Arkihuolesi kaikki heitä.

Voiski heittää. 

Olin tässä suunnitellu kirjottelevani yhtä ja toista, mutta koska tämä (onneksi) jo loppua kohen kääntyvä viikko on esitellyt yhtä ja toista enemmän ja vähemmän paskaa muuttujaa, on motivaatio kirjottaa ollu täysin hukassa. Itte asiassa motivaatio _yhtään mihinkään_ on hukassa. 

En oo urheillu, enkä teheny yhtään mitään. Väsyttää vaan ja tämä viikko on kestäny ainaki vuojen ja jokainen aamu on ollu yhestä tai toisesta syystä toistaan paskempi. 

Lisäksi nuot ilimat käänty taas asteelle helevetti ja on niin liukasta, että kallo halakiaa jos ees aattelet ulos menemistä. Plus että tuulee niin lujaa, että hiuksetki lähtee päästä. 

Opiskelujutut jumii. Maanantaina tai alakuviikosta olin vielä pakkoaikaansaava ja kirjotin erityiskysymyksen tehtävän valamiiksi sekä selevitin afasiologian välitentin opettamalla edellisenä iltana J:lle faktoja afasiasta, mutta nyt jumii taas. Joka päivä oon yrittäny tehä vähän kandin tiedonhakua ja mulla on kasa artikkeleita koossa, mutta niiden läpikäyminen ei kiinnosta yhtään.

Niinkö ei kiinnosta sekään, että pitäisi kirjottaa ruotsin 150-sanainen raportti ohojelmista, joita oon kattonu syksyn aikana. Tai ruotsin 20 minuutin esitys. Tai ensi viikon lastenneurologisperäisten tentti. Afasiakuntoutuksen erityiskysymys, noup. Puhumattakaan nyt jostain afasiologian lopputentistä ja ruotsin loppukokeesta sekä siitä KANDIN TUTKIMUSSUUNNITELMASTA. 

Tämä viikko on menny lamaannuksessa ja vitutuksessa ja siinä, että väsyttää, palelee, en jaksa. Motivaatiota tehä mitään ei oo ko liian monta muuttujaa hinkkaa niskassa ja epätietoisuus vituttaa. Kun piti tehä oikeita asioita, todellisuuskielteisesti leivoin pipareita ja piparitalon. Lamaannun vaan koko ajan lisää siitä, että huomenna on kaks viikkoa aikaa, jonka sisällä pitäisi tehä kaikki tämä. Huomenna lähen toki kivasti kattomaan yhden puuttuvan Parkinson-erityiskysymyksen luennon, koska se on pakko käyä kattomassa, että saa suorituksen, vaikka oppimistehtävän oon teheny jo ajat sitten. Vaikka eihän met ees voija tietää, meneekö sekään läpi kun tuntuu, että se oli niin paska. 

Ens viikolla pitäisi päästä harkkoihin ODL:lle kaheksalta aamulla, eikä minulla välttämättä olekaan autoa käytössä silloin niinkö luulin. Niinkö en välttämättä pääse kotiakaan sitten ko tämä kaksi viikkoa on ohi autolla, kuten alunperin suunnittelin. Kaikki liikkuu ja järisee ja stressaa ja rahatilannekin on ihan paska ja voi olla sitä myös jatkossa. Tämän hetken ainua ajatukseni on se, että olisi pitäny käyä kaupasta hakemassa koristeita, joita vois liimata piparitaloon. Ei suinkaan se, ettei muuten oo maitoa. Ei juuri nyt jaksa miettiä päivää kauemmas. 

Perkele ko ei ees pääse mitenkään päin joulufiiliksen vaikka kuinka yrittäis ko kaikki tyhymät asiat ahistaa niskassa ja ulukona on nuin paska keli. 

Seuraavaksi lämmitän saunan, menen sinne ja siellä päätän, että kaikki paska saa jäähä tähän ja nyt ja huomisesta etiäpäin alan purkaa tätä sontaläjää pala kerrallaan. Tähtään siihen, että ittepäisyyspäivänä voisin olla ihan itepäinen ja tekemättä mitään (ei voi olla, voiko sekin olla jo ens viikolla?) Net asiat, joille en voi mitään, jätän ihan omaan arvoonsa ja päätän mennä näillä, mitä on. 

Ja toivon oikeen kovasti, että sataa puoli metriä lunta, tulee pakkasta, tapahtuu ihime, löyän jostaki motivaation ja saan hirviästi aikaseksi ja muutenki elämä pelastuu nyt ja epätietoisuus lakkaa heti! Jostain vois myös iskiä joulufiilis. 

Jos minusta ei kuulu, niin elekää ihimetelkö. Sosiaalisuus ei kiinnosta nyt yhtään, eikä mikään muukaan oikeen ylimääränen ja mieli on meleko ailahtelevainen. Keskityn ennemmin nyt hetken olennaisempiin juttuihin, paitsi tietenki jos tulee akuutti avautumisen tarve. Toivon kuitenkin, että tämä oksennus riittää siivittämään minut lentoon hetkeksi! Ehkä, jos fiilis paranee, voin kertoa vaikka niistä muutamista kivoistakin jutuista, joita oon touhunnut viime aikoina. 

Mutta nyt, sauna lämpiämään ja sitten kaikki pahat henget saa jäähä sinne. Ehkä vielä parit angstijoululaulut tähän.

Aikaisin aamulla.

Ennen kaheksaa lauantaiaamuna heräämisessä parasta on se, ettäkö nouset ylös, keität kahavit ja laitat hieman valoa (sopivasti, ei liikaa), on ihana tsillailla yksikseen ko koko muu talo ja maailma tuntuu vielä nukkuvan. 

Minusta on varmaan oikiasti tullu vanaha ko nautin tämmösistä asioista. Hyvin nukutusta yöstä ja aikasesta aamusta. Saa tehä aamurutiineja ihan kaikessa rauhassa eikä oo kiire minnekään.

Joo, jatkan Halv åtta hos mig kattomista. Hyvää aamun jatkoa kaikille!

Tonight is the night you're gonna get the best.

Sanon nyt tämän aivan sivistyneesti enkä ees hajoile ollenkaan. Oulussa on hieman lunta. 

JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE.

En meinannu pysyä aamulla housuissani (enkä itte asiassa pysynykään, aamulla ko kiskoin leggareita jalakaan niihin ratkes haaroihin valehtelematta meikäläisen pään kokonen reikä, se niistä leggingseistä) ko katoin ikkunasta ulos ja huomasin valakian peiton maan pinnassa. Ihanaa, jes jes jes.

Kumpa tämä nyt vaan olisi pysyvä ilimiö. 

Tämän valakosen ilimiön ja sen kunniaksi, että Uleåborgissa oli tänään joulunavajaiset, sisustin minäki vähän tunnelmaa tähän koloon. 

Tein ex-tempore tämmösen härpäkkeen keittiön pöy'älle, saa nähä onko tämä pysyvä ratkaisu. Punainen (vinoon ommeltu) kaitaliina Prismasta.

Makkariin nakkasin toisen, jouluisemman puuverhon (kyllä, olen kuullut hieman huomautuksia tästä puujutusta :D) ja parit tyynyliinat. Verhot bongasin Ellokselta enkä voinu tosiaan sinne jättää ko alennustaki sai, tyynyliinat on tarttunu Prismasta ja Kärkkäiseltä mukaan.

Olokkarin puolellakin vähän punastuttaa. Vanahat tutut jouluverhot ja uusi punertava tyynynpäällinen. Kiitos Kärkkäinen punaisista Taimi-tyynynpäällisistä!

Kyllä nyt kelepaa, ens viikonloppuna voi sitten ripottaa vielä vähän lisää joulun tunnelmaa ihan luvan kanssa. Nyt tuli otettua vähän varaslähtö. Mutta ei se mitään! 

Mutta nyt, koska oon tänään opiskellu vielä ihan liian ahkerasti ja pessy pyykkiäki (kauppaan en jaksanu lähtiä) ja Parasta Ennen! päätty juuri, meisi lähtee kuorsaamaan. Ja ai niin, oppinu muuten myös että oikiasti radio-ohjattavat autot maksaa ihan sikana ja niitäki voi tuunata ja ostaa niihin uusia osia. Ja vaihtaa renkaita.

Khyllä vain!

I know I found the promise man.

Pakko tulla taas nollaamaan ja höpöttämään jotain ihan turhaa ja kuvia ette muuten todellakaan saa. :D Tänään oli pyöräki niin jäässä, että vaihteetkaan ei toiminu ja hyvä jos jarruttamaan pysty. Ihana Oulu, ensin on kostiaa ko enpäs sano missä, ja sitten iskee pakkanen. Syväjäädytti pyörän, roudasin sen pyörävarastoon, jospa se siellä vaikka toipuisi sen verran, että huomenna pääsisi liikkeelle. 

Aamulla pyöräillessä tuli myös mieleen se juttu, minkä unohin hanipöön kanssa eilen Prismalla käyessä. Ai niin perkele, piti ostaa paremmat hanskat. Terveisin nimimerkki sormet paleltu.

Ja reijet kans. Neljä astetta pakkasen puolella, saako laittaa toppahousut? Ehkä tulee luntaki? Tuleehan? Jooko?

Joo, en tiiä kumpi pehemittää meikäläisen aivoja enemmän, tämä jatkuva opiskelu vaiko Scooterin luukutus. Kirjotin tässä tämänpäiväisen erityiskymyksen luentojen oppimispäiväkirjan osan ja piti lopettaa siinä vaiheessa, ko en osannu kirjottaa enää yksinkertaisiakaan sanoja oikein. Sitten menin keittiöön kaatamaan kaurahiutaleet lattialle, kannattaa muuten ehottomasti tehä se vasta sitten ko on jo imuroinu. Lisäksi mikkään tavarat ei enää pysy meikäläisen käsissä ja muutenki oon varmaan vaan erittäin vaaraksi ympäristölleni. Lisäksi vaihoin just Gigi D'Agostinoon. 

Normaalisti vejän tässä vaiheessa vuotta ihan angsteissani yliannostusta jotain todella synkkää ja melankolista (tai sitten joululauluja), mutta nyt on vissiin jääny joku ylienerginen Duracell-pupu -vaihe päälle? Äsken haaveilin oikiasti Basic Elementin Promise Manin tahtiin, että huomenna perjantaina heittäisin humppaa jonku kyy'issä pitkin Sallan kuollutta raittia ja joisin kalskaa. Ja menisin Kämppikseen. 

Aika utopistinen mielikuva ottaen huomioon, että oon muutama sata kilsaa (OIKIASTI ihan randomi keskeytys, mutta meijän jääkaappi vinkuu tosi kovaäänisesti ja häiritsevästi, onko tämä normaalia ja tekeekö kenenkään muun jääkaappi tämmöstä??? RAIVOSTUTTAVAA) väärässä suunnassa, kuskia ei kuitenkaan olis, kalijaakaan en voi enää juua eikä Kämää enää oo. 

Surullista. 

Jostain kumman syystä kiskoin tässä myös semmosen ajatuksen mieleeni, etten oo vieläkään maksanu sitä sähkönsiirtolaskua, vaikka oon jo muutaman kerran aikonu. 

Joo, päätän tämän jutun arvoiseensa lopetukseen. Anteeksi jo etukäteen. :DDDDD Maailmankaikkeu'en kaikista ärsyttävin mainos ikinä tuunattuna meikäläisen tämän hetkisellä olotilalla. Olokeeppa hyvä. Ja anteeksi. 

I feel hardcore.

Saa nähä yllytinkö jonku flunssapöpön hyökkäämään nyt ihan satasella kimppuun, ko kastuin tänään vesisateessa oikein urakalla (kengän pohojassa on REIKÄ ja toinen tohoveli oli ihan märkä) ja sitten piti vielä polokia kotia ja totta kai siinäki sai vähän vettä niskaan. No, kurkku on ollut vähän ikävän tuntuinen aamuisin huolimatta c-vitamiinitankkauksesta ja pakuriteestä (ei ole jaksanu taipua mihinkään hunaja-inkivääri-valakosipulijuttuihin), mutta totta kai piti sitten vetässä tässä tänään vielä pieni jalakareeni, koska tuntui siltä, että tartten energiabuustausta ja jopa JAKSAN tehä jotain. 

Jos jaksaa reenata ees joka toinen viikko niin sehän on ihan hyvä, korostan edelleen, että täällä on pimiää ko paviaanin perseessä. Lasken sen varaan, että teen torstaina selekä-rinta-olokapäät ja taas se käsipäivä (hyvää päivää) plus vattat jää varmaan tekemättä. :D No eikä! Perrrrrrkele. 

Oon muuten ihan vakavissani lähössä hakemaan itelleni tommosen herättävän kirkasvalolampun. Tälle nauraa kyllä naurismaan aijatki, mutta minkäs teet. Pitänee vaan oottaa, että J tulleepi Ouluun, niin pääsee hakemaan ihan jostain liikkeestä paikan päältä, eikä tartte tilata. Toki voi olla, että oon jo siihen mennessä muuttanu mieleni sen tarpeellisuuesta, mutta ainaki tällä hetkellä se tuntuu ihan must-hankinnalta. 

Saattelin terapianki tänään valamiiksi. Paitsi että unohin tyystin tiputtaa kirjekuoret postilaatikkoon. Mihinkään muuhun en oo oikein osannu tänäänkään tarttua, kävin siivoamassa ja ko pääsin kämpille, kello oliki jo viis.

Alakuperäinen aikomus oli laittaa lisää piirrustuksia näkösälle, mutta nyt en kyllä enää mitenkään jaksa. Jääköön se hamaan tulevaisuuteen siis. Muutenki tässä taas lähinnä vaan mietin joululahajoja ja suunnittelen juttuja. Palijon kivempaa ko mikään järkevä. Väsyttääki taas niin palijon. Ajatuski lähti katkolle ja lujaa. Taijan kuitenki nyt hieman ryhistäytyä ja kattoa ees hetken jotaki oikeita juttuja, kuten maksaa sähkönsiirtolaskun ja semmosta. 

Palataan. Meinasin kirijottaa, että palellaan, mutta eihän täällä Oulussa semmosesta ole pelekoa.

Minun tuulessa soi.

Ohhoijakaa. Voisin tälläkin hetkellä tehä ruotsin tehtävää, tai viimeistellä terapian loppuarviota tai jopa reenata, mutta sen sijaan makaan ihan koomassa sohovalla juomassa pakuriteetä ja kuuntelen Kaija Koota. Käynnistymisvaikeuksia tähän viikkoon? Jep. Aamulla yllätin itteni pääsemällä seittemältä suht pirtiänä ylös sängystä, mutta väsymys iskiki sitten vasta luennolla. Ja siitä asti oon tuntenu oloni enemmän ja vähemmän zombiksi. Katottiin eilen illalla lehevaa telekkarista ja jossain vaiheessa iltaa alako ahistaa ajatus siitä, että seuraavana aamuna täytyy taas kiskoa ittensä ylös ko on pimiää ja luotaantyöntävää ja tekisi mieli vaan jäähä kahavikupin kans sohovan nurkkaan vilttiin kääriytyneenä. 

Minä niin todellakin tarttisin semmosen herättävän kirkasvalolampun, että tästä elämisestä täällä Oulun pimiää-ko-persrei'ässä -vyöhykkeellä tulisi ees jotenki päin jotain. Lunta, lunta, lunta, perkele oisko se liikaa vaajittu, että saisin LUNTA?! 

Oisi se, terveisin kuus astetta lämmintä ja vettä sataa. 

Niinpä niin. Meikäläisellä on kaikki kaamosmasennuksen oireet ja tämähän ei ole tervettä, ko olen kotoisin paikasta, jossa on talavisin enemmän pimiää ko valosaa, eikä se ole ikinä haitannu minua mitenkään päin. Väsyttää koko ajan, vaikka kuinka nukkuis niin se ei riitä, aamuisin ei meinaa päästä kirveelläkään ylös sängystä ja sosiaalinen kommunikaatio aiheuttaa ajoittain ongelmia ko tekisi mieli lähinnä murahdella. Lisäksi minulla ei ole juuri näläkä, paitsi jos jotain tekee mieli, niin se on sitten suklaata tai jotain muuta hiilaripitoista höttöä. Ostaisin itelleni joululahajaksi sen prkleen lampun, muttako just nyt, seuraavat nelijä viikkoa itte asiassa, oisi net kaikista kriittisimmät hetket.

Seuraavat nelijä viikkoa on nimittäin net, jokka täytyy taapertaa ennen joululomaa. Tämän viikon haasteina siivouskeikka, erityiskysymys ja sen oppimistehtävä sekä kandijuttuja. Plus terapian loppuun saattaminen. Tänään oli loppukeskustelu ja nyt pitäisi vielä huomista varten fiksata loppuarvio lopulliseen kondikseen. Hankalaa, ko vaan leijun terapian arvosanan eli vitosen lumoissa. Pitäisi kyllä nyt vähän skarpata ja hoitaa koko pläjäys kunnolla loppuun asti. Lisäksi voisi tehä ensi viikon ruottin kotitehtävän jo nyt, niin voisi sitten taas elää hetken todellisuu'essa, jossa ruotsia ei ole olemassakaan. Keskiviikkona saan naisvieraita yökylään yksikössä, päästään pitkästä aikaa puhumaan höpöhöpöä ko yksi pohojoisen vaimo tulleepi kylään. Ihanaa! Viikonloppuna saatetaan myös tehä kylästelyreissu miehen kans, mikä oisi seki ihan mukavaa vaihtelua. Ja perjantaina ainaski kyllä silitän (kyllä, voi että, silitän, J toi mulle silitysrau'an ja -laudan) ja laitan jouluverhot ikkunaan.

Seuraavalla viikolla on afasiologian välitentti ja mitä ilimeisimmin myös kandin tutkimussuunnitelmaa pitäisi työstää meleko hyvälle mallille silloin. Ai niin, minulla on muuten mitä luultavimmin kandin aihe ja se on jotain puheterapeuttiseen työssäjaksamiseen ja työhyvinvointiin liittyvää! Oon tästä kyllä ihan pähkinöinä, ko samalla tästä aihekentästä tulee mitä todennäköisimmin meikäläisen gradun aihe. Haastava aihe, ko tutkimusta on suht vähän, mutta luulen seleviäväni, koska tämä on ylivoimaisesti kiinnostavin juttu kandin tekemisen saralla hetkeen. Tälle viikolle oon myös merkannu kalenteriin siivoamista ja lakanoitten vaihtoa (kyllä, niitä ei muista ellei kirjota kalenteriin!), mutta nethän on pelekästään positiivisia juttuja. Viikonloppuna meenki sitten yhen karvalapsen lapsenvahiksi ja sillon teen varmaan myöski kandijuttuja ja luen ahkerasti seuraavan viikon lasten neurologisperäisten kommunikoinnin häiriöitten tenttiin. Ja sunnuntaina laitan joulujuttuja ekan adventin kunniaksi. 

Seuraava viikko alakaaki afasiaan liittyvällä erityiskysymyksellä, jonka oppimistehtävät ja palautusajankohat on vielä enemmän ja vähemmän auki. Tiistaina tekasen sen lasten neurologisperäisten tentin, johon oon viikonloppuna ahkerasti lukenu ja keskiviikkona sitten esitetäänkin Olokin kanssa 20 minuutin mittainen ruotsin esitys, joka ollaan luonnollisesti jossain välissä ennen tätä tehty ja valamisteltu. Sitten on afasiologian demo ja harkoissa käyään tutustumassa ODL:llä, kunnes koittaa ittepäisyyspäivä ja saa hieman huokasta (tai sitten ei, luultavasti luen jo afasiologian seuraavan viikon tenttiin. JA PAH!)

Niin, seuraavalla viikolla onkin sitten tiistaina afasiologian tentti, sekä keskiviikkona ruotsin loppukoe. Häätyypä sillon palauttaa myös ruotsin kotona katseltujen ja kuunneltujen juttujen koontilomake, sekä raportti siitä. Ja jotta ei menisi liian helepoksi, perjantaiksi pitää muistaa tehä lasten neurologisperäisten itsearvio ja KANDIN TUTKIMUSSUUNNITELMA, ko joululomanihan alakaa siis 13. joulukuuta. Tai no, oikiastaan sen kandin tutkimussuunnitelman vois palauttaa jo tuossa torstaina, niin ei tarttis sitten enää lähtiä lipastolle erikseen. Sillä viikolla tekis sitten vielä siivouskeikan, nauttis viikonlopusta ihan rauhassa ja lähtis ehkä sunnuntaina kotia.

Ajatuksissani olen jo siellä. <3 

Tai saunomassa hanipöön kans ja puhumassa akkojen juttuja, laittamassa verhoja ikkunaan ja nauttimassa siitä vastasilitettyjen verhojen tuoksusta, joka tuo mieleen ihan joulun. Syömässä ittepäisyyspäivän riisipuuroa ja leipomassa piparkakkuja. Joulusta nyt puhumattakaan. 

Mutta ei se auta. Onhan tässä tullut tämä viikonloppu huokastua, torstaina kotiu'uin lipastolta joskus puoli seittemältä, mutta perjantai oli onneksi vapaapäivä. Käytiin pyörähtämässä Mao Tse Tungin ja hänen siippansa päämajassa tuolla naapurikaupungisosassa tupareissa. Tehtiin ruuaksi pitsaa, lämmitettiin sauna, kuunneltiin Parasta Ennen!:iä ja pelattiin laivanupotusta. :D Lauantaina laiskoteltiin, käytiin vähän kävelyllä ja laiskoteltiin lisää, sekä tehtiin piirakkaa ja katottiin leffoja. Eilenkin oli hieman myrskyisästä säästä mukava rentoilupäivä. Muutama ressitekijä tässä on koittanu hiostaa niskassa, mutta kaippa sen elämän on pakko kantaa? Niin minä ainaski luulen. J toi myös taas näillä vapailla omia tavaroitaan vielä tänne, alakaa jo näyttääki siltä, että sekin asuu täällä. :D 

No mutta, pakko ehkä nyt ryhistäytyä ja tehä net tämän illan hommat alta pois, sängyllä oottais kasa viikattavaa pyykkiäki ja tiskikoneenki vois tyhyjentää. Onneksi minulla on niin ihana mies, joka on täällä näppärästi imuroinu ja tänään taas teki ruuan, siivosi keittiön ja muuta kivaa. 

Ei muutako tsemppiä kaikille tänne pimey'en keskelle. Koitetaan jaksaa ja pärjätä. 

PS. Kuvia ei oo ko ei jaksa ottaa pimey'estä kuvia ja se vallitsee nykyään meikäläisen ympärillä aamulla ko pyöräilen lipastolle ja iltapäivällä/illalla ko tuun sieltä pois.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

Tämä päivä kulminoituu kyllä ehottomasti siihen, että elämässä tarttee olla vähän pinksua ja Emmiyttä. 

Niinpä oonki paitsi esimerkiksi pinksua pitsarullaa, punkkupulloa, kahavia, muumirasiaa ja hauen muotoista piparimuottia, myös mukavaa iltaa rikkaampi. :) Vaikka oonki tämmöne aika antisosiaalinen myyrä, on välillä ihana kuttua ihimisiä kylään ja varsinki ko näitäki naisia saapui ihan sankoin joukoin.

Kiitos jokaiselle osanottajalle, teitte illasta hirviän kivan!

Kuvia ei oo ko aina ei jaksa riehua kameran kans. 

Nyt pitäis jaksaa mönkiä kylyppäriin puunaamaan naamaa puhtaaksi ja hamppipesulle, että jaksan huomenna aamulla mönkiä (huoh) ruotsin tunnille ja olla skarppina. Not.