Arkihuolesi kaikki heitä

Son moro! Joulu tuli ja meni, loma tuli ja meni, mukavaa ja mahtavaa oli ja oishan se pojat ja tytöt mukava jos ihimisellä ois joulu ainainen (muistuttaisin minäkin ulukomuodoltani vielä vähän enemmän syötettyä sikaa), mutta aina koittaa se astetta ikävämpi vaihe ko pitää palata arkeen takaisin. 

Joskus arjesta tulee kuitenki suorastaan juhulaa, nimittäin meijän graduaineisto on nyt lähteny keräykseen ja tänään ko iltapäivällä kävimmä kattomassa kyselyymme saapuneitten vastausten määrää NIIN HEI 117 kappaletta herranjestas! 

Uskomatonta, ja päiviä on vielä eessä vaikka kuinka. Ja vaikka tämän enempää ei vastauksia saataiskaan, niin näilläki voi hei jo väsätä ihan hyvin yhen gradun. Nyt siis jos sinne ruu'un taakse on jotenki kummassa eksyny joku tuleva kollega, joka on ystävällisesti vastannut meijän kyselyyn, niin KIITOS KIITOS KIITOS! 

Kyllä nyt pienen logopedin mieltä ja sydäntä lämmittää oikeen kovasti. 

No, lyhyestä virsi kaunis, en jaksa enkä oikiastaan jou'akaan läyryämään tämän enempiä ko on kiire muihin hommiin, mutta sen verran aattelin heittää, ettäkö suunnittelin tuossa laatikoitten kevätsiivousta, (toim. huom. suuri paino sanalla SUUNNITTELIN), satuin löytämään vanahan kalenterini. Joku joskus kaipaili semmosta esimerkkiä logopedin viikosta aikataulujen muodossa niin nyt ois autenttista matskua ainaki kolomosen syksyltä ja keväältä tarjolla. Että silleen, stay tuned jos oot kiinnostunu kuulemaan minkälainen helevetti oottaa. Tai jos haluat vielä enemmän ajan hermolla olevaa kuvausta raastavasta syksystä ja tuskaisesta heräilystä kandikevääseen, niin mene tänne. Nea siellä elää samaa tuskaa, joka on myös ittelleni hyvin tuttu.

Graduttaa.

Hola!

Vielä on viiminen viikko aikaa ennen joululomaa harjoittaa tehokasta gradunkirjottelua, joten aattelin tehokkaasti kirjotella teille myös tästä graduproggiksesta anonyymin lukijan toivomuksesta.

Meikäläinenhän tekee siis gradua parityönä ystäväni Lennun kanssa ja aiheenamme on puheterapeuttien työhyvinvointi ja siitä etenkin työtyytyväisyyden ja työperäisen stressin kartoittaminen. Mukana myös työn laatuun liittyvät tekijät. Työnimi on vielä auki ja kauhian pitkä, joten en sitä tähän jaksa lätkäistä. Jotain tämmöstä kuitenkin.

Kyselytutkimusta tehään, ja kyselyn on tarkoitus lähtiä kaikille suomalaisille perustervey'enhuollossa ja erikoissairaanhoijossa työskenteleville puheterapeuteille. Yksityisen puolen puheterapeutit rajattiin tällä kertaa pois, koska kyselystä olisi pitänyt heitä ajatellen tehä toinen versio. Proggis on työnnetty liikkeelle jo tämän vuojen huhtikuussa, jos joku muistaa, ja tuskasen hitaasti ollaan rämmitty eteenpäin.

Tällä hetkellä vaihe on nyt kuitenkin se, että johdannossa on raakatekstiä 15 sivun verran, kyselytutkimus on pilotoitu (hurjasta kuudesta vastaajasta peräti puolet eli kolome vastasi pilottiimme, jei) ja lopullisen kyselyn on tarkoitus lähtiä matkaan tammikuun alussa. Ohjausaikataulujen tiukkuu'estä johtuen myös lopullinen kysely viimeistellään vasta tammikuun alussa, tarkalleen pari päivää ennen kyselyn lähtemistä... Tammikuussa on myös tarkoitus viimeistellä johdanto lopulliseen muotoonsa sekä kirjoittaa metodiosio, jotta sitten viimeistään helemikuussa päästään analysoimaan aineistoa ja tämän jäläkeen raportoimaan tulokset sekä kirjoittamaan pohdinta. Työn olisi tarkoitus olla valamis ja esitarkastuksessa toukokuussa 2015. Mahollisia korjauksia työhön tehään sitten sen jäläkeen, mutta tähtäimessä olisi saaha ehkä mahollisesti joulukuussa 2015 paperit ulos, mikäli harjottelu vaan menee putkeen.

Tähän mennessä haastavinta gradun tekemisessä on ollut ehottomasti riittävän ohojauksen saaminen. Sitäkö ei nimittäin taho saaha. Ja jotkin asiat työssä, kuten esimerkiksi meillä tuo kyselyn muokkaaminen, vaativat välillä myös muita silimiä ja ajatuksia ko vaan meijän. Ja sittenkö sitä ohojausta ei saa sillonko tarvis, joutuu hommia seisottamaan kuukau'en verran, ko ei oikein pääse iliman apua etiäpäinkään. Alakuperäisen aikataulun mukaan olisimme halunneet kerätä aineiston jo ennen joulua, mutta se ei nyt sitten näistä aikatauluongelmista johtuen onnistunut.

Meillä on suht tiivis aikataulu, koska kaikilla opiskelijoilla ei yksinkertaisesti ole halua eikä ees mahollisuutta värkätä gradun kanssa paria vuotta (ystävämme Kela laittaa seinän vastaan ko opintotukikuukauet alakaa olla kortilla). Tarkoitus on siis tehä gradu, mennä loppuharjotteluun ja valamistua, jotta pääsee tässä elämässä sitten pikkuhilijaa etiäpäin. 

Toinen ongelma kyselytutkimuksen tekemisessä tuntuisi olevan vastaajien vähyys, joka tuli esiin jo tässä meijän pilotissa; alakuperäisen viikon vastausajan aikana saimme kaksi vastausta, jatkettuamme vastausaikaa toisella viikolla, saimme yhen vastauksen lisää. Eli jännällä nyt sitten ootetaan, kuinka monta niistä arviolta yli viijestä sadasta vastaajasta, joille kysely lähtee, loppujen lopuksi vastaa. Olemme koittaneet tehä saatteesta motivoivan, aihe on ajankohtainen ja kiinnostava ja isolla otoksella saataisiin tietoa, jotta voisi jopa yleistääkin. 

Muttako ketään ei voi pakottaa vastaamaan. PAITSI ETTÄ SINÄ PUHETERAPEUTTI, JOKA NYT LUET TÄTÄ, JOS SPOSTIISI NAPSAHTAA TAMMIKUUSSA KYSELY PUHETERAPEUTTIEN TYÖHYVINVOINNISTA NIIN VASTAA NYT IHIMEESSÄ!

Eli siis niin. Missäs minä olinkaan. Aa joo siinä gradussa. Tilanne meijän laitoksella on tällä hetkellä hieman ongelmallinen, sillä graduprosessia on nyt pyritty tiivistämään ja nopeuttamaan, eli graduista ei tehä enää niin pitkiä ja ajatellaan, että sen voi hyvin saaha tehtyä vuojessa. Tämä on hyvä homma, mutta se hieman kusee, koska esimerkiksi ohojausresurssit ja kurssien aikataulutus ei kuitenkaan vastaa tätä ajatusta. Esimerkiksi tilastotieteen jatkokurssi, jota tarvitsisimme osataksemme käyttää SPSS-ohojelmaa, on vasta ensi maalis-toukokuussa. Eli meijän kannalta auttamatta liian myöhään. Lisäksi tutkimusseminaari II, jossa on tarkotus käsitellä johdantoa, on huhtikuussa. Meijän johdanto taas on valamis jo tammikuussa, kuten tekstin tarkasti lukeneet varmaan tuolta ylempää muistavat. 

Tämä on kuitenkin toivottavasti vain joku siirtymävaiheen ongelma ja jatkossa opetus sekä ohojaus luultavasti vastannevat opiskelijoitten tarpeisiin paremmin. Ehkä. Toisaalta opiskelijoitten sisäänottomääriä nostetaan, mutta opettajaresurssia ei kasvateta, niin enpä sitten tiijä.

Loppuun kuitenkin vielä rohkaisevia sanoja, gradua ei kannate piettää minään järettömänä mörkönä. Työtä se kyllä teettää, mutta kyllä se sitten lopulta valamistuukin (toivottavasti...) Tekemistä edesauttaa järettömästi, jos aihe on yhtään itteä kiinnostava. Tai oot teheny kandin jo samasta aiheesta aijemmin. Minulla täyttyy molemmat kriteerit. Jokainen graduprosessi on varmasti hyvin erilainen riippuen siitä, tekeekö yksin vai kaksin, onko mukana jossakin tutkimushässäkässä, onko ainesto valamiina vai pitääkö se kerätä ite, kyseleekö lomakkeella vai haastatteleeko, tekeekö tapaustutkimuksen, montako koehenkilöä messissä on ja niin edelleen. 

Hyvä ohojaaja auttaa palijon ja ko aihe on valittu, alakaa hommaki siitä pikkuhilijaa selekiytyä, kuten tartteeko pyytää lupia jostakin, mistä koehenkilöt/aineisto yleensäki hommataan ja niin pois päin. Kyllä se siitä sitten valamistuu, pala kerrallaan. 

Ja hei, jos et oo joku perfektionisti, jonka täytyy saaha loistava arvosana gradusta, niin vähemmälläki hinkkaamisella pärijää, varsinki ko kukaan ei kuulemma ees koskaan sitten kato sieltä sinun papereista, minkä arvosanan oot gradusta saanu. Tietysti sitten jos haluat laittaa hienon leuhkimiskuvan Facebookiin, vaan paras kelepaa. 

Tämän enempää en tähään hätään keksi höpöteltävää, jos jollaki jäi jotain epäseleväksi tai heräsi kysymyksiä, niin kommenttiboksi on avoin!

Kutsu jo soi iltahuudon.

No mutta hei!

Kyllä, olen taas muninut jossaki enemmän ko laki sallii, mutta nyt on onneksi se kauan odotettu ittepäisyyspäivä ja tiijättekö kuinka hieno tunne se on, ko herää aamulla ja tajuaa, että tänään ei muuten oo pakko tehä mitään erityistä, jos ei halua. Se on muuten aika hieno tunne.

Tosin viimeistään kaheltatoista on jo semmonen olo, että ei helekkari, oon selannu läpi kaikki nettisivut, kattonu kaiken mahollisen, lukenu kaikki blogit ja iltapäivälehet, uutiset, hömpän, mitä nyt??? 

No, olen kestänyt tämän ko nainen ja maannu sohovalla, kattonu Tuntematonta sotilasta, lenkittäny koiraa ja oikiasti vaan ollu. Leikelly lumihiutaleita ylijäämäpaperista. Oikiasti!

Ois kiva jaaritella tässä niitä näitä, mutta oikiasti ajattelin vähän avautua teille nuista opiskelujutuistaki ko se on kuitenki se, joka kaikkia kiinnostaa. Eilen oli siis se syventävän kirjallisuu'en tentti ja saapa nähä! Pelottaa, koska oon vähän tyhymä ja tein siellä tentissä nolon mokan ja vastasin yhteen kysymykseen vähän väärin. Lisäksi painotettiin lukeminen meijän study groupissa erityisesti vanahojen tenttikysymyksien aiheisiin ja jos niitä oisi kysytty, niin oisin saanu varmaan vitosen, niin hyvin olin opetellut ja lukenut spasmodiset dysfoniat, neurologiset äänihäiriöt, suusyöpäjutut ja muut. MUTTA EI, ainuastaan yksi kysymys oli sitten niistä, mitä meillä oli ja loput vähän semmosia, että vastasin ja tiesin joo jotain (paitsi siihen yhteen meni vähän väärästä aiheesta), mutta en tiijä että kuinka hyvin. 

No, josko se kuitenkin menisi läpi. Jos ei, niin ei se auta ko mennä uusimaan sitten. Ja jos joku ei tiijä enkä ole muistanu täällä kertoa, niin syväritentissähän tentitään siis kolome logopedian alan teosta, joista yksi saa olla suomenkielinen (meillä ei ollu sitä mahollisuutta oikiastaan) ja kaksi enkuksi. Näistä kirjoista tulee sitten tenttiin kahesta yks ja yhestä kaks kysymystä, joihin kaikkiin vastataan. Meijän kirjat käsitteli lasten kuulovammoja, sekä nielemisvaikeuksia ja äänihäiriöitä. Tässä vaiheessa voin jo todeta, että äänikirja oli sitten ihan hirviä, muut ok.

Gradukin on siinä vaiheessa, että pilotti on nyt lähteny ja vastauksia ootellaan. Nytkö ollaan ohitettu tuo tentti, päästään myös jatkamaan johdannon kirjottelua. Lisäksi on sitten vielä viimiset opiskelijaterapiasta, perjantaina oli myös kolomas ja viiminen terapian seurantakerta (jonka videoin) ja ens viikolla käyään se ohojauksessa läpi. Ens viikolla on myös vimppa ryhymäohojauskerta. Glögeillään myös kiertoharjottelu osalta ja sittenkö seuraavalla viikolla on viimiset terapiakerrat, siinäpä se tämä syksy sitten oliki. Sitten ansaitulle joululomalle! Kylläpä se syksy taas vierähti äkkiä.

Tutkimussuunnitelma on hyväksytty, oppimispäiväkirja palautettu ja nyt lähinnä ootellaan suorituksia. Tammikuussa on kalenterissa vaan terapian loppukeskustelu ja gradua. Hullua.

Yhtenä iltana vaan makasin sängyssä enkä saanu unta, ko ahisti niin palijon se, että meikähän valamistuu kohta ja en minä mitään osaa ja pitäisikö muka osata jotain ja mistä minä muka saan sitten töitä ja ai kauhia! :D

No mutta, nyt minä orientoidun jatkamaan itsenäisyyspäivän viettoa Linnan juhulien ja glögin kanssa. Ja HEI, jos teillä siellä näyttöpäätteiden toisella puolella on jotaki ideoita, mitä haluaisitten minun kirjottavan opiskeluihin liittyen (ko juuri muuta en tänne enää jaksa rustata, koska Vihainen itälappilainen ) niin nyt on aika avata sanainen arkkunsa! Niin saatan sitten vaikka jotaki rustataki.

Nyt on mentävä yksin.

UGH.

Siihen on syy, miksen yleensä koskaan opiskele viikonloppuisin, ellei ole ihan pakko ja vaajin, että esimerkiksi maanantaitenttien kieltäminen pitäisi olla lakisääteistä. 

On ihan hirviä olo ko on koko viikon urakoinut syventävän kirjallisuuen tenttikirjan kans. Eilen luin ja tein muistiinpanoja jonku viis tuntia, tänään sama. Lisäksi oon myös raportoinut ja suunnitellut terapiaa. Kirja on nyt paketissa ja olo on semmone, että ei hele. Yliväsynyt ja ylikireä. Ei yhtään levänny. 

Ja minun mielestäni se viikonlopun pointti on se, että sais levätä. Ettei tartte opiskella, niin jaksaa sitten maanantaina taas. 

On ihan semmone olo, että heitän kohta puhelimen parvekkeelta alas ja meen nukkumaan. Paitsi että vaan väsyttää, mutta ei nukuta. Ei vaan jotenki pysty keskittymään mihinkään muuhunkaan. Telekkariaki on hankala kattoa ko olo on niinkö Duracell-pupulla, joka haluais olla hetken paikallaan, mutta kukaan ei paina off-nappia.

Kiva lähtiä huomenna taas graduttamaan. Varsinki ko net gradun aikataulut pissii ja yleensäki koko gradu AHISTAA. Gradu-ahistus, ei niin mukava tutustua! Palijon olen kuullut puhuttavan sinusta, tavata en olisi halunnut ikinä.

No ei kait se auta. 

Enää tarttis lukia net kaikki syvärimuistiinpanot läpi, mitä muut on teheny ja päästä se tentti läpi, saaha gradun pilotti lähtemään, kirjotella lisää johdantoa, pitää terapia loppuun, äh vittu en ees jaksa tällä hetkellä muistaa mitä kaikkia minun pitäisi tehä. Ai niin, tulostaa ja palauttaa oppimispäiväkirja. Ennenkö tulostuskiintiö loppuu. Jälijellä joku 30 senttiä, en ees tiijä riittääkö se enää mihinkään. 

En ees usko tähän enää itekään, mutta kyllä sitten ko se syväritentti on ohi, helepottaa. You wish.

Joo eipä täsä, joulua ootellessa. Jos seuraavaksi vaikka kattois hetken ennen nukkumaanmenoa Sherlock Holmesia ja kuolais aina yhtä komiaa Watsonia. Jude Law, lääh.

Nukutaan, paha maailma pois kokonaan.

Katoppa, ei ollakaan nähty hetkeen! Uskomatonta, että on jo marraskuu.

Mitäpä meikäläisen rauhaan, no ette ikinä arvaa, esmes _opiskeluja_.

Koko ajan kuvittelen, että kalenteri tyhyjenee ja homma helepottuu, mutta suomeksi sanottuna paskat. Hommaa on siltiki ihan riittämiin. Oikiasti toivon, että kuhan päästään ohi tästä harjottelusta, jonka kaksi viimeistä päivää on tällä viikolla, elämä helepottuu. Eikä ainuastaan ajatuksen tasolla. Suoraan sanoen oon ollu hieman pettynyt tuohon meijän kiertoharjotteluun, jotenki vaan ootin siltä enemmän ja nyt se on tuntunu lähinnä turhalta taakalta. Viimeiset harkkapäivät sattuu vielä niin idioottimaisille päiville, että oksat pois. Sääkin suosii ja tarvis painella toiselle puolelle Oulua aamukaheksaksi. 

Jaa, kaippa met jotaki sitten keksitään.

Kovasti tahon eroon myös tuosta kliinisestä etikkakurkusta eiku kliininen työskentely ja ammattietiikka II -kurssista, jonka kestämättämään aikaan eli nelijästä vartin yli kuuten pietyillä luennoilla oon istunu kärsimässä. Ajattelin ehkä reipastua tänään ja tehä sen kurssin oppimispäiväkirjan tänään valamiiksi, ettei sitä tarvitte sitten enää miettiä. 

Viiminen terapia sentään pyörii kivasti ja aattelin sen suhteen myös olla tässä joku päivä reipas ja suunnitella ja tehä matskuja valamiiksi tuleville terapiakerroille. 

Ekat gradusemmat tutkimusseminaari I osalta on myös pyörähtäneet liikkeelle ja jotenki seki vähän turhauttaa, ko meijän gradu on kuitenki jo hieman vaiheessa, vaikkei ehkä ihan niin hyvässä ko oisi toivottu. Erissä kuitenki ko semman perusteella ajattelis. Nimimerkillä viimeistelimme tänään ohjaajille tutkimussuunnitelman, tutkimuskysymykset on alustavasti muotoiltu, kyselylomake seisoo myöskin oottamassa ohojaajien kommentteja ja ollaan aloteltu johdannon rääppiminen kokoon. 

Tavoitteena saaha aineisto kerättyä ja johanto valamiiksi ennen joulua. Koko paska pakettiin toukokuussa. 

Kun päästäisi nyt vaan sinne ohojaukseen. Tai sitten tehään se iliman ohojausta. 

No mutta, liian helepolla ei tietenkään haluttu ittiämme päästää, joten päätettiin porukalla tenttiä myös syventävä kirjallisuus joulukuussa. Omalta osaltani lukemis- ja suomennosurakka on vielä eessä päin, hieman kauhulla odottelen sitä, samoin kaiken kokoon kasatun tiedon omaksumista ennen tenttiä. Muutenki ootan sitä tenttiä ihan kauhuissani, ko oon tottunu istumaan tenteissä puoli tuntia "saaks lähtee jos on valamis" -asenteella ja tämän kohalla lienee hyväksyttävä, ettei voi ehtiä vastata kaikkia tarpeellista puolessa tunnissa. 

Kaiken tämän ohella pitäisi myös jaksaa olla ja elää, pikkujouluilla, valamistautua jouluun ja muuta pientä. 

Sää ulukona on taas niin kauhia, että tekis mieli vaan käpertyä sohovan nurkkaan ja unohtua sinne, poltella kynttilöitä ja unohtaa muu maailma. Onneksi on tuo tentti tuolla joulukuun alussa niin menee tämä marraskuu varmaan ihan pikakelauksella. Ei tartte joka päivä kaihoisasti miettiä, miten kiva ois laittaa jo jouluverhot. Kaisse graduki ihan kiireisenä piettää.

MUTTA nyt, joululauluja ja oppimispäiväkirjaa. --->

Rakastan opiskelua.

Aattelin vaan tulla kertomaan, että kovasti haaveilen siitä ajasta sitten joskus, ko minulla on aikaa ja jaksamista sosiaaliselle elämälle. Luultavasti silloin myös hiukset lakkaavat tippumasta tukottain päästä. 

Minulla on tällä hetkellä lähinnä semmonen olo, että meikäläistä vaaditaan tekemään määrääni enemmän töitä ja jollen tee, saan potkut. 

Ja minä olen sentään teheny jo asiantuntijaesitelmän, logopedian erityiskysymykset ja minulla on vapaavalintaiset opinnot hyväksiluettuna.

Jep.

I just died in your arms tonight.

Seuraa taas kuvatonta läpinää, muttako oikeen mihinkään muuhun en juurikaan pysty. 

Oon tänään miettiny, että oliko ihan hullu ajatus muuttaa tänne, missä ollaan nyt onnellisesti kohta vuojen päivät asuttu. Tämä ajatus on kimpoillut tehokkaasti siitä, että jou'un käyttämään matkaan OYS:ille, jossa nyt kiertoharjottelun tiimoilta pyöritään, nuin tunnin aamuisin. Jou'un vaihtamaan matkan aikana kerran bussia ja päästyäni perille OYS:ille oon oikiasti lähteny melekeen tunti sitten matkaan, jos lasketaan aika siitä, ko lähen kävelemään bussipysäkille. Koiran kanssa tämä tarkoittaa sitä, että jou'un herämään lähes tuntia normaalia aikasemmin ehtiäkseni lenkittämään ja ruokkimaan koiran, käyttämään sen vielä uuestaan ulukona ja hoitamaan omat normaalit aamutoimet. Jos minun pitää ehtiä kaheksaksi OYS:ille, se tarkoittaa sitä, että poistun kotiovesta nuin 6.45, mikä taas tarkoittaa sitä, että jou'un heräämään 5.00 ehtiäkseni kaikki aamutoimet. Herättyäni minulla menee nuin vartti kylyppärissä ja siinä, että puen lenkkitamineet ja otan koiran, sen jäläkeen ulukoilutan koiraa nuin puoli tuntia --> klo 5.45. Tämän jäläkeen annan koiralle ruuan, laitan kahavin tulemaan, vaihan lenkkitamineet normivaatteisiin, teen aamiaista ja syön sen ja luen samalla Lapin Kansaa --> kello on nuin 6.05-6.10. Käytän koiraa uuestaan ulukona 5-10 minuuttia, laitan koiran aitaukseen lelujen ja vesiastian kanssa, meikkaan ja laitan tukan, kasaan tavaroita (eväitä, vesipullo, kaikki mitä ei voi laittaa illalla valamiiksi), käyn vessassa ja kello alakaaki olla sen verran, että voi siirtyä eteiseen vetämään takkia niskaan ja kenkiä jalakaan. Hyppään bussiin vähän ennen seittemää, vaihan sitä yliopistolla nuin kymmenen minsan odottelun kera ja köröttelen OYS:ille, jossa ollaan joskus ennen kaheksaa.

Siinä vaiheessa oon siis ollu jo kolome tuntia hereillä, syöny semmoset kaks tuntia sitten ja käyny edellisen kerran yli tunti sitten vessassa. Eli on jo valamiiksi näläkä ja vessähätä. Väistämättä tuli mieleen, että onko tässä mitään järkiä. 

Tänään onneksi riitti, että oltiin puoli yheksältä OYS:illa, mikä tarkotti, että sain herätä vasta puoli kuuelta. Päivän päätteeksi pääsin kolomelta. Bussi lähti 15.20 ja koska minun oli pakko käyä lipastolla kirjastossa ja hoitamassa terapia-asioita, menin siis sinne, enkä suoraan kotia. Olin lipastolla vähän ennen nelijää, toimitin asiani supernopiasti ja ehin hypätä 16.15 bussiin, koska pääsin sillä kotia nopiampaa ko kävelemällä. Kotiovesta astun sisään vähän ennen puoli viittä. Ulukoilutan koiraa pienen lenkin, annan sille ruuan, vaihan vaatteet, keksin sille sisällä aktivointihommaa ja kirjotan sillä aikaa opiskelujuttuja, syön ja selaan Facebookia, kirjotan pari viestiä. Teen sitä niin kauan, kunnes koira on ratkaissut aktivointipaketin ja syönyt luun, jolloin lähen käyttämään sitä vielä uuestaan ulukona lenkillä. Harjotellaan hihnakävelyä. Palatessa haetaan posti ja koira saa kantaa postia sisälle. Harjoitellaan omaa paikkaa, koira ottaa hetken lepiä ja minä jatkan koneella, kirjotan sähköpostia, selaan kalenteria ja iltapäivälehtien, Hesarin ja Kalevan nettisivuja. Vapautan koiran, se leikkii hetken itekseen, kunnes menee nukkumaan. Saan sähköpostit lähetettyä, luen yhden blogimerkinnän, avaan henk. koht. spostin ja tajuan, että kello on puoli kaheksan. Mietin, että mihin helekkariin se päivä katosi ja kirjau'un blogiin alakaakseni kirjottaa tätä. Kohta pitäisi vissiin syyä, käyttää koiraa pihalla, mennä suihkuun, pakata reppu, laittaa koiran ruoka, laittaa kahavinkeitin aamuksi valamiiksi ja mennä nukkumaan, että jaksaa herätä vartin yli viis.

No, pieni ynnäily kuitenki kertoo, että ensinäkin, meillä ei olisi ollut yksinkertaisesti varaa muuttaa saunalliseen kaksioon lähemmäs keskustaa tai OYS:iä, koska niistä joutuisi maksamaan ihan sikapalijon enemmän ko tästä. Meillä ko kuuluu nyt netti ja vesi vuokraan ja autopaikkaki on halapa ko mikä. Plus että talo on rakennettu 2012. Keskustassa päin asuessa oisin lähempänä OYS:ia, mutta kauempana lipastosta, mikä tarkoittaisi bussikortin jatkuvaa lataamista vähintään talavikuukausina, eli lisää kuluja. Nyt aijon selevitä yhen kuukauen latauksella. 

No, oltaisi voitu olla ottamatta koiraa. Meisillä on kuitenki muutaki elämää ko opiskelu, enkä todellakaan elä pelekälle opiskelulle tai täysin sen ehdoilla. Koiran riemukasta tervehystä ko tulee kotia ja seuralaista lenkillä ei pitemmät aamu-unet tai mikään muukaan kyllä voi korvata. Minulla on myös avokki, joka käy töissä, joten sekään ei voi ottaa koiran hoitamista harteilleen näinä päivinä. 

Ja viimisenä, voisin olla tehokkaampi aamulla. Muttako en vaan voi, toiset voi herätä viis minuuttia ennen lähtöä ja olla valamiita heti, minä tartten tunnin aamulla herätäkseni. Koiraa on pakko lenkittää vähän pitemmästi ko se joutuu olemaan yksin niin pitkän aikaa. Se myös tarttee ruuan aamulla ja viimiset pissat ennen lähtöä, että jaksaa pietellä koko pitkän päivän.

Se on vaan tämä kaupunki, ko siirtymät paikasta a paikkaan b kestää tolokuttoman kauan iliman omaa autoa. Siitä en ees jaksa sanoa, että nykymaailmassa kaikki alakaa edelleen kaheksalta aamulla. Ennemmin minäki kai kuitenki oon ajoissa jossaki ja ajoissa pois, paitsi ettäkö ei täällä oikiasti kovin ajoissa kerkiä kotia. Ja se, että lipasto on sijoittunut maailmankartalla ihan väärään paikkaan. Ja ko pitää rampata lipastolla ja ympäri Oulua. 

Ja se, että meillä opiskelu on niin hurjan mukavaa ja kannustavaa. Mutta se on toinen tarina se, nyt on pakko lyyä tämä pakettiin ja lähtiä muihin hommiin (oikiasti kirjottaminen ei kestäny näin kauan, äiti vaan soitti ja multitaskasin siinä yhtä aikaa iltapalan, koiran ulukoilutusta ja muuta). 

Palataan, jos henki vielä pihisee jatkossaki. Ens viikon ma-pe viien aamuja ootellessa, etenki ko keskiviikkona on luento kuuteen...