Åh, jag lättar, jag flyger, jag svävar fram.

Oikiasti pitäisi olla lukemassa hirviän mielenkiintosta kirjaa nimeltä Mieli ja aivot, joten mikäs sen parempi idea ko ladata randomeja kuvia puhelimesta koneelle ja ladata net tänne blogiin höystettynä jollaki täysin tyhyjänpäiväisellä höpinällä. :D

Meikä oli tosi hyvä kipinävahti, valokuvasin tuolla reissulla niin innokkaasti, että tuletki melekeen sammu. :D Ylempään kuvaan olen muuten ihan selevästi ikuistanut jonku keskellä ei-mitään asuvan ufon, tuossa alalaidassa meleko keskellä kuvaa näkyy joku ihimeellinen keltanen piste. :)

Karvasempi Ukkoni. Sen jäläkeen ko se oli syöny onnellisena meikäläisen räkäpaperin ja sitä ennen juossu se suussa pitkin taloa. On muuten aivan naamaton koiravauvakuume, näjen joka yö unia koiranpennuista (sen aikaa ko mitä viime öinä olen unta saanu). Tosin viime yönä net koiranpennut muuttu kesken unen vauvoiksi, pikkuvikoja. :D Haluaisin kovasti palijon ihkaoman koiruuen tänne Ouluun meikäläisen kanssa. Rotu ja nimiki ois ehkäpä jo tiiossa.

Lumikenkäilyä! Mahtavaa hommaa. Varsinki ko aurinkoki paisto niin komiasti. Naamaki kukkii taas pisamia, runsaan ulukoilun ja auringonpaisteen kirot. No, toisaalta olen ehkä jopa jo oppinu sietämään näitä meikäläisen naaman pieniä kavereita. Ei net kyllä oikiastaan ees erotu tuossa kuvassa niin hyvin ko mitä puhelimen ruu'ulla näytti. Ei varmaan vuosiin ole ollu jo näin aikaisten nuin palijon pisamia, tullu tänä keväänä ulukoiltua enemmän ko aikoihin.

Vielä vähän synttärihumua ja juhulan tuntua, vois riemuita vaikka siitä, että huomenna on viiminen terapia. Vaikka se, että siitä huolimatta on vielä enemmän ko riittämiin opiskeluhommia jälijellä, ei palijoa riemun kilijahuksia aiheuta. Oon kuitenki yllättäny itteni tänään nauttimalla jollain sairaalla tavalla segmentoimisesta fonetiikan harkoissa (ei mee hyvin, tiiän), että ehkä tästä nyt ei ihan hirviä kevät tule. Vaikka aika kauhia kuitenkin. Ai mikä Mieli ja aivot...

Ja lopuksi vielä (kauheaa) todistusaineistoa siitä, että oon ihan oikiasti käyny tänä talavena hiihtämässäki. Jopa kahesti. :D Pikkuvelijen vanahoilla suksilla, joilla pääsee ihan hyvin tasasella, mutta ylämäkiin ei oikeen taho saaha pitoa. Hiihtäminenki olis ihan kivaa, jos ois kunnon välineet.

Mutta nyt olenki sopivasti lusmuillu tässä sen aikaa, että voin alakaa valamistautua pyykkivuoroon ja ruveta vaikka syömään ennen sitä. Jes. Palaillaan astialle.

Ja ai niin, loppukevennykseksi ihan huippuysäri:

Hihhi, pitäisi tehä uusi lenkkeilysoittolista ja ladata sinne kaikkia menevää. 8) Oon lauantaina käyny juoksemassa kymmenen minsaa ja päättäny, että kyllä se tästä taas tuon jalanki kans.