Minä oon kyllä sitten lahajakas tässä tenttiin lukemisen välttelyssä. Jostain syystä heräsin tänä aamuna sillä ajatuksella, että pakko tehdä kevätsiivous. Just tänään. Jo aiemmin tällä viikolla pesin ikkunat ja siistin vielä vähän parveketta ja pyöräytin tyyny- ja pöytäliinoja koneessa, joten tämä oli vaan looginen jatkumo sille. Nyt oon sitten puunannu koko kämpän saunaa lukuun ottamatta suurin piirtein lattiasta kattoon.
Minä en vaan voi sille mitään. Kun iskee sille päälle, on pakko siivota. Kyllä, tunnustan, minulla on ongelma ja liityn anonyymeihin siivoojiin heti kun sellaiseen jossain törmään. Mutta keväisin on aina pakko tehä semmone astetta perusteellisempi siivous. Ja ko sille päälle alakaa, samalla voi myös pessä kahavinkeittimen ja vetää hellan ulos syvennyksestä sekä hinkata kalkkitahroja kylppärin laatoista ja ja ja.
Samalla voi myös ilolla repiä kaikkia semmosia turhia opiskelupapereita, joita ei enää tartte. Varastoida talvitakit ja siirtää niiden tilalle kesäversiot. Tehä saman talvikengille. Ainut, mikä jäi tekemättä, on mattojen tamppaus, koska vesisaje v-mäisesti päätti estää minua. Mutta onneksi on päivä vielä huomennakin! Ja ai niin, tietenki lakanoitten vaihto, koska se on aivan liian ärsyttävää yksin ja huomattavasti kivempaa ko voi delegoija aluslakanan paikalleen laittamisen paremmalle puoliskolle.
Mutta jotta tämä nyt ei ois vaan taas tämmöstä turhaa pölinää, aattelin pistää mukaan myös muutaman valokuvan otsikolla "what I've been doing lately".
Oon esimerkiksi ruokaillu hyvässä seurassa.
Muutenki yleensäki syöny niinkö hevonen. Toim. huom., kuin terveellinen hevonen. Jos nyt hevoset porkkanan ja rehujen lisäksi syö myös esimerkiksi tonnikalaa ja kananmunanvalakuaista. Ei ehkä, mutta meisi syö. Oon myös ihan fiiliksissä siitä olosta, minkä net säännölliset ruoka-ajat tuo mukanaa.
Ottanu naamakuvia. Kesää ootellessa, jos tukka vaikka vaalenis ja naama vähän tummuis. No ei kai, tukka voi vaaleta mutta naaman ei tartte tummua. Huomatkaa, että pisamat loistavat poissaolollaan! Pitäisköhän minun etsintäkuuluttaa net? Ovat selevästi ryökäleet unohtaneet palata talavilomalta takaisin...
Tein myös vapun kunniaksi vihiriän silimämeikin, jota koitan tässä kuvassa epätoivoisesti tuoda esille.
Sitten kera sen vihiriän silimämeikin ja muutaman hienon ladyn juhulin vappua ja kandia lasilla kuohuvaa.
Loppuvapun vietin kohtuullisen hienoissa maisemissa. Kuva ei ees tee oikeutta, lumi oli ihan vastasatanutta ja puhtaan valakosta ja sitten ko vielä aurinko paisto, tuntu että arskat päässäki melekeen sokaistuu. Ihan sama mihin suuntaan katoit, niin silimän kantamattomiin jatku sinivalakosia vaaroja ja huippuja. Sitten joku vielä ihimettelee, miten meikä ei oikeen viihy Oulussa.
Kelekkailun jäläkeen tulee näläkä. Siihen auttaa hiillosmakkara, nokipannukahavit ja munkki. Sekä kuivaliha. Ja kuivaliha vaatii ehottomasti kaverikseen yhen kylymän janonsammuttajan. Joka maistui kyllä epätavallisen hyvältä. Vähän toisenlainen vappubrunssi siis.
Loppuviimeksi otettiin vielä Ukon kanssa "mitäs met urpot" -meitsie. Tämmösiä. Oon toki myös ihan mielissäni ollu mukana tekemässä auton rassailuja, käyny Booginan luona pikasesti kahaveella ja sitten vaan ollu ihan mielissään ko sain olla niin monta kivaa päivää kotosalla.
Oulussa oon sitten ollu viime aikoina vähän vähemmän mielissäni, mutta silti ihan innoissani siitä, että kesä on ihan kohta täällä. Haettiin mm. parvekkeelle Jyskistä halavimmat puutarhakalusteet, mitä löyty. Tosin viimiset pari päivää on kyllä ollu niin harmaata ja sateista, että melekeen pistää epäilemään, aikooko se kesä tulla sittenkään. Mutta eiköhän se sieltä. Kohta on jo meijän Helsingin reissun vuoro ja pikkuvelikin saa ihan pian lakin päähän. Ja muutaki jännää.
Mutta nyt otan ittiäni niskasta kiinni ja meen ihan jonku muun jännän äärelle, nimittäin tartun psykiatrian kirjaan. Jee. Hyvää sunnuntain ja äitienpäivän jatkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti