Always hardcore.

Päätin tänä aamuna sen kunniaksi, etten jaksanu lähtiä kasin luennolle, punnita itteni ja ottaa mitat, koska en sunnuntaina sitä muistanu. Tai muistin käyä vaa'alla, joka näytti silloin 49,8 kg ja tänään se vaaka sitten herjasi pattereitten loppuvan, mutta vilautti mulle lukemaksi vielä 49,9 kg. Eli tiiäppä tuosta sitten, tämä paino näyttää nyt seilailevan ihan kevyesti tässä useita satoja grammoja päivästä riippuen, edellisellä puntarikäynnillähän se oli jopa kauniit 49,6 kg. Laitetaan nyt kuitenki se kaikista viimeisin paino tuohon "viralliseen" taulukkoon.

Paino: 53,0 kg 51,9 kg 50,5 kg 49,9 kg

Lantio: 86 cm 84 cm 84 cm 84 cm
Vyötärö: 65 cm 63 cm 62 cm 61 cm

Rinnan alta: 75 cm 74 cm 71 cm 71 cm

Reidet: 55 cm vas. 52,5 cm, oik. 53,5 cm vas. 51 cm, oik. 51,5 cm vas. 51,5 cm, oik. 52,5 cm

Muuten ihan jees fiilis, en tiiä onko reisissä tapahtunu muka jotain lihaksen kasvua vai onko net sittenki lihonu vai mittasinko vaan strategisesti hieman eristä kohasta ko viimeksi, mutta lukemissa on kasvua. En ole kuitenkaan huolestunut. Vyötäröltä on edelliseen kertaan nähen häipyny sentti, mutta tuo perkeleen lantio! Miten se voi aina vaan olla tuo sama 84 cm? Minen ymmärrä. Olen ihan varma, että oon saanu sulatettua pötsiäki pienemmäksi ja samoin jenkkiksiä sekä nuita lantioläskejä mutta ei, aina se vaan on tuo sama lukema, jonka mukaan mitään muutosta ei oo tapahtunu? Alakaa pikkuhilijaa jo kummastuttaa, jos oon hävittäny semmoset kaks kiloa jonneki ja muka yhtään siitä ei oo lähteny lantiolta. 

Mutta niin se mittanauha vaan ittepintasesti väittää. Oon laskeskellu, että se 49 kiloa vois olla ihan semmone hyvä päätepysäkki ja se on ollu meikällä tavoitteena, siihen on eri päivien punnituksen mukaan nyt vaihtelevasti jäljellä semmonen 600-900 grammaa, joten lantiolla tulee pikkuhilijaa kiire, jos se meinaa ehtiä tähän juttuun mukaan. Tai sitten meikän on vielä kiristeltävä vähän lisää. Haluan minun loputki housut tuolta kaapista käyttöön ja net ei mahu, ellei lantiolta lähe ylimääränen! Tai mahtuu, mutta puristaen ja en tykkää siitä. Argh, hajottavaa tämmönen! Miksi se pitää nuin ittepintaisesti tuosta vararavinnostaan kiinni? 

No, ei se auta ko jatkaa hyväksi havaittua linjaa ja toivoa, että sieltäkin lopulta net läskit lähtee kävelemään. Tänään aijon kuitenki ihan luvan kanssa hieman herkutella. Ensimmäiset emännöimäni juhulat ikinä! Vaikka eihän nämät ees ole mikkään juhulat, oon vaan kuttunu muutaman naisen kylään, mutta silti. Mutta nyt pitäisi ruveta tekemään järkeviä juttuja, ettei mee tämä aamu ihan plörinäksi, ko en kerta sinne afasiologiaankaan jaksanu lähtiä. Tuli nukuttua niin surkiasti su-ma välisenä yönä, että eilinen aamu ja päiväkin vielä oli ihan hirviä, niin tänä aamuna oli sitten pakko ottaa vähän takasin. Plus että nyt oisi hyvää aikaa väsätä se Parkinson-juttu valamiiksi ennen kandiohojausta. Eilinen meni vähän niinkö lepäillessä, chillailin lipastolla vapaan iltapäivän innoittamana ja palautin hoitokertomuksen, vaikka senki deadline olis vasta huomenna. Unohin nähkääs, että olin aikonu käyä aikasten kaupassa ja valosan aikaan lenkillä, ko ei tarttenukaan tehä ruotsin haastattelusta mitään kirjallista koontia. 

Mutta nyt, asiaan!

Okei, pakko kyllä sen verran vielä valittaa, ettei muutenkaan ole ihan paras päivä ko eilen illalla huomasin naamassani kaheksan (8) ! uutta pientä finnin tynkää ja totesin hieman alakuloiseen sävyyn, että teini-ikä palaa näköjään takaisin. Tämän ehkäisykapselin hormonit alakaa selevästi vaikuttaa siis, finniongelmasta näin laajassa mittakaavassa oon kärsiny viimeksi vuonna kivi ja kirves. Jos silloinkaan. Onneksi nämät on niin pieniä, eikä mitään peukalonpään kokoisia paiseita. Enkä siltikään (ainakaan vielä, taas perinteinen puuhun koputus) vaihtaisi tätä kapselia mihinkään, parin viikon tiputtelun jäläkeen menkat sano bye bye eikä niitä oo enää kuulunu. Eivätkä toivottavasti tule takaisinkaan. :D Muutenki limakalavo-oireet alakaa pikkuhilijaa hellittää ja onhan tämä nyt vaan ihanan huoleton.

Mutta nyt, oikiasti, asiahommien ääreen.