Mirror mirror on the wall, tell me what I'm looking for.

Niinhän se taas tuli ja meni. Joulu nimittäin. Minusta se on aina ihan liian lyhyt ja menee aina ihan liian nopiaa ko oikiaan tunnelmaan pääsee vasta aatonaattoiltana joulukuusta koristellessa tai aattona pimeällä hautausmaalla kynttilöitä sytyttäessä. Olisi ihanaa saaha viettää koko joulukuu yhessä kohin ja valamistautua rauhassa siihen koko kuukauen huipentumaan, iliman kiirettä tai paineita mistään. 

No, ehkä joskus. 

Joulupukkikin muisti minua tänäkin vuonna, muun muassa sillä herätysvalolla, jota niin kovasti kaipailin, kiitos miehen. :) Koska ilimat näyttää jatkuvan yhtä paskana ko aiemminkin, se mahtaa tulla tarpeeseen. Ja koska tammikuu on usein ankia, pimiä ja pitkä ja kestää ainaki kaks kuukautta. Lisäksi sain uuen sähkövatkaimen, kattilan, laseja ja muutaman vaatteen, kynsien manikyyrisetin ja käsirasvaa, arpoja (joista voitettiin yhteensä kymppi) sekä Kenoja, joista ei olla ainakaan vielä voitettu mitään. Sekä purkin pähkinöille. :D Ja jalaksilla seisovan peilin makkariin, jotta voijaan ripustaa se seinäpeili eteiseen. Ja mikä huipuinta, saatiin molemmat tuon miehekkeen kanssa velipojalta liput Sonisphereen eli päästään kattomaan Metallicaa, joten son pääkaupungin reissu tii'ossa tuossa ennen kesää! 

Joulupukki toi myös hieman rahhaa, jonka käyttökohetta ollaan tässä ankarasti pohittu. Ylimääräset vois toki aina säästää, muttako pitäis myös puhelin korjauttaa, ostaa sukset ja toimiva rannekello, pleikkaristaki meillä haaveillaan ja ohan sitä nyt aina kaikenlaisia rahareikiä. Toistaiseksi mies saanee kuitenki tyytyä pelaamaan Gran Turismo kutosen sijasta "uusia" autopelejä Nintendolla ja tahkoamaan Mega Man nelosta ysärihittien tahtiin. :D

Tein aattona kameralakon, enkä ottanu ainuttakaan kuvaa. Ei sitä aina jaksa. Tässä kuitenki muutama satunnainen räppäsy joulufiiliksestä. 

 Tästä samasta tontusta on kuva varmaan viime vuojeltaki. :D Itte askarreltu! Ja meisin lemppari.

Tällä Bloggerilla on edelleen joku vamma säätää nämät kuvat ihan miten sattuu, tässä kuvassa on harmikseni muutenkin tarkennus Ukon nokassa mutta värit ei sentään oikiasti perseile nuin.

Ja loppukevennyksenä Jeesus, joka ilimestyi takapihalle ilimojen mentyä perseelleen. :D Jäälyhty suli, tosin nyt Jeesuskin on enää muisto vain... Tai ehkä se oli eksynyt paimen ja otti hatkat ko tajus ettei se oikia osote olekaan ihan täällä?

Jouluaattoon asti ilima oli sentään inhimillinen, nyt kaikki tiet on ihan jäätikällä, lumi sulaa ja sataa vettä. Ulos ei ole mitään asiaa ja alakaa pikkuhilijaa tämä sohovalla makaaminen, lehevojen kattelu ja suklaansyönti jo kyllästyttää. Masentaa tämä keli, ihan niinkö Oulu olis seurannu perässä tännekin... 

Kaikesta (tai sanotaanko että kelistä) huolimatta on kuitenki ollu paras joulu aikoihin ja vielä olisi tuo uusi vuosi eessä, jonka taijan tänä vuonna viettää saunomalla, syömällä ja menemällä aikasin nukkumaan. Ko ei tartte baariinkaan lähtiä, ees ex-tempore. Voin hyvillä mielin (ikävä kyllä yksin) fiilistellä sitä, että ollaan J:n kanssa katteltu toistemme naamoja jo vuosi. Viime uusi vuosi oli kyllä elämäni parhain ikinä, eikä sitä tartte ees yrittää ylittää. 

Aika kuluu hämmentävän äkkiä. Hyvässä seurassa se suorastaan lentää. J piristi eilen illalla ankeita vesisateen täyteisiö päiviä laittamalla vielä niin ihanan viestin ennen nukkumaanmenoa. Ei siinä tarvinu suuria sanoa, mutta se, että tietää olevansa toiselle tärkiä ja tekevänsä toisen onnelliseksi lämmittää mieltä pitkään. Ei tosiaankaan kannate piettää itestäänselevyytenä sitä, että toinen ymmärtää sen kuinka tärkiä on. Vaikka ymmärtäisikin, ei mikään ole enemmän pimeyttä valaisempaa kuin toisen lämpimät sanat. 

Tulukoon uusi vuosi ja olokoon se meille yhtä hyvä ja lämmin kuin edellinenkin. 

Joo, lässynlässyn lää ja nyt näkemään unia. :)

Ja hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen.

Hauska tajuta, että vuoden pimein päivä oliki tänä vuonna jo 21. päivä joulukuuta. Enkä toisekseen myöskään jaksanu raahata ittiäni, kameraa ja jalustaa vielä pihalle, joten saatteki tyytyä johonki ihan muuhun. Koirat ja lapset, meikäläisen lempparivalokuvamallit. Tässä tosin vaan koira. Yhtä rasittavia kuvata, ko niitä on vaikia saaha pysymään ees hetken paikalla, mutta sitä palakitsevampi lopputulos, ko ees yksi kuvista onnistuu. Tosin alempana olevissa kuvissa ei palijoa ollu sitä ongelmaa, kiitos joulukinkun. :D

Jostain syystä tämä Bloggeri säätää ihan itekseen nuitten kuvien väriä ja kontrastia tai jotain, koska oikiasti kuvissa ei näy tuota kohinaa ja muutenki värit on ihan pyllystä! En tiiä mikä tätä vaivaa, pitäisi varmaan lisätä kuvia sieltä Flickrin kautta, muttako seki on ihan peestä. 

No, ei se auta. Lähen kuvien herrasmiehen kans nyt pihalle, hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Äkkisyvää.

Leikin vähän eilen kameran ja jalustan kanssa. Hirviästi ei vielä ollu mitään mitä kuvata, mutta jotain kuitenkin. En tiiä mikä tuota ylempänä olevaa kuvaa vaivaa, värit on ihan päin pyllyä, Blogger ilimeisesti halusi ite fiksata sitä. Mietin vakaasti, että huomenna voisi vuojen pimeimmän päivän kunniaksi lähtiä ulos kuvaamaan ja kattelemaan, että mitä se kaamos oikiasti tarkottaa.

Kotoisaa pimeyttä. Vaikka ensimmäiset pari päivää meniki Oulun jäläkeen siihen, että neljältä iltapäivällä tuntu niinkö kello ois kaheksan illalla. Eipä mulla muuta, lähinnä oon ollu viime päivät hieman surullinen ja vihainen kaikista niistä poliittisista ehotuksista, lausunnoista ja päätöksistä, jokka ajaa tätä syrjäseutuja sorsivaa linjaa ja sitä, että kaikkien meijän pitäisi pakkautua asumaan sinne betonilähiöön. 

Mutta jouluna ei pijä surra. Ainaki vielä, ja toivottavasti jatkossaki, minä aijon sinnikkäästi viettää jouluni hilijaisuuen ja lumen keskellä ja jossain tulevaisuuessa toivottavasti kaiken muunkin aikani.

Hiljaisuus.

Joulusiivous hoidettu ja joulu on jo ovella. 

Oon tällä hetkellä hirviän laiska poistumaan kotiovesta mihinkään ja päätin, että ellei joku erikseen pyyä kylään, niin ite en kyllä tee elettäkään mihinkään suuntaan.

Ajattelin ihan vaan keskittyä sohovalla makaamiseen. Ois kyllä esseeki kirjotettavana, mutta nyt ei vaan oo mitenkään aikaansaava olo. 

Olla vaan ja ottaa ihan rennosti.

Hyvät ja rauhalliset joulut kaikille jo etukäteen siltä varalta, etten jaksa olla minkään suhteen aikaansaava enää ennen aattoa.

Me ollaan joulupukin töissä.

Mahtava aamu. Öinen vesisaje, johon nukahin, oli jossain vaiheessa muuttunu lumeksi ja kun aamulla pitkän sängyssä venkoilun jäläkeen nousin ylös ja kurkkasin verhojen raosta, oli maa muuttunut takasin valakoseksi. Nyt paistaa aurinko ja tanssahtelen täällä jouluradion tahtiin. 

Ensimmäinen loma-aamu!

Oli pakko kuvata teille webbikameralla tämmönen vammailukuvakollaasi. Tältä näyttää opintojen puolivälissä, toivottavasti pidemmälläkin oleva logopedian opiskelija! Ja kyllä, kotoiluasu päällä. Varsin riemukas, mutta silti levollinen mieli. 

Tästä etiäpäin aletaan olla voiton puolella. 

Mutta nyt jatkan tätä urpoiluani täällä, pitää vielä touhuilla yhtä ja toista tässä, ennenkö se todellinen loma alakaa.

Loppuun vielä se piisi, jonka tahtiin täällä jammasin. Oikiasti se oli kyllä Tuomari Nurmion versio Ipanapa-levyltä, joka oli vielä letkiämpi ko tämä alakuperäinen, mutta menköön nyt tällä, ko Youtubesta ei sitä toista löytyny.

Pahalta piilossa.

JOULULOMA. Luuv it. 

Sen kunniaksi glögeiltiin tyttöjen kans, sitten vähän siivosin ja pyykkäsin ja otin ihan rennosti ja sitten tuikkasin saunan nurkan tuleen (no siis sähkökiukaan lämpiämään) ja linnottauduin saunaan kauneudenhoitotuotteiden ja kynttilän, sekä siiderin kanssa. Sain kauan kauan sitten Booginalta Savon tuliaisiksi sinkkutytön kauneusboksin ja jotenki se unohtu tuonne kaapin perälle, ehin sinkusta varsin varatuksi ja muutaki, mutta tänään päätin, että on aika korkata se. 

Eli ei muutako jalaka- ja silimähauteet muhimaan ja sitten köllölleen lauteille laput silimillä ja olemaan ihan hilijaa. Hetken pötköttelyn jäläkeen sauna alako ollaki lämmin, sitten nakkasin jalat hauteeseen ja saunahunajan iholle sekä päähän ja jatkoin nautiskelua siiderin kanssa. Raaspasin jalat, ryömin suihkuun, viruttelin hunajat veks ja sen jäläkeen kuorin koko ropan kaurakuorinnalla. Ja jotta ei jäisi puolitiehen, hankkiu'uin eroon hyvin kasvattamastani talaviturkista ja kuivakuppasin.

Sen jäläkeen rasvasin jalat, naaman ja käjet ja nyt makaan siiderin ja tietokoneen kans sohovalla. Tai no, siideri on kyllä jo loppu, mutta eipä se haittaa.

Mietiskelin tuolla saunassa kaikenlaista. Ihan ensiksi sitä, että miten niin pieni ja omituinenkin huone voi olla ihimiselle niin tärkiä ja tehä onnelliseksi. Suomalaiset on vähän hulluja ja hölömöjä ko net rakentaa tommosia koppeja, jokka lämmitetään lähemmäs sata-asteiseksi, mutta ai että minä rakastan saunaa. Mikään ei rentouta paremmin. Kiristykset ja jumit suorastaan sulas pois ko vielä hieroin ihooni sen saunahunajan, jossa oli turvetta seassa. 

Sitten mietin ihimisiä ja ihimissuhteita. Ajattelin sitä, miten en oikiastaan yhtään välitä ihimisistä, joitten kanssa kaikki menee hyvin niin kauan, ko oot samaa mieltä. Mutta auta jos sulta löytyy eriävä mielipide. Minä välitän ihimisistä, jokka voi esittää eriäviä mielipiteitä, mutta kunnioittaa silti toisen mielipidettä. 

Siis oikiasti, mietitäänpä ihan tosissaan. Onko se nyt keneltäkään pois, jos toinen tykkää tehä asiat vähän toisin ko sinä. Tai tykkää siitä isästä, ko sinä tykkäät pojasta. Ja niin ees päin. Onko sillä vitunkaan väliä oikiasti ja tekeekö se sinut jotenki onnellisemmaksi, jos toinen myötäilee sinua ja sanoo, että oot ihan oikiassa? Ja todella, kuinka kovasti oikiasti uskot, että sillä jumalattomalla tingalla ja omien mielipiteittesi jankkaamisella "koska minä nyt vittu olen vaan oikiassa ja sinä väärässä" saat jotaki hyvää aikaseksi? Luuletko, että voit myyä ajatuksesi toiselle ja että se yhtäkkiä kääntääki kelekkansa täysin, ko nyt tarpeeksi tässä räiskit niitä omia mielipiteitäsi pöytään?

Tekeekö se sinut sitten onnelliseksi, että minä nyt sain sanoa viimisen sanan tässä ja olen oikiassa ja ihan sama kaikelle muulle ja mikä sinun tavoitteesi siinä on? Se, että toinen sanoo että "vittu vaikka sitten niin, oletko nyt sitten onnellinen ko minä myötäilen sinua"?

Mielipiteitä saa ja pitää olla. Ja harvemmin niistä faktoista voi kiistellä, ko net vaan on ja pysyy. Mutta mielipiteissä on se rikkaus (ja ongelma), että niitä on yhtä monta ko persereikääki, ja valitettavasti se, että sinä olet jotaki mieltä, ei tee siitä asiasta yhtä ja oikiaa jumalallista totuutta. Se, että sinulla on hienoja ja vahavoja mielipiteitä ei tee sinusta vielä mitenkään erityisen hienoa ihimistä, vaan se, että kunnioitat myös sitä, että TOISILLAKIN on niitä vahavoja ja hienoja mielipiteitä.

Se, että sinä pidät niitä paskana ja myös kerrot sen, ei todellakaan yleensäkään saa aikaan mitään hyvää. Tai no, jos se jotenkin sinua tyydyttää niin kivat sulle, mutta vastapeluria tämä tuskin kauhiasti lämmittää. 

Onko se meuhkaaminen oikiasti kaiken sen pahan mielen ja skisman arvoista?

Minä en ole sellainen ihimistyyppi, joka välittäisi siitä, mitä muut ajattelee. Olen tälle elämälle oppinut yksinkertaisesti ignorettamaan suurinta osaa ihimismassasta ympärilläni. Teen niinkö itestäni tuntuu, olen oma itseni. Jos se jotaki liikuttaa niin se on voi voi, koirat haukkuu ja karavaani kulukee. MUTTA, se ei silti tarkota sitä, ettenkö kunniottaisi toisten ihimisten mielipiteitä. Vaikka en voisi kaikkea aina allekirjottaa tai ymmärtää, ei sekään tarkota sitä, että minulla olisi oikeus dissata toista ihimistä tai sen ajatuksia.

Maailmassa on hirviän vähän ihimisiä, joiden mielipiteellä on minulle väliä. Jokaisella saa olla mielipiteensä ja se on ihan okei, mutta harvemmilta minä sitä kyselen. Otetaan vaikka tuo minun mieheke. Ainuat tyypit, joitten mielipiteellä on ollu väliä tässä jutussa, oli Leena ja Ukko. :D Ja Ukkokin on tosiaan koira, että... Leenan mielipiteellä on väliä siksi, koska luotan sen emännän harkintakykyyn ja siihen, että se on minulle rehellinen. Ja koska Leena on ihimistyyppi, joka kunnioittaa toisen mielipidettä siitä huolimatta, vaikka se olisi eriävä ko omansa. 

Vaikka met tykätään eri asioista ja tehään asioita eri tavoin, se ei merkkaa mitään. Minun ei tartte saaha Leenaa ymmärtämään maksapihivien parhautta eikä mitään muutakaan. :D Ja kyllä, voin myöntää, että net maksapihivit haisee ihan paskalle, mutta maistuu hyvälle. Ja kyllä, varmaan se minun makuaistinikin on jotenkin vajavainen, mutta näillä mennään.

Se että nämät kamraatit on antaneet siunauksensa asialle (Ukko etenkin, joka tykkää J:stä ko hullu puurosta), on ollu enemmän ko tärkiää. Kenenkään muun mielipiteellä ei oikiastaan ole ollut mitään väliä.

Paitsi ehkä Olokin, mutta met ollaan niin samaa mieltä asioista ja Olokki tajuaa juttuja, mitä muut ei tajua, että eipä se kauhian eriävää mielipidettä voisi esittääkään. :) Pakko sanoa muuten tähän väliin, että mietin tänään, että jos se vain mitenkään on mahollista, niin Olokki näyttää vielä nätimmältä videolta katottuna ko livenä. Jos voi tyttö olla nätti niin meijän Oona on!

Tämmöstä tänään joululoman kunniaksi. Ihan vaan siksi, että oli aikaa ajatella ja jaksamista kirjotella. Tai kyllähän minä näitä juttuja mietin meleko jatkuvasti ja yritän puhua sen puolesta, että voitaisiin olla toisemme paremmin hyväksyviä ihimisiä. Minä itekin, ko eipä tässä kukaan ole täydellinen. Ja siksikin, että voitaisiin jatkossa vähän miettiä omaa käytöstä ja ihimisiä ympärillämme. Nykyaikana se toisen ihimisen kunnioittaminen tuntuu vaan olevan vähän hukassa. Minä olen ite sellainen, että hyväksyn lähimmäisekseni äärimmäisen hitaasti, mutta jos sinne porukkaan pääsee, en muuta halua ko hyvää ja rakastan kertoa ihimisille ympärilläni, että välitän heistä ja kunnioitan heitä. Mutta minun luottamus toista kohtaan on hyvin herkkä ja se on äärettömän heleppo särkiä.

Se on minun syntini. Ja valitettavasti minulla on myös norsun muisti. Okei, valikoivan norsun muisti. Sanotaanko, että valtavan hyvä, mutta valitettavan lyhyt. Paitsi tietyissä asioissa.

Mutta joo, nyt jatkan sillä ajatuksella herkuttelua, että huomenna kello ei soi mihinkään epäinhimilliseen aikaan, vaan saan herätä just sillon ko itelläni huvittaa. Tai olla heräämättä, jos ei huvita. Tädää!

Talk dirty.

Iski tyhyjiö. Sain tuossa jokunen tunteroinen sitten tutkimussuunnitelmani valamiiksi (eikä se mikään masterpiece kyllä ole, mutta valamis silti) ja makasin sohovalla samalla ko tajuntaani syöpyi ajatus, että minä makaan tässä nyt ihan vaan siksi, että mulla ei oo parempaakaan tekemistä, enkä siksi, että välttelisin jonku opiskeluhomman tekemistä. 

Hurjaa. 

Ja koska minulla on joku rebel-vaihe silimässä, istun juomassa vielä iltateetä vaikka pitäisi jo olla nukkumassa ko huomenna on se viiminen kasin pinnistys, joka palakitaan jouluruualla ja glögimeisingeillä. Mutta joo, aina ei vaan jaksa. Olla järkevä. Ja kerta aattelin, etten jaksa tehä tästä taas semmosta yhtä kuvatonta läpinää toisten joukossa, aattelin jakaa teille kuvan yhestä toisesta masterpiecestä. 

Oon hyvä alottamaan joitaki hommia ja erittäin surkia saattamaan loppuun. Aijoin niistä piirrustushommista selitellä täällä, mutta eihän tässä ole kerinny/jaksanu/viitsiny/muuten vaan hotsittanu. Päätin nyt sitten kuitenki laittaa jakoon jotain, jonka oon saattanu valamiiksi ja mikä on myös viimeisin tuotos tällä rintamalla. Kuva on huono ko se ei ole mikään skannaus vaan kameralla napattu, mutta olokoon. Surusilimä. 

Seuraava taideteos luvassa arviolta keväällä 2018. Oon hieman tuulella käyvä kopiokone.

Eipä siitä sen enempää, eikä minullakaan kyllä kauhiasti asiaa ole. Huomenna ko printtaan kandin tutkimussuunnitelman ulos ja palautan sen, takki on aika tyhyjä. Arvatkaapa nukunko perjantaina niin pitkään ko huvittaa (eli ainaki kaheksaan)? 

Mutta nyt meisi lähtee nukkumaan ja potemaan sängyn pohojalle huonoa omaatuntoa siitä, ettei jaksanu viiä roskia eikä olla muutenkaan tehokas. Mutta hei, minä oon sentään tänään tapetoinu ruotsin pakettiin semmosilla kiertoilimauksilla, että oksat pois. Enkä muuten todellakaan aijo nähä unta kandin tutkimussuunnitelmasta ens yönä. 

Hyvää yötä ja kauniita unia!