maanantai 25. helmikuuta 2013

Mutta sitten toisaalta...

...Vaikka minun pitääkin segmentoija kaikkia typerää ja opetella ulukoa ihan typeriä juttuja, sekä viettää aikaa ihan vitun jännän äärellä, aloin miettiä, että on tämä elämä kuiski aika kivaa. 

Tää on kaikille teille hölömöille, jokka teette elämästä elämisen arvosta joka päivä! Niin uusille, vanahoille, vasta-alakajille ko konkareillekin. Niille, joita ei näe tarpeeksi usein, ja niille, joiden kanssa höpäjää puhelimessa, liian kahavin äärellä ja kalijamotti kourassa. Tai siideri. 


20130214_154003

Kaikille kameleille ja ystäville, ko koskaan ei muista kertoa tarpeeksi usein miten tärkeitä olette, suorastaan arjen luksustuote, joka maksaa maltaita, hunajaa ja mansikoitaki. 

Joo, fonetiikka on epäilemättä pehemittäny meikän pään lopullisesti, ko yhtäkkiä oon niin maailmaa syleilevällä ja rakastavalla tuulella. Mutta, oon kiitollinen siitä, että saan olla tämmöne onnellinen merimursu ja elämä on ihan mallillaan, vaikka opiskelu ois kuinka rankkaa ja välillä turhauttavaakin.

Luuv juu. <3 Lähen puhumaan illan toista ja kahen päivän sisään kolomatta rentouttavaa maraton-puhelua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti