If you look in my heart you will find.

Mihinkäs se kesä sitten oikeen menikään? Tai no, ei kait se vielä oo ihan menny, mutta minun kesä loppuu aina siihen, ko täytyy palata takaisin arkisen puurtamisen pariin ja siis toisin sanoen siirtyä Ouluseen. Oikiastaanhan siirryin tänne jo muutama päivä aijemmin, ko torstaina käytiin allekirjottamassa uuen kämpän vuokrasoppari (wuhuu!). Lisäksi olen nyt onnellinen uuen pyörän omistaja (kyllä kelepaa lähtiä huristelemaan maanantaina kohti lipastoa) ja tänään käytiin miehen aloitteesta Tietomaassa. :D Ja tiiättekö, tajusin, että meikän kesä meni syömättä ainuttakaan jäätelöpalloa kiskalta! Miten kauhiaa. Enää sitä ei lasketa, ko loma on nyt melekeen virallisesti päättynyt. Oon myös saanu melekeen paniikkikohtauksen keskustassa, oon selevästi viettäny liian pitkä ajan mettässä... Onneksi met ei viihytä puolin eikä toisin tuolla ytimessä muuta ko pakollisia asioita hoitamassa. Joihin lasketaan myös Kauppurin hampurilaisten hakeminen ruoaksi. :D

Kuvitan tätä juttua random-kuvilla. Gluteeniton tortillalätty!

Herkuttelu loppuuki nyt sitten ja kohta remmiin astuu se palijon puhuttu elämäntaparemontti. Toivotan sen enemmän ko tervetulleeksi, ko viime aikaisten syömisten jäläkeen oma olo alakaa olla ko ryhävalaalla. Makkaran paistaminen ja päiväkahavien keittely keskellä ei mitään on enemmän ko rentouttavaa, mutta tuo ruokavalio alakaa valitettavasti taas näkyä. Päätettiin nyt pari päivää ennen kuun vaihtumista herkutella ihan kunnolla, että muistaisi seuraavat pari kuukautta ihan kevyesti, miksi karkin syöminen ei vaan kannata. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että Kauppurin BBQ oli edelleen ihan yhtä herkkua, samoin eilen nautiskeltu Arnoldsin donitsi. Ja kyllä, joustin gluteenittomasta ruokavaliostani donitsin verran, ja Kauppurin hampparin verran sen vuoksi, että yksinkertaisesti unohin ajatella koko sämpyläasiaa. Siinä vaiheessa ko tajusin, että sämpylän ois pitäny olla gluteeniton, ruoka oli jo tilattu ja pakkohan se oli sitten syyä. Pienet määrät vehenää ei tosin ole aiheuttaneet mitään oireita, että ehkä vatsa antaa sen anteeksi, ko pääasiallisesti kuitenki välttelen nuita kotimaisia viljoja.

Ihan hyvä muistuttaa ittiään, että voi myös näyttää muultaki ko pieneltä pojalta

Nyt pitäisi pessä pyykkiä, tiskata ja purkaa laukut, mutta väsyttää niin palijon, etten millään jaksaisi. Yheksältä näyttäisi tulevan Teemalta Rakkautta koleran aikaan, jonka vois kattoa ja ottaa ihan vaan rennosti. Yllätin itteni, enkä jaksanu varata huomiseksi ees saunavuoroa, ko en vaan jaksa raahautua tuonne alas ja toisekseen oon alakanu pelätä ihan tosissaan, että mulla lähtee siellä saunassa vielä taju ja pyörryn. Ilimanvaihto ei vissiin vaan pelaa sitten niin mitenkään, ko minusta tuntuu tuolla saunassa nykyään melekeen aina siltä, että happi loppuu. Toisaalta taas samaan aikaan tekisi mieli olla hirviän toimelias ja alakaa jo pakata kamoja. :D Ehkä oottelen kuitenki vielä viikon pari, että mahollisen uuen asukkaan ei tartte tulla kattomaan asuntoa, joka on täynnä pahavilaatikoita. Plus, että pitäisihän meikän asuakin tässä kämpässä vielä hetken. Ympäristössä käynnissä oleva piharemontti kyllä vaan vauhittaa sitä fiilistä, että tekis mieli nostaa kytkintä nyt heti. Eikä sekään, että minulla on kaikkia ihania juttuja uutta kotia varten, yhtään ainakaan hidasta muuttointoa! Mutta täytyy nyt vaan malttaa vielä hetki. Hetki sitten olin vielä hieman haikia muutosta, mutta tosiaan nämät muutamat päivät tätä elämistä ahtaasti ja muutenki paluu karuun todellisuuteen on kyllä haihduttaneet kaiken haikeu'en. :----D

Pyllypuolukka

Eihän se tuleva asuinpaikkakaan mikään Tuntsa nyt vielä oo, mutta uskoisin siellä olevan kuitenki hieman rauhallisempaa ko tässä lähes keskustan kupeessa ja ohan se nyt ihan mahtavaa saaha vähän tilaa ympärilleen. Ja siirtyä poskilinjailusta hyötyliikuntaan, sitä tämä ruho todellakin kaipaa. Ja ohan se nyt vaan niin mahtavaa. Kaikki uusi on aina mahtavaa ja piristävää. :) Ylistyssanoja satelee niin kauan, kunnes tajuan polokevani lipastolle kaatosateessa ja asioita ei millään jaksaisi lähtiä hoitamaan, ko keskustaan on vaan niin pitkä matka. Kaikella on hyvät ja huonot puolensa, mutta tällä hetkellä saan olla onnellinen niistä kaikista hyvistä. Ja ohan mulla nyt kaikin puolin paras mies, kenen kanssa saan tulevan kämpän jakaa. Joka yleensäki ees mahollistaa nämät niin monet asiat meikäläisen elämässä. Mitä minä tekisinkään iliman sinua, muru. Vaikka mulle ootki koko pulla. :D

Ihmiskäjen kosketus, tai ehkä Murhahaarassa kasvaa lajike nimeltä tyhyjät viinapullot?

Huomenna täytyypi piettää semmonen touhupäivä, tänään ei selevästikään tule enää mistään mitään. Onneksi tuli tehtyä nyt semmone pehemiä lasku tähän elämään täällä paskassa kaupunnissa, ennen muinoin oisin varmaan ollu sunnuntaina yheksältä illalla täällä. Tässähän tämä menee koti-ikävää (tai pitäisikö sanoa Salla-ikävää) kasvatellessa. Käytiin viimisinä lomapäivinä tosiaan kalassa saamatta mitään, lenkkeilemässä mettässä, purettiin puukuorma ja kaikkia semmosta mukavaa.

Entti?

 

Mutta keskittyä tässä nyt tuon elokuvan kattomiseen, palataan ko on jotaki raatattavaa.