Anna minulle hetki aikaa.

Ihan ensiksi voisin tiivistää tähän aamuiset angstini siitä, miten talavi vie multa järjen ko tukka on niin saakelin sähkönen koko ajan. Tänäänki oli pipopäivä siitä ilosta, että ko avasin tukan nutturalta, se lähti samantien leijumaan kohti taivaita. Tsädääm, mulla on taikatukka. Se osaa lentää. Ja vielä ihan itte! Toinen valituksen aihe on kuivuvat käjet, en tiiä johtuuko se tästä oululaisesta veestä vai mitä hittoa, mutta täällä meikän käpälien  iho ottaa samantien itteensä. Aamulla oli taas niin ihastuttavan karhiat käjet. Ja meikän suupieli on muuten jälleen kerran halaki. Ja huulet rutikuivat. Enkä mitenkään päin voi olla pureskelematta niitä koko ajan. Talavi <3.

Kävin tänään kaupassaki tarkoituksenani hankkia pyykkikoneen vesiletkuun yksi liitososa, mutta koska Raksilan Prisma on yksinkertaisesti aevan perseestä, ei siellä tietenkään voinu olla semmosta. Kuinka yks kauppa voiki olla tommone persereikä. No, sentään kaiken muun suht pakollisen, kuten vähän ihmismäisyyttä tähän meikän ruokavalioon (tomaattia, hetelmiä, rahkaa, raejuustoa ja mehukeittoa, joista raejuusto kylläkin ystävällisesti räjähti laukkuun jäätyään pyörän pinnojen väliin, ah pyöräilyä talavella) ja muita juttuja kuten lämpömittarin että tiiän olla lähtemättä kesävaatteissa ko Oulun lämpötila on miinuksen puolella reippaasti sekä shampoon ja hoitoaineen (koska Pirkka ei vaan sovi päänahalle vaikka opiskelijabudjettiin käviski, yhyy) kun en niitä Paul Mitchelleitänikään saanu. Oon myös lopultaki saanu pyykkivuoron ja pessy kolome koneellista pyykkiä. Oon tänään myös kovasti hautonu niitä kuntosali-ajatuksia. Kuinkahan net sais ajatuksen tasolta toimeen. En tiiä, täytyy vielä kypsytellä.

Hahhaa, sain muuten tänään myös "potkut" s-ryhmästä koska olin teheny niin valtavia harppauksia sen suhauttelun suhteen. :------D Hyvä minä, kyllä meisi vielä puhumaan oppii (sehän ei ookkaan mikään kovin tärkiä taito tulevassa työssä....) Enkkuki on tosissaan yllättäny meikät positiivisesti, ollaan lähinnä leikitty ja pelattu ja keskusteltu pienissä porukoissa, ja kotitehtävinä täytyy kattella enkunkielisiä juttuja iliman tekstityksiä, lukia enkuksi ja näin. Saatan jopa joskus tulevaisuuessa uskaltaa avata suuni ja puhua englantia julukisesti. :D Mutta joo, koska elämäni on vaan tätä samaa tasapaksua judua vaan koko ajan, en oo vielä juoksemaankaan jaksanu ja muutenki on jutun juuret vähän vähissä, meisi painuu suihkuun, jotta pääsen joskus unilleki. Huomenna taas ylös ja bussilla kohti lipastoa ja kehityspsykan luentoja. Viikonloppuna jos sais nämät kämpän laittohommat loppusuoralle niin pääsis myös fotoamaanki tätä. Ehkä. 

Mäkin oon tunnettu tuuliviiri.

Annariika on miettinyt tänään syvästi, että ehkä olisi oikiasti lopultakin aika lakata uskottelemasta ittelle asioita jotka ei oo totta. 

Mutta ei se nyt kuitenkaan ihan varmasti vielä tiiä. :-------D Jos uskottelis vielä hetken. Ainaki helemikuulle. Tai ens kesään. Kuka tietää.

Jatkan Haloo Helsingin luukuttamista ja mietin että pitäisi nukkua jo ko kello soi 07.45 mutta mitäs pienistä. Huomenna jännä päivä, pitäis keretä bussiinki.

PS. Jos kukaan ei ymmärtäny mitään, ei haittaa, en ymmärrä minäkään. 8)

Pelkään että saat minut tuntemaan se ei sovi mun pirtaan.

Eilen ja tänään minä olen miettinyt, että onko tämä meikän elämä ensinkään, vai oonko vahingossa hypänny jonku muun housuihin. Tuijottelen epäuskoisena omia tavaroitani pitkin tätä kämppää ja mietin että mitähän helevettiä. Tuijottelen myös tätä koneen näyttöä ja omia käsiäni ja kaikki täsmää, mutta silti olo on ihan outo. Eilen kävin kaupassa ja pyörin ko hyötymarja sukupuolielimessä ko en löytäny sieltä mitään, poljin ihan vieraita huudeja pitkin ja olo oli semmone, että mihin helevettiin minä oon menossa. Nauratti, ihan niinkö ois muuttanu uuteen kaupunkiin eikä vaan toiselle puolelle yhtä. :D 

Ekana iltana veettiin vaimokkeen kanssa tyylikkäästi kinkkipiknikit keskellä "olohuoneen" lattiaa ja meikä mietti, että saankohan näitä tavaroita ikinä paikalleen.

Perjantaina ei kyllä palijoa muuta sitten jaksanukaan tehä, kunhan vaan sängyn sai pedattua. Oli ihan semmone olo, että jos minä oisin saanu päättää, oisin jääny Qsamoon. Oli muutenki niin jännä päivä, vaikka lopuksi olin saaha hermoromahuksen ihan turhaan. Eilen heräsin sitten vähemmän tarmokkaana uuteen päivään ja pienten käynnistymisvaikeuksien jäläkeen aloin laitella tavaroita paikoilleen. Niin se vaan tuli suurin piirtein järjestys tähänki kämppään päivän puurtamisen jäläkeen. Vielä ois pientä hienosäätöä jälijellä, mutta asiat alakaa olla kuiten suurin piirtein oikeilla paikoillaan. Kuvailen kämppää tarkemmin EHKÄ sitten ko kaikki on paikallaan ja järijestyksessä. Vielä ois hakusessa peili ja semmone minimaalinen pöytä, joka mahtuis tuonne yhteen koloon. :) Plus että pitäis saaha jutut seinille ja näin.

Otettiin Marilynin kans yhteiskuva kaaoksen keskellä! Huomaa
meisin uuet rakkaushousut. :)

Eilen kävin myös keskellä yötä vaimon luona lasagnella (!) pikaliimapurkin kans kursimassa sitä vähän kokoon ja sitten tultiin tänne meisin luo kattomaan lehevaa. Persemaa-aikoina tämmöstä ei ois voinu ikinä tapahtua, välimatka ois ollu ihan liian suunnaton millekään yösyöppöilyille ja lehevoille. Tänään aamulla herätessäni olin taas ihan hukassa sen suhteen, että missä meisi oikeen on. Sitten muistin, että ai niin, kämpillähän minä. Ko Boogina lähti valamistautumaan töihin lähtöön, meisi paineli suihkuun ja en varmaan ikinä ole käyny suihkussa nuin nopiasti. Kyllä, se on mahollista tehä tuhulailematta turhaa vettä, mutta vasta sitten, kun vesikin maksaa, sen tajuaa, ettei suihkussa tarvi olla puolta tuntia ja laskia koko ajan vettä. Kun vesi kuuluu vuokraan, on heleppoa tuudittautua siihen ajatukseen, että ei tämä mitään haittaa, vaikka vähän lotraanki. Tosin Persemaan kylyppärissä oli suurin piirtein pakkasta ja sikakuuma pitkä suihku oikiastaan ainut luksus meikäläisen elämässä, joten antanen sen itselleni anteeksi. Nyt sitä luksusta on elämässä onneksi kaikin puolin muutenkin. Oon tässä syöny aamiaista sohovalla ja kuunnellu Metallicaa ja miettiny että pitäisi tarttua opiskeluhommiin, mutta ko on sen verran laiska sunnuntai-fiilis, ettei ainakaan ihan vielä jaksa.

Loppuun vielä kuva meisin uuesta tulevasta parhaasta kaverista: 

Laatu on vähän pöh mutta ilime ja nappisilimät näkyy, ja se on tässä kyllä tärkeintä! Voi rakkaus.

And the road becomes my bride.

Käväsin tänään hakemassa meikäläisen myöhästyneen joululahajan (emäntä oli unohtanu sen kaappiin :------D). Kyseessä oli siis yksilölliset Footbalance-pohjalliset kenkiin. En nyt viitsinyt repiä niitä ulos tuolta kengistä valokuvatakseni, joten jos kiinnostaa niin linkistä vaan tutkimaan tarkemmin. Marssin kenkäkauppaan iliman sen kummempia ennakko-odotuksia ja voin sanoa että jalakojen analysointi ja pohojallisten tekeminen hoitui kyllä varsin nopiasti. Sukat ja kengät vaan veks, housunlahkeet nilkoista ylös, masiinalle seisomaan ja sitten katselemaan tuloksia. Ja lopputuloshan ei yllättäny; oikia jalaka on vähintäänkin vähän mielenkiintoisessa asennossa, mikä johtuu jo aiemmin hierojalla todetuista eripituisista jaloista. Lisäksi meikän jalakojen kaaret on hyvin korkiat ja juoksulenkkarit oonki valakannu jo tämän mukaan ja net on kyllä pelittäneet jaloissa hyvin, ainut vaan että oikia jalaka on kova poika väsymään aina välillä. Ja tosissaan eilen se kyllä alako riehua ihan kunnolla, ensin meni nilikka kipiäksi ja sitten koko jalaka.

No, oikian jalan väsymyksen syyksi paljastui nyt mitä todennäköisimmin tuo jalan omalaatuinen asento, jota näitten pohojallisten pitäisi korjata sen lisäksi, että net tukevat jalakaa kengissä ko kengissä. Kunhan vaan jalat tottuu näihin (aluksi pitää luonnollisesti piettää pieniä hetkiä eikä saa suin päin rynnätä pitkälle juoksulenkille) niin lähen testaamaan näitä ja jään innolla seurailemaan, että huomaanko eroa. Odotukset ainakin ovat korkialla! Nämät pohojalliset tosiaan lämmitettiin ja sen jäläkeen muotoiltiin oman jalan mukaan, eikä siinä kestänyt mitenkään erityisen kauan. Lisäksi meikän pohojallisissa on kärjissä leikkuuvaraa siltä varalta, etteivät meinaa mahtua johonki kenkiin. Ja käyttää voi niin lenkkikengissä, työkengissä, hiihtomonoissa ja missä vaan. Tällä hetkellä jalat tuntuu vähän "kummastuneilta" ja kipeiltäkin, mikä on ihan normaalia totutteluvaiheessa.

Seuraavaksi suuntaan kuitenki lenkin sijasta oottelemaan pitsaa ja sen kyytipojaksi vähän punkkua. Täytyy ottaa kaikki ilo irti viimisistä joululomahetkistä kotona! :)

Don't stop for nothing, it's full speed or nothing.

Sain tänään lopultakin täyteltyä kevään luennot kalenteriin, ja voin sanoa että ihan kivalta näyttää. Tammikuussa ei luultavasti oo muuta elämää ko opiskelu, mutta kuhan se hellittää, saattaa ehkä keretä tekemään jotain muutaki ko opiskella. Ehkä. Oon ihan suhteellisen innoissani kaikista muista, paitsi englannin kurssista, koska meisillä on edelleen kyseisen kielen opiskelua kohtaan aivan suunnaton asennevamma, johtuen minun ja ainetta meikälle opettaneiden maikkojen näkemyseroista. No, ehkä tämän kurssin vetäjä voisi yllättää meikät vaikka positiivisesti. Toinen vähän nuiva kurssi on mielestäni kirjallinen viestintä, koen ittelleni nämät kirjottamiskurssit aina enemmän tai vähemmän turhiksi, joihin ei jaksaisi kovin intensiivisesti panostaa. No, ehkä siellä nyt tulisi vaikka jotaki uutta ja hyödyllistäki esiin...  Oman alan opinnot sen sijaan kiehtovat kovasti, tätä on ootettu koko viime syksy ja lopultakin päästään käsiksi tosi hommiin! Minusta se on vähän huolestuttavaa, mutta melekeen ootan jo että pääsisi näin loman jäljiltä taas opiskelujen pariin. Jep, ei riemulla rajaa ko on päästänsä vajaa.

Muuten tänään on ollukki sitten taas vaihteeksi aika paska päivä. Sain motivoitua itteni Metallican tahtiin juoksulenkille kahen viikon mittaseksi venyneen tauon jäläkeen (joo, juhulapyhät ei oo meikän vahavinta alaa) niin kappas vaan, eiköhän oikia jalaka halunnu tehä elämisestä vaikiaa ja ruvennu hankalaksi. En tiiä mikä tuohon tuli, toivon todella että se oli vaan pitkä tauko yhistettynä venyttelyn puutteeseen ja muuhun tämmöseen. Juokseminen piti kuitenki heittää kesken lenkin helevettiin ja män vituiksi koko homma. Ttu. Sitten jäätyki perse ko piti kävellä loppumatka. Millähän nuo jäätymisherkät reisi- ja ahteriläskit sais kuolemaan, meikäläisen geeneillä ei varmaan millään. Plus että hikoilu sai hiusvärit liikenteeseen ja nyt meikän naama on reunoilta ihan musta. Toivon todella, että tämä lähtee saunassa pois, tai muuten kyllä skippaan ihan ilolla yhen perjantaiksi suunnitellun edustustilaisuuen. Tai tiiä tuota vaikka skippaisin sen muutenkin..... No ei kai.

Jep. Meikä taitaa saunaa ootellessa painua lukemaan vielä hetkeksi tulevan aviomieheni James Hetfieldin kiehtovasta elämästä. Ostin Peto Metallican ovella pikkuvelijelle joululahajaksi ja ko sen tuossa muuton yhteyessä lopulta sain sieltä Oulusta (haha, en muista olenko muistanut jeesustella jo siitä, miten posti oli UNOHTANUT kirjata meisin paketin hyllytetyksi ja näin ollen sen postin sedän piti ettiä se paketti sieltä hyllystä hakuammunnalla, koska tietojen mukaan paketti ei ollu siellä, kyllähän minä hommaan sen hormoni-kirjekyyhkyn) oon lueskellu sitä nyt tässä ite ennenkö lähen takaisin Ouluun. Ihana saaha pitkästää aikaa lukia jotaki omaksi iloksi. Tämä lohuttaa ees vähän, ko en tullu hankkineeksi itelleni mitään joululahajakirjaa. Kyllä, oon taas muistanu tätä lukiessa ja Metallicaa luukuttaessa, miksi kyseessä on yksi meikän ehottomista lempparibändeistä. Koska Metallica vaan on. Metallica. Parhautta. 

Nothing else matters.

Missä sun nimesi ei tarinoissa kierrä.

Oon aika sankari. Tänään olen vihdoinkin teheny ittelleni sähkösopimuksen (ei siis tartte kuitenkaan loppujen lopuksi muuttaa igluun asumaan, vaikka elämä iliman sähköä ja yhteyksiä ulukomaailmaan epäilemättä sopisi meikälle paremmin kuin hyvin) ja oon saanu värijättyä järettömän juurikasvunki piiloon. Enkä ees kuollu, vaikka kyseessä oli L'Orealin musta hiusväri! No okei, tämä oli Excellence, se tappava taisi olla Preference. Meni kuukausi suunnitellessa tuota värjäysoperaatiota ko pelekäsin, että mitä jos lähtee vaikka henki. No ei kait, oikiasti olen vaan ollu aika aikaansaamaton, mutta onneksi viime yönä liskojen yötä rokatessa tulin vilikaisseeksi peiliin ja sairastuin akuuttiin lomanjäläkeiseen ulukonäkökriisiin, jonka korjasin tänään talavikarvoista luopumalla, värijäämällä tukan, kuorimalla ihon ja laittamalla kasvonaamion.

Oon kyllä vakaasti miettiny, että mitenhän tämmöne minunlaiseni neiti maantienharmaa aikoo elää loppuelämänsä, teeskennellen tämmöstä tummaa slaavilaisen näköstä naista kuten meikäläistä on usein herjattu, kunnes hiukset tippuu päästä tai kuolen johonkin myrkytykseen, vai mitähä. No, viimeistään sitten jos ikinä tulen paksuksi, on yheksän kuukautta aikaa kasvatella omaa hiusväriä esille. Ohan se aika hassua, että iteki kyllä vahavasti epäilen hiusvärien olevan sen verta myrkkyä, että en lähtis raskauen aikana riskeeraamaan ja tukkimaan semmosta päähäni, mutta näin normaalioloissa mikään ei estä meikäläistä tukkimasta sitä päähäni, päin vastoin, vaikka yritän piettää värjäysvälit mahollisimman pitkinä, aiheuttaa pienoinenki juurikasvu ahistusta ja siitä tekisi mieli hankkiutua heti eroon. Hmmmm. 

Toisaalta, epäilemättä met kaikki kuollaan joskus. Ehkä saan tukkaväristä syövän tai sitten jään huomenna auton alle, kuka tietää. Näihin filosofisiin tunnelmiin, adios, minä lähen nykkimään nämät muovinpalaset ulos silimistäni ja kierähän peiton alle. Jos huomenna koittaisi vähän kääntää tätä elon rytmiä oikein päin, pikkuhilijaa ennen opiskeluitten ääreen paluuta. En ees muista millon viimeksi meikän vuorokausirytmi ois ollu näin persiillään...

PS. Tukkajutuista tuli mieleen että jäi sitten net Paul Mitchellit ostamatta ko oon näin hias. Tottakai se superhalapa paketti oli menny ko kuumille kiville ja meisi jäi nuolemaan näppejään...

Uusi vuosi ja vanahat kujeet.

Hyvät uuet vuojet vaan kaikille. Oma vuoteni vaihtui leppoisissa merkeissä tässä kotona herkutellen, tunturin ilotulitusta kattoen, minttukaakaota juoden ja tuttuja moikkaillen. Minttukaakaon sekotussuhe taisi olla ihan kohillaan, ko eilen oli nimittäin semmone kohoma, etten oo ihan hetkeen moista nähäny, jos ikinä. Oli vielä illallaki paha olo. :D Ei taija kaakao, tai minttu, eikä varsinkaan minttukaakao maistua hetkeen. Ei sen puoleen, ei kyllä mikään alakoholipitoinen muutenkaan.

Koska jouluaaton ruuista ei ole kuvia, päätin uutena vuotena kunnostautua ja kuvata kaikki väkertämäni eväät. Siispä seuraa kuvapläjäys herkuista. Kuvat oon ottanu äitin uuella Canonin pokkarilla (Canon PowerShot SX220 HS), joka on ihan jees kamera, juurikin sellainen pokkari jonka voisin itelleni laittaa. 

Kinkku-aurajuustopiirakka x 2

 

 

 

 

Piirakoihin tuli voitaikinapohja ja täytteeseen suikaloitua kinkkua, Aura Gold -juustoa, suippopaprikaa, ruokakermaa, kananmuna ja mausteita sekä muutama tuore basilikan lehti, ko tämmösen luksustuotteen sain raahattua mukanani Oulusta perjantaina. Samoin tuo Aura Gold on Oulun tuliaisia, täällä Sallassa ennoo sitä nyt joulun aikoihin nähäny ja se on kyllä aivan ihanaa herkkua, vielä hieman täyteläisempää ko tavallinen aurajuusto ja sopii täydellisesti kinkkupiirakkaan.

Hirvipyörykät, pesto-mozzarellapyörykät ja aurajuustopyörykät.

Lisäksi tein kolomenlaisia lihapyöryköitä, yhdet tavalliset valkosipulilla ja sipulilla maustetut hirvipyörykät ja kahet naudanlihapyörykät, joista toisiin tuli aurajuustoa, aurajuustoruokakermaa ja sipulia ja toisiin vihiriää pestoa, mozzarellaa, tuoretta basilikaa ja sipulia. Reseptit hieman soveltaen näihin jäläkimmäisiin pyöryköihin oon napannu Hellapoliisin Liharuoat -keittokirijasta, jonka sain vaimolta joululahajaksi. Tykkäilen tästä keittokirijasta kyllä tosi palijon, palijon hyviä ja tarpeellisia reseptejä. Aion piettää silimällä mikäli jossain vastaan tulee Hellapoliisin Kana- ja Kalaruoat, voisin hankkia nekin itelleni.

Lisäkesalaatteina peruna-purjosalaatti ja kylmäsavulohisalaatti.

Lisukkeena tarjoiltiin sitten vielä tosiaan kotitekoista peruna-purjosalaattia johon tuli luonnollisesti pottua ja purjoa ( :D ) sekä kermaa, majoneesia ja mausteita. Tarkempi koostumus on hieman hämärä, koska minä keitin tähän vaan perunat ja äiti koosti sen. Kylmäsavulohisalaattiin tulee keräsalaattia, kylmäsavulohta, leipäjuustoa, sipulia ja vihiriää omenaa. Salaatin lisukkeena tarjotaan kastike, johon tulee kermaviiliä, keitettyä kananmunaa, ketsuppia, sokeria, suolaa, paprikajauhetta, sitruunamehua ja ruohosipulia. Tätä oli tarjolla myös jouluna ja se on ihan suunnatonta herkkua! 

Tarjolla oli myös äitin karjalanpiirakoita, maalais-, yrtti- ja valkosipulipatonkia (tällä kertaa ostettiin patongit ihan vaan valamiina kaupasta), Castellon juustopakkaus (pippurijuustoa, valko- ja sinihometta sekä Marquisia), savujuustoa, kermajuustoja, maksapasteijaa ja viinirypäleitä. Illan päälle syötiin myös vielä suolakekseja ja ruissipsejä. 

Ja nyt lopuksi vielä vähän randomeja kameran testailukuvia:

Uuden vuoden meisi.

Rapulainen meisi (kyllä, kamera selevetti rankan testin ja ikuisti meikät rapulassa, mutta ihan
inhimillisen näköisenä. :D)

Nyt pitäisi sitten vissiin alakaa pikkuhilijaa palailla arkeen. Mitään uuen vuojen lupauksia en tainnu kyllä tehä, eilisessä rapulassa tosin mietin että vuosi iliman alakoholia tai humalaa - tai ehkä jopa loppuelämä iliman - oisi aika kova sana, mutta sitä nyt ei voinne laskia. :-------D Voisin perinteikkäästi yrittää olla urheilullisempi, syyä terveellisemmin, opiskella ahkerasti, muistaa myös rentoutua ja näin. Mutta jepsan, nyt vois lähtiä vaikka käymään Eevuskan luona kahaveella ja siirtää opiskeluajatukset sun muut vielä hetkeksi pois mielestä. Oon taas tehokkaasti unohtanu soittaa ittelleni sähkösopimuksen, huomenna oisi varmaan niinkö pakko muistaa tehä se. Hirviän vaikeita aikuisten juttuja. :D