Päivää että pätkähti.
Ajattelin vähän päivittää kuulumisia, ettei ihan lomailemiseksi mene. Vaitioloaikanani oon lähinnä harrastanut kaikenlaista hassuilua Solskin ja Siilin kanssa. Viikonloppuna rillasin ja juotiin hieman punkkua, mutta koska olin niin näläkänen ja unohin fotota eväät, todistusaineistoa tästä tapahtumasta ei ole. Tai jos onkin, se on osastoa mappi ö. :------D
Sunnuntaina teinki sitten ex-tempore reissun Sallatunturin päälle (kyllä, makkaranpaisto tulistelupaikalla, johon on mahollisimman lyhyt kävelymatka voi muuttua kiikkumisreissuksi tunturin päälle) ja aattelin tarjoilla teille muutaman kuvasen sieltä.
Muistui taas mieleen, miksi onkaan niin mukava asua Sallassa. Meikäläinen ähki naama punasena ja hiki valuen sinne nyppylän päälle, varustus oli totta kai täysin epäsopiva tähän tapahtumaan ja kamerastaki loppu akku kesken fiilistelyn. Joitain kuvia sain kuiten napsittua ja jatkoin sitä vielä kameran surkiaaki surkiammalla kameralla. Sinisiä vaaroja silimän kantamattomiin, tuulen suhina korvissa ja ilta-auringon säteet. Hilijasuuen rikko ainuastaan tulen rätinä kodassa.
Onneksi älysin napata lähtiessä mukaan yhen kalskan (vaikka ei sen puoleen, siellä tunturin päällä ois kyllä maistunu vielä vaikka toinenki), ko oli se sinne kiipiäminen sen verran operaatio. Arspa sen ko vaan loikki menemään ja meikäläisen piti muka olla meistä se, joka harrastaa urheilua. Niin varmaan...
No, puolustuksekseni sanottakoon, oon aina ihan hikinen ja punanen, oli urheilusuoritus mikä tahansa. :)
Mutta annetaan kuvien kertoa.
 |
| Lämpötila lienee hieman yliliioiteltu. :) |
 |
| Voittajan on heleppo hymyillä. Näin se kesäloma toimii! |
 |
| Minun naamasta viis, mutta kattokaa tuota taustaa. |
Tervetuloa vaan Sallaan. Jos eksyttä tänne näin kesäaikaan, suosittelen kovasti kiipiämään tuonne Sallatunturin päälle. Itellä oisi tarkotus paremmalla ajalla ja täyden kameran akun kans käyä vielä muutaman kerran uuestaan fiilistelemässä. Niin ja kunnon eväitten kans. :------D Pelekällä makkaralla ja yhellä oluella kovin pitkälle pötkitä... Mutta tosiaan, kyllä minä vaan niin palijon tätä paikkaa rakastan. Muistui taas mieleen, että ei se meno ja meininki tai häikäisevä ihimisten määrä, vaan net maisemat ja tämä ympäristö. Oli ihan mahtava olo tuolla huipulla seistessä. Täältä minä oon lähtösin ja tänne minä kuulun.
Että potentiaaliset erämaan asuttamisesta kiinnostuneet suluhasehokkaat, täältä tunturin päältä voi tulla hakemaan emännän ittelleen!
Voipi olla, että näitä "paluu perusasioitten pariin" -tekstejä tullee muutama lisääki, tarkotus olisi jatkaa kesäloman viettämistä rehellisten ja yksinkertaisten asioitten parissa. Vielä ko pääsisi ongelle, mökkeilemään ja muutenki seikkailemaan mettän keskelle. Justiinsa tämmöstähän sen elämän pitää ollaki. Tai ainaki kesäloman.
Briefly in English: In the middle of nowhere. At the top of the Sallatunturi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti