Hellou! Päivät on venyneet viime aikoina luvattoman pitkiksi ja oon
jaksanu lähinnä opiskella, opiskella ja opiskella. Vaikka oonki enemmän
ko pähkinöinä meikäläisen terapiasta ja sen kulusta, on silti ihanaa,
että tänään on perjantai. En tiiä mikä hitto meikäläisen päätä vaivaa,
kai se on tämä homman palijous ja päivien pituus, mutta oon meinannu
tällä viikolla unohtaa palauttaa terapian seurantakerran suunnitelman,
jättäny kämppään valot palamaan klo 10-18 väliseksi ajaksi ko ite olin
lipastolla ja tänään kotiutuessani jätin avaimet killumaan uluko-oveen.
Tämmösiä ei oo tapahtunu ikinä ennen!
On marraskuu ja ulukona on tuskasen pimiää ja harmaata. Tai ei se niin haittaisi, jos pääsisi ees vähän aikasemmin lipastolta pois, mutta nuot iltakuu'en päivät on vähän liikaa. Ja tänä viikonloppuna pitäisi saaha kirjoteltua parkinson-erityiskysymyksen oppimistehtävä. Ensin olin ihan innoissani siitä, mutta nyt on jotain pieniä käynnistymisvaikeuksia. Mutta eiköhän se tästä. Sovin myös tänään jo terapian loppukeskusteluajan, jota ennen pitää olla paperit palautettuna ja mikä mainiointa, myös eka kandiohojaus on nyt kalenterissa. Päätin mennä paikan päälle hajoilemaan ja heittämään ilimoille kaikki meikän hullut ajatukset siitä, mistä voisin sen kandin tehä. En usko, että se tiedonhaku tai kirjottaminen muodostuu minkäänlaiseksi ongelmaksi, suurin probleemo tässä on nyt se, ettäkö vaan tietäisi, mistä teen sen kandin. :D Ens viikolla pyörähtää uus kurssi käyntiin (kaheksan aamuja jouluun asti, voi miten ihanaa) ja ruotsin kurssi rullaa edelleen ja aiheuttaa hirviästi päänvaivaa, koska siinä on niin kauhiasti sitä tekemistä. Yäh. Tällä hetkellä istun sohovalla oottamassa flowta, jonka siivin saisin imuroitua, pestyä vessan, laitettua pyykit kuivumaan ja lakanat sänkyyn. :D Ei oo näkyny vielä... Harvemmin tämmöstä, kaikki jokka tuntee vähänki meikää tietää, että olen välillä suorastaan neuroottisen innokas siivoamaan, mutta aina ei nappaa. Kuten esimerkiksi tänään.
Myös Oulun yliopiston abipäivät lähestyy
ja meikäläisen voi pongata logopedian ständiltä torstaipäivänä haalarit
päällä, tarkkaa aikaa en jaksa laittaa tänne mutta päiväseltään
kuitenkin. Jos joku on tulossa niin tulukee ihimeessä juttelemaan!
Meillä on ainaki karkkia tarjolla. :D Marraskuu menee varmaan
hujauksessa ko deadlinet alakaa hakata niskaan ja hommaa riittää. Oon alottanu tämän demojen keräämisenki (eli siis toisten opiskelijoitten terapian seuraamisen, joita pitää kerätä opiskeluaikana maksimissaan 15) ja se tuntuu olevan välillä enemmän ko hankalaa hommaa, kiitos sen, että meijän laitoksella vaan niin moni asia kusee.
Yhen
kivan kevennyksen olen tähän kuukauteenki jo kuitenki keksinyt, päätin
nimittäin piettää jokku tupareitten tyyppiset akkalaumalle. Tällä
hetkellä vieraitaki on jo ilimottautunu muutama, joten kyllä met varmaan
ihan mukava häppeninki saahaan aikaseksi. Ja mikä mukavinta, pääsen
vähän leipomaan ja rätäämään hyvällä syyllä. Mieheke on tuparipäivänä
luonnollisesti töissä, koska pahimmillaan miltei kolomekymmentäpäinen
akkalauma taitaisi olla sille vähän liikaa. :) Tänäänkin oon kyllä taas
kokkaillu ihan onnessani, tekaisin nimittäin ite pinaattilättyjä.
Ostettiin käristyksen kaveriksi puolukkahilloa, vaikka sitä olisi kyllä
voinut survoa sokerin kanssa omista pakkasessa olevista puolukoistakin,
ja alakoi tehä kovasti mieli pinaattilättyjä puolukkahillon kanssa.
Gluteeniton versio onnistui yli odotusten, korvasin tavallisesta
ohojeesta vehenäjauhot vaan gluteenittomilla ja lisäsin varmuu'en vuoksi
vajaan ruokalusikallisen psylliumia. Ainut vaan, että taikina on tosi
paksua ja kannatteepi lisätä jauhot siivilän läpi jos sellainen on
(minulla ei), jos haluaa ettei taikinaan jää jauhopaukkuja. Paiston
tavallisella paistinpannulla pari isompaa ja muutamia pienempiä lättyjä.
Gluteenittomat pinaattilätyt
2 kananmunaa
4 dl maitoa
150 g sulatettua pakastepinaattia tai tuoretta
½ tl suolaa
valkopippuria
2 ½ dl gluteenittomia jauhoja
vajaa rkl psylliumia
Kokkailun jäläkeen keittiössä on myös likaisia astioita jokka oottais
hoitajaa, mutta taijan ennemminkin avata telekkarin ja kattoa tv 5:ltä
alakavan lehevan Itse ilkimys. Aina ei vaan jaksa. No okei, pakko on
jaksaa vähän jotain tänään mutta onneksi päivä se on huomennakin!
Marraskuu saisi kyllä tosiaan rullata muutenkin ihan vauhikkaasti, ko
oon löytäny makkariin mitä ihanimman jouluverhon, olokkariin uuet
tyynynpäälliset ja samoin makkariin kans yhen. Sekä keittiön pöy'älle
liinan. Mutta niitten aika ei tosiaan oo ihan vielä. Plus että ostin
kalliilla rahalla itelleni pyörään talavirenkaat enkä todellakaan ala,
jos täällä kesäkelit meinaa jatkua joululle asti!
Voi videoliike että minua väsyttää, avasin tuon töllön ja animaatioon keskittyminenki tuntuu ihan übersuoritukselta?
Kunnon yöunet niin kyllä se tästä. Toivottavasti. Yleensä oon täynnä energiaa syksyisin, mutta nyt on kyllä vähän laiska olo. Ehkä se vika on siinä, että meikäläisen kellon mukaan pitäisi olla sitä lunta jo? Tai ehkä syytän tätä kellojen rukkaamista, elimistö on ihan sekasin ko kelloja käännellään miten sattuu. Väsyttää illalla kaheksalta ja herään aamulla ennen kukonpierua. Ei kiva. Lisäksi hirveästi syyhyttää päästä taas leipomaan herkkuja tai kokkailla jotain kivaa MUTTA pakastin natisee jo nyt liitoksistaan. Vähän silti epäilen, ettei se hijasta meikää. :D Seuraavaksi ruoaksi aattelin laittaa broileripyöryköitä ja ihan rehellistä pottusalaattia, koska meillä on niitä perunoita vielä tuolla jääkaapissa.
Googlailin tässä itte asiassa just nytkin kaikkia kivoja reseptejä. :D Oi arkkupakastin ja leivinuuni, koska tet ootta mun? Pitänee ehkä sen verran kuitenki asettaa itelleni rajoja, että ensin täytyy saaha parkinson-tehtävä hyvälle mallille ja vasta sitten saapi leipoa. Ja urheillakin pitäisi kyllä. Mutta joo, seuraavalla leffan mainokatkolla meen laittamaan pyykit kuivumaan, lupaan pyhästi. Ja imuroin. Ja jotain. Ihan varmasti. :D Eli nyt! Palataan.
Ja niin, tätä tekstiähän kuvitti net kuvat, jokka kävin fotoamassa sillon yks kerta tuolta kasvitieteelliseltä puutarhalta päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti