Kylläpäs minua nyt kirjotuttaa oikeen kovasti. Johtunee siitä, että pitäisi pakata. Ja mitä tekee hän; bloggailee jostain täysin turhanpäiväisestä. Kuten esim. siitä, että vihaan sanaa "bloggailla" melekeen yhtä palijon ko "postata". Eli palijon.
No, mitäs sitä ois eilisen jäläkeen ehtiny tapahtua? Tein ainaski ihan jäätävän hyvän reenin, jaksoin reenata vattatki ihan fiiliksissä (anteeksi, viimeksi ko tarkistin tämä oli joku yleistä löpinää -blogi, eikä reeniblogi) ja päätin etten käy sutkamon ääs-marketissa enää ikinä, vaan sen sijaan suosin ainuastaan Liideliä. No, ainaki melekeen, harmi ko eivät oo tuolla saksanmaalla vissiin oikeen tietosia semmosesta jutusta ko laktoosi-intoleranssi.
Ressasin myös reenin jäläkeen naapureitten hermoja laulamalla (no, se on kanta-astuja ja tekee aina sisääntulot rappuun ilimeisesti rynnäköllä, tai siltä se ainaki kuulostaa, joten kosto on suloinen) sekä oon teheny suunnitelmia tulevaisuuen varalle ja pistäny vähän jotain juttuja aluille, mutta niistä sitten ehkä myöhemmin ihan omana kokonaisuutena. Jos jou'an tai jaksan. Luultavasti en ja sitten saatte olla ihan ihimeissänne ko unohan selittää jostaki elämäni villistä ja monimutkikkaasta kuviosta. Joita meikäläisen elämässä tosiaan esiintyy niin palijon, että oksat pois. :D
Oon myös tänään googlaillu Arabian vanahoja astioita ja haaveillu Oiva Toikan vanahoista Kastehelemi-jutuista omassa kahavipöy'ässäni. Ja oon haaveillu Sallasta ja loppukesästä/alakusyksystä ja surru sitä, että missaan mahtavat marjastus- ja sienestyskelit täällä ollessani. Vaikka sieniä en vissiin ees saisi syyä ja viime vuojen mustikatki on edelleen pakkasessa, ko net maistu niin pahoilta aamupuurossa. Mutta vatut kelepais kyllä! Ja pitäishän sitä nyt yks mustikkapiirakka leipassa vasta kerätyistä mustikoista. Ja alakaishan se metästyski taas piakoin, eikä meikällä ole tänä(kään) vuonna ees sitä omaa haulikkoa. No, ei pijä hätäillä, kyllä sillekin harrastukselle on oma aikansa ja paikkansa.
Niin palijon ko mieleni tekisikin jäähä tähän koneen ääreen jaarittelemaan tyhyjänpäiväsiä, minun lienee pakko poistua tunkemaan tavaroita punaiseen matkalaukkuuni ja startata vielä yksi vaihe tätä matkalaukkuelämää, ennenkö parkkeeraan perseeni kesän tukikohtaan alias kotia. Ja arvatkaapa, oonko muuten menossa jonneki ulos/luontoon ko sinne pääsen? Voi pojat, aivanki varmasti!
Että nämät avaudun-ko-ei-oo-muutakaan-tekemistä -tekstit oli nyt tältä erää tässä, loppuviikkoon oon vielä ajastanu yhen jutun teille, mutta muuten aijon kyllä olla autuaallisesti hilijaa ja tehä jotain ihan muuta, ko istua koneella.
Näkyilläänpä taas! Toivottavasti seuraavan kerran meikällä on teille jotaki ihan oikiaa ja järkevää asiaa. You wish... ...semmosta päiväähän ei meikäläisen maailmassa ihan hevillä (eikä humpallakaan!) koita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti