This is the way I wanna live.

On pitänyt päivittää, mutta pakko myöntää, oon vähän laiskotellu! Oli niin mukava viikonloppu, ettei joutanu palijoa koneella köpöttämään. Tutustuin mukaviin uusiin ihimisiin (tai no, uusiin ja uusiin, ehkä ihan vaan uuteen ja senki ihimisen oon kyllä tienny, en vaan koskaan oikiastaan kunnolla raataillu) ja jubailin pitkästä aikaa monien vanahojen tuttujen kans, tulistelin oikeen urakalla ja muutenki oli vaan hauskaa.

Aattelinki että voisin esitellä net tulistelupaikat missä nyt tuli käytyä ja ensimmäisenä niistä Vallovaaran. Viikonlopun muita kohteita oli Kolmiloukkonen sekä Veikkola, niistä teen varmaanki omat jutut tai sitten yhen yhteisen. Tarkotuksena ois käyä tälle kesälle vielä ainaki Hangasjärven laavulla sekä Salmijoen kurulla. Ja uuestaan tunturin päällä! Joten luontofiilistelyistä kiinnostuneitten kannattaa olla ehottomasti kuulolla, tulossa on lisää näitä sallalaisia maisemia ja mettää. Ja ehkä jotain muutakin.

Mutta muutamat fotot Vallovaaran päältä tulleepi tässä: 

Perjantai-illan tulistelutamineet, tyylikkäämpänä ko tulilla yleensä. :D

Perjantai-ilta ei tosiaan ollu ihan perinteisin eräjormailukeissi, vaan lähettiin poikain kans istumaan hetkeksi iltaa Vallovaaran päälle, joten vaatetus ei ollu ihan niin mettäkamaa ko yleensä. Matkaevääksi ite otin vaan kalskaa, mutta pojilla oli onneksi myös makkaraa. 

Näkymiä näkötornin päältä.

Ilima oli erittäin tuulinen ja harmaa, mikä ei toki haitannu kodassa istumista, päin vastoin, mutta valokuvaaminen oli asteittain hieman haasteellista. Kiikuin kuitenki henkiäni uhaten näkötornin päälle (heke heke) ja onnistuin nappaamaan ainaki yhen kohtuullisen kuvan olosuhteista huolimatta. Välillä tuntu että tuuli tahto repiä meikäläisen ja kameran putkineen matkassaan näkötornin päältä. :D Myöskään kalskatölkistä ei uskaltanu löysätä irti...

Särkynyt syrän.

Kodassa oli kyllä erittäin tunnelmallista istua pelekän nuotion loisteessa ko ulukona tuuli uluvo ja vavisutti kattoa. Tuleen tuijottamisessa on jotain äärimmäisen rauhoittavaa ja terapeuttista. Meillä vierähtiki jätkien kanssa muutama tunti ihan vaan fiilistellessä ja raataillessa, sekä makkaraa syöden. Ja meisi sekä T luonnollisesti nautti muutaman virvokkeen tulistelun ohessa. :)

Kaveri!

Oli kyllä oikein mainio perjantai-ilta, meikäläinen kyllä vaan niin viihtyy nuotion äärellä. Lähettiin yöllä kyliä kohti juuri ennen ko vesisaje alako roimia niskaan. Sitten ajeltiinki vielä muutamat hurut kylillä hienolla biilillä ja lähin minä vielä yön päälle moikkaamaan ihimisiä baarijatkoilleki. Täytyy tunnustaa, että tuli sorruttua vääntämään herrasseurassa kättä ja muutenki oli välillä vähän levotonta (:---------D) mutta ihan mukavasti net jatkot sujui. 

Aamu valkeni kauniina ja meikäläisen pääki oli kirkkaampi ko aikoihin. 

Lauantaina kävin kesämekkoilemassa Vallovaaran lavalla, joskin ihan vaan pihamaalla. Tavoite olisi kyllä päästä joskus lavatansseihin ihan sisälle asti. Kävin myös vähän ennen valomerkkiä paikallisessa veskissä ja yhellä ja baarin jäläkeen meillä oli herrojen kanssa ihan omat jatkot Hakkaraisen parkissa keskellä kylää. Täytyy sanoa, että se oli kyllä virkistävän erilainen tapa viettää aamuyötä. Kuunneltiin musiikkia isolla ja tsillailtiin vaan menemään. Ootettiin kyllä, että joku ois soittanu poliisit visiitille, välillä saattoi nimittäin Metallicat raikata aika kovaa, mutta eipä netkään suoneet meille sitä kunniaa! Ehkä parhaimmat jatkot, joilla oon ollu ikinä. 8) 

Vaikka äijillä onki tapana jaaritella niistä autoista joskus liianki kanssa. 

Briefly in English: At the top of the Vallovaara. A campfire, sausages and a little bit beer. What a great way to spend Friday night!