Minun tuulessa soi.

Ohhoijakaa. Voisin tälläkin hetkellä tehä ruotsin tehtävää, tai viimeistellä terapian loppuarviota tai jopa reenata, mutta sen sijaan makaan ihan koomassa sohovalla juomassa pakuriteetä ja kuuntelen Kaija Koota. Käynnistymisvaikeuksia tähän viikkoon? Jep. Aamulla yllätin itteni pääsemällä seittemältä suht pirtiänä ylös sängystä, mutta väsymys iskiki sitten vasta luennolla. Ja siitä asti oon tuntenu oloni enemmän ja vähemmän zombiksi. Katottiin eilen illalla lehevaa telekkarista ja jossain vaiheessa iltaa alako ahistaa ajatus siitä, että seuraavana aamuna täytyy taas kiskoa ittensä ylös ko on pimiää ja luotaantyöntävää ja tekisi mieli vaan jäähä kahavikupin kans sohovan nurkkaan vilttiin kääriytyneenä. 

Minä niin todellakin tarttisin semmosen herättävän kirkasvalolampun, että tästä elämisestä täällä Oulun pimiää-ko-persrei'ässä -vyöhykkeellä tulisi ees jotenki päin jotain. Lunta, lunta, lunta, perkele oisko se liikaa vaajittu, että saisin LUNTA?! 

Oisi se, terveisin kuus astetta lämmintä ja vettä sataa. 

Niinpä niin. Meikäläisellä on kaikki kaamosmasennuksen oireet ja tämähän ei ole tervettä, ko olen kotoisin paikasta, jossa on talavisin enemmän pimiää ko valosaa, eikä se ole ikinä haitannu minua mitenkään päin. Väsyttää koko ajan, vaikka kuinka nukkuis niin se ei riitä, aamuisin ei meinaa päästä kirveelläkään ylös sängystä ja sosiaalinen kommunikaatio aiheuttaa ajoittain ongelmia ko tekisi mieli lähinnä murahdella. Lisäksi minulla ei ole juuri näläkä, paitsi jos jotain tekee mieli, niin se on sitten suklaata tai jotain muuta hiilaripitoista höttöä. Ostaisin itelleni joululahajaksi sen prkleen lampun, muttako just nyt, seuraavat nelijä viikkoa itte asiassa, oisi net kaikista kriittisimmät hetket.

Seuraavat nelijä viikkoa on nimittäin net, jokka täytyy taapertaa ennen joululomaa. Tämän viikon haasteina siivouskeikka, erityiskysymys ja sen oppimistehtävä sekä kandijuttuja. Plus terapian loppuun saattaminen. Tänään oli loppukeskustelu ja nyt pitäisi vielä huomista varten fiksata loppuarvio lopulliseen kondikseen. Hankalaa, ko vaan leijun terapian arvosanan eli vitosen lumoissa. Pitäisi kyllä nyt vähän skarpata ja hoitaa koko pläjäys kunnolla loppuun asti. Lisäksi voisi tehä ensi viikon ruottin kotitehtävän jo nyt, niin voisi sitten taas elää hetken todellisuu'essa, jossa ruotsia ei ole olemassakaan. Keskiviikkona saan naisvieraita yökylään yksikössä, päästään pitkästä aikaa puhumaan höpöhöpöä ko yksi pohojoisen vaimo tulleepi kylään. Ihanaa! Viikonloppuna saatetaan myös tehä kylästelyreissu miehen kans, mikä oisi seki ihan mukavaa vaihtelua. Ja perjantaina ainaski kyllä silitän (kyllä, voi että, silitän, J toi mulle silitysrau'an ja -laudan) ja laitan jouluverhot ikkunaan.

Seuraavalla viikolla on afasiologian välitentti ja mitä ilimeisimmin myös kandin tutkimussuunnitelmaa pitäisi työstää meleko hyvälle mallille silloin. Ai niin, minulla on muuten mitä luultavimmin kandin aihe ja se on jotain puheterapeuttiseen työssäjaksamiseen ja työhyvinvointiin liittyvää! Oon tästä kyllä ihan pähkinöinä, ko samalla tästä aihekentästä tulee mitä todennäköisimmin meikäläisen gradun aihe. Haastava aihe, ko tutkimusta on suht vähän, mutta luulen seleviäväni, koska tämä on ylivoimaisesti kiinnostavin juttu kandin tekemisen saralla hetkeen. Tälle viikolle oon myös merkannu kalenteriin siivoamista ja lakanoitten vaihtoa (kyllä, niitä ei muista ellei kirjota kalenteriin!), mutta nethän on pelekästään positiivisia juttuja. Viikonloppuna meenki sitten yhen karvalapsen lapsenvahiksi ja sillon teen varmaan myöski kandijuttuja ja luen ahkerasti seuraavan viikon lasten neurologisperäisten kommunikoinnin häiriöitten tenttiin. Ja sunnuntaina laitan joulujuttuja ekan adventin kunniaksi. 

Seuraava viikko alakaaki afasiaan liittyvällä erityiskysymyksellä, jonka oppimistehtävät ja palautusajankohat on vielä enemmän ja vähemmän auki. Tiistaina tekasen sen lasten neurologisperäisten tentin, johon oon viikonloppuna ahkerasti lukenu ja keskiviikkona sitten esitetäänkin Olokin kanssa 20 minuutin mittainen ruotsin esitys, joka ollaan luonnollisesti jossain välissä ennen tätä tehty ja valamisteltu. Sitten on afasiologian demo ja harkoissa käyään tutustumassa ODL:llä, kunnes koittaa ittepäisyyspäivä ja saa hieman huokasta (tai sitten ei, luultavasti luen jo afasiologian seuraavan viikon tenttiin. JA PAH!)

Niin, seuraavalla viikolla onkin sitten tiistaina afasiologian tentti, sekä keskiviikkona ruotsin loppukoe. Häätyypä sillon palauttaa myös ruotsin kotona katseltujen ja kuunneltujen juttujen koontilomake, sekä raportti siitä. Ja jotta ei menisi liian helepoksi, perjantaiksi pitää muistaa tehä lasten neurologisperäisten itsearvio ja KANDIN TUTKIMUSSUUNNITELMA, ko joululomanihan alakaa siis 13. joulukuuta. Tai no, oikiastaan sen kandin tutkimussuunnitelman vois palauttaa jo tuossa torstaina, niin ei tarttis sitten enää lähtiä lipastolle erikseen. Sillä viikolla tekis sitten vielä siivouskeikan, nauttis viikonlopusta ihan rauhassa ja lähtis ehkä sunnuntaina kotia.

Ajatuksissani olen jo siellä. <3 

Tai saunomassa hanipöön kans ja puhumassa akkojen juttuja, laittamassa verhoja ikkunaan ja nauttimassa siitä vastasilitettyjen verhojen tuoksusta, joka tuo mieleen ihan joulun. Syömässä ittepäisyyspäivän riisipuuroa ja leipomassa piparkakkuja. Joulusta nyt puhumattakaan. 

Mutta ei se auta. Onhan tässä tullut tämä viikonloppu huokastua, torstaina kotiu'uin lipastolta joskus puoli seittemältä, mutta perjantai oli onneksi vapaapäivä. Käytiin pyörähtämässä Mao Tse Tungin ja hänen siippansa päämajassa tuolla naapurikaupungisosassa tupareissa. Tehtiin ruuaksi pitsaa, lämmitettiin sauna, kuunneltiin Parasta Ennen!:iä ja pelattiin laivanupotusta. :D Lauantaina laiskoteltiin, käytiin vähän kävelyllä ja laiskoteltiin lisää, sekä tehtiin piirakkaa ja katottiin leffoja. Eilenkin oli hieman myrskyisästä säästä mukava rentoilupäivä. Muutama ressitekijä tässä on koittanu hiostaa niskassa, mutta kaippa sen elämän on pakko kantaa? Niin minä ainaski luulen. J toi myös taas näillä vapailla omia tavaroitaan vielä tänne, alakaa jo näyttääki siltä, että sekin asuu täällä. :D 

No mutta, pakko ehkä nyt ryhistäytyä ja tehä net tämän illan hommat alta pois, sängyllä oottais kasa viikattavaa pyykkiäki ja tiskikoneenki vois tyhyjentää. Onneksi minulla on niin ihana mies, joka on täällä näppärästi imuroinu ja tänään taas teki ruuan, siivosi keittiön ja muuta kivaa. 

Ei muutako tsemppiä kaikille tänne pimey'en keskelle. Koitetaan jaksaa ja pärjätä. 

PS. Kuvia ei oo ko ei jaksa ottaa pimey'estä kuvia ja se vallitsee nykyään meikäläisen ympärillä aamulla ko pyöräilen lipastolle ja iltapäivällä/illalla ko tuun sieltä pois.