Aattelin ihan nopsasti tulla kertomaan, että olen hengissä ja minulla on ollu mitä mainioin maanantai. Kaikenlaisia kuviakin olis, mutta hermo ja jaksaminen ei riitä niitten lataamiseen ja laittamiseen, ko ihan kohta on pakko painua unille.
Olen tosiaan tässä enemmän ja vähemmän lomaillu semmoset pari viikkoa ja teheny ittelleni tärkeitä asioita, kuten ottanu rennosti, reissannu miehekkeen kans, nauttinu lämmöstä, mökkeilly, käyny ongella, grillannu, vieraillu yksissä lakkiaisissa, syöny jäätelöä, shoppaillu, hengaillu huippujen ystävien ja rakkaitten kans ja vaan ollu onnellinen.
Tänään alotin taas jokakesäisen, jo perinteeksi muodostuneen vääntämiseni Naruskan takamailla kera nallekarhujen ja männynsiementen sun muitten. Työpäivän kruunasi tosiaan nallen jälijet, josta lupaan laittaa teille kuvan joskus paremmalla ajalla. Helekutin kuuma oli ja jalostavaa vitutusta oli aistittavissa, muttako työpäivä päätty, oli olo suorastaan huippu. Väsyneenä kattelin Naruskan erämaita auton ikkunasta ja mietin elämän pieniä ja suuria asioita. Kotosalla ei sitten enää väsyttänytkään, ja ylitin itteni äärimmäisesti tekemällä salireenin. Enpä ollukaan teheny sitä yli puoleen vuoteen. Selekä-rinta-olokapäät ja ai että oli makijaa. Päätin jo, että seuraava reenipäivä eli jalaka-käjet on torstaina. Ei sitten tartte kipeillä koivilla loikkia pitkin mättäitä ko yks päivä.
Huippua. Iltasella kävin vielä pienen lenkin koiran kans mettässä ja saunottua sekä laitettua eväät ja aamupuurovehkeet valamiiksi olinki ihan naatti ja valamis painumaan pehkuihin. Illan kruunasi Leena, joka saa aina muistamaan sen, että ystävien kohalla ei tosiaankaan ratkaise määrä, vaan se laatu. Ja ko net ystävät on parasta a-laatua, saa kaikki muut apinat ja idiootit suksia vaikka suolle.
Pohojimmiltaan minä oon niin onnellinen köllykkä, että en tiiä onko kaikki tämä ilon määrä näin pienelle ees mahollista. Mutta nyt unten maille, että jaksaa huomenna taas töihin. Öitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti