I am a rock.

Hellou evribadi. Kuuntelen Simon & Garfunkelia piiiiiiitkästä aikaa ja otsikko tulee sieltä. Kuustoistavuotiaana tämä oli niin meikäläisen piisi.

A winter's day
In a deep and dark December;
I am alone,
Gazing from my window to the streets below
On a freshly fallen silent shroud of snow.
I am a rock,
I am an island.

I've built walls,
A fortress deep and mighty,
That none may penetrate.
I have no need of friendship; friendship causes pain.
It's laughter and it's loving I disdain.
I am a rock,
I am an island.

Don't talk of love,
But I've heard the words before;
It's sleeping in my memory.
I won't disturb the slumber of feelings that have died.
If I never loved I never would have cried.
I am a rock,
I am an island.

I have my books
And my poetry to protect me;
I am shielded in my armor,
Hiding in my room, safe within my womb.
I touch no one and no one touches me.
I am a rock,
I am an island.

And a rock feels no pain;
And an island never cries.

Onneksi en oo enää kuustoista, eikä minun tartte olla tunteeton kivi. Tai saatan minä edelleen olla vähän semmone yhtä jäärä ja järkkymätön tietyissä asioissa, mutta olen kuitenkin tunteellinen kivi. Ettenpä jopa sanoisi, että onnellinen kivi. Jolla on kivikavereita, eikä sen tosiaankaan tartte olla yksin tai yksinäinen, eikä surra.

Joo, tekis mieli kysyä että mitä vittua mutta mitä sitä hulluja. :)

Rentouttavan pitkän viikonlopun vierailla mailla jäläkeen olen ko uuesti syntynyt ihiminen! No, en nyt ehkä ihan kuitenkaan, mutta sain ladattua hieman pattereita ja ehkäpä sen verran palijon energiaa, että seleviän hiihtolomaan asti. Sitä ennen tarttee nimittäin rutistaa kolome tenttiä, joista ensimmäinen perjantaina (ja johon oon muuten lukenu ihan sikana, not!), kolome ryhymätyötä ja kaks terapiakertaa sekä terapian teoriatausta.

Ja sitten on tietenki vielä net perusjutut kuten luennot ja harkat ja kaikki semmone.

Kävästään myös afasiakerhon kans teatterissa kattomassa Kauppamatkustajan kuolema ens viikolla ja ehtiipä siitä olla vielä toinenki kerta ennen hiihtolomaa. Sillon tosin paikalla on kirjailijavierailija, joten ihan mielenkiintosia juttuja on tarjolla!

Tämmöset aktiviteetit vois kiinnostaa tällä hetkellä palijon enemmän

Tänään oon ollu niin ahkerana, että oon käyny kaupassa iliman kauppalappua (hyvä putkiaivo!) ja hyötyliikkunu ko roudasin niitä eväitä pelekän muovipussin avulla tuolta marketeilta kämpille (jäätävät hau'ikseni huusivat hallelujaa ja loppumatkasta taisivat itkiä armoaki, ihan vähäsen). Ko en ikinä muista ottaa reppua tai kangaskasseja mukaan sillon ko oon menossa suoraan lipaston jäläkeen ruokakauppaan. Ja ko tämä unohus tapahtuu, täytyy tietenki ostaa vähintäänki koko kauppa tyhyjäksi, ko viikonlopun aikana sekä paprika että kurkku on päättäneet paleltua puolityhyjään jääkaappiin, juusto homehtua ja rahkan loppu kuivettua purkin pohojalle. Ja nämäthän on tottakai net ainuat eväät, mitä sieltä jääkaapista löytyy, nimimerkillä terveellisesti aamiaiseksi pullaa ja kahavia.

Ruokien pilaantumisen salaliitto, etten sanois.

Littanoita sämpylöitä ja aamiaispullaa

Bussikuskeillakin on salaliitto. Nelonen kurvasi tänään lipastolla pysäkille ko olin vasta kävelemässä sinne, ja koska olin Leenan seurassa, en jaksanu lähtiä juoksemaan, jolloin olisin kyllä juuri ja juuri kerenny kuskista riippuen kyytiin, mutta olisin myös hengästyny kuoliaaksi täysin vääränlaisessa varustuksessa urheillun satasen uuen ennätyksen takia. Joten päätin mennä seuraavalla bussilla keskustaan. Hyppäsin sitten ysitoistaseen ja kappas ko tullaan Toripakalle, mikäs se siinä meijän eessä on muu ko nelonen, jonka kyytiin kiipesin ja pääsin kivasti marketeille.

Näin tapahtuu ainuastaan sillon, ko luovutan totaalisesti ja ajattelen käveleväni keskustasta. Jos ajattelen, että menen perässä tulevalla bussilla ja hyppään sitten keskustassa siihen toiseen, niin ehei, en ikinä kerkiä, ko sillon se bussi kyllä kaasuttaa karkuun perävalot vilikkuen. Mutta jos en ees yritä, niin sillon net kyllä aina seisoo siellä oottamassa minua.

No jaa, ehkä se vaan kertoo enemmänki siitä, että asioilla on tapana sutviutua ja liiallinen stressaaminen on täysin turhaa.

Vitunposkilinijat, bussi numero 12. MATAFAKA! (ette muuten arvaakaan kuinka pitkään mietin että mikä
vatun matafaka...)

Niinpä niin sano kilipikonna. Tosin tähänkään päivään mennessä en oo vielä saanu seleville, miksi se niin sano. Ja joo, juttujen taso huimaa taas päätä. Venähti vattalihasreenin ajankohta vähän liian myöhäseksi (se saattaa myös olla vitun hokemis -reeni, ko net liikkeet yksinkertaisesti tappaa meikäläisen surkiat ja piiloon uikuttamaan ryömineet vattalihaksen irvikuvat joka kerta) ja unta ei taas varmaan ole tiiossa ihan hetkeen, ko aamulla ois kasiksi meno AAC:n harkkoihin. 

Suihkuunki pitäis mennä. Imuroiminen ja tiskaus sekä laukkujen purkaminenki ois ollu ihan kova sana (kummasti palijon kiinnostavampia vaihtoehtoja heti ko on tenttejä näköpiirissä), mutta koska tuli käsky ylemmältä taholta olla tekemättä mitään suursiivouksia ja keskittyä olennaiseen, ehkä minä olen kiltti tyttö ja tottelen. Kerranki.

Jep, alakaa tehä lähtöä tuonne kauas pois eli suihkuun. Loppuun vielä kaikkien mielialan nostattamiseksi kuva meikäläisen uusimmasta tuotoksesta villasukkien saralla: 

Kyllä, voi että net on niin pienet ja suloset! Pitäisi vaan pistää postiin menemään meleko uutukaiselle tulevalle omistajalleen. 

Briefly in English: Random photos and random stuff. Already waiting skiing holiday, though my weekend away was a real success.