Ihanan aurinkoista sunnuntaita kaikille!
Ihan ensiksi voisin sanoa, ettei tämmöset kellojen siirtämiset sovi meikäläiselle sitten ollenkaan. Luultavasti olen koko ens viikon ihan sekaisin ja heräilen miten sattuu, ko elimistöllä kestää sopeutua tähän kellonajan muutokseen. Toisekseen voisin ilokseni ilimottaa, että kävin polokemassa sen eilen täällä huutelemani pyörälenkin ja pituutta kertyi 16,66 km ja aikaa meni sen 58 minuuttia. Aurinkokin jopa paistoi ja alakumatkasta tuntui auttamattomasti siltä, että tuli laitettua liikaa vaatetta päälle. Tämä kuitenkin muuttui jonkun tovin polijettuani, sillä kuten kaikki jo varmasti tietävät, OULUSSA TUULEE.
Tuuli niin perkeleesti, että hiki valuu eteenpäin ponnistellessa ihan solokenaan, mutta samalla viima on niin kylymä, että alakaa palella. Alun nautinnollinen "jes-meisi-polokupyöräilee-tässä-onpas-kivaa" fiilis haihtui aika äkkiä ko rupesi tuntumaan siltä, että tuulee nuin 20 metriä sekunnissa vastaan ja joutuu käyttämään kaiken energian, että pääsee etiäpäin, jopa net ainukaiset alamäet täytyy polokia, jos haluaa, että pyörä liikkuu etiäpäin. Eikä auta vaikka kääntyisit mihin suuntaan, niin aina se tuuli jostakin pääsee puskemaan vastaisesti. Voi stna sanon minä! Loppumatkasta jopa lievästi vitutti, yksinkertaisesti hajoan tämän Oulun ilimaston kans.
Ettenpä jopa sanoisi, mie romahan.
Pyöräilyn jäläkeen oli kyllä ihan mukavasti semmonen olo, että on liikkunu, mutta ei se ollut ihan niin kivaa ko juokseminen kuitenkaan. Jos saisin päättää, niin juoksisin kyllä mieluummin, mutta koska se ei nyt ole mahollista niin ei kait se auta ko kestää. Enpähän ainakaan oo niin pahantuulinen ko mitä jos en ulukoile/liiku ollenkaan. Paitsi että nyt väsyttää kyllä meleko rankalla käjellä, pitäisi keittää kahavit mutten voi ko mokkajäbän osat on tiskikoneessa ja se pyörii vielä.
Piti vielä oikeen ottaa kuvaki todisteeksi ko oli niin hiki, että tukka oli lähteny suurin piirtein kiertymään rastoiksi pipon alla. Ihan tehokasta reeniä tuo polokeminen kuiten. Säilyisi vaan nämät keväiset ilimat, enkä pistäisi yhtään pahakseni, vaikka muuttuisivat vielä kesäisemmiksi, niin että tarkenisi pelekillä pyöräilypökillä viipottaa menemään, nyt piti vetästä vielä tuulenpitävät pöksyt tuohon päälle. Ja kyllä, aijon mitä luultavimmin mennä myös toistekin. Tuulesta huolimatta.
Nyt pitäisi varmaan saaha aikaseksi jotaki järkevää (tenttikirjat, tenttikirjat), mutta minusta tuntuu, että painelen ihan kohta päikkäreille, ellen saa sitä kahavia. Tai saatan painella kahavista huolimattaki. Kiesus kun väsyttää. Ehkä tämä väsymys johtuu siitä, että katoin eilen Jutta ja puolen vuoden superdieetit -uusinnan ja sen perään tuli se Valheen vangit, tosi laadukas suomalainen tosi tapahtumiin perustuva, öö, en tiiä mihin kategoriaan se ohojelma nyt kuuluis tunkia, ja oli pakko kattoa se jakso sitten sinnillä loppuun asti, vaikka olisi väsyttänyt jo ihan hulluna. Ei vaan voinut jättää kesken, halusin tietää, että pitääkö se teini sen vauvansa vai ei.
Vauvoista päästäänkin loogisesti tähän meikäläisen loppukevennykseen, meille on nimittäin tullut perheenlisäystä:
Tadaa! Pikku-Masa! Tässä kuvassa se on vielä hieman lehti rullalla, mutta nyt se jo tuolla iloisesti pieni lehti levällään kurkkii ikkunasta ulos. Olen vähän huolestunut siitä, miten tämä viherkasvin sielunelämä oikeen meikäläiseen vaikuttaa, lähetin jopa J:lle kuvan meijän uuesta perheenjäsenestä. :D Samaan aikaan olen toki innoissani, että viherpeukalon kykyni alakavat kantaa hedelmää myös näitten sisäkukkien kanssa (edelleenkin väitän, että se anopinkieli, joka kuoli, oli jotenki masentunu ja itsetuhoinen). Toisaalta oon kyllä sitä mieltä, että pitäisi keksiä jotain muuta sisältöä tähän elämään, koska muuten varmaan kohta otan tuosta taimesta mittoja ja pidän kirjaa sen kasvusta ja kirjottelen kuulumisia Facebookiin.
Ah, mutta nyt sinne kahavinkeittoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti