And the road becomes my bride.

Käväsin tänään hakemassa meikäläisen myöhästyneen joululahajan (emäntä oli unohtanu sen kaappiin :------D). Kyseessä oli siis yksilölliset Footbalance-pohjalliset kenkiin. En nyt viitsinyt repiä niitä ulos tuolta kengistä valokuvatakseni, joten jos kiinnostaa niin linkistä vaan tutkimaan tarkemmin. Marssin kenkäkauppaan iliman sen kummempia ennakko-odotuksia ja voin sanoa että jalakojen analysointi ja pohojallisten tekeminen hoitui kyllä varsin nopiasti. Sukat ja kengät vaan veks, housunlahkeet nilkoista ylös, masiinalle seisomaan ja sitten katselemaan tuloksia. Ja lopputuloshan ei yllättäny; oikia jalaka on vähintäänkin vähän mielenkiintoisessa asennossa, mikä johtuu jo aiemmin hierojalla todetuista eripituisista jaloista. Lisäksi meikän jalakojen kaaret on hyvin korkiat ja juoksulenkkarit oonki valakannu jo tämän mukaan ja net on kyllä pelittäneet jaloissa hyvin, ainut vaan että oikia jalaka on kova poika väsymään aina välillä. Ja tosissaan eilen se kyllä alako riehua ihan kunnolla, ensin meni nilikka kipiäksi ja sitten koko jalaka.

No, oikian jalan väsymyksen syyksi paljastui nyt mitä todennäköisimmin tuo jalan omalaatuinen asento, jota näitten pohojallisten pitäisi korjata sen lisäksi, että net tukevat jalakaa kengissä ko kengissä. Kunhan vaan jalat tottuu näihin (aluksi pitää luonnollisesti piettää pieniä hetkiä eikä saa suin päin rynnätä pitkälle juoksulenkille) niin lähen testaamaan näitä ja jään innolla seurailemaan, että huomaanko eroa. Odotukset ainakin ovat korkialla! Nämät pohojalliset tosiaan lämmitettiin ja sen jäläkeen muotoiltiin oman jalan mukaan, eikä siinä kestänyt mitenkään erityisen kauan. Lisäksi meikän pohojallisissa on kärjissä leikkuuvaraa siltä varalta, etteivät meinaa mahtua johonki kenkiin. Ja käyttää voi niin lenkkikengissä, työkengissä, hiihtomonoissa ja missä vaan. Tällä hetkellä jalat tuntuu vähän "kummastuneilta" ja kipeiltäkin, mikä on ihan normaalia totutteluvaiheessa.

Seuraavaksi suuntaan kuitenki lenkin sijasta oottelemaan pitsaa ja sen kyytipojaksi vähän punkkua. Täytyy ottaa kaikki ilo irti viimisistä joululomahetkistä kotona! :)

Don't stop for nothing, it's full speed or nothing.

Sain tänään lopultakin täyteltyä kevään luennot kalenteriin, ja voin sanoa että ihan kivalta näyttää. Tammikuussa ei luultavasti oo muuta elämää ko opiskelu, mutta kuhan se hellittää, saattaa ehkä keretä tekemään jotain muutaki ko opiskella. Ehkä. Oon ihan suhteellisen innoissani kaikista muista, paitsi englannin kurssista, koska meisillä on edelleen kyseisen kielen opiskelua kohtaan aivan suunnaton asennevamma, johtuen minun ja ainetta meikälle opettaneiden maikkojen näkemyseroista. No, ehkä tämän kurssin vetäjä voisi yllättää meikät vaikka positiivisesti. Toinen vähän nuiva kurssi on mielestäni kirjallinen viestintä, koen ittelleni nämät kirjottamiskurssit aina enemmän tai vähemmän turhiksi, joihin ei jaksaisi kovin intensiivisesti panostaa. No, ehkä siellä nyt tulisi vaikka jotaki uutta ja hyödyllistäki esiin...  Oman alan opinnot sen sijaan kiehtovat kovasti, tätä on ootettu koko viime syksy ja lopultakin päästään käsiksi tosi hommiin! Minusta se on vähän huolestuttavaa, mutta melekeen ootan jo että pääsisi näin loman jäljiltä taas opiskelujen pariin. Jep, ei riemulla rajaa ko on päästänsä vajaa.

Muuten tänään on ollukki sitten taas vaihteeksi aika paska päivä. Sain motivoitua itteni Metallican tahtiin juoksulenkille kahen viikon mittaseksi venyneen tauon jäläkeen (joo, juhulapyhät ei oo meikän vahavinta alaa) niin kappas vaan, eiköhän oikia jalaka halunnu tehä elämisestä vaikiaa ja ruvennu hankalaksi. En tiiä mikä tuohon tuli, toivon todella että se oli vaan pitkä tauko yhistettynä venyttelyn puutteeseen ja muuhun tämmöseen. Juokseminen piti kuitenki heittää kesken lenkin helevettiin ja män vituiksi koko homma. Ttu. Sitten jäätyki perse ko piti kävellä loppumatka. Millähän nuo jäätymisherkät reisi- ja ahteriläskit sais kuolemaan, meikäläisen geeneillä ei varmaan millään. Plus että hikoilu sai hiusvärit liikenteeseen ja nyt meikän naama on reunoilta ihan musta. Toivon todella, että tämä lähtee saunassa pois, tai muuten kyllä skippaan ihan ilolla yhen perjantaiksi suunnitellun edustustilaisuuen. Tai tiiä tuota vaikka skippaisin sen muutenkin..... No ei kai.

Jep. Meikä taitaa saunaa ootellessa painua lukemaan vielä hetkeksi tulevan aviomieheni James Hetfieldin kiehtovasta elämästä. Ostin Peto Metallican ovella pikkuvelijelle joululahajaksi ja ko sen tuossa muuton yhteyessä lopulta sain sieltä Oulusta (haha, en muista olenko muistanut jeesustella jo siitä, miten posti oli UNOHTANUT kirjata meisin paketin hyllytetyksi ja näin ollen sen postin sedän piti ettiä se paketti sieltä hyllystä hakuammunnalla, koska tietojen mukaan paketti ei ollu siellä, kyllähän minä hommaan sen hormoni-kirjekyyhkyn) oon lueskellu sitä nyt tässä ite ennenkö lähen takaisin Ouluun. Ihana saaha pitkästää aikaa lukia jotaki omaksi iloksi. Tämä lohuttaa ees vähän, ko en tullu hankkineeksi itelleni mitään joululahajakirjaa. Kyllä, oon taas muistanu tätä lukiessa ja Metallicaa luukuttaessa, miksi kyseessä on yksi meikän ehottomista lempparibändeistä. Koska Metallica vaan on. Metallica. Parhautta. 

Nothing else matters.

Missä sun nimesi ei tarinoissa kierrä.

Oon aika sankari. Tänään olen vihdoinkin teheny ittelleni sähkösopimuksen (ei siis tartte kuitenkaan loppujen lopuksi muuttaa igluun asumaan, vaikka elämä iliman sähköä ja yhteyksiä ulukomaailmaan epäilemättä sopisi meikälle paremmin kuin hyvin) ja oon saanu värijättyä järettömän juurikasvunki piiloon. Enkä ees kuollu, vaikka kyseessä oli L'Orealin musta hiusväri! No okei, tämä oli Excellence, se tappava taisi olla Preference. Meni kuukausi suunnitellessa tuota värjäysoperaatiota ko pelekäsin, että mitä jos lähtee vaikka henki. No ei kait, oikiasti olen vaan ollu aika aikaansaamaton, mutta onneksi viime yönä liskojen yötä rokatessa tulin vilikaisseeksi peiliin ja sairastuin akuuttiin lomanjäläkeiseen ulukonäkökriisiin, jonka korjasin tänään talavikarvoista luopumalla, värijäämällä tukan, kuorimalla ihon ja laittamalla kasvonaamion.

Oon kyllä vakaasti miettiny, että mitenhän tämmöne minunlaiseni neiti maantienharmaa aikoo elää loppuelämänsä, teeskennellen tämmöstä tummaa slaavilaisen näköstä naista kuten meikäläistä on usein herjattu, kunnes hiukset tippuu päästä tai kuolen johonkin myrkytykseen, vai mitähä. No, viimeistään sitten jos ikinä tulen paksuksi, on yheksän kuukautta aikaa kasvatella omaa hiusväriä esille. Ohan se aika hassua, että iteki kyllä vahavasti epäilen hiusvärien olevan sen verta myrkkyä, että en lähtis raskauen aikana riskeeraamaan ja tukkimaan semmosta päähäni, mutta näin normaalioloissa mikään ei estä meikäläistä tukkimasta sitä päähäni, päin vastoin, vaikka yritän piettää värjäysvälit mahollisimman pitkinä, aiheuttaa pienoinenki juurikasvu ahistusta ja siitä tekisi mieli hankkiutua heti eroon. Hmmmm. 

Toisaalta, epäilemättä met kaikki kuollaan joskus. Ehkä saan tukkaväristä syövän tai sitten jään huomenna auton alle, kuka tietää. Näihin filosofisiin tunnelmiin, adios, minä lähen nykkimään nämät muovinpalaset ulos silimistäni ja kierähän peiton alle. Jos huomenna koittaisi vähän kääntää tätä elon rytmiä oikein päin, pikkuhilijaa ennen opiskeluitten ääreen paluuta. En ees muista millon viimeksi meikän vuorokausirytmi ois ollu näin persiillään...

PS. Tukkajutuista tuli mieleen että jäi sitten net Paul Mitchellit ostamatta ko oon näin hias. Tottakai se superhalapa paketti oli menny ko kuumille kiville ja meisi jäi nuolemaan näppejään...

Uusi vuosi ja vanahat kujeet.

Hyvät uuet vuojet vaan kaikille. Oma vuoteni vaihtui leppoisissa merkeissä tässä kotona herkutellen, tunturin ilotulitusta kattoen, minttukaakaota juoden ja tuttuja moikkaillen. Minttukaakaon sekotussuhe taisi olla ihan kohillaan, ko eilen oli nimittäin semmone kohoma, etten oo ihan hetkeen moista nähäny, jos ikinä. Oli vielä illallaki paha olo. :D Ei taija kaakao, tai minttu, eikä varsinkaan minttukaakao maistua hetkeen. Ei sen puoleen, ei kyllä mikään alakoholipitoinen muutenkaan.

Koska jouluaaton ruuista ei ole kuvia, päätin uutena vuotena kunnostautua ja kuvata kaikki väkertämäni eväät. Siispä seuraa kuvapläjäys herkuista. Kuvat oon ottanu äitin uuella Canonin pokkarilla (Canon PowerShot SX220 HS), joka on ihan jees kamera, juurikin sellainen pokkari jonka voisin itelleni laittaa. 

Kinkku-aurajuustopiirakka x 2

 

 

 

 

Piirakoihin tuli voitaikinapohja ja täytteeseen suikaloitua kinkkua, Aura Gold -juustoa, suippopaprikaa, ruokakermaa, kananmuna ja mausteita sekä muutama tuore basilikan lehti, ko tämmösen luksustuotteen sain raahattua mukanani Oulusta perjantaina. Samoin tuo Aura Gold on Oulun tuliaisia, täällä Sallassa ennoo sitä nyt joulun aikoihin nähäny ja se on kyllä aivan ihanaa herkkua, vielä hieman täyteläisempää ko tavallinen aurajuusto ja sopii täydellisesti kinkkupiirakkaan.

Hirvipyörykät, pesto-mozzarellapyörykät ja aurajuustopyörykät.

Lisäksi tein kolomenlaisia lihapyöryköitä, yhdet tavalliset valkosipulilla ja sipulilla maustetut hirvipyörykät ja kahet naudanlihapyörykät, joista toisiin tuli aurajuustoa, aurajuustoruokakermaa ja sipulia ja toisiin vihiriää pestoa, mozzarellaa, tuoretta basilikaa ja sipulia. Reseptit hieman soveltaen näihin jäläkimmäisiin pyöryköihin oon napannu Hellapoliisin Liharuoat -keittokirijasta, jonka sain vaimolta joululahajaksi. Tykkäilen tästä keittokirijasta kyllä tosi palijon, palijon hyviä ja tarpeellisia reseptejä. Aion piettää silimällä mikäli jossain vastaan tulee Hellapoliisin Kana- ja Kalaruoat, voisin hankkia nekin itelleni.

Lisäkesalaatteina peruna-purjosalaatti ja kylmäsavulohisalaatti.

Lisukkeena tarjoiltiin sitten vielä tosiaan kotitekoista peruna-purjosalaattia johon tuli luonnollisesti pottua ja purjoa ( :D ) sekä kermaa, majoneesia ja mausteita. Tarkempi koostumus on hieman hämärä, koska minä keitin tähän vaan perunat ja äiti koosti sen. Kylmäsavulohisalaattiin tulee keräsalaattia, kylmäsavulohta, leipäjuustoa, sipulia ja vihiriää omenaa. Salaatin lisukkeena tarjotaan kastike, johon tulee kermaviiliä, keitettyä kananmunaa, ketsuppia, sokeria, suolaa, paprikajauhetta, sitruunamehua ja ruohosipulia. Tätä oli tarjolla myös jouluna ja se on ihan suunnatonta herkkua! 

Tarjolla oli myös äitin karjalanpiirakoita, maalais-, yrtti- ja valkosipulipatonkia (tällä kertaa ostettiin patongit ihan vaan valamiina kaupasta), Castellon juustopakkaus (pippurijuustoa, valko- ja sinihometta sekä Marquisia), savujuustoa, kermajuustoja, maksapasteijaa ja viinirypäleitä. Illan päälle syötiin myös vielä suolakekseja ja ruissipsejä. 

Ja nyt lopuksi vielä vähän randomeja kameran testailukuvia:

Uuden vuoden meisi.

Rapulainen meisi (kyllä, kamera selevetti rankan testin ja ikuisti meikät rapulassa, mutta ihan
inhimillisen näköisenä. :D)

Nyt pitäisi sitten vissiin alakaa pikkuhilijaa palailla arkeen. Mitään uuen vuojen lupauksia en tainnu kyllä tehä, eilisessä rapulassa tosin mietin että vuosi iliman alakoholia tai humalaa - tai ehkä jopa loppuelämä iliman - oisi aika kova sana, mutta sitä nyt ei voinne laskia. :-------D Voisin perinteikkäästi yrittää olla urheilullisempi, syyä terveellisemmin, opiskella ahkerasti, muistaa myös rentoutua ja näin. Mutta jepsan, nyt vois lähtiä vaikka käymään Eevuskan luona kahaveella ja siirtää opiskeluajatukset sun muut vielä hetkeksi pois mielestä. Oon taas tehokkaasti unohtanu soittaa ittelleni sähkösopimuksen, huomenna oisi varmaan niinkö pakko muistaa tehä se. Hirviän vaikeita aikuisten juttuja. :D

Anna mun mennä mä paikkani tiedän.

Huoh, olen muuttanut. Enkä helevetti tiiä miksi kiusaan ittiäni ja oon vielä hereillä ko oon heränny aamukuuelta mentyäni kiitos joittenki nimeltä mainittemattomien apinoitten puoli yheltä nukkumaan. Tsiisus, olen niin väsynyt ettei ees väsytä enää. :D

Mutta minulla on nyt paikka, jota voisi melekeen sanoa jo vähän niinkö kodiksi. Ei nyt ihan kuitenkaan, kämppä se on edelleen, ko koti on täällä Sallassa, mutta kyllä sinne semmone pesä syntyi ja syntynee, kuhan saan paikat kuntoon ja kohilleen, että kyllä siellä kehtaa jopa asuaki. Etellisen batmanluolan karmeus paljastui lopullisesti jopa äitilleki siinä vaiheessa ko mopattiin tyhyjän kämpän lattiaa ja tajuttiin että vaikka ikkunassa ei oo verhoja ja kaikki lamput palaa, sisällä vallitsee sellainen pimeys että siivoaminenki oli vaikiaa. Onneksi se ovi on meikäläisen elämässä sulijettu nyt lopullisesti. Inhosin sitä paikkaa alusta asti, ikinä en siellä viihtyny ja kotoisaksi sitä ei voinu sanoa ees vitsillä. En jää kaipaamaan. 

Ja ps. meikä ei muuta sitten enää ikinä. Että siinähän yritätte sitten posaus nakata meikäläisen tuolta pihalle, ehei, en lähe ees kulumalla... Korkeintaan Kulumaan.

Russian girls.

Hehe, piti tulla jakamaan tänne vielä, että hankintalistaltani löytyvät myös nämät seuraavat tuotteet:

- neuvostoliittolainen koppalakki

- maastokuosiset alushousut

- musta kommandoneulepaita

- ja sitten vielä tuhat muuta kaikkia kivaa juttua!

Ah kyllä, minulla on fetissi kaikenlaiseen armeijahenkiseen ja camokuosiseen. Koppalakki ois vaan niin komia! Ja nuo alushousut, ai että. Maastokuviointi on lyömätön vaatetusvaihtoehto mettään, mutta sitten on olemassa vielä erikseen pyhämaastokuosiset vaatteet. Omistan kahet pyhämallin maastohousut, ja haaveilen tuosta samasta housumallista vielä mustanaki. Netki mustat BDU:t voisi toki lisätä tuohon listaan yllä.

Mutta joo, meisi vois alakaa yrittää unille, vaikka se tuntuu liian pitkäksi venyneen viime yön jäläkeen aika epätoivoselta. Kauniita unia ja omien BDU:iden kuvia!

Scream at the top of your lungs if your body's feeling right.

En saanu eilen unta vielä hetkeen, joten päädyin sitten miettimään, että mitä voisin ostaa itelleni joululahajaksi saaduilla rahoilla ja löysin kyllä kaikkia mahollista. Päädyin toistaiseksi siihen, että nämät voisi olla net kaikista todennäköisimmät vaihtoehot:

Eli Paul Mitchellin lahajapakkaus Sokoksesta, joka pitää sisällään volyymishampoon ja -hoitoaineen sekä tyvikohottajan, Remingtonin kiharrinpuikko ja Shock Absorberin urheiluliivit. Poissuljettua ei ole myöskään kunnolliset juoksuhanskat tai alelöydöt urheiluliikkeestä tai mistään muualtakaan. Kaihoisasti tutkiskelin myös Iittalan ja Arabian astioita, haluaisin lisää noita omenanvihireitä Kartio-laseja, omenanvihiriän Kastehelmi-tarjoiluvadin, Essencen punaviini- ja valakoviinilaseja sekä yhen Oiva Toikan Krouvi-tuopin. Seikkailumuumi-purkit ja -kaadin sekä tarjoiluvati ei myöskään oisi yhtään hassumpia, tai mustavalakonen Taika-sarjan iso kulho. Lisäksi haaveilen myös ohukais- ja etanapannusta. Toisaalta hyvät kirjat, kuten Irvingin Garpin maailma tai Oman elämänsä sankari, voisi olla hyvä investointi. Ja koska tämä sitten jossain vaiheessa karkasi käsistä, tulin myös siihen tulokseen, että Finlaysonin Seikkailumuumi-lakanat oisi edelleen poikaa, samoin Optinen omena punaisena ja/tai mustana (no minähän ottaisin kyllä melekeen mitkä vaan Finlaysonin lakanat!), sekä yksiväriset mustat, valakoset ja punaset käsipyyhkeet. Myös Marimekolla on ihania lakanoita ja kuoseja ja esimerkiksi Räsymatto-teepannu, Pentikin juttujakaan unohtamatta.

Mutta kaikkea ihanaa kattamiseen, sisustamiseen ja tämmöseen liittyvää tärkiämpää ois ehkä kuiten uusi satsi piilareita, jotka meikällä sattuu olemaan merkkiä Air Optix Aqua (ja koska silimät on näön suhteen eri paria, kaksi rasiaa näitä), sekä Lumenen Natural Coden kasvojen kuorinta-aine, punaisuutta vähentävä kosteusvoide, meikkipuuteri ja punaisuuden & kiillon häivyttäjä. Myös uuet sheivausterät, sähköhammasharjan vaihtopäitä, kaikkia tämmöstä pakollista ja ihan tylsää. Ostaisin palijon mieluummin vaikkapa Kalevala korun Pore-sarjan mustat korvikset, Setukaisten kääty -korvikset tai hopeisen Lapin sormuksen. Puhumattakaan Thomas Sabon Charm-clubin charmeista! Koska net on niin ihania ja kivoja, oli pakko koota tämmöne pieni kuvakollaasi niistä charmeista, jotka voisin haluta itelleni. Vapise Nomination, nämät on palijon ihanempia (itte omistan yhen ainokaisen, jonka olen saanut ihanalta kummitädiltä synttärilahajaksi, nimittäin punaisen korkokengän ja se on kyllä yksi suunnattoman suurista lemppareistani, mitä koruihin tulee.)

Nämät on kyllä justiinsa niin meikäläisen makuun! Voisin ostaa sellaisen rannekorun ja alakaa kerätä siihen noita, paitsi ettäkö oon köyhä opiskelija niin taitaa olla järkevämpää ainaki vielä toistaiseksi käyttää rahat johonki järkevämpään, kuten esim. vuokranmaksuun ja ruokaan... Muutenki minulla on vähän liian kallis maku ollakseni vasta opiskelija. Mutta nähtäväksi jää, mitä sitä tulee sitten ostettua, vai tuleeko mitään. Yhen joululahajanhan oon kuiten jo itelle tilannu. Tosissaan nuot urheiluliivit ja tukkajutut olisi ehkä net kaikista tärkeimmät, ja urheiluliivit ehkä kaikista eniten, ko vanahat alakaa olla jo aikansa eläneet. Ja tietenki net piilarit yms. muut. Ja ainahan sitä saa haaveilla!

Mutta joo, voisin herätä täältä haaveista tähän päivään ja mönkiä peiton alta pois ja alakaa tehä ruuaksi hirvipitsaa ananaksella ja aurajuustolla. Herkkua!