Keittelen tässä porkkanakeittoa ja vittuunnun fonetiikasta. Voi jösses sentään, että jokin voiki olla näin perseestä. Mikään ei oo enemmän hajottavaa ko se, että yrität lukia tenttiin, etkä ees tajua juttuja. Nämät valamiit tenttikysymykset on ideana ihan kiva, muttako niitä on sen nelijäkymmentä, ei kaikkia pysty hallitsemaan mitenkään kuitenkaan.
Ja ulukonahan ei tietenkään ole mahtava auringonpaiste ja lämpötila nollassa. Kävin sen verran ulukoilemassa, että ostin ens viikon eväät kaupasta.
 |
| Kivilläkin kiinnostaa! |
Haluaisin niin jo keskittyä siihen hiihtolomaan muttako eiiiiiii. Vitun fonetiikka. Ja oishan se kirjotetun kielen häiriöitten tenttiki vielä. Yks terapia, kaks ryhymätyön esittelyä ja afasiakerho.
Buuu.
Mulla loppuu tämän lukemisen kanssa aikakin kesken. Oisi vissiin pitäny eilenki lukia eikä piettää hauskaa. Kieltäy'yn kuitenki morkkistelemasta asian suhteen, ko meikäki käy ulukona nykyään vissiin nuin kerran kuussa. Ehkä.
Tämmöseltä seksihottikselta näytin eilen. Not. Käytin ainaki kymmenen minuuttia siihen, että väkersin tukan kiharalle ja lakan kanssa asettelin net kivasti ja sitten lähettiin Booginan kans kävelemään Hallituskavulle päin ja tuossa meijän talon suojassa vielä totesin, että onpa kiva kävellä ko ei oo ees kylymä. Ja sitten astuin talon takaa aukialle ja wuuum, oululainen tuuli iski vasten naamaa ja muistin, että "ai niin vittu, nyt ollaan Oulussa, täällähän tuulee!"
Ja ko päästiin perille, oli kiharat enää kaunis muisto vain ja niinpä vietin koko illan tukka isolla niskanutturalla. Heh.
Mutta joo, porkkanakeittoni on valamista, joten alan pätkiä sitä raejuustolla ja lasillisen kylymää maitua kans naamaan (minusta tosiaan on tullu maijon juoja monen vuojen tauon jäläkeen, ihimeellistä), että saan tämän tenttiinluvun joskus valamiiksi. Tänään pitäis pessä viis koneellista pyykkiäki ja reenata vattat ko tällä viikolla on kummasti jääny kaikki kerrat välistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti