kuvia, joita komistavat purkamattomat matkalaukut ja paikasta toiseen seilaavat pahavilaatikot. Uskoisin, että ens viikonloppuna aletaan olla jo hyvällä mallilla! Joskin lamppujen laitto kattoon riippuu siitä kuinka pian net uuet lamput tulee ja että otetaanko met net, sekä siitä, että yllänkö laittamaan net kattoon. :D

Mutta nyt alan väsätä iltapalaa ja keittelen vähän kuumaa kaakaota tai sitten ihan vaan sitä Finrexiniä. Huippua alakavaa viikkoa kaikille!

Jäljellä voimattomuus.

Otsikko kuvastaa meikäläisen olotilaa tällä hetkellä. Laskeskelin tuossa pyöräilleeni yli 220 kilsaa syyskuun aikana ja tänään oli ensimmäinen todella kylymä aamu, hieman pakkasen puolella, ja meinasi persaus paleltua. Ihan vähän niinkö jotain tautiakin pukkaisi, ja niinpä päätin, että armahdan ittiäni  huomisen superaikaisen aamun vuoksi ja menen bussilla. 

Tosin pelastuksekseni saapui maanantaina kyllä Lidlin vaellustakki, jonka kävin ilmeisesti jonkin intuition voimin hakemassa maanantaina hirviän pitkän päivän päätteeksi Lidlistä. Takki on tuulen- ja vedenpitävä, eli miten ihanaa olikaan vetää semmonen tiistaiaamuna päälle ja lähtiä polokemaan, ko lämpötila oli lähempänä nollaa ja tuuli niin perkeleesti. Kannatti lähtiä tappelemaan siitä keski-ikäisten naisten ja ostoskärryjen sekaan. :D Kyllä, olen köyhä opiskelija ja ostan urheiluvaatteeni Lidlistä. Mukaan tarttui myös housut tuohon takkiin, ko multa on puuttunut sellainen välikausiasu, ja Lidlissähän nuo kustansi takki 19.90 ja housut muistaakseni 14,90. Pieniä kokoja on myös yleensä aina jälijellä, en tiiä mitä se kertoo Lidlin asiakaskunnasta. :D Ei oo hinnalla pilattu ja kyllä minulla ainakin toistaiseksi samaisesta hankkimani juoksutakki ja juoksupaidat on käytössä kestäneet. Ompeleet on saattaneet lähtiä purkautumaan saumoista, mutta se on heleposti korjattavissa, eikä muoviset vetskarit aina pelitä niin mahtavasti, mutta hyvin olen pärjännyt. Viimeksi tosiaan ostin myös softshell-pyöräilytakin sekä peffan kohalta pehemustetut pyöräilyhousut Lidlistä ja myös niihin olen ollut oikeen tyytyväinen.

Meikäläiselle on aivan sama, vaikka vaate olis halapahallista, jos se näyttää päällä ihmismäiseltä ja ajaa asiansa. Toki Asicsen juoksutrikooni ja lenkkarit sekä Shock Absorberin urheilurintsikat on jostain ihan omasta fääristänsä ja semmosia tuotteita, että niihin kannattaaki panostaa, mutta minä en todellakaan osta mitään vaatetta sellaisella ajatuksella, että kun sen nyt vaan pitää olla Nikea, Adidasta tai jotain muuta tunnettua ja KALLISTA. 

Eksyttiin vähän aiheesta. Pitäisi ruveta tässä pakkaamaan kämppää taas astetta enemmän pakettiin, mutta varpaita palelee ja laiskottaa. Viiä roskia ja semmosta. Tiskatakin pitäisi, että voisi sitten ruveta paketoimaan nuita keittiöjuttuja. Huh. 

This is gettin' real. 

Nyt kun jaksaisi vielä keksiä, että mistä alottaa. Ehkä välttelen sitä ulos menemistä viimiseen asti ja alotan vaikka tiskaamisesta, ko saa läträtä kivasti lämpimän veen kanssa. Päiväunet voisi myös olla kova sana, mutta koska huomenna pitää taas olla hereillä ennen kukon pierua, ei se ehkä oo hyvä ajatus. 

Siispä tuumasta toimeen! Seuraavan kerran minusta kuulunee varmaankin sitten uusilta huudeilta käsin.

You make me glow.

Koska en jaksa tehä taas yhtä kuvatonta tekstiä, valkkasin tähän teijän iloksenne laadullisesti tosi surkian kuvan minusta ja Ukosta viime kesältä. Salamalla hienosti ylivalotettu ja näytän ihan karsialta, tukkaki on vielä vanahaa kuosia, mutta Ukko on niin hölömö. :D

Mutta joo, asiaan. Unohin käyä aamusta puntarilla ennen aamupalaa, mutta tein sen päivällä ennen syömistä, ja puntari näytti 51,1 kg. Mittoja en jaksanu ottaa, mutta fiilis on hyvä. Muuton jäläkeen homma pyörii taas täydellä teholla, nyt on tärkeintä, että ruokailu on kohillaan. Muuton ohessa on sitten herkkupäivä, jonka ruokalistaa tässä jo suunnittelin, mutta puntarin lukema teki meikät niin iloiseksi, etten ees enää jaksa intoilla niistä herkuista niin palijon. :)

Yhellä saunasiiderillä mennään (haluan ehottomasti Happy Joen) ja sitten haluan karjalanpiirakoita, kaakaota, hieman irtokarkkia ja kahavin kans jonku herkun. Siinäpä se. Ruoka on tosin kans vielä vähän arvotus, mutta en jaksa nyt kauhiasti miettiä sitä etukäteen.

Ja sitten jotaki ihan muuta, nimittäin tadadaa, meikäläisen teoriatausta on käytännössä valamis! Hyvä minä. Kaikki hommat on siis oikiastaan balanssissa ja taijan palauttaa kaikki kirjaston kirjat ennen muuttoa (varmaan huomenna), niin ei tartte niitäki sitten roudata paikasta toiseen. Jäi tältä illalta lenkki käymättä, mutta voinki sitten huomenna tehä jotain muuta ko teoriatausta ja terapiasuunnitelma on mallillaan, alakuarvio tarttee enää fiksata kohilleen. Ai niin, paitsi teoriataustasta puuttuu vielä kunnon lähteet ja lähelista... Koska RefWorks ja minä ei tehty enää tänään yhteistyötä. :D Ja aina sitä hommaa vaan kummasti löytyy. Mutta nyt, pidemmittä puheitta unille, ko meinaan nukahtaa tähän istualleni, tuskasaa tämän koneen ruudun tuijottelu pitkiä aikoja.