Pakko tunnustaa heti alakuun, että kandi ei oo muuten ihan vieläkään valamis. Mutta kyllä se kohta on, uskokaa poijes.
Keskiviikon jalakareenistä ei sitten tullut ikinä mitään, koska loppujen lopuksi pääsin lipastolta kotia päin vasta joskus viijen jäläkeen, ketutti erinäiset asiat, termospullo oli päättäny kussa reppuun ja tietokone ei meinannu lähtiä käyntiin.
Siispä torstaina heräsinkin seittemältä uutena ihimisenä uuteen päivään, vain ja ainuastaan onnistuakseni leväyttämään sen vasta ostamani ja avaamani kaurahiutalepaketin aamupuuroa keittäessäni keittiön lattialle. No, olenkin aina halunnut kokeilla, miltä tuntuu imuroiminen aamulla seittemältä. Ihan positiivista, ettei alakuviikosta missään vaiheessa jaksanut olla niin toimelias, että olisi imuroinut, ko hukkaan se olisi mennyt kuitenkin ja aamuraivollani imuroin sitten myös net hiekotushiekat eteisestä ja pääkarvat sohovasta sekä muut ylimääräiset oliot lattialta.
En antanut aamuisten vastoinkäymisten kuitenkaan lannistaa, vaan pohdiskeltuani hetken ajan ankarasti sitä, että onko tärkiämpää se, että valamistun joskus, vaiko se, että valamistun joskus ja minulla on jumalainen perberi (you wish), joten päätin suorittaa ensin jalakareenin ja alakaa vasta sitten kirjotella kandia. Loistava valinta, sillä minulla olikin sitten ihan kevyesti loppupäivä aikaa kirjotella kandia kaikkien esteitten ja menojen raivatessa taas ittensä pois meikän kalenterista.
Hauska sinänsä, että joskus ennen keksi tekosyitä, miksei voi reenata, ja nykyään keksii SYITÄ (toimittajan huom. ei tekosyitä, eikä varsinkaan tekosyitä, ettei tarvisi kirjottaa kandia) miksi on ihan pakko reenata vaikka oikiasti voisi tehä ja oikiastaan pitäisikin tehä jotaki ihan muuta. :D
Oon tässä tänään potenu taas ihan jäätävää ruokatuskaa siksi, että ihimiset on välillä tosi pölijiä "minä itte koiranpaska mättäällä" -tyyppejä ja haluaa suurin piirtein kivittää ihimisiä sen perusteella, että net tekee vääriä ruokavalintoja. Oon teheny itte ruoasta ja syömisestä niin monta vuotta ongelman itelleni, että ei vaan jaksa enää ja alan nähä välittömästi punaista, ko joku paasaa siitä, miten ihimisten pitäisi syyä. Toki paasaan iteki, tosin nykyään lähinnä siitä, että se mitä syöt, on valintoja, ja niillä valinnoilla on seurauksia. Ja kyllä, kyylään kassajonossa mitä muut ostavat, mutta lähinnä sellaiset "epäterveelliset" eväät herättää kauhistelun siitä, millaisia seurauksia sillä olisi, jos ite söisi aina tuolla tavoin. En kuitenkaan jaksa olla neuroottinen ja teilata vaikkapa J:tä sen takia, että se syö kaupan sokerijogurttia esimerkiksi sen sijaan, että ostaisi maustamatonta jogurttia ja maustaisi sen itte. Eipä tuo kyllä totta puhuakseni ainakaan päälle päin näy missään.
Met pyritään kyllä syömään perusterveellisesti, todellaki, ja yritän myös tehä jokseenkin omasta mielestäni kestäviä valintoja, kuten suosia kotimaista ja lähellä tuotettua ruokaa (toimittaja haluaa huomauttaa tähän, että on hyvin ekologista esimerkiksi mettästää lihansa itte), mutta meillä ostetaan kyllä myös nakkeja ja pakastevihanneksia sekä syödään leipää (gluteenittomat valitettavan usein pakasteena), kaupan halapoja maitotuotteita, juttuja purkista ja asioita, joita rahdataan toiselta puolelta maapalloa ja ties mitä. En osta "laatua" vaan sen vuoksi, että se on kallista ja laadukasta ja parasta, vaan harkitsen ja ajattelen omilla aivoillani ihan itte, mutta en myöskään mitään halapaa, jos se on paskaa. Halapa ei kuitenkaan minulle tarkota automaattisesti paskaa, monet halapamerkin tuotteet on jopa parempia ko net kalliit, mutta esimerkiksi Aura-juustoni ostan aina nimenomaan Aura-juustona, ihan vaan siksi, koska se vaan on sinihomeista omaan makuuni parasta. Raha ratkaisee meillä kuitenkin ostosvalintoja jonkin verran, koska yksinkertaisesti ei vaan ole sitä tonnia kuussa tuhulattavaksi Stockan herkussa niin kovasti ko haluaisinkin.
Olen niin järkyttävä ihiminen, että saatanpa myös ostaa vaikka pakastepitsan ja limpparia silloin tällöin, sekä karkkia (tätä tapahtuu nykyään vaan äärimmäisen harvoin, mutta ei se siltikään täysin vierasta ole). Tänään ollaan menossa kauppaan ja listalla on vaihteen vuoksi pihiviä (:D koska päivämäärä), joka sekin kyllä ostetaan varmaan muoviin pakattuna, ellei heittäy'ytä hurjiksi ja haeta niitä lihatiskiltä. Luultavasti haetaan myös viiniä alakosta (PAHIKSET) ja kokataan pihiville lisukkeeksi lohkoperunoita lappilaisista puikulapotuista (eivät harmikseni ole kyllä salamivaaralaisia pottuja) ja korvasienikastiketta naruskalaisista korvasienistä (allekirjoittaneen omin pikku kätösin poimimia). Ja korvasienikastikkeeseen tulee muuten kermaa ja voita, koska sitä ei vaan voi valamistaa muuten. Tai voi, mutta se ei vaan ole niin hyvää. Ja silloin tällöin maku ajaa ohi terveellisyyestä.
Ihan niinkö kerma ja voi silloin tällöin nautittuna nyt muutenkaan olisi saatanasta. Luonnollisesti kaverina on myös salaattia suomalaisista kasviksista koostettuna. Koska suomalaiset maistuu paremmalle, talavisin oisi kuulemma kohta ekologisempaa syyä kauempana kasvatettuja, koska Suomessa kasvihuoneitten lämmittäminen kuluttaa niin palijon energiaa talavisin. Ei tosin varmaan tänä "talavena". :D
Jäläkkäriäkin aattelin tehä, se on vaan vielä arvoitus, että mitä. Ihan hirviästi haluaisin ostaa goji-raakasuklaata nyt kun sitä saa myös meijän Prismasta (jee!), mutta toisaalta joku ite väkerretty pieni herkku voisi myös olla ihana.
Mutta niin. Peräänkuulutin siis semmosta terveellistä suhtautumista ruokaan. Jos reenaa kovaa ja tavoitteena on kisat, niin sitten pitää syödä sen mukaisesti. Jos on varaa heittää joka kuukausi tonttu ruokakauppaan ja ravintoloihin, niin kivat sulle ja fine by me. MUTTA jos on tämmönen ihan tavallinen tallaaja, joka pyrkii elämään tasapainoista ja suht terveellistä elämää, niin että homma pysyy hanskassa ja kulutus balanssissa, täytyy syyä niin, että jaksaa ja pysyy terveenä, mutta on ihan ok syyä silloin tällöin makkarakeittoa. Meillä kuitenkin väsätään useimmiten pinaattilätytkin ihan ite, koska gluteenivamma.
Punttien nostelemisen ja jaksamisen kannalta on tärkiää, että syö oikein ja riittävästi ja riittävän usein. En myöskään oo tänä keväänä ollu vielä kertaakaan oikiastaan sairas (koputan puuta), minkä haluan ehottomasti lyyä terveellisen ruokavalion ja liikkumisen, riittävän unen ja kaiken tämmösen piikkiin. Kuitenkin olen vakaasti päättänyt olla potematta huonoa omaatuntoa siitä, että aina ei mee syömishommat ihan putkeen. Sen näkee vaan sitten siitä omasta olosta ja esimerkiksi ko venyttää ruokailuvälit liian pitkiksi ja syö huonosti, haluaa tod. näk. seuraavana päivänä hoitaa homman vähän paremmin, koska ei jaksa sitä oloa, mikä huonosta syömisestä seuraa.
Ja taas sitä oloa, mikä seuraa herkullisen pihivin ja lisukkeiten syömisestä parhaassa seurassa kera lasin viiniä, no, sitä oloa en halua vaihtaa yhtään mihinkään. :) Koska sitä ei todellakaan tapahu joka ikinen päivä meikän elämässä. Eikä se ois puoleksikaan niin kivaa, jos pihiviä söisi joka päivä.
Siispä rupianki nyt tekemään kauppalappua ja lähen seuraavaksi sinne meijän naapurin monsterimarkettiin hakemaan syntisiä juttuja. Vapiskaa ihimiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti