And then it hit me.

Tänään meisillä vitutti ja väsytti niin paljon, että aloin itkiä ko pääsin kämpille ja huomasin, ettei kotia lähteminen viikonloppuna onnistukaan. Pääni sanoi poks. Pääni sanoi poks myös sen takia, että sitä on hajottavalla tavalla särkeny koko päivän ja olo on kuumeisa. Kuumeisa, onko se vittu ees sana. En tiiä eikä oikiastaan kiinnostakaan. Anteeksi ruma kielenkäyttö, on vaan niin hajottava olo. 

Jäädytin nyyttäreiltä tullessa sormia kameran kans pihalla.

Minua suoraan sanoen masentaa aika helevetin palijon. Oona onneksi nosti meikät sähköisesti ylös sohovalta ja kävin nyyttäreissä vetämässä nassun täyteen mässyä ja hengailemassa ja rentoilemassa mukavassa seurassa, yksinäni oisin varmaan vaan jääny siihen sohovalle makaamaan viltin alle, kunnes oisi voinu kymmeneltä laittaa nukkumaan. Onneksi huomenna on vapaapäivä. En tiiä, mutta jaksamiseni on vähän finaalissa vähän samaan malliin ko joulukuussa. Ois pitäny päässä lataamaan patterit. Tai vaihtaa kokonaan uuet tilalle. En tiiä miksi se pitää aina tehä kotona, mutta siellä se vaan onnistuu parhaiten. Oulussa se ei oikiastaan ees onnistu, viikonlopun jäläkeen on aina vaan väsyneempi olo ko edellisellä viikolla. Se väsymys vaan jotenki kasaantuu selän päälle jokaisen viikonlopun jäläkeen ja painaa koko ajan enemmän ja enemmän. Tai ehkä meikän patterit vaan on vialliset. Ja laturi rikki.

Sain kaksi fotoa ennenkö käsistä lähti tunto. Ja oli lapaset käjessä.

Nämät kaupungit ja kaikki melu ja muu on vaan niin jotenki väsyttävää. Hiljaisuus ja totaalinen pimeys on jotenki niin voimaannuttava kokemus aina sen jäläkeen ko täällä loistaa valot jostaki 24/7 eikä oo koskaan ihan hilijaista. Valosaastetta on niin palijon, ettei pimeyskään koskaan ole ihan pimiää. Vaikka oon oppinu nukkumaan pikkuhilijaa ties minkälaisessa melussa, oon vaan edelleen niin yliherkkä kaikille äänille ja häiriötekijöille ja net varmaan verottaa edelleen meikäläisen yöunia. Viime yön istuin bussissa. Voi vittu että se on ressaavaa ko yrität nukkua ja näet unta, että yrität tehä sitä bussissa. Sitten joku aina häirittee ja lopulta nukut pysäkin ohi. Ja vaikka tykkäänki kämpästäni yli kaiken, on tämä 26 neliötä vähän turhan pieni tila yhelleki ihimiselle pyöriä kovin pitkiä aikoja ympyrää nelijän seinän sisällä. Sääkään ei etes salli sitä juoksemista. Saatikka tuota valokuvaamista. Tänäänki aamulla oli taas vaiheeksi kolokytä astetta pakkasta. Ei sillä tosin, että olokaan sallisi. Tai ehkä tämä päänsärky ja kuumottava olo sekä väsymys johtuu vaan pakkasesta ja yleisestä väsymyksestä.

Ehkä kaikki johtuu kaikesta ja tämä on negatiivinen noidankehä, joka pitäisi jotenki saaha katkastua.

Briefly in English: I think my batteries are empty and the charger is broken. Thank God (or Santa, Buddha or who ever is the one who fulfils all the wishes) tomorrow is day off.

But with you it's something else.

Ulukona on ihan sikakylymä ja meisi röhnöttää lökövaatteissa sohovan nurkassa ja miettii että keittäisikö vielä teetä. Joo, olin suunnitellu kaikkia hienoa tänne blogiin tänä viikonloppuna, mutta koska oon laiska enkä jaksa tehä sittenkään mitään, tyydyn ilahuttamaan teitä vaan yleisellä löpinällä (jälleen kerran.) Minulla on vähän kipiä olo, eikä se oo ollenkaan hyvä juttu. Pitäisi imuroija ja tiskata. Sen sijaan ajattelin jatkaa haalarimerkkien ompelemista. Mutta malttia ihimiset, kyllä minä vielä kirijotan jotaki järkevääki. Tai vähän erilaista. :)

Oon näiden kans jo melekeen voiton puolella! Lauantaina kävin myös sittenki jäätävästä pakkasesta huolimatta kaupungilla ja löysin ittelleni uusia alusvaatteita, urheilutopin, sekä kaikkia ihanaa ja tarpeellista, kuten uusia käsipyyhkeitä, keittiöpyyhkeen, teepihdit, omenanvihireitä Kartio-laseja ja blini-pannun! Lahajakorteista jäi vielä vähän käyttämättäki. Iltasella piettiin sitten vaimokkeen kans sauna- ja mässyilta. Ja otettiin muutamat lämmittävätki. Ihime ja kumma heräsin tänä aamuna hyvinki pirtiänä ja iliman minkäänlaisia oloja. Koko viikonlopun oon muutenki keskustan reissua lukuunottamatta näyttäny taas enemmän ja vähemmän vaan tältä:

 

Rentoilumeisingillä ollaan siis menty. Kuten huomaatta, loppusijottelin sen peilinki sitten loppupeleissä vähän eri paikkaan ko mitä alunperin suunnittelin. Tekisi mieli poltella kynttilöitä ja kuunnella hemppistä musaa, mutta enpä oo muistanu ostaa tuikkuja. On taas oikein kunnon sunnuntai-fiilis. Kävin tänään Toppilassaki kahaveella ja bussissa istuessa ja rautatieaseman ohi valuessa tuli suunnaton halu lähtiä jonneki (vaikka ei sillä, että veeärrä näillä keleillä ees kauhiasti kulukis.) Toppilassa seisoin jäätymässä pysäkillä ja oottamassa myöhässä olevaa kakskymppistä ko pimeyestä kuulu junan puksutus ja kolina. Junissa on vaan jotain niin lähtemisen meininkiä. Se on aika rasittavaa, että käytännössä melekeen joka ikinen päivä joudun katselemaan junia asemalla mennessäni siitä ohi. No, vaimokkeen kans suunniteltiin kyllä vähän seikkailuviikonloppua Rovaniemelle ja pääsenhän minä ens pe junailemaan.

Haluttais myös hirviän kovasti juoksemaan. Olen kyllä optimisti ja pakkaan kotia matkaan lenkkikamat. Palijon muuta ei taija laukkuun sitten mahtuakaan. Eikä kyllä tarvi mahtuakaan. Ehkä korkeintaan blinipannu. Lökövaatteet. Mahollisimman vähän kamaa, ko pitää mennä suoraan lipastolta junaan. Pitäisi kyllä ruveta oikiastaan imuroimaan ja tiskaamaan. Huomenna ois eessä kuitenki jännä aamu, joten ei ehkä kannattis jättää mitään ylimääräistä sinne. Ihanan huojentava viikonloppu ollu kyllä siinä mielessä, ko ole tarttenu miettiä mitään opiskelujuttuja. Mjoo. Alan tässä ehkä touhuilla niin vois sitten nostaa pyykitki yöksi sisään (kyllä, meisi kuivaa pyykit edelleen partsilla, kunnon pakastus ja saavat raikkaan tuoksun, plus että ko nostaa pakkasesta sisälle, kuivuvat tosi nopiaa.)

Briefly in English: It's still too cold outside and I'm very, very lazy.

Kaunis pakkomielteeni tiedän.

 

Käpöstelin äsken vaimon luota saunomasta ja päätin tulla nakkaamaan parit fotot tuosta paluumatkalta. Pahoittelen erittäin köpöä kännykkälaatua. Siellä oli niin kylymä että puhelin simahti samantien ko sen kaivo taskusta, kaks kuvaa kerkesin kuitenki ottaa ennenko se kuoli. En tiiä johtuuko nuot siniset raidat kuvissa pakkasesta vai mistä. Haluttaisi kyllä valokuvaamaan kovasti ja ihan oikiasti, hittoko tuolla on niin kylymä että pitäisi varmaan olla vara-akku messissä. Puhumattakaan siitä, että millä sitä sormet suojais... No, tässä kuiten vähän Oulu-tunnelmia!

Voisi tietenki nakella joskus jotain vanahoja lempparifotoja esille. Mulla on taas niin palijon kaikenlaisia merkintäideoita ja ihan liian vähän aikaa. :)

Briefly in English: Oulu by night. Took the pictures by my cell phone. Quality sucks, I know. But maybe you get the feeling.

No leaf clover.

Nyt oli kyllä pakko tulla jakamaan teijän kanssa se, miten mulla alakaa jo pikkuhilijaa vituttamaan tämä keski-ikäistynyt ostoskulttuurini. :D Kohta ostan varmaan kaikki vaatteetki Prismasta! (Jos en muistanu mainita, niin se ostamani peilikin oli toki Prismasta.) Heihei keskusta, mitä sitä suotta mennä merta eemmäs kalaan, ko markeilta saa kaiken. No ei kai, mutta otsikosta poiketen oli kyllä taas onni matkassa ko ruokaostoksillani lähin sitten hakemaan Prisman yläkerrasta niitä neuloja ja lankaa haalareita varten. Kävin sitten myös urheiluosaston suunnalla vilasemassa ja kappasta vain, siellähän oli Rukkan naisten mikrofleecekerrasto tarjouksessa, kaksikymppiä. Juuri se mitä olenki kaipaillut! No, kokojakin oli vielä jälijellä, ainut vaan että se kerrasto oli hyvin vittumaisesti pakattu laatikkoon, enkä päässy käsiksi siihen. Sattuipa siinä sitten kuiten (onneksi) olemaan irrallaan yksi kokoa 34 oleva kerrasto. Leväytettyäni sen mytyltä auki kauhistuin sen valtavaa kokoa, net housut näytti siltä että niihin hukkuis eikä net varmaan ees pysyis päällä ja paita roikku melekeen polovissa. Mietin masentuneena että lähtiäkö sovittamaan sitä irtokappaletta ees, ko se aivan selevästi näytti ihan liian isolta, vaikka pienin koko oliki. Ilimeisesti Rukkan mielestä suomalaiset naiset on hirviän isokokoisia.

No, sittenpä silimäni osui siinä vieressä olevaan telineeseen, jossa oli LASTEN Rukkan samaisia fleecekerrastoja. Laitimmaisena roikkuva kerrasto näytti lupaavan isolta ja ko marssin telineen luo, meinasin kiljasta riemusta, nimittäin lasten kerrasto ja kokoa 160! Oon aiemmin kerran selannu samaisia kerrastoja, mutta silloin isoin löytämäni koko oli 150. Marssin sitten sovituskoppiin ja jep, sehän oli justiinsa passelin kokoinen meikälle. Ja mikä parasta, hintaaki vaan 16.90. Kerranki en valita siitä, että oon näin pieni!

Ja tässä poseeraan erittäin hienosti se kerrasto päälläni!

Kuva on tuollainen koska en jaksanu kuvata mustaa kerrastoa mustalla matolla tai päiväpeitolla. Meikän mahaa vaan turvotti taas vaihteeksi niin, että näytin siltä niinkö oisin paksuna, joten päätin kuvausasennolla minimoida liikkeelle lähtevät huhut. :----D Hmm joo, nyt meikäläisen pitäisi varmaan oikiasti mennä vähän vilikuilemaan noita kehityspsykan juttuja, ko se tentti on huomenna ja en oikiasti vaan ole lukenut yhtään. Näillä näkymin menee uusimiseksi, ko oon tänään ommellu haalarimerkkejäki ihan vaan siitä ilosta, ettei tarttis lukia. Aina ei vaan nappaa. No mutta, aijon kuitenki käyä yrittämässä, josko jatkuisi tämä hyvän tuurin putki vielä huomiselleki. Eihän sitä ikinä tiiä. 

Ja hei muuten, koska oon havahtunu siihen iloiseen fiilikseen, että nyt lähestyvä kevät on ensimmäinen hetkeen, ko ei tartte päntätä pääsykokeisiin, ajattelin viikonloppuna saaha aikaseksi merkinnän liittyen logopedian pääsykokeisiin ja ehkä opiskeluunki. Jos nyt sitten jaksan ja kerkiän, aattelin nimittäin kuitenki oikiasti lähtiä viikonloppuna vähän merta (Prismaa) eemmäs kalaan ja suunnata kaupunkiin. Stockan kodinosasto, täältä tullaan... Koska meisillä on myös maailman paras kummitäti, joka laittoi minulle synttäreiden kunniaksi lahajakortin Stockalle, aion suunnata sinne ettimään tarpeellisia keittiöjuttuja, astioita ja esimerkiksi käsipyyhkeitä. Kuola valuu jo pelekästä ajatuksesta... Mitä kaikkea ihanaa siellä pääseekään hiplimään!

Briefly in English: Found some sportswear from the supermarket today. Set of underwear, microfleece. I'm just like old people, buy almost everything from the supermarket! Why bother to go to the centre, when everything is available in the supermarket next to me. This has started to creepy me. :------D Like I was 72, not 22..... Except that the set of underwear is from the kids selection. :D

Will I ever find someone to believe.

Aina ei vaan jaksa. Siksipä tänään, pakkasmittarin näyttäessä -25 astetta (Forecan mukaan Raksilassa -27, tuntuu kuin -33....), meikä päätti piettää omaloma-päivän. Eilinen meni 8-18 lipastolla ja sen jäläkeen kävin naapurissa syntymäpäivämuffinilla ja teellä tyylikkäästi päivän myöhässä, sitten oli vielä pyykkivuoro ja lopuksi yheksältä sauna. Saunan jäläkeen olin niin rättipoikki, puhki ja kulunu, loppuunkäytetty ja väsy, että nippanappa jaksaoin laittaa pyykit kuivumaan ja möngin peiton alle ja päätin, että huomenna minä en lähe yhtikäs mihinkään.

Mikä siis tarkoittaa sitä, että tänään oon nukkunu yheksään ja ottanu tässä reilun tunnin ihan chillisti, syöny aamiaisen, lukenu erinäiset uuet blogipäivitykset läpi, selaillu Iltalehen sivut ja vaan nauttinu olemisestani. Koko päivää en kuitenkaan aijo vaan olla, sillä ohojelmassa on seuraavaksi tiskaus, pyykkien lapehtiminen ja muutenki paikkojen järjestelyä, ilimottautuminen Communican vuosijuhulille ja tenttiinki pitäisi lukia. Lisäksi pitäisi päättää mitä ruokaa teen ja lähtiä kauppaan, hrr....... 

Pakkasta, ah.

Näyttäisi pukkaavan varsin kaunista päivää, harmi vaan kun tuolla on noin kylymä, ettei ulukona huvita viettää aikaa yhtään sen enempi ko on pakko. Mereltä käyvä viima, ah, ihana kun se jäätää sormet ja naaman. Meikäläisen pitäisi tässä ruveta tekemään kaikenlaista pientä suunnittelutyötä, ens viikonloppuna lähen kyllä nimittäin perjantaina harkkojen jäläkeen kotio. <3 Haalarimerkitki pitäisi saaha ommeltua paikalleen mielellään ennen laskiaista (kauppalistaan pitänee merkitä neula ja lankaa). No, jospa sitä viikonloppuna. Olin suunnitellu vähän niinkö jotain valokuvausreissua viikonlopulle, mutta taitaapi jäähä näillä lämpötiloilla toteuttamatta. Sen sijaan voinki sitte istua kivasti sisällä lämpimässä ja ommella miljoona haalarimerkkiä paikalleen! No, ei niitä nyt sentään ihan miljoonaa ole kuitenkaan. :D Onneksi. Viikonloppuna vois ehkä myös käyä pyörähtämässä kaupungilla.

Että kyllä tiiäkään, kuinka onnellinen oon siitä, että pääsen kohta kotia. Siellä aion vaan maata verkkarit jalassa, syyä erittäin hyvin, ulkoilla jos sää sallii, käyä OIKIASSA saunassa, käyä moikkaamassa mummoja & pappaa, ihailla Lapin talavea ja nii. Ladata akkuja ja puhistaa päätä. Mutta jepaa, meikä vois ruveta tiskailemaan, pitänee varmaan vielä ehtiä käyä siellä kaupassaki ennenkö Johannes tulee kahaville, jotta on jotain mitä tarjota sen kans. :D Ja ennen kauppaanlähtöä pitäis vielä päättää, että mitä ruokaa tekee tänään ja mitä sieltä oikein muutenki ostaa.

Briefly in English: It's cold outside, very very cold. I didn't want to freeze, so I skipped all the lectures today. Sometimes you just have to take time to yourself. It would be better just stay in, but I have to go to the market and buy something to eat. Wish me luck. If I don't come back, you know I didn't survive. (Haha, who I'm kidding, I'm from Lapland, -25 degrees feels warm to me! Not.)

Ja maailma on kuin perkeleen syli.

Meikällä on peili! Tsädääm. Oon ihan eskimo, lähössä bussipysäkille näissä Oulun hurmaavissa hellekeleissä. Ajatus oli kirjotella vähän jotain muutaki, mm. siitä ihanuuesta, että äiti toi mukanaan RUOKAA, meisin opiskelumotivaatio on hukassa ja liikuntamotivaatio kohillaan, mutta ko kaikki tekniikka päätti taas kaatua kerralla (mozilla ei aukia ja musat lakkas kuulumasta näin muutamia mainitakseni), tyydyn vaan toteamaan, että Annariika nousee huomenna sängystä 22 vuotta vanahana ja helevetin kankiana ja  kipiänä, mikäli vanahat merkit paikkansa piettää.

Marjo rääkkäytti meikää Ouluhallilla kaks ja puol tuntia ja olo on tällä hetkellä maksimaalisen mahtava. Tenttiin en oo lukenu pätkääkään ja pyykkivuoroki meni sivu suun, mutta who cares, huomenna tunnen taas vattalihakseni. Pitänee painua peiton alle nauttimaan tästä hyvästä fiiliksestäni, veikkaan, että vanahan kävyn mielestä ei oo enää yhtään kivaa lukia huomenna tenttiin ihan vitun väsyneenä ja kipiänä pitkän lipastopäivän jäläkeen.



Mutta se on vasta huomenna sitten.

Ja sitten vielä loppukevennys. Päivän voi aloittaa myös näinkin:

PSOAS - koska met nyt vaan tykätään hiekottaa opiskelijoitten elämää.

Kannattaa muuttaa PSOASille jos haluat, että varaamallesi autopaikalle ilimestyy tajuton läjä hiekotushiekkaa sillä aikaa ko käyt kaupassa. Way to go, posaus! Jos tuolle hiekkakasalle piirtäis nenän ja silimät, se ois vähän niinkö muumilaakson mörkö. Jep, aika mennä nukkumaan.

Briefly in English. Spent 2 and  ½ hours at the gym. Oh my how alive I feel tonight! But I guess that tomorrow I'll just feel my abs again. Gonna wake up tired, every muscle in my body will moan and I'll be as blooming as an old fart. 22 years old fart.

Take a look to the sky just before you die.

Tulin vaan esittelemään meisin iltapalan! Koska meikällä on näin lauantaisin semmone paha tapa että tajuan haluavani kaupasta jotain vasta siinä vaiheessa, ko se on jo kiinni, jou'uin pistämään kaiken luovuuteni peliin ja väsäämään iltapalaa siitä, mitä jääkaapista löyty.

Ja lopputuloshan oli sitte pari lämmintä leipää kalkkunaleikkeellä, aurajuustolla, tomaatilla, sipulilla ja valakosipulilla sekä juustokuorutteella. Lisukkeena hedelmäsmoothieta, johon tuli puolikas verigreippi, kiivi, appelsiinituoremehun jämät sekä appelsiini-mango-mehukeittoa. Ja voin kyllä kertoa, että hyvää oli! Valakosipulia tuli ekstra-annos, joten tällä hetkellä on vaan pelekästään humaania, etteivät tuoksut välity blogin kautta. :-----------D Tai ettei kenenkään tartte olla täällä haistelemassa meikäläistä....... Joskus on siis kai ihan vaan hyvä unohtaa käyä kaupassa, voidakseen heittäytyä luovaksi. Tosin smoothie oisi kyllä kaivannu jotain jäistä, mutta olin näköjään käyttäny kaikki vatut pakkasesta, ja jotenki en halunnu yhistää tähän mustikoita tai puolukoita.

Olutta tai kylymää siideriä jäin kyllä ehkä pikkiriikkisen kaipaamaan, mutta no, ei makiaa mahan täyeltä! Alakaa aika makiasti nukuttamaan (kyllä, lauantai-iltana kello 22.31) ja varmaan tuossa ennen yhtätoista sietää jo mönkiä unille. Kyllä, minä heräsin aamulla 7.40 ihan vaan huvin vuoksi ja alan olla huolissani tästä meikän meleko mummoutuvasta kehityskulusta. Tosin, eihän se ole oma vika, jos ois halunnu tehä jotain, mutta ei vaan ollu mitään tsäänssiä? Eihän tämä päivä kyllä mikään elämisen riemuvoitto taas ole ollu. Oikiastaan, sen lisäksi että kävin kahavittelemassa naapurissa, en oo teheny yhtään mitään.

Jep, voisin alakaa tässä tekemään henkistä valamistautumistyötä ja psyykkaamaan ittiäni Metallicaa kuunnellen siihen, että kesäkuussa ois tarkotus ottaa suunta kohti Helsinkiä. Taistelu lipuista alakakoon 6. helemikuuta. Vaikka joo, itehän ostin edellisen lippuni Sonisphereen varmaan alle viikkoa ennen kyseistä tapahtumaa, otin töistä vapaata ja hyppäsin meleko ex-tempore junaan ja lähin suunnistamaan kohti Poria. :)))) Se oli kyllä huippu reissu. Tällä kertaa pyrin hankkimaan liput hyvissä ajoin, ja suunnittelemaan vasta sitten. Jos net liput nyt onnistuu saamaan (pakko onnistua!) niin aina net jolleki kelepaa, jos itte ei pääsekään. Ja kaiken muun yöpymisestä matkustamiseen voi suunnitella sitten joskus ko homma muuten alakaa selekiämään.

Ja nyt muistellaan vähän menneitä: (Alan luultavasti tihirustamaan täällä itkua!)

Tässäpä muutama poiminta, äläkää tuijottako laatua vaan löytäkää se fiilis! Mahtavuutta. Nothing Else Mattersin aikana meisi oikiasti itki. Oli se semmone hetki, että oksat pois. Ja kaikki net vittupäät, jotka itkee sitä, että keikoilla ei saa laulaa, voivat minun puolestani seuraavalla kerralla jäähä kotia kuuntelemaan levyjä. Ei ois voinu vittuakaan kiinnostaa tuolla paikan päällä, vaikka uluvuin kuinka tahansa päin persettä piisien mukana. Niin tehtiin met kaikki 60 000 tyyppiä. Eiköhän se epävireinen mukana laulava massa ole vakiokamaa siellä keikoilla. Jos sitä ei kestä, voi ostaa live-levyn ja fiilistellä sitä yksinään kotona. Siemailla vaikka vähän viintä, ja ehottomasti olla laulamatta mukana.

Nyt lähen tippa linsissä pesemään hampaita. 

so close 

no matter how far

couldn't be much more from the heart

forever trusting who we are

and nothing else matters

(Kuva Iltalehti.)

Briefly in English: Sometimes you have to improvise in kitchen. I made warm sandwiches and a fruit smoothie, yummy! 

Here is also old Metallica videos from Pori 2009, so that you can tune yourself for the next Sonisphere Festival in Finland, where plays, tadaa, METALLICA! Must have the tickets. I simply love Hetfield and the guys. I'm just a little bit crying here right now... Going to wash my teeth with tears in my eyes! :D Good night everyone!