Okei, huh, hikisen pyörälenkin Kaijonharjulle ja sieltä Mannisstoreen ja takaisin kotia sekä reenin jäläkeen en oo ehkä enää ihan niin vittuuntunu.
Täytyy sanoa, että oli meleko kuuma keli, hiki valu, vaikka meisillä oli päällä vaan lyhytlahkeiset juoksutrikoot ja urheilutoppi. Jotenki oli ihan alaston olo lähtiä nuin vähissä vaatteissa liikkeelle ja silti netki oli melekeen liikaa. :D Kävin Kaijonharjulla apteekissa ja sen jäläkeen hakemassa itelleni välipala/iltapalavaihtoehoksi ja rahkan korvikkeeksi sitä kuuluisaa Mannisen puddingia, makuna vanilja, koska suklaa oli loppu. Hutaisin sitä jo ensimmäisen satsin naamaankin välipalana kotiuduttuani reissulta, täytyy sanoa, että ei se nyt ehkä ihan niin hyvää ollut ko mitä ootin, mutta toisaalta jouduin sekottamaan vanukkaani veteen, joten se saattoi omalta osaltaan vaikuttaa asiaan. Luulen, että vanukkaan paistaminen lätyiksi voisi olla enemmän meikäläisen juttu. Tai sitten kokeilen kotitekoisesti maustaa sitä ripauksella tummaa kaakaojauhoa. Saa nyt nähä mitä meisin maha sanoo tähän puddingiin, jos ei passaa niin sitten pitää syöttää se J:lle tai laittaa kiertoon.
Ja koska meillä on ollut kotosalla käynnissä yhteistyö, ystävyys ja avunantosopimus liittyen ainokaiseen perintösheikkeriin (komia kulahtanut Fast), ostin myös itelleni uuden vihiriän Mannisen sheikkerin, ettei tartte ootella palakkarinjuontivuoroa. :D
Ai että, kyllä kelepaa hörppiä palakkaria. Hetken aikaa melekeen harkitsin ostavani sen pinksuna, mutta sitten tulin onneksi järkiini ja päädyin tähän. Olisi varmaan pitänyt hakija myös se pudding-pönttö kainaloon.
Aattelin muutenki suhtautua kaikkiin hommiin nyt samalla reseptillä ko tähän painoasiaan, kova toivominen ilimeisesti autto, sillä tänään puntarin lukema oli jopa 200 grammaa vähemmän eilisen 100 gramman sijaan. Hitto, olisi pitänyt toivoa puolta kiloa! :D Tai sitten se oli ihan vaan se kuivakuppaus...
No mutta, nyt jääkiekkoa sekä suihkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti