Voiski heittää.
Olin tässä suunnitellu kirjottelevani yhtä ja toista, mutta koska tämä (onneksi) jo loppua kohen kääntyvä viikko on esitellyt yhtä ja toista enemmän ja vähemmän paskaa muuttujaa, on motivaatio kirjottaa ollu täysin hukassa. Itte asiassa motivaatio _yhtään mihinkään_ on hukassa.
En oo urheillu, enkä teheny yhtään mitään. Väsyttää vaan ja tämä viikko on kestäny ainaki vuojen ja jokainen aamu on ollu yhestä tai toisesta syystä toistaan paskempi.
Lisäksi nuot ilimat käänty taas asteelle helevetti ja on niin liukasta, että kallo halakiaa jos ees aattelet ulos menemistä. Plus että tuulee niin lujaa, että hiuksetki lähtee päästä.
Opiskelujutut jumii. Maanantaina tai alakuviikosta olin vielä pakkoaikaansaava ja kirjotin erityiskysymyksen tehtävän valamiiksi sekä selevitin afasiologian välitentin opettamalla edellisenä iltana J:lle faktoja afasiasta, mutta nyt jumii taas. Joka päivä oon yrittäny tehä vähän kandin tiedonhakua ja mulla on kasa artikkeleita koossa, mutta niiden läpikäyminen ei kiinnosta yhtään.
Niinkö ei kiinnosta sekään, että pitäisi kirjottaa ruotsin 150-sanainen raportti ohojelmista, joita oon kattonu syksyn aikana. Tai ruotsin 20 minuutin esitys. Tai ensi viikon lastenneurologisperäisten tentti. Afasiakuntoutuksen erityiskysymys, noup. Puhumattakaan nyt jostain afasiologian lopputentistä ja ruotsin loppukokeesta sekä siitä KANDIN TUTKIMUSSUUNNITELMASTA.
Tämä viikko on menny lamaannuksessa ja vitutuksessa ja siinä, että väsyttää, palelee, en jaksa. Motivaatiota tehä mitään ei oo ko liian monta muuttujaa hinkkaa niskassa ja epätietoisuus vituttaa. Kun piti tehä oikeita asioita, todellisuuskielteisesti leivoin pipareita ja piparitalon. Lamaannun vaan koko ajan lisää siitä, että huomenna on kaks viikkoa aikaa, jonka sisällä pitäisi tehä kaikki tämä. Huomenna lähen toki kivasti kattomaan yhden puuttuvan Parkinson-erityiskysymyksen luennon, koska se on pakko käyä kattomassa, että saa suorituksen, vaikka oppimistehtävän oon teheny jo ajat sitten. Vaikka eihän met ees voija tietää, meneekö sekään läpi kun tuntuu, että se oli niin paska.
Ens viikolla pitäisi päästä harkkoihin ODL:lle kaheksalta aamulla, eikä minulla välttämättä olekaan autoa käytössä silloin niinkö luulin. Niinkö en välttämättä pääse kotiakaan sitten ko tämä kaksi viikkoa on ohi autolla, kuten alunperin suunnittelin. Kaikki liikkuu ja järisee ja stressaa ja rahatilannekin on ihan paska ja voi olla sitä myös jatkossa. Tämän hetken ainua ajatukseni on se, että olisi pitäny käyä kaupasta hakemassa koristeita, joita vois liimata piparitaloon. Ei suinkaan se, ettei muuten oo maitoa. Ei juuri nyt jaksa miettiä päivää kauemmas.
Perkele ko ei ees pääse mitenkään päin joulufiiliksen vaikka kuinka yrittäis ko kaikki tyhymät asiat ahistaa niskassa ja ulukona on nuin paska keli.
Seuraavaksi lämmitän saunan, menen sinne ja siellä päätän, että kaikki paska saa jäähä tähän ja nyt ja huomisesta etiäpäin alan purkaa tätä sontaläjää pala kerrallaan. Tähtään siihen, että ittepäisyyspäivänä voisin olla ihan itepäinen ja tekemättä mitään (ei voi olla, voiko sekin olla jo ens viikolla?) Net asiat, joille en voi mitään, jätän ihan omaan arvoonsa ja päätän mennä näillä, mitä on.
Ja toivon oikeen kovasti, että sataa puoli metriä lunta, tulee pakkasta, tapahtuu ihime, löyän jostaki motivaation ja saan hirviästi aikaseksi ja muutenki elämä pelastuu nyt ja epätietoisuus lakkaa heti! Jostain vois myös iskiä joulufiilis.
Jos minusta ei kuulu, niin elekää ihimetelkö. Sosiaalisuus ei kiinnosta nyt yhtään, eikä mikään muukaan oikeen ylimääränen ja mieli on meleko ailahtelevainen. Keskityn ennemmin nyt hetken olennaisempiin juttuihin, paitsi tietenki jos tulee akuutti avautumisen tarve. Toivon kuitenkin, että tämä oksennus riittää siivittämään minut lentoon hetkeksi! Ehkä, jos fiilis paranee, voin kertoa vaikka niistä muutamista kivoistakin jutuista, joita oon touhunnut viime aikoina.
Mutta nyt, sauna lämpiämään ja sitten kaikki pahat henget saa jäähä sinne. Ehkä vielä parit angstijoululaulut tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti