There's no limit.

Oman elämän salikissa täällä hei. 

No anteeksi ja ahhahaa, joo, salikissa todellaki, voisin ruveta kuvaamaan sellaista fitnesskisuli-parodiaa, minulla olisi muutamia erittäin loistavia ajatuksia mitä siihen voisi tulla. Esimerkiksi meisi kyykkäämässä urheilualushousuissani, jotka olen ostanut joskus vuonna kivi ja kirves ja tänään ymmärsin ensimmäisen kerran, miten net kuuluu pukia päälle. Nimittäin niin, että puoli pakaraa jää paljaaksi ja vyötärö nousee lähes napaan. 

Jep, erittäin for miehekkeen eyes only. 

No mutta, oikiasti tarkotukseni oli tulla avautumaan siitä, että tänään oli taas semmone en-millään-jaksa-reenata-ko-oon-ihan-naatti-onks-pakko -olo ja sitten ko aikani venkoilin, muistin sen, että piti reenata siksi, että sen jäläkeen tulee hyvä olo ja kappasta vaan, löysin hyvin pian itteni heiluttamasta puntteja. 

Ja mitäs mitäs, meikällä oli tänään joku ihan härkänen päivä ja huomasin vetäväni samoilla painoilla ko aiemmin ihan sikana toistoja eikä meinannu tuntua ees missään. Lähes jokaisessa liikkeessä sai nostaa toistomääriä, eli seuraavassa reenissa saa ihan rohkiasti lyyä vähän painoa lisää! Jes! Tätä minä oon oottanu, sitä, että se reeni kulukee ja sitä, että jaksaa tehä. 

Tartti vaan päästä sen ääh-minen-jaksa-kuolen-kaheksaan-toistoon-ihan-säälittävillä-painoilla -vaiheen ohi. Nyt lähtee käyntiin kolomas reeniviikko, viime viikolla reenit tuli pakettiin käsiä lukuunottamatta, koska järkeilin eilen, että on fiksumpaa reenata vaan vattat, ko enivei käjet ottaa tässä selekä-rinta-olokapäät -päivässä kuitenki osumaa. Tällä viikolla pyrin toki sitten taas tekemään reenit ajallaan ja hoitamaan vatsojen lisäksi myös käjet. 

Huomenna painellaanki sitten taas lenkille. Ai kun mulla on mukava tatsi tähän elämään, toivottavasti tämä ei loppuisi ikinä!

Tukee kivasti näitä opiskelujuttuja ko jaksaa liikkua. 

Ois mulla muitaki hauskoja juttuja, joista ois voinu höpistä, mutta nyt väsyttää jo niin mukavasti, että tarttee mönkiä sänkyyn, missä meillä on muuten uusi petauspatja. Heräteostoksia Jyskistä. Ainaki ekalla nukkumisella vaikutti ihan ihimismäiseltä, kaippa tuo asiansa ajaa. 

Mutta nyt öitä!

Promise man.

Hittoko mulla on näitä ysäriotsikoita aina vaan ja samat piisit kiertää kehää. :D Mutta nyt oli kyllä ihan pakko, sillä sainhan sentään omat (köh köh) synttärionnitteluni läpi Suomen ehottomasti parhaaseen radioshöwhun elikkäs siihen joka kulukee myös nimellä Parasta Ennen! :D Vaikka syndet ei ihan mennytkään kuten Masalle lupasin, eli yksikseen radion äärellä, vaan kiitos Lennun ahtamassa kinkkiä kidasta alas ja sen jäläkeen hyytävässä pakkasessa paleltumisen korjaamisessa muutamalla kuumalla Hunters Heaterillä (?) Oulun ylivoimasesta parhaassa kuppilassa nimeltä Kuluma. Voin suositella lämpimästi.

Ja hei, kattokee, kuvia!

On nää minun selfiet kyllä vähän tämmösiä, tarkennus jossain rintakehässä ja muutenki vähän tärähtänyt fiilis, mutta annettakoon se minulle anteeksi ko tärähtänyt oon vähän muutenki. Mahtavan bodatut olokapääkki melekeen pääsee edustamaan ko koitan kaksin käsin pidellä tuota mötikkää käsivarren mitan päässä ja hymyillä nätisti iliman kaksaria. Elämäni ensimmäiset yllärisynttäri"bileet" meinasi kyllä jo kusassa siihen ko Leenan "laita ittesi nätiksi, tulen hakemaan puoli kuuen - kuuen välillä" oli kaatua tuohon kohtaan "laita ittesi nätiksi", se nimittäin tuntui ihan jumalattomalta suoritukselta tämmösestä "kaapissani on vatusti vaatteita, muttei mitään kivaa ja osaan meikata tasan yhellä tavalla" ihimisestä. Lopulta päädyin laittamaan päälle aina yhtä hyvä punaset housut, jokka ei kuviin päässy edustamaan ko ei ollu aikaa alakaa viritellä mitään jalustoja kameraan ja ketä se nyt muutenkaan kiinnostaa, sekä arviolta vuonna 2008 henkkamaukasta hankittu paita, joka toimii edelleen (voitteko kuvitella, ehejä ja nypytön???!) huolimatta pienistä "yh-mamma lähtee radalle" -viboistaan. Onkelmia tuotti luonnollisesti myös tuo tukka, joka sekin on vähän mallia "yh-mamma repäsee" ja naama, josta nyt vaan on vaikia aina välillä saaha mitenkään inhimillisen näköistä.

Mutta nämät kuvat jopa yllätti meikän positiivisesti huolimatta valokuvauksellisista ongelmistaan (yleensä ko se suht tyydyttävä peilikuva ei ainakaan välity valokuviin asti, vaan näytän pallinaamaiselta ryhävalaalta jolla ei oo ihan kaikki kotona :D). Tukka näyttää ihan blondilta, mitä se ei suinkaan ihimiset ole, vaan se on _maantienharmaa_, mutta jolla iskee valossa jotain henkisiä ongelmia ja se päättää halutaki olla blondi. Kiva pigmentti, lisää jännitystä elämään ko se tarttee kohdevalot tullakseen esille, vähän niinkö meikän silimätki on valosta riippuen joko siniset tai vihiriät. Huulipunat on vähän sinnepäin, mutta joka tapauksessa söin net kinkin matkassa pois enkä viittiny enää lisätä niin haitanneeko tuo.

Ja kattokaa miten osuvan kortin Lennu oli löytäny! Vanhoja me ei olla, vaan hiukan kypsenpiä teinejä! Ihana emäntä, Lennu on kyllä semmonen, että antais vaikka toisen sukkansaki jalasta, jos joku vaan tarttee. On ilo saaha tuntea moisia ihimisiä. Vaan ihanan kortin se oli tuo meikäläisen siippaki löytäny, meikäläisen kuvalla varustettuna nimittäin. :D Lahajaksi sain termospullon (muumi-kuosilla tietenkin) niin nyt on sitten termari, johon keittelen mulle ja Lennulle kahavit ko mennään jumppapallojen kans kirjottelemaan gradua yliopistolle. Tänään tehäänki sitten varmaan herkkuruokaa ja nautitaan vaan olemisesta, kunhan tuo meisin parempi puolisko suostuupi heräämään.

Haha, leuanvetotankoki pääsi muuten kuvaan. :D Mikä itte asiassa muistuttaa siitä, että tänään olis vielä reenin paikkaki ko eilen ei millään jaksanu eikä ehtiny ko piti kriiseillä siitä, miten saan itteni ihimisen näköseksi. Ja meillä on muuten mörön kans melekeen samankokoset ja muotoset nenätki, ihan niinkö kaks marjaa. Yhtä killivät silimätki ja hurmaava hymy sekä viihdytään ajoittain varsin synkeissä tunnelmissa ja ollaan aika jäätäviä tyyppejä molemmat, mutta sisältä pelkkää kultaa! Ja muumipeikot juoksee meitä karkuun. :D

Jos leikkais vielä komian otsiksen tähän niin sehän ois muuten suoraan ko paluu lapsuuteen:

 

Punaset kumisaappaatki nimittäin löytyy. :D Ei muutako samanmoista mietteliästä posea vaan naamalle niin ei voi ees erottaa että oonko neljä vai kakskytänelijä. Tai no saatan kyllä olla tuossa ylemmässä kuvassa jopa viis. Ja alemmassa ehkä kolome. 

No mutta, enempää nostalgiatrippailematta sitä kuinka vanaha meisi jo on (todella, kognitiivinen rappio vaan oottaa alakamistaan!) rupian nyt touhuilemaan jotaki ihan muuta, ko saan kerta viettää tänki päivän uuestaan synttärisankarina hei. 

Kivaa viikonloppua kaikille!

The view from here is pretty.

Laskin tuossa, että kandissa on sisältöä neljäntoista sivun eestä. Tekisi mieli vielä jatkaa tänään, mutta toisaalta en jaksa kyllä millään. Huomenna pitää hakia matskua lipastolta, muutama juttu olis kyllä joita vois kirjotella vielä, mutta ehkä se on helepompaa ko printtaa net artikkelit ulos ja näin. Tulososa on aika mallillaan, johdantoa pitää vielä laajentaa ja pohdinta puuttuu kokonaan. Tutkimuskysymykset, käytetty kirjallisuus ja koontitaulukot on suunnilleen paikallaan. Eli eihän tässä enää mikään iso homma ole jälijellä. Kävin päivällä pienen pakkaslenkin (nelekytä minsaa ja naama jäässä) ja äskön piilarit alako painaa näyttöä tuijottaessa niin palijon, että kävin repimässä net päästä tajuamatta ollenkaan, että olin aikonu käyä vielä kaupassa. Nyt kiusaus mennä Prisman sijaan tuohon naapurin Saleen on kyllä aika suunnaton...

Tai jättää käymättä kaupassa kokonaan, mikä ei kyllä oikiastaan ole vaihtoehto. Pitäisi varmaan lähtiä jos meinaa tareta, varmaan kirraa tuo pakkanen taas iltaa kohti. 

Laiskottaa. Lähinnä suunnittelin lämmittäväni saunan ja kattovani Maajussille morsiamen. :D No okei, ehkä pakko syyä ensin ja lähtiä vasta sitten sinne Prismalle päin, jos nyt jaksan yleensäki ees lähtiä. Pitää käyä ehkä kurkkaamassa pankkitilin saldo ja sen mukaan pohtia, että onko varaa olla laiska ja maksaa kalliimpaa hintaa lähellä olevista jutuista. 

Pitäisi kyllä touhuta nuita puheviestinnänki juttuja, mutta jotenki ei yhtään nappaa. Aika turha kurssi, pakko myöntää. Tästä olisi varmaan iloa jos tämän suorittaisi joskus ekana vuonna, mutta näin kolomantena tämä ei oikeen tarjoa enää mitään uutta ko on sen verran palijon tullu viestittyä jo tässä opiskelujen aikana. Tämmöset pakkopullakurssit on kyllä niin peestä. 

Onneksi huomenna on perjantai, lupaan itelleni rajottaa näitten opiskelujuttujen tekemistä sitten viikonloppuna (tuntematta siitä huonoa omaatuntoa). No, saa nähä onnistuuko ko ois kiva yhtenä päivänä rykästä kaikki nuot puheviestinnän puhe-esitykset ja puheen paskat valamiiksi, ettei tarttis sitten miettiä niitä enää. Muttako on niin kiva koittaa saaha tämä kandiki kokoon mahollisimman äkkiä. :) 

Ja jospa se terapiaki alakais huomenna rullaamaan niin pääsisi sitten niitäki hommia touhuamaan, mikä tarkottaa vähemmän aikaa kaikelle muulle. Motorisista nyt puhumattakaan... Ääh, alako yhtäkkiä kummasti ressata ja vituttaa. Pitäisi yksi motorisen esseen kappalekki muotoilla uuestaan nyt ko vielä muistan asian. Jep, minäpä alan värkkäämään evästä itelleni ja koitan sitten päätyä sinne kauppaan, niin ei huomenna sitten tarttis, ah ihana opiskelu.

Hurrikaanit nimetään naisten mukaan aina.

Koska paskakausi näyttää nyt vaan jatkuvan ja yllättäen kandin kirjoitteluksi muuttunut iltapäivä ei taas lähe, voin aivan hyvin avautua tänne vähän. 

Ihana ongelma. Nimittäin närästys. Ja se yhistettynä siihen, ettei YTHS:än täti ota meikää vakavasti. Kyllä, juon kahavia ja yritän olla juomatta sitä liikaa, koska se närästää. Ei, en syö rasvasta tai mausteista ruokaa, koska se närästää. Olen lopettanut paprikan syömisen, koska se närästää. Joo, kurkkua menee aika palijon, mutta yritän jaksaa kuoria sen, koska sekin PERKELE närästää. 

Ja sitten kun yrität selittää, että soitin siksi, koska närästysoireet ovat PAHENTUNEET, eivät mene ohi normaalilla maitokikkailulla ja lisäksi olen tajunnut, että aamuinen jo pari viikkoa jatkunut kurkkukipu johtuu luultavasti siitä, että meisillä on refluksia öisin eli mahahapot pääsee virtaamaan takaisin päin öisin, kysyy täti että haluaisinko varata ajan nieluviljelyyn.

Tämän jälkeen kerron, etten halua nieluviljelyä, koska en usko että minulla on mikään tulehdus vaan minua jumalauta NÄRÄSTÄÄ.

Puhelun päätteeksi jään seisomaan luuri kourassa ja käskyn "nosta sängynpäätyä ylöspäin, hae apteekista _jotain_ närästyslääkettä ja koita vielä miettiä sitä ruokavaliota ja soita sitten uudestaan jos ei auta" kanssa ja mietin, että vittu, olipa hyödyllinen puhelu ja meni vielä minun piikkiin.

No olisihan se ollut ihan liikaa vaadittu, että oisin saanu ajan lääkärille, joka oisi kurkannu miltä nielussa näyttää ja kirjottanu reseptin närästyslääkkeeseen, koska nethän on ilman reseptiä ostettuna ihan mukavan hintasia. Lennu ystävällisesti lahjoitti hieman omistaan ja tungin viime yöksi tyynyn patjan alle ja koitin nukkua hieman pystymmässä asennossa saaden lähinnä niskat ja hartiat jumiin. Olipa mitä mahtavinta herätä aamulla iliman, että kurkku ja nielu on epämiellyttävän tuntuiset, enkä kyllä anna tästä kunniaa vaikiassa asennossa nukkumiseen, vaan sille ennen nukkumaanmenoa napatulle lääkkeelle. 

No, kaippa minä sitten haen tommosen kahen viikon kuurin ihan omakustanteisesti ja katon häviääkö net oireet sillä. Vähän epäilen, koska näin jäläkikäteen mietittynä minulla on varmaan ollut tuota öistä refluksia jo aijemminkin. Enkä muuten todellakaan meinaa loppuelämääni nukkua tyyny patjan alla...

Jepppp.

No, ei anneta sen haitata menoa. Oon tänään taas heränny seiskalta, jotta ehtisin tehä jalakareenin ja kirjotella kandia ennen pakollisia menoja, jokka sitten peruuntui. Vois jatkaa tässä sitä kandin kirjottelua kunhan ensin söis jotain välipalaa ja kirjottaa muutaman tunnin putkeen ihan tosissaan. Huomenna lupaan pyhästi, että kirjottelen kandia koko perkeleen päivän ihan fiiliksissä, vaikka tällä viikolla ei oikeen mikään olle mennykään ihan suunnitelmien mukaan. 

Lenkilleki ois voinu taas vaikka mennä muttako niskat huutaa hallelujaata niin ehkä en jaksa enää tänään muutako käyä postilaatikolla. Vois vaikka venytellä.

Paint it black.

Jos eilen oli hyvä päivä niin voe morjensta, tämä oli ihan perseestä.

It's easy when you're big in Japan.

Okei, nyt tässä palakkarin äärellä (voi kyllä, ollaan vihidoinkin saatu aikaseksi ostaa ihan oikiaa palakkaria pelekän maijon sijasta :D) on hyvä tehdyn reenin päätteeksi selitellä, mitä kaikkia tähän elämään tällä hetkellä taas vaihteeksi kuuluukaan. Ja voi kyllä, tämä reeni kuluki jo palijon paremmin ko edellinen selekä-rinta-olokapäät viime ma. Ja ettei oisi liian heleppoa, tein myös leuanvetohaasteen ekan päivän, nähtäväksi jää jaksanko suorittaa sitä tunnollisesti. Viime viikolla tosiaan reippailin kaikki kolomijakoiseen reeniohojelmaani kuuluvat reenipäivät (ja vielä ihan kunnolla kaikki) ja kävin muutamaan otteeseen lenkillä, eikä se ees ollu paha, aika riitti ihan hyvin ja muutenki. Tänään aloin jo muistaa, miksi oon naatiskellu tuosta punttien heiluttelusta joskus niin palijon. Nyt olis tarkotus saaha nämät urheilut rullaamaan niin, että vois syyä niinkö normaalit ihimiset ja joskus vaikka vähän jotain hyvääkin, iliman että tarttee miettiä sitä vararengasta joka kasvaa tuohon keskivartaloon. Kasvua olisi lähinnä tarkotus tapahtua nuissa olemattomissa lihaksissa. Ja siinä sivussa jos vähän lenkkeilisikin. Ja hiihtäisi, kuhan saisi hommattua sukset. Liikkuisi silleen monipuolisesti, ettei tartte jokaista suupalaa kytätä neurooseissa. Tällä viikolla aikaa urheilla on jopa edellistä enemmän.

Meisillä on nimittäin menossa kandinkirjotteluviikko, mikä tarkottaa sitä, etten luultavasti mee millekään luennolle tällä viikolla, en ainakaan aamukasin motorisille, ko oon jo kirjottanu kakkososan oppimispäiväkirjan. Puheviestinnässäkään en tänään ollu ja saa nähä jaksanko lähtiä torstainakaan. Ja koska kuulovammoja ei tällä viikolla oo, ainua työn alla oleva juttu on terapia ja seki on jo suunniteltu, joten. Voin keskittyä kirjottamaan kandia ihan urakalla. Viime viikon kandiohojauksesta sain mukavasti potkua ja alotin kirjottelun jo viime viikolla. Viikonloppuna huilasin, mutta tänään oon taas avannu silimäni klo 6.45 ja kirjotellu aamusta kandia vähän eteenpäin. Vituttaa myöntää, mutta oon hiffannu tässä sen kirjottamisesta palijon juttua, mulle on avautunu, mitä kirjottelen johdantoon ja jollain sairaalla tapaa oon jopa tänäänkin nauttinu siitä kirjottamisprosessista. :D Kauhiaa! Hyi. 

No, eniveis ja veis eni, tällä viikolla ois tarkotus saaha kandi kivalle mallille. Huomenna voin keskittyä täyspäiväisesti tähän hommaan, tänään oli vielä tuo mieheke tuossa jaloissa pyörimässä niin piti keskeyttää kirjottelu ja hoitaa vähän asioita. 

Käytiin (ullatus ullatus) Motonetissä, josta tarttui mukaan akkulaturi autoon (ei minulle). Oon kuluneen vuojen aikana käyny varmaan enemmän Motonetissä ja Biltemassa ko mitä koko elämäni aikana yhteensä. :D Sen jäläkeen siirryttiin Lidliin ruokakauppaan ja on taas vähän pakko ylistää tuota lempikauppojeni lempikauppaa, uudistettiin nimittäin kertaheitolla alusvaate- ja sukkavalikoimaa molempien vaatekaapissa. Ostin itelleni kaks seittemän parin sukkapakettia, viidet alushousut ja paketin jossa oli kolome mustaa toppia. Miehekkeelle ostettiin kaks pakettia boksereita (kolome per pakkaus) ja yks seittemän parin sukkapaketti. Pyöräyttelin niitä tuossa koneessa ja vaikuttavat aivanki ajavansa asiansa alusvaatteina. Tosin alushousut on vielä vähän mysteeri, näyttivät nimittäin vähän isoilta, mutta kyllä niilleki käyttöä löytyy. Topitki on varmaan vähän löysiä, mutta eipä tuo haittaa, kyllä net paitojen alla menee, HM:llä tai jossain vastaavassa yhestä oisi saanut maksaa varmaan saman verran mitä tuolla nuista kolomesta. 

Viime aikoinahan meille on kotiutunu yhtä sun toista tuolta Lidlistä, kuten tosiaan esimerkiksi tuo jumppapallo ja leuanvetotanko (seki on ainaki toistaiseksi pysyny tuolla korkeuksissa :D) sekä meikälle uusi lipasto/kauppa/joka paikan Puma-reppu, johon mahtuu palijon tavaraa, siinä on heijastimia ja pehemustettu selekä sekä olokaimet. Ja mikä parasta, se on PINKKI. Joo. Todella katu-uskottava ja meisin tyyliin mätsäävä, muttako mitään muuta väriä ei ollu enää jälijellä sillonko satuin Lidliin eksymään ja tuo oli niin hyvä kaikin puolin. Paitsi se väri. 

Mutta no, näillä mennään. :D Oon vakaasti harkinnu viime aikoina myös esimerkiksi ompelukoneen ja laminointikoneen kotiuttamista Lidlistä. :D Ompelukone jäi siksi koska se oli kuiten suht kallis ja näytti monimutkaiselta, vaikka Singer olikin. Laminointikoneen olin näin lähellä ostaa, mutta sitten tulin miettineeksi, että meillä alakaa muutenki olla kaikki kaapit niin rojua täynnä ja sitä voi tulla vaikka vähän lisääki vielä jos luoja suo, niin päätin jättää toiseen kertaan. En minä kuitenkaan niin innokkaasti niitä terapiamatskuja askartele. 

Ja mitäs mitäs. Tänään tilattiin uus näyttömoduli meikäläisen Samsungiin (!!!), J aiko taikoa sen paikalleen. Saapa nähä, mitä sieltä tulee ja onnistuuko se vaihtaminen vammoitta. Lähetin myös Kossit huoltoon viime viikolla (kauniin kukkakoristeisessa kirjekuoressa kiitos postin, joka oli piilottanu net ruskiat normaalit meikän näkökentän ulukopuolelle...) ja mitäs vielä. Perjantaina käytiin heittämässä siivous- ja kylästelykeikka ja nyt oon harkinnu vakavissani suksien sekä luistimien ostamista. Tein ruoaksi perjantaina ihan huippua tonnikalapiirakkaa ja lauantaina väsäsin reenailun ohessa ihanaa kunnon lasagnea. En ollukaan syöny kunnon oikiaa lasagnea millon lie viimeksi. Piirakka oli niin hyvää ja heleppo tehä, että voisin vaikka jakaa sen reseptinkin täällä:

Tonnikalapiirakka

pohja:

purkki kermaviiliä

kananmuna

1½ dl gluteenittomia jauhoja

1 dl tattarijauhoja

n. 1 tl psylliumia

2 tl leivinjauhetta

täyte:

2 prk tonnikalaa öljyssä

2 kananmunaa

purkki kermaviiliä

pari valkosipulin kynttä

pieni sipuli

juustoraastetta

mausteita oman maun mukaan (ite taisin laittaa ainaki paprikajauhetta, chiliä, pippuria, suolaa, oreganoa) 

Kaada kulhoon purkki kermaviiliä, nakkaa joukkoon psyllium. Yhdistä ja sekoita toisessa kulhossa jauhot, lisää kananmunan kanssa kermaviiliin ja sekoita. Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan (mielellään normaalia korkeareunaisempi vuoka, koska piirakka nousee meleko paljon tai sitten uunin pohjalle pelti suojaksi, saattaa tulla yli laijan), sekoita toisessa kulhossa täyteainekset, kaada pohojan päälle ja paista 200 asteisessa uunissa n. puoli tuntia. 

Tästä tulee tosi mehevää ja ihan huippuhyvää ja mikä parasta, täytteeksihän voi laittaa mitä ikinä itte mieliikään. Oon jo suunnitellu tekeväni tätä kana-, lohi-, kasvis- ja kinkkutäytteellä. Suolaiset piirakathan on siitä kivoja, että näihin voi varioida tuota täytettä loputtomiin ihan sen mukaan, mistä sattuu tykkäämään. :) Tämän piirakan pohoja on siitäki huippu, että kuohkeudestaan huolimatta siihen ei tuu rasvaa juuri ollenkaan (ite laitoin sekä pohojaan että täytteeseen rasvatonta kermaviiliä ja juustoraasteeksi Polaria), eli tämä on vähän terveellisempi herkku ko se perinteinen suolanen piirakka voitaikinapohojalla, mitä oon ruukannu tehä. Ja tuon voitakinapohojanki tekeepi siis kätevästi gluteenittomana vaihtamalla jauhot esimerkiksi 1 dl tattaria ja 1 dl hienoa gluteenitonta jauhoseosta, testattu ja hyväksi havaittu on.

Mitäs mitäs vielä. Life is nannaa na naa naana na. Oon vaihteeksi hyvin pirtiällä ja hyvällä tuulella, ollu jo viime viikosta. Jostaki repäsin kauhian virtapiikin ja toivon, että tämä kestää ens toukokuuhun asti. Ainaki. Lisäksi oon jotenki konkretisoinu kaiken kivan tässä elämässä ja tajunnu, ettei asiat oo enää ihan mitenkään kauhian kaukaisia, vaan ihan lähellä ja saavutettavissa. Ollaan esmes piirrelty talon pohojakuvia ja mietitty sitä, että kuivaushuone olis kiva ja mihin vaatekaapit tulee ja että saunalla pitäisi olla pukuhuone, josta ei oo läpikäyntiä mihinkään. 

Ja niin joo, oon myös koukuttanu itteni Maajussille morsiameen (:DDDD). Mutta nyt koukutan itteni tuonne suihkun ja kuivakuppailun puolelle ja sitten alan tehä jotaki ihan muuta, luen vaikka kirjaa tms. Huomenna aamu alakaa taas kandilla. 

Palataan!

Is there anyone out there who can hear me?

Nonni. Kauan siihen kesti mutta lopultakin kokosin kaikki voimani, etin kameran piuhan ja latasin kuvat koneelle, jotta voisin jakaa teille CocoVin raakasuklaakokemukseni. 

Helppoa, herkullista, terveellistä, hauskaa. Allekirjottaisin melekeen kaiken paitsi ehkä tuon terveellisyyen ja hauskuuen, ko olihan se valamistus hieman räpöstämistä ja plus että tuosta yhestä satsista tuli aika palijon suklaata näin yhen ihimisen syötäväksi varsinki ko ohojeen mukaan suklaa säilyy jääkaapissa muutaman päin. :D Mutta ehottomasti herkkua kyllä!

Ensin olin ihan varma etttei tämä kylymäpuristettu neitsytkookosöljy sula ikinä, mutta niin se vain sulasi juoksevaksi vesihauteessa. Tämä ja agave-siirappi yhdistettiin ensin keskenään ja sitten siihen sekoitettiin muut jutut.

Oma fiksaukseni tuohon suklaareseptiin oli tämä Biokian tyrnijauhe, josta tykkään ko hullu puurosta. Suklaassa se ei tosin valitettavasti ainakaan kovin selkiästi maistunut, mutta olipahan ainaki vitamiinilisänä jos ei muuta. Tämä sopii myös puuroon ja rahkaan, jogurttiin ja smoothiehen. Omia lisäyksiä raakasuklaaseen vois varmaan olla myös pähkinät ja muut marjat.

Goji-marjat jauhoin blenderissä hienoksi, ko minusta net on yksinkertaisesti aika pahoja enkä todellakaan olisi tykännyt suklaassa kauheista goji-sattumista. Mielestäni erittäin hyvä ratkaisu, koska minusta tuntu että net maistui tuossa suklaan seassa jotenki palijon paremmalta. :D 

Tässäpä vielä se pakkaus, joka sekoitetaan siihen sulatetun kookosöljyn ja siirapin joukkoon. Kaikki kuivat aineet yhessä ja samassa pakkauksessa. Vesihaude saa sitten muuten olla aika lämmin, koska vaati yllättävän palijon käsivoimia ja vispausintoa saaha koko pussin sisältö sulamaan täysin sileäksi massaksi. Tässä vaiheessa keskityin valmistukseen niin intensiivisesti, että unohin kuvata sekoitusvaiheen, mutta osannette kuvitella sen ihan ite. :D

 Myös pakkauksen mukana tulleet muotit oli mielestäni aika epäkäytännöllisiä, koska suklaapaloista tuli aika jööttejä. :D Jotta sen massan sai menemään kaikki, piti nuot kipot kaataa meleko täyteen.

Siinäpä niitä sitten on jääkaapissa kohomettumassa! Hyvää tuli, paitsi että kannattaa varoa massan pohojalle jääviä sattumia, ensimmäinen suklaa jonka maistoin oli niitä joita kaadoin viimiseksi ja sinne oli jääny meleko palijon suolaa ja goji-jauhetta, eikä maistunu mitenkään erityisen herkulta. 

Eli summa summarun, kannattaa valamistaa tämä paketti vaikka vähän isommalla porukalla niin ei kaadu omaan niskaan se kaikkien suklaitten syöminen, vaikka nämät oliki aika namia kahavin kanssa, ja jos löytää jostain pienemmät muotit joihin tehä niin voi olla syömisen kannalta käytännöllisempää. Muuta pahaa sanottavaa en kyllä juuri keksi, paitsi ehkä se hinta. Jatkossa taijan kyllä kuitenki ostaa raakasuklaani ihan valamiina, koska tuossa tekemisessä on kuitenki oma vaiva ja ei tule syötyä ihan överipalijon, oli kuinka terveellistä tahansa. :D Koska meisi tilasi tämän semmosena lahajapakettina, siinä tuli mukana myös CocoVin valamis goji raakasuklaa, joka oli myös erittäin hyvää! Olisi hirmukiva jos valamista raakasuklaata tulisi myyntiin vaikkapa ihan Prismaan (ainaki muutamia CocoVin juttuja sinne oli jo ilimestyny) niin voisin siirtyä satunnaisina herkkuhetkinäni vetämään tavallisen suklaan sijasta tätä. Ja koska hinta on ihan hyvä, ei raaskis ostaakaan niin usein. :)

Kunhan tässä sopivaan saumaan rahoitun, oon suunnittelut ostavani kaappiin loistavat superfood-varastot. Hankintalistallani on maca-jauhe, raaka kaakaojauhe, acai-jauhe, lucuma ja opticamu. Toisaalta kiinnostaisi myös CocoVin marjaisa ja smoothiemix, koska oon ajatellu inhimillisesti lisätä kaikki nämät superjutut ruokavaliooni lähinnä smoothien kautta. Maca-jauhe on kuulemma ihan äärimmäisen pahan makuista mutta sen terveysvaikutukset kuunnostaisivat, raaka kaakaojauhe toimii leivonnassa, smoothiessa ja ihan vaan kaakaona, jota juon aina silloin tällöin (nytkin minulla on kyllä sellaista "oikiaa" kaakaojauhetta, eikä mitään sokerilla höystettyä höttöä), acaita ja lucumaa voisi niitäkin käyttää smoothiessa ja ehkä myös esim. leivonnassa ja opticamusta oon kuullu positiivisia juttuja ja se voisi mielestäni olla hyvä tuki tälle aktiiviselle liikkumiselle, joka ottaa kovasti ensiaskeliaan (vaikka karvan kasvun ei meikäläisellä varmaan tarvis enää kiihtyäkään). 

Mutta niin, lähinnä siis sellaista smoothien tekoon tarkoitettua survivor packia oon aatellu, jolloin tuo marjaisa ja smoothie mix voisi olla ihan hyviä. Sitten jos ostaisi siihen vielä raaka kaakaojauheen ja opticamun kaveriksi. Oon toistaiseksi teheny vitamiinitankkausta ihan purkista poretabletin muodossa (ja se on tuntunu toimivan, ko energiaa riittää, tai sitten se on tämä lisääntyny valo tai joku muu) mutta mieluummin ottaisin net vitamiinit jostaki vähän luonnonmukaisemmasta. Mutta joo, pitää nyt kattoa, että koska olisi saumaa tilata hankkia näitä juttuja. 

Minulla olis hulluna myös kaikkia muuta täysin asiayhteyteen liittymätöntä höpinää, mutta koska pitää alakaa reenaamaan, olokoon tämä nyt tämmöne superfood-juttu ja tuun vaikka sitten myöhemmin höpisemään niitä muita. Ensin aattelin, että reenaan vasta huomenna, koska lauantain (säälittävä) käsi- ja vattalihasreeni veti paikat aika antoisaan jumiin, mutta sitten päätin, että perkele, minähän reenaan nyt koska RAAAAGH. Leuanvetotankoki olis paikoillaan nyt, vois alakaa reenata myös kohti sitä meikäläisen ensimmäistä leukaa. :D Paitti että hauikset ja ojentajat ei ehkä oo samaa mieltä. Mutta nyt sitä reenia horo reeniä ja palataan sitten astialle!