There might be no tomorrow.

Jep, pitäähän sitä kerran elämässä uudistua ja vaihtaa blogin banneria ja vähän ulukoasuakin! Huomenna uudistun minä, tänään blogi. Vähän niinkö hetken mielijohteesta. Toivottavasti tykkäätte, minä ainaski. Blogin jatko saattaa olla katkolla hetkenä minä hyvänsä, ko tulevaisuus sen osalta on vielä niin kovin avoin, mutta nautitaan nyt näistä hetkistä ja eletään päivä kerrallaan.

Kuuletko kun veden alla mä huudan ääneen sen kaiken.

Ihanan, vapauttavan
Janottavan, kiperän
Pelottavan, uuden

Seuraa random kesäkuvapläjäys by Samsung. Heinäkuu alakaa lähestyä uhkaavasti loppuaan, mutta loma jatkuu vielä onneksi kuukauen. On tullu tehtyä ja lomailtua ja nyt VIHDOINKIN olen oman koneen ääressä, levänneenä ja ajan kanssa, joten voin tarjoilla hieman kuviakin. Aika palijon jäi kaikkea Canonilla kuvattua vielä varastoon, saa nähä koska jaksan tai saan aikaseksi lätkittyä mm. juhannuskuvia tänne, ensi viikolla kutsuu taas reissu, jonka päättymispäivämäärää ei ole julukistettu. Ehkä ensi syksyn synkkinä iltoina? :D Nämät on kuitenki tosiaan kaikki kännykän kuvia sekalaisista tilanteista matkan varrelta.

Tällä hetkellä vietän niitä muutamia harvoja hetkiä kotona, ko voi vaan nukkua aamulla iliman kiirettä mihinkään (omassa, tai no melekeen omassa sängyssä) ainaki yheksään, olla tekemättä yhtään mitään ja nautiskella olosta. En oo reenaillu enkä lenkkeilly tällä viikolla ja syönytkin miten sattuu, mutta olen sallinut sen tämän viikon ittelleni. Kävin kirjastosta pari lukematonta Irvingiä (mahtava ko niitä löyty hyllystä, Välisarjan avioliitto ja Garpin maailma) sekä Enkeleistä ja demoneista innostuneena Da Vinci -koodin. Aloitin nautiskelemaan yhtä herkkupalaa tänään pitsan ja valakkarin kera sohovalla. Huomisen kohokohta on koko kesän roikkunut kampaajakäynti (vihdoinkin, voi vihdoinkin sain varattua ajan laittamaan pään uusiksi!), mutta sitten pitäisi heittää pois tämä löllöily ja ruveta taas elämään ihimisten lailla. Roppa oikeen haluaakin jo tekemään kunnon selekäreenin. 

Onni on olla onnellinen elämän pienistä asioista. Kuten kampaajakäynti, hyvä kirja tai auringonpaiste. Kliseistä, mutta minä uskon siihen, että ihimisen elämä on parhaimmillaan sillon, ko osaa nauttia arjen pienistä ja vähän suuremmista iloista, eikä tavoittele liian suuria. Jos aina haluaa jotain suurta ja mahtavaa, ei ikinä saa kyllikseen. Tavallinen arki ja elämä rupiaa aivan varmasti tuntumaan tappavalta ja tylsältä, jos elämässä pitää olla aina säpinää ja säihkettä, että se tuntuisi elämisen arvoiselta. Ja entäpä sitten ko sen suuren ja mahtavan asian saa ja saavuttaa? Tyhyjää, latteaa ja surkiaa, jonka täytteeksi tarvitsee jotain vielä vähän suurempaa, mahtavampaa ja parempaa. Ja ko elämä ei ikinä ole täydellistä, ei sitä ruusuilla tanssimista ja ainaista iloa. Suurimman osan ajasta se on vaan tätä tavallista ja tasasta.

Jos siitä tavallisesta ja tasaisesta ei kykene nauttimaan, niin silloin on kusessa. Välillä elämä on myös epämääräisiä aikoja ja vastoinkäymisiä, epämiellyttäviäkin asioita. Omassa elämässä on joutunut kohtaamaan palijonki sitä, ettei ole ollut tyytyväinen sen hetkiseen tilanteeseen, mutta myöskään muutos ei ole ollut mahdollista tai järkevää. On vaan täytynyt hammasta purren kestää ja puurtaa eteenpäin ja luottaa siihen, että kyllä se elämä palakitsee ko vaan jaksaa taistella. Eikä elämän pijäkkään olla täydellistä, vaan vähän rosoista ja sävyiltään värimaailman koko kirjoa. Ehkä juuri siksi sitä nyt osaakin olla onnellinen kaikesta siitä pienestä ja suuresta, mitä seuraavat kuvatkin edustaa.

Elämän pieniä ja vähän suurempia arkisia iloja. Onnen palasia pitkin matkaa. Tai niinkö erään suurmiehen sanoin  

voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla.

Uuet silimät

Perintövillapaita ja seitkytluvun tunnelmat

Lämpö

Päiväunet

Rakkaat ja hölömöily

Elämän kalasaaliit

Näyttää urpolta ja kymmenen kiloa lihavammalta, mutta onnelliselta

Kesän eka mansikkakakku

Seikkailut tuntemattomaan

Toiset uuet silimät ja tuleva uusi tukka

Siideri sponsored by Norwegian sillon ko lento on 5 tuntia myöhässä

Koirakaverit

Perhe

Yllättävät kohtaamiset

Huikea musiikki

Beer in the jar eli kalijaa lasipurkissa, kylymä olut

Toimiva nintendo ja duck hunt

Mökkikaverit

Luontohetket joita ei kohtaa joka päivä

Sä niitä harvoja oot, jonka kaa tahtois tehdä kodin.

Rauhaisaa sunnuntaita kaikille!

Koska mieheke on taas töissä ja minulla rutosti aikaa (ja Kainuu sekä toimiva nettiki näyttäis mahtuvan samaan lauseeseen!), mitä nyt pyykit ja tiskit hönkii niskaan (ah, rankkaa tämä kotivaimokkeen elämä) niin aattelin vähän kirjotella jotain. 

Ei ole siis tulossa mitään elämää suurempia ajatuksia tai oivalluksia, vähän vaan jotain ympäripyöriää löpinää viime päivistä. 

Tämä kolomen jiin mesta on ihan jännä paikka, siitä ajasta minkä oon täällä viettäny, tänään on toinen vesisajepäivä, muuten lähes joka päivä on paistanu aurinko ja lämpöä on riittäny vajaat kakskymmentä. Vaikka otin aamun lungisti, kerkesin silti ennen sajetta "aamulenkilleni", jota on tahkonnu tässä nyt melekeen joka päivä. Aamuaerobinen tyhyjällä vattalla. Oon ihan tykästyny lenkkeilymaastona näihin mäkiin joita tässä reppanan maastossa saa kiikkua. Tänään oli tosin ehkä vähän löysä lenkki, joka jäi vielä ihan surkian lyhyeksikin, ko perjantaina ja lauantaina vietettiin vanahuksen synttäreitä sen kahen päivän vapaitten tiimoilta. Eihän met hurjapäät mitään ihimeellisyyksiä tehty, perjantaina syötiin pitsaa, katottiin lehevoja ja juotiin vähän olutta ja siideriä. Ja jälkkäriksi kuoharia mansikoitten ja kermavaahdon kans. :D (Kuolen omaan ällöyteeni.) Ja ai niin, tingattiin autoista. Kaikenlaista hölömöä. Mietittiin alunperin, että lähetään käymään jossaki terassilla, mutta koska tykkäämmä toistemme seurasta niin palijon enemmän, eihän met mihinkään päästy. Eikä ees jaksetukaan. Aiemmin päivällä käytiin kahavittelemassa meikäläiselle uusien tuttujen luona ja ihailemassa "mopoa", siinä ja kauppareissussa sekä noutopitsassa taisi olla jännitystä ihan riittämiin.

Lauantaina syötiin miehekkeen bravuuriaamiaista eli nakkeja, pekonia ja munia kolomelta iltapäivällä ja otettiin ihan rauhallisesti. Käytiin ajelemassa ja illaksi suunniteltu kävelylenkki muuttuikin ex-tempore illalliseksi. Käveltiin kyllä keskustaan ja takasin, mutta siinä välissä tuli tankattua meleko tukeva hamppariateria. Illan kruunasi vielä kuuma kylypy ennen nukkumaanmenoa. 

Kylypyammetta, mäkiä ja kätevää lähikauppaa tulee kyllä vielä ikävä.

Välillä on kyllä ihan mukava, että sataa vettä. Voi hyvällä syyllä vetäytyä sohovan nurkkaan Enkeleiden ja demoneiden pariin teekupin kans. Onneksi sunnuntait on muutenki semmosia päiviä, ettei sillon tartte tehä kauhiasti mitään. 

Mutta nyt täytyy jatkaa tätä rentoa sunnuntaita lämmittämällä vähän maksalaatikkoa ja datailemalla vielä hetken.

Find love.

Luin tässä tylsän illan täytteeksi Paulo Coelhon Valkyriat (tutkimattomia ovat kellarikomeron tiet, miksi yksi pahvilaatikko oli tämmöisen syönyt, sitä ei tiijä) ja vaikka oonki aika pitkälle sitä mieltä, että se oli sisällöltään suurimmaksi osaksi potaskaa (kun puhutaan Jumalan rakkauesta sun muusta niin se vaan saa meikäläisen niskakarvat pystyyn, ja onko tuo nyt mikään ihime ko ottaa huomioon kaiken maailman päivi räsäset ynnä muut, taas muuten yksi nainen, jolle voisin omistaa Dj Piisamirotan Typerän naisen), mutta se verran se minunkin mielenliikkeitäni täällä eräässä kainuulaisessa yksiössä, jonka kaikkeen oon pinttynyt saman ihimisen tuoksu, liikuttaa, että elämä ei antanut minulle sitä mitä halusin, vaan sen mitä tarvitsin. Ja kun lakkaa kaikista eniten haluamasta, silloin myös useimmiten saa. Kun katsoo taaksepäin, asioissa on helevetisti palijon enemmän järkiä ko siltä katsomalta ja siinä hetkessä vaikutti ja että nuinhan se on mennyt koko ajan ja niinhän sen pitikin mennä. Kristallinkirkasta. 

Pelottavia oivalluksia vessassa hampaita harjatessa. Tai no, voihan se olla, että net ajatukset kiteytyi jo Viiviä ja Wagneria lukiessa (saman pahavilaatikon aarteita), kuka tietää.

You spin my head right round.

Voi kyllä! En ole kuollut, mutta päätin töitten loppumisen jäläkeen piettää lomaa myös tästä kirjottelusta. Aiemmin olin suunnitellut loman loppuvaksi samalla ko miehekkeen loma päättyy,eli eilen, mutta sitten tajusin, että hei, minähän olen LOMALLA. Ja tsädään, päätin lähtiä reissaamaan tänne itäisen Suomen kakkoskämpille. Tästä johtuen minulla ei ole omaa konetta käytössä eikä kaikkia niitä kivoja kuvia, joita olen sinne loman aikana kasannu ja nettiki toimii vaan välttävästi (teen tätäkin nyt puhelimella, ko Kainuu ja toimiva netti eivät kuulemma mahu samaan lauseeseen...)

Joten, loma jatkukoon! Tähän mennessä oon ehtiny saaha uuet lasit, viettäny telttailu/kalastelujuhannuksen, onkinu kolomekiloisen hauen sekä tammukoita ja ahavenia, touhottanu nuitten ukkojen kans (karvanen&vähemmän karvasempi), grillannu, päätynyt toivottavasti toimivan nintendon omistajaksi, reenannu ja vaan ollu. 

Nytkin minua oottaisi seuraavaksi astetta luovempi reeni, joka täytyis tekasta tässä kämpillä vähän soveltaen. Aamuni oon alottanu kuumalla kylyvyllä ja jossain vaiheessa pitäisi eksyä ruokakauppaan. Jonain päivänä seikkailen ehkä keskustaan ja kuka tietää mitä keksinkään. Tätä blogia en taija päivitellä ko niitä kuviakaan ei tosiaan ole käytössä. Palailen pohojoseen ens viikon puolella vain suunnatakseni lähes samantien aivan eteläisimpään Suomeen, jossa oottaa Iron Maiden. :D

Jää kotikylän perinteikkäät nimipäivätki välistä tänä vuonna, mutta hei, aina ei voi voittaa. 

Nyt, ystäväni sovellettu selekä-, rinta- & olokapääreeni. Hauskaa kesän jatkoa kaikille, palailen jossain vaiheessa ja pläjäytän tänne hirmuisen kasan kuvia.

The reason why I smile

Mulla on maailman ihanin mies. Tai minulle parhaiten sopiva. 

Anteeksi, olen taas liian väsynyt jaksaakseni ladata ainuttakaan kuvaa tähän, mutta aattelin vähän huuella jotain, ettette luule minun kelevanneen karhun välipalaksi. Vaikka tänään se kontio oliki nakellu muurahaiskekoja ja tassutellu taas pitkin aurausta. 

Ja vaikka tänään vähän hajosinki pitkästä aikaa kylyvöön oikeen urakalla niin ei, en ole kuollu. Oon vaan keskittyny lähinnä töitten tekemiseen ja urheilemiseen. Reeni on kulukenu ihan kivasti, tosin tänään tehtiin niin pitkä päivä että jalaka ja käjet siirty huomiselle, ko ei vaan jaksanu. 

Mulla oli ehkä jotaki suuriaki ajatuksia mielessä, mutta ko justiinsa ko alotin kirjottamisen, parempi puoliskoni päätti soittaa niin kaikki ajatukset häipy mielestäni tyystin. Mutta sen voin sanoa, että väsynyt oon aina päivien päätteeksi. Meen kasiltaki nukkumaan ihan kevyesti, useimmiten ysiltä. 

Vanahuus ei tule yksin!

Mutta nyt pitää jaksaa valavoa vielä hetki, että saa saunassa käytyä ja lähtiä käyttämään sitä karvasempaa puoliskoani hieman lenkillä ennen bastua.  

Palaillaan joskus, jos tulee piempiki hilijasuus vielä niin äläkää ihimetelkö!

You gave me magical, I gave you wonderful.

Aattelin ihan nopsasti tulla kertomaan, että olen hengissä ja minulla on ollu mitä mainioin maanantai. Kaikenlaisia kuviakin olis, mutta hermo ja jaksaminen ei riitä niitten lataamiseen ja laittamiseen, ko ihan kohta on pakko painua unille. 

Olen tosiaan tässä enemmän ja vähemmän lomaillu semmoset pari viikkoa ja teheny ittelleni tärkeitä asioita, kuten ottanu rennosti, reissannu miehekkeen kans, nauttinu lämmöstä, mökkeilly, käyny ongella, grillannu, vieraillu yksissä lakkiaisissa, syöny jäätelöä, shoppaillu, hengaillu huippujen ystävien ja rakkaitten kans ja vaan ollu onnellinen.

Tänään alotin taas jokakesäisen, jo perinteeksi muodostuneen vääntämiseni Naruskan takamailla kera nallekarhujen ja männynsiementen sun muitten. Työpäivän kruunasi tosiaan nallen jälijet, josta lupaan laittaa teille kuvan joskus paremmalla ajalla. Helekutin kuuma oli ja jalostavaa vitutusta oli aistittavissa, muttako työpäivä päätty, oli olo suorastaan huippu. Väsyneenä kattelin Naruskan erämaita auton ikkunasta ja mietin elämän pieniä ja suuria asioita. Kotosalla ei sitten enää väsyttänytkään, ja ylitin itteni äärimmäisesti tekemällä salireenin. Enpä ollukaan teheny sitä yli puoleen vuoteen. Selekä-rinta-olokapäät ja ai että oli makijaa. Päätin jo, että seuraava reenipäivä eli jalaka-käjet on torstaina. Ei sitten tartte kipeillä koivilla loikkia pitkin mättäitä ko yks päivä. 

Huippua. Iltasella kävin vielä pienen lenkin koiran kans mettässä ja saunottua sekä laitettua eväät ja aamupuurovehkeet valamiiksi olinki ihan naatti ja valamis painumaan pehkuihin. Illan kruunasi Leena, joka saa aina muistamaan sen, että ystävien kohalla ei tosiaankaan ratkaise määrä, vaan se laatu. Ja ko net ystävät on parasta a-laatua, saa kaikki muut apinat ja idiootit suksia vaikka suolle.

Pohojimmiltaan minä oon niin onnellinen köllykkä, että en tiiä onko kaikki tämä ilon määrä näin pienelle ees mahollista. Mutta nyt unten maille, että jaksaa huomenna taas töihin. Öitä!