Niin tyhjä taas kun olet pois tää talo on.

me ovi haassa ollaan vain
pois valo on
ja me talon kanssa kuunnellaan
kun sade lyö ikkunaan

voi kuinka me sinua kaivataan

mä itkin vähä, kun tiskasin ja lakaisin
mä tahdon tähän taloon sinut takaisin
ja kun yksin sänkyyni kömmin
talo naristi nurkkiaan

voi kuinka me sinua kaivataan

kuuletko tuulen riehuvan
vastusta vailla ärtyneen
kuuletko meren kiehuvan
hetkellä illan hämärtyneen

entä kuuletko keskeltä kaipuun hiljaisen
kun nimesi kiljaisen

minä onneton sinun tyynyliinaasi haistelin
turhaan murhetta vastaan taistelin
ja taas kyynelten seitsemän meren taakse minua laivataan

voi kuinka me sinua kaivataan

kuuletko tuulten riehuvan
maailman merten kiehuvan
kuuletko tähtien hyminää
maailman akselin jyminää

entä kuuletko keskeltä yön hiljaisen
kun nimesi kiljaisen

Ihailen suunnattomasti Martti Syrjän kykyjä sanoittajana. Alun perin piti laittaa vaan tuo pätkä Eppuja otsikkoon, mutta jotenki pää'yin laittamaan tuohon sitten samantien koko piisin. Hieno. 

Oikiasti tulin vaan avautumaan iliman kuvia tai yhtään mitään järjellistä asiaa siitä, miten minun ois pitäny imuroija ja varata pyykkivuoro, mutta sen sijaan onnistuin keittämään pahaa pinaattikeittoa ja makaan sohovalla kattomassa Emmerdalea ja syömässä irtokarkkeja, ko on perkele perjantai, eikä oikiasti pakko tehä mitään jos ei taho. Niin kerta!

Hyi, karkin syömisestä tulee vaan paha olo. Miksen ikinä muista sitä ko kerran kuukauessa saan sen kuningasajatuksen, että nyt pitää ostaa irtokarkkia? 

Huhhuijakaa että tämä elämä on. Eilen menin nukkumaan varttia vaille kymmenen ja heräsin tänä aamuna puoli yheksältä. Tänään ei varmaan oo ihan heti väsyttämässä, mutta ko oon huomenna menossa suorittamaan taas mummovelevollisuuksiani, pitäis unienki tulla kyllä ihan mummoaikaan mielellään. Aattelin myös hyvin mummomaisesti lotata. Tiiä vaikka onni potkasis kunnolla perseelle ja voisin siirtyä viettämään lokoisia opiskelupäiviä vailla huolen häivää. Ja voisin ilimottaa Kansan Etuuksien LAkkauttajalle, että pitäkää rahanne, perkele. 

Että ei kuulkaas palijon kiinnosta. 

Ois mulla ehkä ideoitaki, mistä voisin ihan oikiasti kirjottaa, mutta nyt ei vaan jaksa. Oottelen tässä vaan Salakkareita, joiden jäläkeen kello on kaheksan ja saan varattua saunavuoron, sekä sitä, että voin touhuta jotaki ja pistää sitten nukkumaan. 

Palataanpa taas joskus.