Sori hilijaisuus, ei oikein ole ollu mitään tähellistä asiaa. Eikä kyllä ole nytkään, mutta. :)
Tänään on taas palattu arkisen ahertamisen pariin istumalla luennoilla 8-12 välisen ajan. Reippaana ja tervehenkisenä ihimisenä päätin käyttää nämät syksyn komiat kelit hyö'yksi, ja harrastaa hyötyliikuntaa reippailemalla polokupyörällä lipastolle. Matkaa suuntaansa kertyy varmaan melekeen se kaheksan kilsaa, joka meni loppujen lopuksi aika kivuttomasti! Vaikka aamulla Tuiran kohalla mietinki, että onko pakko jatkaa vielä. :D Matkaan kului semmoset puoli tuntia, mikä on itte asiassa varmaan nopiampaa ko mitä jos menis bussilla. Tosin bussia käyttäessä ei tartte hikoilla...
No, aattelin kuiten olla reipas ainaki tämän ja ens viikon (tai niin kauan ko säät sallii) ja polokia luennoille. Säästyypähän vähän rahaa ko ei tartte heti ladata bussikorttiakaan. Tosin mikäli aion jatkaa samaan malliin näitten avainten kans, en kyllä kohta pyöräile mihinkään. Olin nimittäin onnistunu tiputtamaan tänään pyörän avaimen lipastolla. Onneksi se oli tippunu meijän omalle käytävälle ja kerätty sieltä talteen, joten selevisin säikähyksellä. Helepotuksesta huokaillen polijin sitten suoraan kämpille, ja unohin että ois pitäny käyä hakemassa OYY:n toimistolta uusi lukukausitarra opiskelijakorttiin sekä kalenteri. No, onpahan jotain tekemistä huomiselleki. Ei olisi niin vaarallista, ellei tämä olisi jo toinen kommellus avainten kans lyhyen ajan sisään... Onnistuin nimittäin lukittemaan itteni pihalle Ouluun laskeutumisen kunniaksi viime viikolla. Onneksi vara-avain oli Marjuskalla ja mulla taskussa kuiten autonavaimet ja puhelin, joten siitäkin tilanteesta selevittiin kunnialla. Mitähän seuraavaksi...
No joo, asiasta kukkaruukkuun, istuin taas luennolla miettimässä sitä, miten siistiä työtä met puheterapeutit sitten isona tehäänkään. Onkohan tämä oikiasti ihan normaalia, vieläkö kaikki muutki miettii ihan fiiliksissä sitä, että jee, meistä tulee puheterapeutteja? :--------D Mulla on vaan aina uusien mielenkiintosten kurssien alakaessa semmone mahtava olo ja onnellisuus siitä, että tämä on niin huippua ja olen löytänyt oman juttuni.
Välillä tuntuu, että ois vaan niin kiire päästä eteenpäin ja palava halu oppia kaikki.
Oon muutenkin vähän väsyny tähän opiskelijaelämään. Opiskelijatalossa asuminen vatuttaa, ko meikäläisen elämänrytmit menis varmaan palijon paremmin yksiin joidenki mummojen kans. Voitaisiin vaihtaa neuleohojeita ja reseptejä niitten kans. :-------D Muutenkin haluaisin nauttia tasaisesta tavallisesta arkielämästä jonku toisen kanssa, viettää vapaa-aikani mettässä, haaveilla omakotitalosta ja perheestä.
Mutta joo, todellisuushan on se, että olen sinkku opiskelija posauksen yksiössäni Oulussa. Joka alakaa seuraavaksi syömään makaronilaatikkoa ja neulomaan pienen pieniä sukkia Suvi Teräsniskan tahtiin ja käy illalla saunassa omalla vakisaunavuorollaan. Ja laittaa ajoissa nukkumaan. Vaikka huomenna onki vapaapäivä.
Briefly in English: Started my studies again after summer. Even I love summer and it isn't so lovely to be back at Oulu, it's still great to be back studying again!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti