Kun ainakin miljoona kysymystä ei vaan saa mun mielessäni muotoa.

Niinhän siinä sitten kävi, että pääsin kuin pääsinkin mukaan suorittamaan vielä sitä erityispedagogiikan perusopintojen viimistä ja puuttuvaa kurssia avoimeen yliopistoon. Lapin yliopiston erkkapedan opinto-ohojelma muuttuu syksyllä ja nyt oli enemmän ja vähemmän viimiset hetket hypätä kelekkaan. Eessä on siis vielä tänä keväänä erityispedagogiikan kirjallisuuspaketin tenttiminen... Kävin asiasta innostuneena hakemassa mahdolliset tenttikirjat kirjastosta "lomalukemiseksi", eli vähän jo vilkuilen niitä. Ensimmäinen tenttimismahollisuus oli ollu eilen (:D ajoituksien mestari), mikä ei haittaa yhtään, sillä kaksi on vielä jälijellä ja tuohon ekaan en ois kuitenkaan pystyny. Kokeilen varmaan jo huhtikuussa tehä tentin, mutta jos ei onnistu niin sitten on vielä yksi mahollisuus kesäkuun alussa. 

Tsallalaa voin aina vaihtaa ammattia ja ruveta opiskelemaan erityisopettajaksi jos puheterapeuttina työskentely alakaa tympiä. No varmaan, tänäänki sain taas ohojaajalta terapiasta niin hyvää palautetta, että oksat pois. Lähinnä vaan mietin, että miksi tämä teoriatausta sitten tökkii niin kovasti, jos suunnitelma on tosi hyvä ja tiedän mitä teen? :D 

Ehkä se loman jäläkeen aukiaa ihan uusin silimin sitten. Oikeilla jälijillä olin kuitenki jo ollu. Nyt ei vaan enää jaksa. Tekasen tässä reenin vielä tälle illalle ja pakkaan lisää, katon Maajussille morsiamen ja eiköhän se ollu siinä. 

Aiheuttaa vaan jo valamiiksi irvistyksiä ajatus siitä, että pitäisi sekoittaa palakkari veteen. Hrrrrrrr. 

No mutta, pitää tässä nyt kuitenki vielä ensin ruveta raportoimaan tämänpäiväinen terapia auki ennen urheiluhommia ja suunnitella vähän seuraavaa kertaa, palataan varmaan seuraavan kerran joskus maaliskuun puolella näihin blogihommiin!

What if I'm far from home.

Joo ei ihan menny putkeen tämä(kään) aamu, jätin herätyskellon nimittäin täysin huomiotta tänä aamuna ja nukuin onnellisesti yheksään. Voi pojat että minua vissiin väsyttää. 

Nyt pitäisi vissiin saaha jotain aikaseksi, mutta ei vaan perkele lähe. 

Semmone olo, että voisin laittaa musiikkia soimaan ja mennä makaamaan keskelle lattiaa ja kattella kattoa. En loppujen lopuksi jaksanut eilen illalla aatella enää mitään järkevää ja vähän tuntuu siltä, etten jaksa tänäänkään. Reeni taisi siirtyä iltaan. Tai se mitään tainnu, ko se siirty jo. 

Mahtava muuten tämä Oulun helemikuuki. Lumi on sulanu lähes kokonaan pois, nurmikot suurin piirtein paistaa vihiriänä vesilätäköitten ja lumiläikkien välistä ja pyörätiet on sulat ja täynnä hiekotushiekkaa. Ei sillä, että sitä lunta kovin mahottomasti olisi ollutkaan, enkä minä sitä tänne tässä vaiheessa enää kyllä kaipaakaan, voisi tosissaan sulaa ihan kunnolla pois. Loskapaska ja päivällä sula, aamulla jäässä kelejä kaipaan kaikista vähiten.

Jotenki tuntuu, etten jaksa keskittyä yhtään mihinkään. 

No, ei kait se auta ko yrittää.

That we're making two reflections into one.

YÄÄÄH, ostettiin Fastin suklaanmakuista Reco 2:sta palakkariksi ja koska maito on loppu, sekoitin tämän veteen ja täytyy sanoa että phythyi minkälaista kuraa. Toivottavasti tämä maistuu maidon kanssa ees vähän paremmalta... Leaderin palakkari on suorastaan namia verrattuna tähän. Tai no, sanotaanko että se on namia, se maistuu maitoon sekoitettuna lähinnä joltain suklaapirtelöltä.

No, ehkä se maito toivottavasti ratkasee tässä. 

Tein jalakareenin ja sitten makasin sohovalla oottelemassa saunan lämpiämistä ja kävin saunassa. Reeni oli vähän löysempi ko viimeksi, johtuen varmaankin siitä, että oon syöny tänään meleko huonosti. Ikävä kyllä net paskat eväät nyt vaan näkyy siinä, miten jaksaa. Meinasin ensin, etten jaksa tänään reenata ollenkaan, vaan kirjotan teoriataustaa, mutta koska se ei vaan lähteny ja tulin siihen tulokseen, että jos reenaan tänään jalat, voin huomenna tehä vielä viikon viimisen reenin ja olla sitten loppuviikon rauhassa.

Opiskeluhommista kandi on melekeen valamis (tai siis se semmaversio, mikä on kyllä varmaan aika pitkälle myös meikän lopullinen versio mahdollisia pieniä fiksailuja lukuun ottamatta), siellä on muistiinpanot vielä puuttuvien osien kohilla, enää jonku tarttis kirjottaa net auki. Teoriatausta tökkii, oon tänään alotellu sitä, mutta erinäisten muuttujien vuoksi vaikuttaa siltä, että se ei valamistu ennen lomaa. 

Oon aikalailla luovuttanu jo, vaikka loma ei ookaan ihan vielä alakanu. Koska jou'un harrastamaan julukisia kulukuneuvoja, päätin myös ehottomasti, etten tee lomalla mitään opiskelujuttuja, enkä ota ees konetta mukaan. Oon päättäny rentoutua. No okei, hieman ehkä saatan hoitaa jotain juoksevia asioita.

Nukun tällä hetkellä öisin tosi huonosti nähden unta lähinnä joko opiskelujutuista, tai sitten reenaamisesta ja ruokavaliosta (!?? on muuten ihan perseestä nähä unta kyykkäämisestä koko yö, paitsi jos sekin kasvattaa pakaroita), heräilen pitkin yötä ja aamuisin ylös nouseminen on yhtä tuskaa. Tarviin lomaa nyt todella kipeästi. Ahistaa vähän kaikenlaiset jutut ja jotenkin olen vaan niin loman tarpeessa.

Jaksamiseen motivoi ehkä vähän tosin se, että pietettyämme muutamat gradupalaverit kahavin äärellä Lennun kans varattiin meijän amanuenssille ohojausaika tai hopsausaika, eli mennään kartoittamaan sitä, missä vaiheessa meijän opiskelut on, mitä tarttee tehä jos meinaa loppuharjotteluun 2015 ja ennen kaikkia jos meinaa valamistua jouluksi 2015. Plus että halutaan meijän graduasia etenemään. 

Minulla on ohojelmassa virallisen opintosuoritusotteen kaivaminen Lapin yliopistosta mediakasvatuksen opinnoistani, joista aijon hyväksilukea opintoja meijän tutkinnon vapaavalintaisiin opintoihin. Lisäksi laitoin samaan spostiin (jonka lähetin randomisti ihimiselle, jonka toivon vastaavan nuista opintohommista siellä kasviksella) kysymyksen siitä, että saanko mitenkään järkevästi suoritettua erityispedagogiikan approa, josta minulla puuttuu yksi kurssi, kokoon. Tai että osaako kyseinen ihiminen neuvoa, keneen kannattaisi olla asian tiimoilta yhteyessä. :D 

Saa nähä, oisi kiva saaha se appro kokoon, mutta jos se ei onnistu niin en minä siihen kuole. Erityispedagogiikka on kyllä ihan huippukiinnostava aihe, melekeen yhtä huitsia ko logopedia. Jos minusta ei tulis puheterapeuttia, oisin varmaan ruvennu erityisopettajaksi. Paitsi etten halua olla opettaja.

Sitten pitäisi varmaan hommata se harjottelupaikka. Hmmm. Ja hoitaa tosiaan muitaki tämmösiä juoksevia asioita. Ajatus vääjäämättä lähestyvästä valamistumisesta saa kyllä kummasti potkua ja motivaatiota opiskeluun - mietin saunassa, että en jaksa ressata tuosta teoriataustastakaan nyt, koska kyllä se sieltä tulee. Toisaalta olisi ollut kiva tehä se ennen lomaa valamiiksi, mutta ehkä mulla on loman jäläkeen parempi tatsi ja uutta näkökulumaa asiaan ko oon hieman levänny ja asia on hautunu. You wish. No, voihan olla, että repäisen ja kirjotan se huomenna valamiiksi.

Mutta nyt on pakko mennä nakkaamaan urheiluvaatteet pyykkikoneesta kuivumaan ja alakaa suunnitella pakkaamista, tuota ehkä suurinta suosikkiasiaani maailmassa. Ja syyä iltapalaa.

Ilimottauduin tuossa ohimennen muuten WebOodissa kevään hiihtoloman jäläkeisen osion kursseilleki. Kuten sinne terveyden ja mielenterveyden psykaan ("#¤&T&¤%¤!). Pitäis varmaan lainata se tenttikirjaki jo ja alakaa lukia, että varmasti pääsen sen paskan läpi. HAH.

Just touch the sky with it.

Hirveitä reeniposeja taas! Anteeksi. Vaikka pääosassa onki tällä kertaa sukat. :D

Viime perjantaina sukasin nimittäin tentin, terapian paperitöitten ja kandin palasten palautuksen jäläkeen Postiin hakemaan meikän sikanopiasti toimitetut uutukaiset Feelmaxit. Piti muuten polokia ihan tosissaan, että kerkesin sitten kotia kattomaan Suomi-Ruotsi -matsia, joka ei päättyny ihan yhtä kunniakkaasti ko sen ois pitäny, mutta onneksi äijät sentään taisteli meijät aika komiasti pronssille! Huippu suoritus, ei voi muuta sanoa, ei oo nuo olympiakiekot nimittäin ihan mitään lasten leikkiä.

Mutta takaisin astialle, eli meikäläisen uusin kenkiin, jokka siivittää minutki jatkossa huippusuorituksiin. Keskiviikon helevetillinen jalakareeni ja perjantain polokupyöräily tuntu koivissa vielä tänäänkin. Palautteleva kävelylenkkini Prismaan ja takasin veti jälleen (yllätys yllätys) oikian jalan aivan totaalijumiin nilikan osalta ja mietinki, etten käy lenkillä nyt enää ennenkö saan sujauttaa Feelmaxit jalakaani (ja niillähän ei todellakaan heti lähetä vetämään mitään tunnin tappolenkkiä).

Aika komiat turkoosit sukat! Varvassukkia minulta löytyy muutamat jo entuuestaan ja kaivoinki net nyt Feelmaxien myötä kaapista, koska Feelmax valamistaa myös varvassukkia ja suosittaa käyttämään niitä näitten palijasjalakakenkien kanssa, jotta varpaat pääsisi askeltaessa liikkumaan mahollisimman normaalisti. Tein varvassukista myös reenisukat itelleni.

kuvakulma <3

Eihän net tosiaankaan mitkään kaunokaiset ole ja muotoilu on tosiaankin semmosiin kapealestisiin kenkiin tottuneena vähintäänkin erikoinen ja värit vähintäänki "pirtsakat", mutta ulukonäöstä viis, ko ensikontakti jalakojen kanssa oli erittäin miellyttävä. Tepsuttelin näillä perjantaipäivän sisällä ja osan lauantaista ja sitten testasin niitä lauantain kauppareissulla, sekä tänään pienellä kävelylenkillä. Tuntuma on erittäin hyvä, jalat pysyy lämpiminä (ensimmäiset minuutit ulukona kengät tuntuu hieman viileiltä, mutta jalat lämpiää äkkiä kunhan vähän kävelee) ja myös tuolla vedessä ja loskassa ainaki toistaiseksi kuivina. Mikkään kovin korkiavartiset nämä ei ole, joten eivät sovellu kovin syvässä hangessa kahalailuun kuitenkaan. Eka kävelylenkki oli myös tosi ookoo, loppumatkasta alako hieman tuntua nilikassa ja pohkeessa siellä missä oletinkin, mutta se vain siksi, että vapaavuorolaiset joutuu töihin, perkele. Askel tuntuu jotenki tosi kivalta näissä ja toivon, että hilijaa hyvä tulee ja piakoin pystyn kävelemään pidempiäki reissuja iliman, että jalat menisi enää kipiäksi. 

Mutta en toki hätäile, koska tätä meikän jalakavammasuutta on jatkunu niin pitkään.

Kenkien mukana tupsahti yllätyksekseni myös varsin komian väriset varvassukat, joka oli kyllä kiva yllätys, kengistä kun ei tosiaan tarvinut maksaa postikulujakaan ollenkaan ja paketti lähti tilaamisesta seuraavana päivänä ja tuli perille parissa päivässä, hyvää palavelua siis. Suosittelen lämpimästi!

En yhtenä yönä meinannu pystyä ees nukkumaan ko mietin sitä, että jos nämät kengät onki meikäläisen avain siihen, että pystyn taas juoksemaan joku päivä. Voitteko kuvitella sitä tunnetta? Minä, joka luulin olevani tuomittu jalakavammaseksi lopun ikääni ja etten luultavasti pystyisi juoksemaan enää ikinä, voisinki ehkä sittenkin joku päivä viipottaa taas niitä kaheksan kilsan hekumallisia lenkkejäni? Ko laput korvilla huutaa jotain tosi iskevää biittiä ja hakkaat maata jalakojesi alla menemään, elämä on lähes parhaimmillaan. 

En ees vielä kuitenkaan ihan uskalla ajatella, että se voisi olla totta.

Keskiviikon kauppalenkilläni pääsin jopa jo hetkeksi siihen tunteeseen kiinni, miltä se juokseminen kropassa tuntuikaan ko pimenevässä illassa käpöstelin Atb:n - Let You Go:n tahtiin kohti kauppaa. Mietin sitä fiilistä, mietin miten se piisi olisi ihan täydellinen etenki pimiän syysillan juoksulenkkiin ja miten mahtavaa olisi ko se tunne jaloissa johtuisi siitä, että takana on usiampi juostu kilsa ja vielä muutama eessä. 

Ei siitä mihinkään pääse, joskus sanoin, että juokseminen on parempaa ko seksi, ja vaikka en sitä juuri tällä hetkellä allekirjoitakaan enää, siinä on jotain sellaista koukuttavaa magiaa, jota en toistaiseksi ole löytäny vielä mistään muusta urheilulajista. Saleiluki on kyllä koukuttavaa ja siitäki saa omanlaistaan euforiaa aikaseksi, mutta siinä parasta on kuitenki ehkä se tunne reenin jäläkeen. Ja se tunne reenin aikanaki on erilaista.

No mutta, ei kaahata asioitten eelle. Jään hyvin toiveikkaana opettelemaan askeleita uusiksi näitten Feelmaxieni kanssa ja toivon, että nämät kengät todella olisi yksi elämäni parhaita investointeja. 

It's my time to rule at last.

Koska aikataulumuutokset on nykyään enemmän sääntö ko poikkeus meikän keskiviikoissa, tänään on taas huluppeasti ollu koko päivä aikaa tehä järkeviä asioita. 

Niinpä oon pessy nelijä koneellista pyykkiä, kirjotellu paperitöitä ja lukenu Lennun kans kuulovammojen tenttiin piirtelemällä puhebanaaneja ja tajuamalla, että kuulonkuntoutus ainaki vanhempien ohojauksen osalta piettää sisällään ittestäänselevyyksiä, joita en ees muista kirjottaa tenttiin. 

Totta kai tänään on myös paistanu aurinko pitkästä aikaa ko oot aikatauluttanu kalenteriin tenttiinlukemista... Lenkki-ilima ois ollu ihana, vaan eipä tuota joutanu ko ilimassa oli suuren urheilujuhulan tuntua. Luin muka vielä samalla tenttiinki, hah. 

Suomalaisen sisun innoittamana vetäsinkin tässä ihan kohtuu jämyn jalakareenin ja huomenna luultavasti kävelen niinkö pingviini. Täytyneeki tämän palakkarin jäläkeen lähtiä palauttavalle kävelylenkille Prismalle päin hakemaan kahavia ja muuta yhtä elintärkiää.

Edessä olis vielä myös vokaalien ensimmäisen ja toisen formantin opettelua ja muuta jännää, mutta onneksi se on päivä vielä huomennakin. Tosin huomenna on ohojelmassa muutakin enemmän ja vähemmän jännää, mutta eiköhän se tästä. Onneksi siinä vaiheessa, ko perjantaina koittaa seuraava jännitysnäytelmä, tentti ja tämän viikon hommat on jo takana päin ja saa ehkä vähän taustatukeaki tuohon huutamiseen. :D 

Sitten aletaan hiihtolomaa ajatellen muutenki olla voiton puolella jo, maanantaina on kandiohojaus (ehkä rykäsen sunnuntaina sitä varten kandin ekan version valamiiksi) ja sitten vielä parit terapiat ja sekä teoriatausta (ai niin, voe perse) ja sitten voiki jo ruveta rentoutumaan. Meleko vauhikkaasti kipittää tämä aika. Tulisi vielä net meikäläisen uuet kengät mahollisimman äkkiä niin saisin alakaa opetella jalakojen käytön uuestaan nyt ko motivaatioki tuntuu olevan suht kova. Minulla on ollu ongelmia esimerkiksi askelkyykyn kans ja oon nyt koettanu korjata siinä jalakaan tulevaa ylimäärästä kiertoa ja tänään alettiin olla jo paremmalla tolalla ja sain jo tehtyä kolome sarjaa askelkyykkyjä pelekän tangon kans. Kyllä se tästä.

Keep your dreams alive.

Koska unelmia on pakko elättää (itteänsä ei vissiin aina niinkään), otin ja repäsin ja tilasin itelleni uuet popot. Sai näistä pulittaa melekosen summan rahaa (no ei ees niin palijon ko uusista ihan tavallisista juoksulenkkareista loppujen lopuksi), mutta jos jalaka tästä paranee ja mikä tärkeintä, mikäli pystyn joku päivä taas juoksemaan, ei sille voi lyyä hintalappua. 

Syön vaikka kynsiä ja nökötän pimiässä, ei se oo niin justiinsa. Sähkölasku yheltä kuukauelta tosiaan oli kyllä sen verran, että sähkön säästämistä vois vakavasti vähintäänki harkita. Onneksi firma vaihtu nyt vähän halavempaan, mutta ei se auta, jos sähköä kuluu ihan tolokuttomasti. 

Mutta asiaan, eksyin sivuraiteelle. 

Ostin siis itelleni Feelmaxin Vaskot, jokka on semmoset palijasjalakakengät. Haaveenani olisi saaha tuo nilikan virheasento korjattua ja koska hieronta, jumppa ja epätoivoiset yritykset kävellä/juosta oikein ei tunnu tuottavan tulosta vaan jalaka menee kipiäksi uuestaan ja uuestaan, päätin hypätä mukavuusalueen ulukopuolelle ja kokeilla näitä. Pieni selevitystyö palijasti, että näillä pitäisi tareta myös pakkasella (saapi nähä) ja pärjätä loskassa jalat kuivina. Vaikka Oulussa akuutimpi ongelma tuntuuki olevan tuo loska.

Jalakavammasuus häirittee meikäläisen jalakareenienki onnistumista, joten olisi ihan kiva saaha tuo vaiva kondikseen. Hieronnalla saa jalan auki, muttako se ei auta siihen virheasentoon, joka vetää jalan ja välillä koko oikian puolen ropasta jumiin. Ja ko tarpeeksi kävelee (tai unelmissa, juoksee) niin kipu ja jumi on taas todellisuutta. Siispä toivonkin, että tämä palijasjalakailu saisi net jalan lihakset ja muut toimimaan oikein, niin että se virheasento korjautuisi. 

Kaveriksi aattelin myös Footbic-jumppapalloja, mutta vielä toistaiseksi en viittiny niitä budjettiini mahuttaa, vaikka hinta ei ookaan ihan hirmunen (muttako vuokraki pitää sitten taas kuun vaihteessa maksaa, siinä on aika vaikia säästää). 

Jään nyt meleko innoissani oottelemaan nuita kenkiä, että saan ajaa net sisään käyttöön ja opetella kävelemään uuestaan. Josko sitä jossain vaiheessa voisi taas juostakin. 

Ehkä. 

Lupaan raportoija fiiliksiäni teille sitten, totuttelu pitäisi alottaa suht varovasti ja aluksi on varmaan taattua, että jalat menee kipäksi. 

Nyt minä lähen suuntimaan nukkumaan, palataan!

U drive me crazy.

Ahhahaa voi tätä myötähäpeän määrää, mutta koska minulla on niin hauskaa, niin pakko jakaa teillekin! Päädyin tuossa jumpan jäläkeen hillumaan vähän kameran eteen, koska aavistelin, että kehitys oisi aavistuksen helepompi havaita kuvista ko omaa peilikuvaa tiirailemalla ja miettimällä, että onko jokin paikka muuttunut jotenkin oleellisesti. 

Siispä ei muuta ko jalusta pystyyn (hahhah, tätähän varten minä toki sen ostinkin!) ja posettamaan. Heti alakuun voin todeta, että nämät ei sitten todellakaan yritä _mitenkään päin_ olla oikeita poseerauksia, vaan kuten huomata saattaa, se mopo karkasi melekosen samantien sinne kuuluisaan rotkoon ja överiksihän se meni. Kuvitelkaa vielä tähän taustalle se Pattismurffi soimaan niin vaikutelma on täydellinen. :DDDD

Okei, here we go. Onko kaikki valamistautuneet henkisesti? 

No ei sillä että tähän voisi kyllä mitenkään valamistautua ennakolta. :D

"mitä, joko se otti sen kuvan??"

Jumankauta on se hyvä että mulla on jo mies ihan omasta takaa, ei tällä naamalla ja kaulan pituuella kyllä ihan missikisoja vielä voiteta :DDDDD

Jep, jalakaosastolla on kovin hilijasta...

Koska ette kuitenkaan saanu tarpeeksi siitä meikän habasta. Tai kainaloläskeistä.

Miksi mulla on jumantsuikkeli nuin kummallisen muotonen pää??? :D

Tuo viiminen on kyllä henkilökohtainen suosikkini, oikea käsi  on silleen "kattokaa, mulla on haba!" ja sitten vasen, "noup, ei näy mitään". Viimistä apinahyppykuvaa en ees uskaltanu julukasta, koska en halua ottaa kontolleni kenenkään henkiä siitä hyvästä, että joku vielä nauraa ittensä oikiasti hengiltä. :D Ei epäilystäkään, meikä on se puuttuva lenkki siinä ihimisen ja apinan välisessä ketjussa! Tarkennukset on taas päin sitä ittiään ja laatu muutenki ihan kauhia mallista nyt puhumattakaan, mutta pointti oli kuitenki siinä, että on tässä jumalauta sentään jotaki tapahtunu ja voin kertoa sen ihan iliman vertailukuviaki. Ehkä ihan hyvä, ettei niitä vertailukuvia oo, koska niitä kattoessa sitä vasta oliski nauranu ittensä hengiltä. Jotain tuolla selän rasvakerroksen alla ehkä kuitenkin on ja ylävartalosta muutenkin näkee, että on tässä nyt jotaki muutaki heiluteltu viime aikoina ko moppia. Sillähän, että kuvat on otettu just selekä-rinta-olokapäät -reenin jäläkeen ei tietenkään ole mitään merkitystä. :D Pitää ottaa uuet pebakuvat sittenko oon jalakapäivänä pumpannu pakarat uuteen uskoon... 

Kuitenki, tämä ihan siksi, että uskaltakaa tehä ihan urpoja juttuja, koska se on hauskaa. Eiku ei. Siis siksi, että jumppa nuitten mötiköitten kanssa pysyisi jatkossakin motivoivana. Mikäli Pattismurffi ei nyt jaksakaan ihan loputtomiin innostaa raudan heiluttamiseen. Just in case, jos ymmärrätte. Ja sitten joskus vuosien päästä voimme yhdessä nauraa näille kuville ko oikiasti meen ovista sivuttain, ettei lähe karmit matkaan. Jos se on nimittäin leikkimökin ovi. Joo.

Loppuviikon lupaanki sitten pyhästi keskittää opiskelujuttuihin. Oikiasti!